Voiko sairaus olla hyödyllinen?
Saraseeni
4433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Riippuu siitä onko kyseessä sairaus johon itse voi vaikuttaa, eli lyhyestä näkökulmasta katsottuna ei, mutta objektiivisesti katsottuna ehkä.
Olen neuroottinen, osin fobistinenkin mies.
Työ-ja muu elämä siinä kiikun kaakun laitospaikkojen paremmalla puolella.
Kun fysiikka rapautui pian eläkkeelle päästyä, myös psyyke alkoi oireilemaan.
Sietämätön kipu vasemmalla alavatsan kohdalla pakotti lääkärille.
Arpimuodostusta mahaportin alueella, sanoi lääkäri. Syy: veltostuneet vatsalihakset.
Fyioterapian sijasta ja kuntohullun naapurin ukon valmentamana
vatsa-selkä treenaukseen.
Lievillä kivuilla oireillut alavatsan seutu olisi lopettanut kunto-ohjelman
jatkamisen ilman "valmentajaa"(vain mamikset lopettaa pieniin oireiluihin)
Pressana oli Ahtisaari. Kotona tehtävään kunto-ohjelmaan tavallaan addiktoitui.
Voisi hyvällä syyllä kutsua tätä hyödylliseksi sairaudeksi.
Myöhemmin kuvaan astui tiukka painonhallintaohjelma.
Ylisanat voi jättää mamiksille: elämähän on ajoittain aivan jykyssä.
Skitsoidinen mieli nostaa omahistoriasta näkymiä, joista ei näy
oikein minkäänlaista ulospääsyä.
Parempi peruskunto yli 5 vuotisjatkumona löytää pian sen tarvittavan sauman, josta
voi jatkaa taas eteenpäin.
Ja eikun liikenteen kohinaan!
Itse sairastan voimakkaasti jo neljässä perättäisessä sukupolvessa esiintyvää perinnöllisenä herkkyyteä saatua sairautta, enkä näe tällä olevan minkäänlaista positiivista vaikutusta ei minun, eikä esivanhempien kohdalla, sen paremmin kuin oman lapsenikaan kohdalla.
Kaikka pelkästään miinusta. Eikä kyse ole mistään vaivasta, vaan erittäin rankasta, työkyvyttömyyteen johtaneestasairaudesta, ja lisäksi se tuhoaa koko ajan elimiä.
Teillä perinnöllisenä on tullut tällainen sairaus, monesti perinnöt ovat hieman näkymättömämpiä, vaikeammin havaittavia, mutta todella tehokkaasti myös lamaannuttavia. Kannamme itsessämme aiemmin eläneiden ihmisten haamuja, niin vanhempiemme, sisarustemme kuin muidenkin sukulaistemme. Niistä tulisi päästä eroon jotta voisi alkaa ihan oman elämän.
Olavi MOilanen kertoo asioista hieman valaisevammin kirjassaan: Totuus on saduissa tarinoissa ja unissa. Suosittelen ketä kiinnostaa ihmisen kasvu, henkinen tie, symbolismi.