Yleissivistävää kirjallisuutta?

Ilmeisen nuorena henkilönä sinulla ei voi olla paljoa omakohtaista kokemusta 1900-luvun tapahtumista rakkaassa isänmaassamme. Ihan yleissivistyksen kannalta Kalle Päätalon Iijokisarja on ensiarvoisen tärkeä tietolähde miltä nuo vierivät kiihkeät vuodet noin rupukansan vinkkelistä tuntuivat.

Mikäli tarkoitat kirjallista yleissivistystä, eli mitkä kirjat pitää lukea ja tuntea käydäkseen maailmalla sivistyneestä niin rautaisannoksen aineksia smooltolkissa pärjäämiseen saat Tammen Keltaisen kirjaston lukemisesta.

Lukaseppa nämä ensalkuun, lupauksesi mukaisesti, ja laita sitten viestiä niin kahtellaan lisää.
Ole hyvä.

poimintoja suosittelen. vähän kuin lukion äikän kursseja käydessä.

Ite aikanaan, kun sain "herätyksen" monipuolistaa lukemistoani pelkästään kivasta kirjallisuudesta sellaseen mitä ns. pitää olla lukenut, löysin hyvän listan monipuolista kirjallisuutta pikkusiskon lukion äidinkielen kirjasta.

Mutta voisin ihan heittää konkreettisen suosituksenkin: lue Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla. Ainakin yleissivistävässä mielessä kannattavaa!

Sivistys ja yleissivistys ovat hankalia käsitteitä. Hyvää kirjallisuutta on suunnaton määrä, niistä valtaosa on vailla tunnustusta tai kaupallista menestystä. Sivistävää ja hyvää kirjallisuutta löytyy lukemalla ennakkoluulottomasti kaikenlaista kirjallisuutta.

Kuitenkin, erilaiset kirjasarjat, kuten jo mainittu Keltainen Kirjasto ovat hyviä lähteitä ja niihn kuuluvat kirjat on valittu huolella.

Omasta mielestäni nimenomaan sivistävinä suosittelisin ainakin seuraavia kirjoja :

Victor Hugo : Kurjat

Mika Waltari : Nuori Johannes, Johannes Angelos muu tuotanto

William Golding : Kärpästen Herra

George Orwell : 1984

Aldous Huxley : Uljas Uusi Maailma

Kolme viimeisintä ovat yhteiskuntaparodioita, ns. dystopioita jotka kannattaa nimenomaan sivistys mielessä kahlata läpi, sillä ne ovat epäilemättä peruskauraa kun kirjoista tulee puhe. Seurasta riippuen, tietty.

Lukaisepa Dietrich Schwanitzin kirjoittama Sivistyksen käsikirja.

"Ensimmäisessä osassa "Tiedot" Schwanitz välittää meille tietopaketin, joka meidän on hyvä hallita. Euroopan historia, kirjallisuuden klassikot, taiteen ja musiikin helmet, tieteelliset teoriat ja suuret ideologiat on kuvattu tiiviisti mutta kattavasti.

Schwanitzin läpileikkaus alkaa antiikista, ja hän käy läpi sekä Euroopan kriisit että edistysaskeleet aina meidän päiviimme saakka. Miksi on tärkeää tuntea Don Quijote tai herra Faust? Entä mitä Martin Heidigger sanoi, mitä emme jo tienneet? Mitä tapahtui, kun Freud keksi alitajunnan? Muun muassa näihin kysymyksiin kirjassa vastataan.

Toisessa osassa "Taidot" selvitetään muun muassa sitä, millaisin säännöin sivistynyt kommunikaatio toimii, mitä eroja tulee ottaa huomioon keskusteluissa eri kansallisuutta olevien ihmisten kanssa ja mitä ei kannata tietää.

"Nyky-yhteiskunnan tietomäärä lisääntyy vuosi vuodelta, mutta kohottaako se sivistystasoamme? Jos emme osaa erottaa olennaista tietoa epäolennaisesta, menetämme suhteellisuudentajumme", kirjoittaja sanoo."

Akateemisen kirjakaupan sivuilta on tuo teksti.

Noita on jo tullutkin, mutta jos kerran vielä vinkkejä otetaan vastaan, niin minun ykkönen on Esko Valtaojan Kotona Maailmankaikkeudessa,
kakkosena Pentti Linkolan Toisinajattelijan päiväkirjasta ja kolmonen voisi olla esim. Hessen Arosusi tai Narkissos ja kultasuu tai Dostojevskin Rikos ja rangaistus.

Ohessa on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen perusopintojen kurssien kurssivaatimuksena olevia teoksia. Niistä on ehkä hyvä lähteä. Eivätköhän anna jossain määrin kattavan kuvan länsimaisesta kirjallisuudesta. ;)

Antiikin kirjallisuuden yms. kurssi:
Raamattutieto; Raamattu (1. Mooseksen kirja, Saarnaajan kirja, Laulujen laulu, Psalmit 1–41, Johanneksen evankeliumi); Homeros, Odysseia; Aiskhylos, Agamemnon (Oresteia-trilogiasta); Pindaros, Olympia I (Parnasso 1/74) tai Sapfo, Iltatähti, häälaulu tai Sapfon runoja; Sofokles, Kuningas Oidipus; Platon, Pidot tai Faidros (Teokset 3); Catullus, Kaikki runous tai Vergilius, Aeneis (I–IV); Ovidius, Metamorfoosit (I, VI-XI, XV); Apuleius, Kultainen aasi tai Petronius, Trimalkion pidot.

Keskiaika, renessanssi, klassismi:
Wolfram von Eschenbach, Parsifal (kirjat I–VI); Dante, Jumalainen näytelmä (Helvetti); Boccaccio, Decamerone (kehyskertomus ja IX päivä); Chaucer, Canterburyn tarinoita (prologi ja 1. tarina); Erasmus Rotterdamilainen, Tyhmyyden ylistys tai More, Utopia; Rabelais, Pantagruel tai Suuren Gargantuan hirmuinen elämä; Montaigne, Esseitä (1:9, 1:20, 2:2, 2:10, 3:3, 3:12); Shakespeare, Hamlet ja Kesäyön unelma; Cervantes, Don Quijote (luvut I–XXIII); Milton, Kadotettu paratiisi (kirjat I–II); Racine, Faidra.

Valistus, romantiikka, 1800-luku:
Swift, Gulliverin retket (1. ja 4. osa); Voltaire, Candide; Diderot, Jaakko Fatalisti ja hänen isäntänsä tai Sterne, Tristram Shandy; Fielding, Tom Jones (v. 1994 käännös) tai Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo; Rousseau, Tunnustuksia tai Goethe, Nuoren Wertherin kärsimykset; Goethe, Faust I; Schiller, Rosvot; Brontë, Humiseva harju; Gogol, Päällysviitta; Flaubert, Madame Bovary; Tolstoi, Anna Karenina tai Dostojevski, Rikos ja rangaistus; Baudelaire, Pahan kukkia; Strindberg, Uninäytelmä tai Tsehov, Lokki.

1900-luvun kirjallisuus:
Proust, Kadonnutta aikaa etsimässä 1 (Combray) tai Joyce, Odysseus; Kafka, Oikeusjuttu; Pessoa, Hetkien vaellus tai Ahmatova, Runoja; Woolf, Majakka tai Aallot; Rilke, Duinon elegiat tai T. S. Eliot, Autio maa; Brecht, Äiti Peloton ja hänen lapsensa tai Setsuanin hyvä ihminen; Beckett, Leikin loppu tai Ionesco, Sarvikuonot; Sartre, Inho tai Camus, Sivullinen; Sarraute, Kultaiset hedelmät tai Robbe-Grillet, Labyrintissa; Borges, Haarautuvien polkujen puutarha tai Calvino, Jos talviyönä matkamies; Carpentier, Barokkikonsertto tai Duras, Lol V Steinin elämä; Morrison, Minun kansani, minun rakkaani tai DeLillo, Mao II.

Itse olen kahlannut läpi sivistäviä kirjoja, mutta enemmän käteen on jäänyt niistä, jotka aidostikin miellyttävät.
Kevyimmästä päästä ovat varmaankin

-Monte Criston kreivi, Dumas
-Loistava tulevaisuus, Dickens
-Kertomus sokeudesta, Saramago
-Sadan vuoden yksinäisyys, Marquez
-Sinuhe egyptiläinen, Waltari
-Kuolleet sielut, Gogol

Noilla pääsee alkuun ja saa jo jutunjuurta aikaiseksi, silti kyllästymättä loppuiäkseen lukemiseen.

Tässä mielestäni sivistäviä (itse ne lukenut myös):
1. Homeros:Odysseia
2. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
3. Milan Kundera: Identiteetti
4. John Steibeck: Helmi
5. Henry Miller: Marussin kolossi
6. Paulo Coelho: Alkemisti
7. Paulo Coelho: Paholainen ja neiti Prym
8. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
9. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
10. Eino Leino (koonnut Hannu Mäkelä): Virta venhettä vie
Ja sitten noin miljoona muuta teosta....

Itse olen myös sinun laillasi lukenut ja etsinyt ns. "yleissivistävää" kirjallisuutta joten tämä aihe auttaa myös minua. Aikoinani lukiossa kävin eräänlaisen kirjallisuuden kurssin jossa piti lukea n. 20 kirjaa 3 vuoden aikana jos oikein muistin. Listaankin tähän joitakin, joita silloin luin ja ehkä jopa joitakin muita. Monet näistä oli kyllä jo muiden listalla.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (tämä ei ole ainoastaan yleissivistävä mutta myös ehdottomasti parhaimpia, mitä olen lukenut)

Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Mika Waltari: Sinuhe, egyptiläinen (myös parhaimpia lukemiani)

Kafka: Linna (hyvin mielenkiintoinen, "erilainen")

Dante: Jumalainen näytelmä (tämä oli todella vaikea luettava ainakin minulle silloin neljä vuotta sitten)

Tolkien: Hobitti (tykkäsin tästä ainakin enemmän kuin Taru sormusten herrasta kirjasta)

Saramago: Kertomus sokeudesta (myös parhaimpia ja samalla kauheimpia kirjoja, joita olen lukenut)

Lisäksi haluaisin suositella kirjailijoita kun en kirjojen nimiä niin muista. Dickens, Poe, Irving, Jari Tervo, Timo K. Mukka, Päätalo.