Polyamoriset hyvä juttu vai ei?

Anonyymi

Noniin aloitetaan aihe täällä koska eräälle keskustelupalstalle saa näköjään aika herkästi bannia.

Sinkku miehenä pohdin, että mitä hyötyä on polyamoriasta? Omasta mielestäni se hyöty on ainakin kovin näennäinen.

Pitääkö minun mielestänne hyväksyä Tinderissä ja muualla kumppania etsiessä, että okei nainen nyt vaan liihottaa menemään vaikka 100 miehen perässä.

Ja pitääkö minun kehittää omaa ajattelua siihen suuntaan, että ok on parempi 2000 huonoa naista kuin yksi erinomainen. Eli määrä voittaa laadun?

Suoranaisesti kyrsii koko homma ja kyrsimistä lisää kun polyamoriasta puhutaan eri nimillä mm. avoin suhde. Oikea termi olisi lorttoilu / pettäminen / sitoutumiskammo / teinimäisyys

131

1749

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kyseinen aihe on henkilökohtaisella tasolla täysin vieras. Jäin vain miettimään, että miksi tuosta pitäisi olla jotain "hyötyä"? Jotenkin outo ajatus käyttää tuollaista termiä. Sitä joko on tai ei ole jotakin, ei kai noissa yleensä mitään hyötyjä mietitä? Mitä hyötyä on olla heteroseksuaalinen tai biseksuaalinen tai monogamisessa suhteessa tai mitään muutakaan vastavaa. Mä itse ainakin ihan vain olen sitä mitä olen, ilman hyötyarvioita.

      • Anonyymi

        Omasta mielestäni yhteiskunnalle joillakin ilmiöillä pitää laskea sen hyötyä yhteiskunnalle. En nyt aivan heti keksi monisuhteisuudesta hyötyjä meille.

        Päinvastoin näen että monisuhteisuus voi kuormittaa jopa yhteiskuntaa. Eräissä yhteiskunnissa on tutkittu polygamiaa niin esim. vaikutukset lapsiin on aika hirvittäviä ja pistää ainakin minut pohtimaan, että kumpi on hyödyllisempää olla kovin avoin kaikelle uudelle vai puolustaa esimerkiksi perinteistä perheyksikön kokoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omasta mielestäni yhteiskunnalle joillakin ilmiöillä pitää laskea sen hyötyä yhteiskunnalle. En nyt aivan heti keksi monisuhteisuudesta hyötyjä meille.

        Päinvastoin näen että monisuhteisuus voi kuormittaa jopa yhteiskuntaa. Eräissä yhteiskunnissa on tutkittu polygamiaa niin esim. vaikutukset lapsiin on aika hirvittäviä ja pistää ainakin minut pohtimaan, että kumpi on hyödyllisempää olla kovin avoin kaikelle uudelle vai puolustaa esimerkiksi perinteistä perheyksikön kokoa.

        No just joo. Yhteiskuntako meillä nyt sitten ihmisten rakkauselämästä päättää? Onko perinteinen "yksiavioinen" parisuhde, jossa petetään, sitten jotenkin yhteiskunnan kannalta parempi vaihtoehto? Ei se ole lapsille yhtään sen vähemmän tuhoisaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omasta mielestäni yhteiskunnalle joillakin ilmiöillä pitää laskea sen hyötyä yhteiskunnalle. En nyt aivan heti keksi monisuhteisuudesta hyötyjä meille.

        Päinvastoin näen että monisuhteisuus voi kuormittaa jopa yhteiskuntaa. Eräissä yhteiskunnissa on tutkittu polygamiaa niin esim. vaikutukset lapsiin on aika hirvittäviä ja pistää ainakin minut pohtimaan, että kumpi on hyödyllisempää olla kovin avoin kaikelle uudelle vai puolustaa esimerkiksi perinteistä perheyksikön kokoa.

        Ja siis jos nyt mietin noita termejä niin käsittääkseni polyamorinen parisuhde ja avoin parisuhde eivät ole synonyymejä. En nyt ole noiden kanssa ekspertti, mutta avoin parisuhde kai on kuitenkin yleensä kahden ihmisen välinen parisuhde, jossa on lupa harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella, kun taas polyamorinen suhde on useamman ihmisen ihmisen välinen pysyvämpi ihmissuhde, jossa ei kai noin periaatteessa harrastella sen suhteen ulkopuolella - jonkinlaista moniavioisuutta. Toki jokainen varmasti sopii nuo rajat keskenään, mutta noin minä sen pääperiaatteissaan olen käsittänyt.

        Avoin suhde on kai yleensä eräänlaista yksiavioisuutta, jossa vaan on sallittua harrastaa seksiä suhteen ulkopuolella, eli juurikin sitä "perinteistä yksiavioisuutta, jossa petetään", mutta pettämisestä ei vaan tarvitse tapella. Jos nuo sivusuhteet pidetään lapsilta piilossa niin tuo ei kai suoraan vaikuta lapsiin mitenkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omasta mielestäni yhteiskunnalle joillakin ilmiöillä pitää laskea sen hyötyä yhteiskunnalle. En nyt aivan heti keksi monisuhteisuudesta hyötyjä meille.

        Päinvastoin näen että monisuhteisuus voi kuormittaa jopa yhteiskuntaa. Eräissä yhteiskunnissa on tutkittu polygamiaa niin esim. vaikutukset lapsiin on aika hirvittäviä ja pistää ainakin minut pohtimaan, että kumpi on hyödyllisempää olla kovin avoin kaikelle uudelle vai puolustaa esimerkiksi perinteistä perheyksikön kokoa.

        Kuinka muuten ajattelet, että yhteiskunnan pitäisi tuohon ottaa kantaa? Aloittaa valistus kampanjoita tai alkaa opettaa oikeaoppista parisuhdemallia kouluissa? Tarvitaanko joku valtion virasto valvomaan ihmisten parisuhteita ja seksielämää?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omasta mielestäni yhteiskunnalle joillakin ilmiöillä pitää laskea sen hyötyä yhteiskunnalle. En nyt aivan heti keksi monisuhteisuudesta hyötyjä meille.

        Päinvastoin näen että monisuhteisuus voi kuormittaa jopa yhteiskuntaa. Eräissä yhteiskunnissa on tutkittu polygamiaa niin esim. vaikutukset lapsiin on aika hirvittäviä ja pistää ainakin minut pohtimaan, että kumpi on hyödyllisempää olla kovin avoin kaikelle uudelle vai puolustaa esimerkiksi perinteistä perheyksikön kokoa.

        Sinulla on varmastikin valtavan maailmaa syleilevä suhtautuminen esimerkiksi seuraaviin ihmisiin:

        - vanhukset
        - pitkäaikaistyöttömät
        - työkyvyttömyyseläkettä nauttivat
        - vakavasti sairaat ja vammautuneet
        - omasta tahdostaan sinkut ja lapsettomat
        - samaan sukupuoleen suuntautuneet
        - vangit
        - paperittomat kansalaiset
        - ym. ym.

        Ei taida noistakaan ihmisistä olla sinun mielestäsi oikein hyötyä yhteiskunnalle.

        En itse usko, että seksuaaliseen suuntautumiseen voisi vaikuttaa. Minusta ei saisi suosituksilla tai tukemisilla polyamorista, enkä usko että polyamoriaan mieltyneistä saisi vastaavilla toimenpiteillä monogamista. Aina voi käyttäytyä arvojensa ja halujensa vastaisesti, ja esim. pedofiliaan taipuvaisten täytyykin tehdä niin, mutta omien halujensa vastaisesti eläminen on raskasta. Keskittyisin enemmän siihen, ettei kenenkään tarvitsisi olla polyamorinen tai monogaminen vastoin omaa tahtoaan.

        Seuraavat kysymykset olisivat:

        1. Miten suuri osuus väestöstä elää jo nyt polyamorisissa suhteissa, mutta tekee sen salaa?

        2. Miten suuri osuus väestöstä haluaisi elää polyamorisesti mutta ei ympäristön paineen vuoksi tee niin?

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No just joo. Yhteiskuntako meillä nyt sitten ihmisten rakkauselämästä päättää? Onko perinteinen "yksiavioinen" parisuhde, jossa petetään, sitten jotenkin yhteiskunnan kannalta parempi vaihtoehto? Ei se ole lapsille yhtään sen vähemmän tuhoisaa.

        Kyllä se "rakkaus" kemuilu heijastuu yhteiskuntaan..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se "rakkaus" kemuilu heijastuu yhteiskuntaan..

        Ja miten yhteiskunnan kuuluisi sinusta asiaan puuttua? Tehdäänkö avoliitoista ja avioliiton ulkopuolisesta seksistä laittomia ja aviorikoksesta yleisen syyttäjän päätösvallan alla oleva rikos?


    • Anonyymi

      Luonnevikaisten selkärangattomien ihmisten hommaa.

      • Anonyymi

        Näin se mustakin vähän on, että jotain selkärangattomuutta ja muuta tunnepuolen ongelmaa on nupissa ja sitoutumisessa. Luottamus ja lojaalisuus sekä arvostaminen kumppania kohtaan on kuitenkin se tärkein asia. Jos siinä aletaan ehdotteleen, että hei, voinko käydä panee tota toistaki, niin kyllä tunteettomalta kuulostaa.


    • Anonyymi

      Ei pidä kehittää ajattelua tuolla tavoin. Mihinkään et ryhdy mitä et itse halua. Tuollaisessa touhussa voi tulla henkisesti alistetuksi, jos on liian ihastunut johonkin.

    • Anonyymi

      Hyötyä? Jotenkin väärä lähestymistapa.

      Jos sua ei polyamoria kiinnosta, se ei ole sua varten. Jätät vain sellaiset ehdokkaat pois mahdollisista treffikumppaneista.

      En oikein ymmärtänyt mikä sun ongelmasi on. Haluaisit muuttua mutta koet sen vaikeaksi?

      Ehkä et sitten haluakaan muuttua. Ole se mikä olet, ja etsi sellaista elämää mikä sulle sopii.

      Ja anna toisten elää omaa elämäänsä miten haluavat.

      xLiner

      • Anonyymi

        Lapset häpeävät sateenkaariperheessä olemista.


    • Anonyymi

      No jos mä mietin mitä hyötyä. Niin kolme miestä ja yksi nainen taloutta tukemassa on varmaan helppoa. Ja ku ois sopivat jätkät siinä, niin noistahan sais peli ja treeniseurat samalla. Nainen kun on vielä suuremman perheen haluavaa sorttia, niin lisääntyminenkään ongelma kaikkien kanssa.

      • Anonyymi

        Ja mitä tulee sitoutumiskammoihin ja muihin... nyt menee varmaan avoimet suhteet ja polysuhteet sekaisin.
        Itse en niin polyhenkinen ole, mutta avoimien kannalla. En niidenkään näe rajoittavan sitoutumista siihen kumppaniin, vaikka peuhaisi suhteen ulkopuolella.


      • Anonyymi

        Eikös joku tutkimus ole, että naiset pitävät erityyppisista miehistä kuukautiskierron eri vaiheissa. Eli biologia tukee naisten polyamorisia suhteita. Ja onhan se kätevää, kun yksi mies hoitaa remppahommat, toisen kanssa voi kokkailla ja kolmannen kanssa jutella henkeviä. 😉


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mitä tulee sitoutumiskammoihin ja muihin... nyt menee varmaan avoimet suhteet ja polysuhteet sekaisin.
        Itse en niin polyhenkinen ole, mutta avoimien kannalla. En niidenkään näe rajoittavan sitoutumista siihen kumppaniin, vaikka peuhaisi suhteen ulkopuolella.

        Monogamisen näkökulmasta polyamoria ja avoimet suhteet eivät poikkea toisistaan millään tavalla. Voit toki selventää, millä tavalla ne mielestäsi eroavat toisistaan.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monogamisen näkökulmasta polyamoria ja avoimet suhteet eivät poikkea toisistaan millään tavalla. Voit toki selventää, millä tavalla ne mielestäsi eroavat toisistaan.

        🦄

        Eikö sitä tuossa yllä jo joku selventänyt.

        Noin yksinkertaistaen avoin suhde on yleensä monogaminen parisuhde, jossa saa luvan kanssa paneskella muitakin. Yksiavioinen siksi, että parusuhteessa ollaan vain yhden kanssa, mutta seksiä voi harrastaa muidenkin kanssa.

        Polyamoriassa taas on vakiintunut suhde, jossa useampi kuin kaksi henkeä ovat parisuhteissa keskenään. Polyamoria on siis polygamiaa.

        Kuten sanottu niin tuo on yksinkertaistaen ajateltu ja jokainen parisuhde on toki oma lukunsa ja siinä voi olla omat sovitut asiansa. Kuitenkin se suurin ero avoimen suhteen ja polyamorian välillä mielletään tuohon suhteen henkiseen puoleen. Polyamorikon on lupa rakastua muihinkin, mutta avoimessa suhteessa elävän yleensä ei ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö sitä tuossa yllä jo joku selventänyt.

        Noin yksinkertaistaen avoin suhde on yleensä monogaminen parisuhde, jossa saa luvan kanssa paneskella muitakin. Yksiavioinen siksi, että parusuhteessa ollaan vain yhden kanssa, mutta seksiä voi harrastaa muidenkin kanssa.

        Polyamoriassa taas on vakiintunut suhde, jossa useampi kuin kaksi henkeä ovat parisuhteissa keskenään. Polyamoria on siis polygamiaa.

        Kuten sanottu niin tuo on yksinkertaistaen ajateltu ja jokainen parisuhde on toki oma lukunsa ja siinä voi olla omat sovitut asiansa. Kuitenkin se suurin ero avoimen suhteen ja polyamorian välillä mielletään tuohon suhteen henkiseen puoleen. Polyamorikon on lupa rakastua muihinkin, mutta avoimessa suhteessa elävän yleensä ei ole.

        Voi myös ajatella niin, että "avoimet suhteet" olis jonkinlainen sateenvarjokäsite, jonka alle sitten mm. polyamoria menisi. Ongelmana tuossa on vaan se, että polyamoria on ainoita noista, joilla on tuollainen varsin selkeä omakin nimitys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö sitä tuossa yllä jo joku selventänyt.

        Noin yksinkertaistaen avoin suhde on yleensä monogaminen parisuhde, jossa saa luvan kanssa paneskella muitakin. Yksiavioinen siksi, että parusuhteessa ollaan vain yhden kanssa, mutta seksiä voi harrastaa muidenkin kanssa.

        Polyamoriassa taas on vakiintunut suhde, jossa useampi kuin kaksi henkeä ovat parisuhteissa keskenään. Polyamoria on siis polygamiaa.

        Kuten sanottu niin tuo on yksinkertaistaen ajateltu ja jokainen parisuhde on toki oma lukunsa ja siinä voi olla omat sovitut asiansa. Kuitenkin se suurin ero avoimen suhteen ja polyamorian välillä mielletään tuohon suhteen henkiseen puoleen. Polyamorikon on lupa rakastua muihinkin, mutta avoimessa suhteessa elävän yleensä ei ole.

        Kyllä, ja ymmärrän erottelun, mutta monogamisen näkökulmasta ero on vain kosmeettinen, lähinnä ehkä ajankäytöllinen. Monogamisilla seksi on osa suhteen henkistä puolta.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, ja ymmärrän erottelun, mutta monogamisen näkökulmasta ero on vain kosmeettinen, lähinnä ehkä ajankäytöllinen. Monogamisilla seksi on osa suhteen henkistä puolta.

        🦄

        Toisin sanoen mielipide-eromme koskee monogamiaa, johon minä en laske mukaan avoimia suhteita vaan lasken ne osaksi polygamiaa. Jako perustuu seksuaalisuuden jakamiseen ja siihen, että näen seksuaalisuuden ensisijaisesti henkisenä ja toissijaisesti fyysisenä. Kanssani voi toki aivan vapaasti olla eri mieltä.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toisin sanoen mielipide-eromme koskee monogamiaa, johon minä en laske mukaan avoimia suhteita vaan lasken ne osaksi polygamiaa. Jako perustuu seksuaalisuuden jakamiseen ja siihen, että näen seksuaalisuuden ensisijaisesti henkisenä ja toissijaisesti fyysisenä. Kanssani voi toki aivan vapaasti olla eri mieltä.

        🦄

        Olen itsekin monogaminen, mutta en näe tuota erottelua kosmeettisena vaan hyvinkin oleellisena. Koska itse en ole mustasukkainen ja/tai omistushaluinen yksilö, niin kykenen kyllä tajuamaan, että kaikki eivät koe seksiä samoin. Itselleni esimerkiksi on tilanteita, joissa voisin hyvinkin sallia toiselle liiton ulkopuolisen seksin, mutta en koskaan toista suhdetta. Vastustan siis lähinnä väitettäsi, että tuo kertomasi olisi monogamisen näkökulmasta jotenkin yksiselitteisesti jotakin.

        Vaan lopulta oleellista lienee vain se miten sen parisuhteen osapuolet itse asian kokevat. En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi kenelläkään on mielipiteitä vieraiden ihmisten parisuhteista. En myöskään ymmärrä moraalisointia aiheen ympärillä. En nyt tarkoita juuri sinua, et ole puhunut tässä moraalista, mutta hyvin monilla ihmisillä on tarve puhua moraalittomuudesta vaikkapa avoimien suhteiden kohdalla.

        Itse en kykene kokemaan moraalittomaksi sitä, jos ihmiset sopivat keskenään jotain ja pysyvät sopimuksessaan. Minusta petos, valehtelu, huijaaminen jne. ovat moraalitonta toimintaa, mutta yhdessä sopiminen ei, vaikka kuinka en kykenisi henkilökohtaisesti sitä sopimusta tajuamaan. Maailmassa on paljon muitakin asioita kuin parisuhteet, seksi ja seksuaalisuus, joissa ihmiset tekevät usein minusta käsittämättömiä sopimuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen itsekin monogaminen, mutta en näe tuota erottelua kosmeettisena vaan hyvinkin oleellisena. Koska itse en ole mustasukkainen ja/tai omistushaluinen yksilö, niin kykenen kyllä tajuamaan, että kaikki eivät koe seksiä samoin. Itselleni esimerkiksi on tilanteita, joissa voisin hyvinkin sallia toiselle liiton ulkopuolisen seksin, mutta en koskaan toista suhdetta. Vastustan siis lähinnä väitettäsi, että tuo kertomasi olisi monogamisen näkökulmasta jotenkin yksiselitteisesti jotakin.

        Vaan lopulta oleellista lienee vain se miten sen parisuhteen osapuolet itse asian kokevat. En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi kenelläkään on mielipiteitä vieraiden ihmisten parisuhteista. En myöskään ymmärrä moraalisointia aiheen ympärillä. En nyt tarkoita juuri sinua, et ole puhunut tässä moraalista, mutta hyvin monilla ihmisillä on tarve puhua moraalittomuudesta vaikkapa avoimien suhteiden kohdalla.

        Itse en kykene kokemaan moraalittomaksi sitä, jos ihmiset sopivat keskenään jotain ja pysyvät sopimuksessaan. Minusta petos, valehtelu, huijaaminen jne. ovat moraalitonta toimintaa, mutta yhdessä sopiminen ei, vaikka kuinka en kykenisi henkilökohtaisesti sitä sopimusta tajuamaan. Maailmassa on paljon muitakin asioita kuin parisuhteet, seksi ja seksuaalisuus, joissa ihmiset tekevät usein minusta käsittämättömiä sopimuksia.

        Kuin omasta kynästä, paitsi voisin jossain olosuhteissa kuvitella eläväni myös polygamisessa suhteessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuin omasta kynästä, paitsi voisin jossain olosuhteissa kuvitella eläväni myös polygamisessa suhteessa.

        No, kyllä mäkin periaatteessa voisin kuvitella sellaisen tilanteen. On täysin eri asia olisiko sellainen tilanne ikinä realismia. Kyse ei siis ole siitä, että olisin periaatteelisesti polygamiaa vastaan. En vain usko, että se kykenisi ikinä käytännössä toimimaan minun kohdallani.

        Itselläni ei ole minkäänlaista halua ja mielenkiintoa jakaa omaa elämääni useamman miehen kanssa. Yhdenkin kumppanin tyytyväisenä pitämisessä on tarpeeksi vaivaa ja kompromissien tekoa. Eikä mulla myöskään ole minkäänlaista mielenkiintoa jakaa elämäni millään tasolla itselleni yhdentekevän ihmisen kanssa, jollainen kumppanin toinen kumppani mitä suurimmalla todennäköisyydellä mulle olisi. Vaikka heidän parisuhteensa tietenkin olisi erillinen niin se vaikuttaisi väistämättä jotenkin myös minun elämääni ja sellainen elämä, jossa joutuisin kompromisseihin minulle yhdentekevän ihmisen takia, ei kiinnosta yhtään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen itsekin monogaminen, mutta en näe tuota erottelua kosmeettisena vaan hyvinkin oleellisena. Koska itse en ole mustasukkainen ja/tai omistushaluinen yksilö, niin kykenen kyllä tajuamaan, että kaikki eivät koe seksiä samoin. Itselleni esimerkiksi on tilanteita, joissa voisin hyvinkin sallia toiselle liiton ulkopuolisen seksin, mutta en koskaan toista suhdetta. Vastustan siis lähinnä väitettäsi, että tuo kertomasi olisi monogamisen näkökulmasta jotenkin yksiselitteisesti jotakin.

        Vaan lopulta oleellista lienee vain se miten sen parisuhteen osapuolet itse asian kokevat. En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi kenelläkään on mielipiteitä vieraiden ihmisten parisuhteista. En myöskään ymmärrä moraalisointia aiheen ympärillä. En nyt tarkoita juuri sinua, et ole puhunut tässä moraalista, mutta hyvin monilla ihmisillä on tarve puhua moraalittomuudesta vaikkapa avoimien suhteiden kohdalla.

        Itse en kykene kokemaan moraalittomaksi sitä, jos ihmiset sopivat keskenään jotain ja pysyvät sopimuksessaan. Minusta petos, valehtelu, huijaaminen jne. ovat moraalitonta toimintaa, mutta yhdessä sopiminen ei, vaikka kuinka en kykenisi henkilökohtaisesti sitä sopimusta tajuamaan. Maailmassa on paljon muitakin asioita kuin parisuhteet, seksi ja seksuaalisuus, joissa ihmiset tekevät usein minusta käsittämättömiä sopimuksia.

        Tuolla ylempänä joku ilmaisi asian samoin kuin itse ajattelen:

        "Voi myös ajatella niin, että "avoimet suhteet" olis jonkinlainen sateenvarjokäsite, jonka alle sitten mm. polyamoria menisi."

        Eli jaottelen suhteet seksuaalisuuden jakamisen perusteella avoimiin ja monogamisiin, ja polyamorian luen osaksi avoimia suhteita, en osaksi monogamiaa. Tämä ei varmaankaan ole mikään virallinen määritelmä, ja useimmat ihmiset pitävät seksuaalisuutta vähemmän henkisenä ilmiönä kuin minä.

        Lopulta kyse on vain luokitteluperusteen erosta. Olen samaa mieltä siitä, että ihmisssuhteiden moraalia arvioitaessa on arvioitava sopimusten moraalia, ei itse suhteen laatua sinänsä. Toisaalta jotkut haluavat varta vasten tehdä sopimuksia, joissa ovat itse epätasa-arvoisessa asemassa. Siihenkin on kuitenkin kaikilla vapaus, jos ovat täysi-ikäisiä.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuolla ylempänä joku ilmaisi asian samoin kuin itse ajattelen:

        "Voi myös ajatella niin, että "avoimet suhteet" olis jonkinlainen sateenvarjokäsite, jonka alle sitten mm. polyamoria menisi."

        Eli jaottelen suhteet seksuaalisuuden jakamisen perusteella avoimiin ja monogamisiin, ja polyamorian luen osaksi avoimia suhteita, en osaksi monogamiaa. Tämä ei varmaankaan ole mikään virallinen määritelmä, ja useimmat ihmiset pitävät seksuaalisuutta vähemmän henkisenä ilmiönä kuin minä.

        Lopulta kyse on vain luokitteluperusteen erosta. Olen samaa mieltä siitä, että ihmisssuhteiden moraalia arvioitaessa on arvioitava sopimusten moraalia, ei itse suhteen laatua sinänsä. Toisaalta jotkut haluavat varta vasten tehdä sopimuksia, joissa ovat itse epätasa-arvoisessa asemassa. Siihenkin on kuitenkin kaikilla vapaus, jos ovat täysi-ikäisiä.

        🦄

        "Toisaalta jotkut haluavat varta vasten tehdä sopimuksia, joissa ovat itse epätasa-arvoisessa asemassa. Siihenkin on kuitenkin kaikilla vapaus, jos ovat täysi-ikäisiä."

        Niinpä. Itsekin voisin saada työstäni parempaa palkkaa. Reilusti kovempaa liksaa on tarjottu ja silti olen pysynyt siinä paikassa, jossa olen. Itsepä tilanteeni valitsen ja itse syyni määritän. Ei se muille kuulu, oli kyse sitten parisuhteesta tai työpaikasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Toisaalta jotkut haluavat varta vasten tehdä sopimuksia, joissa ovat itse epätasa-arvoisessa asemassa. Siihenkin on kuitenkin kaikilla vapaus, jos ovat täysi-ikäisiä."

        Niinpä. Itsekin voisin saada työstäni parempaa palkkaa. Reilusti kovempaa liksaa on tarjottu ja silti olen pysynyt siinä paikassa, jossa olen. Itsepä tilanteeni valitsen ja itse syyni määritän. Ei se muille kuulu, oli kyse sitten parisuhteesta tai työpaikasta.

        Korjaan vähän vielä omaa aikaisempaa tekstiäni. Teen monta asiaa kerralla, eikä pääfokukseni ole tässä kirjoittamisessa:

        "Eli jaottelen suhteet seksuaalisuuden jakamisen perusteella avoimiin ja monogamisiin, ja polyamorian luen osaksi avoimia suhteita, en osaksi monogamiaa."

        Sinäkään et lukenut polyamoriaa monogamiaan vaan avoimet suhteet monogamiaan. Minä jaottelen suhteet avoimiin ja monogamisiin, ja polyamorian osaksi avoimia suhteita, sen alakäsitteeksi. Pidän siis avoimia suhteita aina polygamisina, olivat ne polyamorisia tai eivät.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korjaan vähän vielä omaa aikaisempaa tekstiäni. Teen monta asiaa kerralla, eikä pääfokukseni ole tässä kirjoittamisessa:

        "Eli jaottelen suhteet seksuaalisuuden jakamisen perusteella avoimiin ja monogamisiin, ja polyamorian luen osaksi avoimia suhteita, en osaksi monogamiaa."

        Sinäkään et lukenut polyamoriaa monogamiaan vaan avoimet suhteet monogamiaan. Minä jaottelen suhteet avoimiin ja monogamisiin, ja polyamorian osaksi avoimia suhteita, sen alakäsitteeksi. Pidän siis avoimia suhteita aina polygamisina, olivat ne polyamorisia tai eivät.

        🦄

        En jaotellut avointa suhdetta automaattisesti monogamiaan. Se vaan on se tapa miten ihmiset usein sen käsittävät. Avoin suhde voi aivan yhtä hyvin olla lupa tapailla myös muita. Avoin suhde on hyvin avoin käsite ja jokainen pari määrittelee miten määrittelee, mutta jos joku kertoo olevansa avoimessa suhteessa niin valtaosa ajattelee sen tarkoittavan "olen parisuhteessa yhden ihmisen kanssa, mutta saan panna ketä haluan". Itse tunnen pariskuntia, joissa toinen osapuoli (tai molemmat) ovat biseksuaaleja ja heidän suhteensa avoimuus koskettaa ainoastaan toista sukupuolta, jonka suhteen seksuaalisia tarpeita voi olla vaikea täyttää. En ole ainakaan kuullut tuollaiselle muuta määritelmää kuin avoin suhde, joka lopulta kuvaa tilannetta aika huonosti.

        Polyamoria ei tosiaan mielestäni ole monogamiaa, mutta se ei estä etteikö monigaminen ihminen voisi olla mukana polyamorisessa suhteessa. Kaikille itse monogamisille kun ei toisen osapuolen monogamisuus ole kynnyskysymys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En jaotellut avointa suhdetta automaattisesti monogamiaan. Se vaan on se tapa miten ihmiset usein sen käsittävät. Avoin suhde voi aivan yhtä hyvin olla lupa tapailla myös muita. Avoin suhde on hyvin avoin käsite ja jokainen pari määrittelee miten määrittelee, mutta jos joku kertoo olevansa avoimessa suhteessa niin valtaosa ajattelee sen tarkoittavan "olen parisuhteessa yhden ihmisen kanssa, mutta saan panna ketä haluan". Itse tunnen pariskuntia, joissa toinen osapuoli (tai molemmat) ovat biseksuaaleja ja heidän suhteensa avoimuus koskettaa ainoastaan toista sukupuolta, jonka suhteen seksuaalisia tarpeita voi olla vaikea täyttää. En ole ainakaan kuullut tuollaiselle muuta määritelmää kuin avoin suhde, joka lopulta kuvaa tilannetta aika huonosti.

        Polyamoria ei tosiaan mielestäni ole monogamiaa, mutta se ei estä etteikö monigaminen ihminen voisi olla mukana polyamorisessa suhteessa. Kaikille itse monogamisille kun ei toisen osapuolen monogamisuus ole kynnyskysymys.

        "En jaotellut avointa suhdetta automaattisesti monogamiaan. Se vaan on se tapa miten ihmiset usein sen käsittävät."

        Tämä käsitys perustuu siihen, että useimmilla ihmisillä on hyvin erilainen näkemys seksuaalisuudesta kuin minulla. Se ei omasta mielestäni tee yleistä jaottelua mitenkään enemmän loogiseksi. Niinpä olen omassa mielessäni alkanut luokitella polygamisiksi kaikki, joiden seksuaalisuus ulottuu laajemmalle kuin yhteen kumppaniin kerrallaan. Tässä valossa polyamorian ja avoimen suhteen ero on minulle merkityksetön.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "En jaotellut avointa suhdetta automaattisesti monogamiaan. Se vaan on se tapa miten ihmiset usein sen käsittävät."

        Tämä käsitys perustuu siihen, että useimmilla ihmisillä on hyvin erilainen näkemys seksuaalisuudesta kuin minulla. Se ei omasta mielestäni tee yleistä jaottelua mitenkään enemmän loogiseksi. Niinpä olen omassa mielessäni alkanut luokitella polygamisiksi kaikki, joiden seksuaalisuus ulottuu laajemmalle kuin yhteen kumppaniin kerrallaan. Tässä valossa polyamorian ja avoimen suhteen ero on minulle merkityksetön.

        🦄

        Kuten sanoin jo aiemmin niin ainoa asia, josta olen kanssasi täysin eri mieltä on, että monogaminen näkisi asian automaattisesti kuten sinä sen näet.

        Sinä tietysti olet oikeutettu näkemään asian omalla tavallasi, eikä minulla ole mitään tarvetta kyseenalaistaa näkemystäsi. Jokainen kokee nämä miten kokee. Eiväthän seksuaalisuus ja seksi edes ole kaikille millään tasolla tärkeitä asioita. Sen sijaan vastustan kategorioimista johonkin "viralliseen monogamiseen mielipiteeseen".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten sanoin jo aiemmin niin ainoa asia, josta olen kanssasi täysin eri mieltä on, että monogaminen näkisi asian automaattisesti kuten sinä sen näet.

        Sinä tietysti olet oikeutettu näkemään asian omalla tavallasi, eikä minulla ole mitään tarvetta kyseenalaistaa näkemystäsi. Jokainen kokee nämä miten kokee. Eiväthän seksuaalisuus ja seksi edes ole kaikille millään tasolla tärkeitä asioita. Sen sijaan vastustan kategorioimista johonkin "viralliseen monogamiseen mielipiteeseen".

        "Kuten sanoin jo aiemmin niin ainoa asia, josta olen kanssasi täysin eri mieltä on, että monogaminen näkisi asian automaattisesti kuten sinä sen näet."

        Tämä on aiheellinen huomautus ja suora seuraus siitä, että käsitämme monogamian eri tavoin. Tarvitsisimme vähintään kaksi eri kategoriaa monogamian sisälle (henkinen monogamia ja seksuaalinen monogamia), jolloin monogamiaan luettavista ja sen ulkopuolelle jätettävistä ilmiöistä olisi helpompi keskustella.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kuten sanoin jo aiemmin niin ainoa asia, josta olen kanssasi täysin eri mieltä on, että monogaminen näkisi asian automaattisesti kuten sinä sen näet."

        Tämä on aiheellinen huomautus ja suora seuraus siitä, että käsitämme monogamian eri tavoin. Tarvitsisimme vähintään kaksi eri kategoriaa monogamian sisälle (henkinen monogamia ja seksuaalinen monogamia), jolloin monogamiaan luettavista ja sen ulkopuolelle jätettävistä ilmiöistä olisi helpompi keskustella.

        🦄

        "Tämä on aiheellinen huomautus ja suora seuraus siitä, että käsitämme monogamian eri tavoin."

        Tuokin on oikeastaan ainakin omalla kohdallani hieman väärä oletus. Me emme määritä omaa monogamiaamme oikeastaan lainkaan eri tavalla. Itse kuulun niihin ihmisiin, joiden ei ole koskaan tarvinut lainkaan kamppailla ollakseen uskollinen. Minulle se on selviö, jota minun ei tarvitse edes miettiä. Kun olen parisuhteessa niin en minä huomaa muita tarjokkaita tai heidän mahdollisia himokkaita katseitaan. Parisuhteessa ollessani olen sokea muille mahdollisuuksille ja se on aina ollut niin.

        Vaan en todellakaan odota tai oleta muiden ihmisten kokevan asiaa samoin. Taidan lopulta kuulua aika pieneen vähemmistöön. Ei mulla ole tarvetta määrittää monogamiaa muiden ihmisten puolesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tämä on aiheellinen huomautus ja suora seuraus siitä, että käsitämme monogamian eri tavoin."

        Tuokin on oikeastaan ainakin omalla kohdallani hieman väärä oletus. Me emme määritä omaa monogamiaamme oikeastaan lainkaan eri tavalla. Itse kuulun niihin ihmisiin, joiden ei ole koskaan tarvinut lainkaan kamppailla ollakseen uskollinen. Minulle se on selviö, jota minun ei tarvitse edes miettiä. Kun olen parisuhteessa niin en minä huomaa muita tarjokkaita tai heidän mahdollisia himokkaita katseitaan. Parisuhteessa ollessani olen sokea muille mahdollisuuksille ja se on aina ollut niin.

        Vaan en todellakaan odota tai oleta muiden ihmisten kokevan asiaa samoin. Taidan lopulta kuulua aika pieneen vähemmistöön. Ei mulla ole tarvetta määrittää monogamiaa muiden ihmisten puolesta.

        Lisään ... jos minä määrittelisin monogamiaa oman itseni kautta niin silloin ihastuminen ja muista haaveilukin menisi polygamian puolelle. En mä kuitenkaan ihan niin kilahtanut onneksi ole 😉. Mitä ilmeisimmin minä olen tässä asiassa se outolintu ja valtaosalle muista on ihan normaalia joskus ihastua liiton ulkopuolella ja kamppailla itsensä ja haaveidensa kanssa. Minulle se kuitenkin on täysin vieras asia, jota en ole koskaan kokenut ja jota mun on hyvin vaikea tajuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tämä on aiheellinen huomautus ja suora seuraus siitä, että käsitämme monogamian eri tavoin."

        Tuokin on oikeastaan ainakin omalla kohdallani hieman väärä oletus. Me emme määritä omaa monogamiaamme oikeastaan lainkaan eri tavalla. Itse kuulun niihin ihmisiin, joiden ei ole koskaan tarvinut lainkaan kamppailla ollakseen uskollinen. Minulle se on selviö, jota minun ei tarvitse edes miettiä. Kun olen parisuhteessa niin en minä huomaa muita tarjokkaita tai heidän mahdollisia himokkaita katseitaan. Parisuhteessa ollessani olen sokea muille mahdollisuuksille ja se on aina ollut niin.

        Vaan en todellakaan odota tai oleta muiden ihmisten kokevan asiaa samoin. Taidan lopulta kuulua aika pieneen vähemmistöön. Ei mulla ole tarvetta määrittää monogamiaa muiden ihmisten puolesta.

        Minulla on tarve jaotella ratkaisevasti erilaiset asiat eri kategorioihin. 😁 Kun tällaisille ratkaisevasti erilaisille asioille ei ole olemassa valmiiksi eri kategorioita, koen tarvetta muuttaa kategorisointia. Ihmisten kokemus on asia erikseen ja se saattaa poiketa suurestikin siitä, mikä on järkevää kategorisointia.

        Tietyillä alueilla esimerkiksi kutsutaan avioliitoksi systemaattista lasten raiskaamista. Ongelma on paitsi itse ilmiössä myös sen nimeämisessä.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on tarve jaotella ratkaisevasti erilaiset asiat eri kategorioihin. 😁 Kun tällaisille ratkaisevasti erilaisille asioille ei ole olemassa valmiiksi eri kategorioita, koen tarvetta muuttaa kategorisointia. Ihmisten kokemus on asia erikseen ja se saattaa poiketa suurestikin siitä, mikä on järkevää kategorisointia.

        Tietyillä alueilla esimerkiksi kutsutaan avioliitoksi systemaattista lasten raiskaamista. Ongelma on paitsi itse ilmiössä myös sen nimeämisessä.

        🦄

        No ... itse näen toisten ihmisten vahingoittamisen olevan kategorisesti väärin, määrittelystä riippumatta. Monogamia tai polygamia eivät itsessään vahingoita ketään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ... itse näen toisten ihmisten vahingoittamisen olevan kategorisesti väärin, määrittelystä riippumatta. Monogamia tai polygamia eivät itsessään vahingoita ketään.

        Esimerkiksi pettäminen on minusta kategorisesti väärin, tapahtuipa se sitten monogamian tai polygamian määritteen sisällä. Sovituista säännöistä poikkeaminen, yksipuolisella päätoksellä, ei minusta ole yhtään sen hyväksyttävämpää, vaikka liitto olisi kategorioitu kuuluvaksi polygamian alle. Pettäminen on aivan yhtä paha ja satuttava asia, vaikka se tapahtuisi avoimessa suhteessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ... itse näen toisten ihmisten vahingoittamisen olevan kategorisesti väärin, määrittelystä riippumatta. Monogamia tai polygamia eivät itsessään vahingoita ketään.

        Samaa mieltä. Taisin nyt vain olla tässä enemmän kiinnostunut käsiteanalyysistä kuin moraalisista seikoista. 😁

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, ja ymmärrän erottelun, mutta monogamisen näkökulmasta ero on vain kosmeettinen, lähinnä ehkä ajankäytöllinen. Monogamisilla seksi on osa suhteen henkistä puolta.

        🦄

        Tuohon mä haluan lisätä vielä; varsinkin demiseksuaallinen on ihan hukassa näistä salasuhteista, eli pettämisestä.

        Demiseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen. Tässä suuntautumisessa henkilö tuntee seksuaalista viehätystä vain sellaista henkilöä kohtaan, jonka kanssa hänellä on voimakas tunneside.
        The Asexual Visibility and Education Network (AVEN) loi tämän termin vuonna 2006. Voitaisiin sanoa, että demiseksuaalisuus on seksuaalisuuden ja aseksuaalisuuden välimaastossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että demiseksuaalin henkilön seksuaalisuus olisi epätäydellistä. Tällaisen henkilön on vain muodostettava voimakas tunneside nauttiakseen seksuaalisista kokemuksista.

        Mulle ihan sama miten näitä seksuaallisuuden eri muunnoksia nimitetään; mulle parisuhde on parisuhde, eikä siihen muita mahdu! Silloin se olisi vähintäänkin triankeli.
        Itsekästäkö? Olkoot vaan, mutt se on mun suhtautumistapani seksualisuuteen.
        Ihastuksia ihmisillä voi olla, mutt rajat pitää osata niillekin laittaa.

        Voi muidenkin ihmisten seurasta nauttia, tuntea vaikka seksuaallista halukkuutta... mutt se tunne on vaan hetken huumaa ja haihtuu aikanaan.
        Ilman parisuhdetta ja seksuaallisuuttakin: voi elää... sen tilalle keksii kyllä tekemistä, sekä ystävyyssuhteita joista nauttii, ilman mielensä pahoittamista!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään ... jos minä määrittelisin monogamiaa oman itseni kautta niin silloin ihastuminen ja muista haaveilukin menisi polygamian puolelle. En mä kuitenkaan ihan niin kilahtanut onneksi ole 😉. Mitä ilmeisimmin minä olen tässä asiassa se outolintu ja valtaosalle muista on ihan normaalia joskus ihastua liiton ulkopuolella ja kamppailla itsensä ja haaveidensa kanssa. Minulle se kuitenkin on täysin vieras asia, jota en ole koskaan kokenut ja jota mun on hyvin vaikea tajuta.

        Toi olisi voinut olla mun tekstiäni. Kiva huomata, etten olekaan niin totaalinen kummajainen, kun en tajua noita muiden ihastumisia ja fantasioita parisuhteessa ollessaan. Se on mustakin todella outoa ja jotakin mitä itselleni ei ole ikinä tapahtunut.

        Jos tosta syystä kai mustasukkaisuuskin on mulle vierasta - tunne, jota en kykene käsittämään. Vaikka itseäni on petettykin, niin en silti osaa kokea parisuhteessa mustasukkaisuutta, enkä epäilyä. Enkä kykene käsittämään toisen ihmisen mustasukkaisuutta minusta. Musta se on yksinkertaisesti loukkaavaa, enkä osaa käsitellä sitä muuten kuin loukkaantumalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohon mä haluan lisätä vielä; varsinkin demiseksuaallinen on ihan hukassa näistä salasuhteista, eli pettämisestä.

        Demiseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen. Tässä suuntautumisessa henkilö tuntee seksuaalista viehätystä vain sellaista henkilöä kohtaan, jonka kanssa hänellä on voimakas tunneside.
        The Asexual Visibility and Education Network (AVEN) loi tämän termin vuonna 2006. Voitaisiin sanoa, että demiseksuaalisuus on seksuaalisuuden ja aseksuaalisuuden välimaastossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että demiseksuaalin henkilön seksuaalisuus olisi epätäydellistä. Tällaisen henkilön on vain muodostettava voimakas tunneside nauttiakseen seksuaalisista kokemuksista.

        Mulle ihan sama miten näitä seksuaallisuuden eri muunnoksia nimitetään; mulle parisuhde on parisuhde, eikä siihen muita mahdu! Silloin se olisi vähintäänkin triankeli.
        Itsekästäkö? Olkoot vaan, mutt se on mun suhtautumistapani seksualisuuteen.
        Ihastuksia ihmisillä voi olla, mutt rajat pitää osata niillekin laittaa.

        Voi muidenkin ihmisten seurasta nauttia, tuntea vaikka seksuaallista halukkuutta... mutt se tunne on vaan hetken huumaa ja haihtuu aikanaan.
        Ilman parisuhdetta ja seksuaallisuuttakin: voi elää... sen tilalle keksii kyllä tekemistä, sekä ystävyyssuhteita joista nauttii, ilman mielensä pahoittamista!

        "Voitaisiin sanoa, että demiseksuaalisuus on seksuaalisuuden ja aseksuaalisuuden välimaastossa."

        Minä sijoittaisin demiseksuaalisuuden ihan 180 astetta eri suuntaan "tavallisesta" seksuaalisuudesta kuin tuo AVEN.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Voitaisiin sanoa, että demiseksuaalisuus on seksuaalisuuden ja aseksuaalisuuden välimaastossa."

        Minä sijoittaisin demiseksuaalisuuden ihan 180 astetta eri suuntaan "tavallisesta" seksuaalisuudesta kuin tuo AVEN.

        🦄

        Tässä olen kanssasi samaa mieltä. Minäkin sijoittaisin demiseksuaalisuuden ihan eri kohtaan janalla. Itse lienen demiseksuaali, mutta silti hyvin seksuaalinen yksilö. Mulle vaan kelpaa seuraksi vain sellainen, josta ihan todella pidän. Vaikka voihan demiseksuaaleja toki olla tuolla toisessa päässä janaakin. Sikäli mikäli sitä nyt ylipäänsä on mahdollista laittaa tuonne janalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään ... jos minä määrittelisin monogamiaa oman itseni kautta niin silloin ihastuminen ja muista haaveilukin menisi polygamian puolelle. En mä kuitenkaan ihan niin kilahtanut onneksi ole 😉. Mitä ilmeisimmin minä olen tässä asiassa se outolintu ja valtaosalle muista on ihan normaalia joskus ihastua liiton ulkopuolella ja kamppailla itsensä ja haaveidensa kanssa. Minulle se kuitenkin on täysin vieras asia, jota en ole koskaan kokenut ja jota mun on hyvin vaikea tajuta.

        "Mitä ilmeisimmin minä olen tässä asiassa se outolintu ja valtaosalle muista on ihan normaalia joskus ihastua liiton ulkopuolella ja kamppailla itsensä ja haaveidensa kanssa. Minulle se kuitenkin on täysin vieras asia, jota en ole koskaan kokenut ja jota mun on hyvin vaikea tajuta."

        Tämä on itse asiassa melko yleinen syy siihen, että jokin suhde loppuu ja toinen alkaa. Vaarassa ovat suhteet, joissa ollaan alun perin yhdessä vääränlaisen henkilön kanssa sekä suhteet, joissa osapuolet eivät arvosta eivätkä vaali keskinäistä rakkauttaan.

        Olen ihastunut toiseen henkilöön suhteessa, jossa en alun perinkään kokenut olevani oikeanlaisen henkilön kanssa. Jätin kyseisen henkilön, koska suhde oli omalta osaltani kuollut. Olin hyvin nuori silloin enkä vielä tiennyt, millaisten ihmisten kanssa sovin yhteen. Olen myös ainakin kerran ollut jätetty osapuoli suhteessa, jossa toinen osapuoli ihastui toiseen henkilöön. Samoin olen ollut se osapuoli, jonka vuoksi toinen henkilö on lopettanut edellisen suhteensa. Olen nähnyt samanlaisia tilanteita myös ympärilläni elävien ihmisten suhteissa.

        Tilanteista on joskus vaikeaa saada tietoa, koska kesken suhteen ihastunut osapuoli saattaa haluta lopettaa edellisen suhteensa ilman, että kertoo jätettävälle osapuolelle uudesta ihastuksestaan. Jotkut kertovat, toiset eivät kerro. Mutta aika yleinen kuvio tuo on.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mitä ilmeisimmin minä olen tässä asiassa se outolintu ja valtaosalle muista on ihan normaalia joskus ihastua liiton ulkopuolella ja kamppailla itsensä ja haaveidensa kanssa. Minulle se kuitenkin on täysin vieras asia, jota en ole koskaan kokenut ja jota mun on hyvin vaikea tajuta."

        Tämä on itse asiassa melko yleinen syy siihen, että jokin suhde loppuu ja toinen alkaa. Vaarassa ovat suhteet, joissa ollaan alun perin yhdessä vääränlaisen henkilön kanssa sekä suhteet, joissa osapuolet eivät arvosta eivätkä vaali keskinäistä rakkauttaan.

        Olen ihastunut toiseen henkilöön suhteessa, jossa en alun perinkään kokenut olevani oikeanlaisen henkilön kanssa. Jätin kyseisen henkilön, koska suhde oli omalta osaltani kuollut. Olin hyvin nuori silloin enkä vielä tiennyt, millaisten ihmisten kanssa sovin yhteen. Olen myös ainakin kerran ollut jätetty osapuoli suhteessa, jossa toinen osapuoli ihastui toiseen henkilöön. Samoin olen ollut se osapuoli, jonka vuoksi toinen henkilö on lopettanut edellisen suhteensa. Olen nähnyt samanlaisia tilanteita myös ympärilläni elävien ihmisten suhteissa.

        Tilanteista on joskus vaikeaa saada tietoa, koska kesken suhteen ihastunut osapuoli saattaa haluta lopettaa edellisen suhteensa ilman, että kertoo jätettävälle osapuolelle uudesta ihastuksestaan. Jotkut kertovat, toiset eivät kerro. Mutta aika yleinen kuvio tuo on.

        🦄

        "Tämä on itse asiassa melko yleinen syy siihen, että jokin suhde loppuu ja toinen alkaa. Vaarassa ovat suhteet, joissa ollaan alun perin yhdessä vääränlaisen henkilön kanssa sekä suhteet, joissa osapuolet eivät arvosta eivätkä vaali keskinäistä rakkauttaan."

        Tuokin on tuollaista yleistystä. Mitä noita juttuja on kuullut, niin tuntuu pikemmin olevan ihan vaan tavallista, vailla sen selkeämpiä yhdistäviä tekijöitä. Pikemmin tuntuu liittyvän ihmisen luonteeseen ja ajattelutapaan, kuin oikeastaan lainkaan itse siihen suhteeseen. Ehkä nuo "suhteet, joissa osapuolet eivät arvosta eivätkä vaali keskinäistä rakkauttaan" ovat sitten hyvin tavallisia. Tämänkin palstan teksteissä toistuu jatkuvasti miten "jokainenhan sitä nyt parisuhteen aikana ihastuilee ja se on normaalia".

        No minulle tuo ei ole normaalia, vaan se olisi hyvin hyvin hyvin epänormaalia. Ja kyse on nimenomaan minusta, siitä millainen minä olen. Olen ollut mm. pitkässä parisuhteessa, jossa viimeinen viisi vuotta oli lähes seksintöntä ja läheisyydetöntä miehen masennuksen ja seksivietin katoamisen takia. Silti en katsellut ympärilleni, enkä haaveillut muista. Niin kauan en moisia pohtinut, kun olin vielä suhteeseen sitoutunut. Se muuttui melkein silmänräpäyksessä siinä kohtaa, kun tein eropäätöksen. Se oli itsestänikin suorastaan hämmentävää miten aivan yhtäkkiä näin mielenkiintoisia ja itsestäni kiinnostuneita miehiä vähän kaikkialla, vaikka hetkeä aiemmin en nähnyt yhtään kiinnostunutta missään. Se suodatin on minun omien korvieni välissä.


    • Hyöty on niillä, jotka jakaa "ideologian", me muut voidaan valita seuramme niistä monogamisista. :)

      • Itsehän olen niin itsekäs etten halua jakaa rakastettuani muiden kanssa. Haluan yksinoikeudella olla se ainoa joka halii, hellii ja rutistelee jne. Samalla haluan ajatella olevani itsekin toiselle niin speciaali ettei se muita tartte, kun mut rakastamaan. Itsekäs paskahousu kun olen.


      • HALiMONSTERi kirjoitti:

        Itsehän olen niin itsekäs etten halua jakaa rakastettuani muiden kanssa. Haluan yksinoikeudella olla se ainoa joka halii, hellii ja rutistelee jne. Samalla haluan ajatella olevani itsekin toiselle niin speciaali ettei se muita tartte, kun mut rakastamaan. Itsekäs paskahousu kun olen.

        Vaikka viestisi sävy on varmaan vähän tarkoituksella kirjoitettu tolleen satiirisesti, niin eipä tuohon paljoa lisättävää. Aika lailla samansuuntaisia ajatuksia itselläkin.

        Yhdellä tapailemallani naisella oli tollanen kuvio meneillään, ja mäkin siihen olisin kai mahtunut mukaan hänen tutukseen niin, että oltaisiin nähty jatkossakin kahdestaan, mutta irtauduin koko kuviosta sittemmin. Hänellä on kai nykyään mies, edelleen kai avoin tyttöystävä, tällä naisella avoimia suhteita, sekä kuulemma ihan aviomieskin. 🙄

        Eräällä exälläni ei ymmärtääkseni ollut tuollaisia taipumuksia suhdejuttuja ajatellen, niin moneen kertaan hän vannoi rakkauttaan mua kohtaan, ja sanoi ettei tee mitään missä mä kokisin oloni epämukavaksi. Mutta vahinko oli periaatteessa jo tapahtunut, kun kertoi että sinkkuelämän aikana ilmeisesti ei aina ollut niin kauhean tarkkaa, oliko makuuhuoneessa tai laivahytissä yhden miesvieraan lisäksi 1 taikka 3 naista 🙄 Kyllä tollaset jättää särön, varsinkin kun oma maailmankuvani on jokseenkin konservatiivinen tietyissä kysymyksissä, ja ikäisekseni CV:ni naisasioissa on ollut aina sellainen että tollaset joillekin "arkipäiväiset" puheenaiheet iskee päin näköä kuin rätti, eikä äkkiseltään tiedä mitä sanoa. Itse aloin voimaan pahoin ihan fyysisesti, sanoin käyväni wc:ssä, mutta pukeuduin hiirenhiljaa ja livistin pois tilanteesta.
        Sen jälkeen ei olla nähty, mutta asiat on sovittu niin että voidaan olla kavereita edelleen, ja sanoisin että niin vihainen kun hän mun pakenemisesta silloin olikin, niin emme me puheväleissä olisi jos olisin jäänyt hetkeksikin. Kun en tiedä olisiko päässyt h-sanoja, olisinko itkenyt kuin pikkulapsi, olisinko oksentanut, olisinko tarvinnut kunnolla lääkkeitä jolloin en olisi uskaltanut ajaa välttämättä kotiin jne.

        Jokainen tyylillään, mutta mitä mä toivoisin, olisi se ettei mediat pyrkisi liikaa normalisoimaan näitä juttuja. Kyllä aikuinen ihminen tietää mistä on kiinnostunut ja löytää kaltaistaan seuraa, mutta mietin että kuinka moni lapsi tai nuori kokee jopa paineita tällaisista asioista lukemansa perusteella, tai jos kotona on kovinkin avoin keskustelukulttuuri, niin välttämättä kaikki lapset/nuoret eivät silti koe haluavansa toimia vanhempiensa esimerkin tai kertoman mukaan, vaikka sen asian "oikeellisuuden" painottaminen tulisikin luotettavan aikuisen suusta.


      • p234racing kirjoitti:

        Vaikka viestisi sävy on varmaan vähän tarkoituksella kirjoitettu tolleen satiirisesti, niin eipä tuohon paljoa lisättävää. Aika lailla samansuuntaisia ajatuksia itselläkin.

        Yhdellä tapailemallani naisella oli tollanen kuvio meneillään, ja mäkin siihen olisin kai mahtunut mukaan hänen tutukseen niin, että oltaisiin nähty jatkossakin kahdestaan, mutta irtauduin koko kuviosta sittemmin. Hänellä on kai nykyään mies, edelleen kai avoin tyttöystävä, tällä naisella avoimia suhteita, sekä kuulemma ihan aviomieskin. 🙄

        Eräällä exälläni ei ymmärtääkseni ollut tuollaisia taipumuksia suhdejuttuja ajatellen, niin moneen kertaan hän vannoi rakkauttaan mua kohtaan, ja sanoi ettei tee mitään missä mä kokisin oloni epämukavaksi. Mutta vahinko oli periaatteessa jo tapahtunut, kun kertoi että sinkkuelämän aikana ilmeisesti ei aina ollut niin kauhean tarkkaa, oliko makuuhuoneessa tai laivahytissä yhden miesvieraan lisäksi 1 taikka 3 naista 🙄 Kyllä tollaset jättää särön, varsinkin kun oma maailmankuvani on jokseenkin konservatiivinen tietyissä kysymyksissä, ja ikäisekseni CV:ni naisasioissa on ollut aina sellainen että tollaset joillekin "arkipäiväiset" puheenaiheet iskee päin näköä kuin rätti, eikä äkkiseltään tiedä mitä sanoa. Itse aloin voimaan pahoin ihan fyysisesti, sanoin käyväni wc:ssä, mutta pukeuduin hiirenhiljaa ja livistin pois tilanteesta.
        Sen jälkeen ei olla nähty, mutta asiat on sovittu niin että voidaan olla kavereita edelleen, ja sanoisin että niin vihainen kun hän mun pakenemisesta silloin olikin, niin emme me puheväleissä olisi jos olisin jäänyt hetkeksikin. Kun en tiedä olisiko päässyt h-sanoja, olisinko itkenyt kuin pikkulapsi, olisinko oksentanut, olisinko tarvinnut kunnolla lääkkeitä jolloin en olisi uskaltanut ajaa välttämättä kotiin jne.

        Jokainen tyylillään, mutta mitä mä toivoisin, olisi se ettei mediat pyrkisi liikaa normalisoimaan näitä juttuja. Kyllä aikuinen ihminen tietää mistä on kiinnostunut ja löytää kaltaistaan seuraa, mutta mietin että kuinka moni lapsi tai nuori kokee jopa paineita tällaisista asioista lukemansa perusteella, tai jos kotona on kovinkin avoin keskustelukulttuuri, niin välttämättä kaikki lapset/nuoret eivät silti koe haluavansa toimia vanhempiensa esimerkin tai kertoman mukaan, vaikka sen asian "oikeellisuuden" painottaminen tulisikin luotettavan aikuisen suusta.

        Vähän joo itseironin koitin olla tuossa, tässä kaiken jakavassa maailmassa. Minä en ole valmis jakamaan kaikkea, siksi voin olla jonkun mielestä itsekäs ehkä jopa paskahousu. :)

        Ymmärrän sun fiilikset asiaan liittyen.
        Itellä tulee väistämättä heti henkinen muuri eteen, kun joku ilmoittaa olevansa polyamorinen tai avoin useille intiimeille suhteille samaan aikaan. Ei kiinnosta enää yhtään koko ihminen tutustumismielessä. Ei ainakaan seurustelukumppaniksi. Eikä enää intiimistikkään. Musta pääsee silleen helposti eroon. Hetkessä. :D

        Joo, maailmassa on kaikenlaista eikä niitä piiloon saa. Mutta itse luotan avoimiin puheväleihin lasten kanssa. He itse elää elämänsä kuten elää, mutta varmasti minullakin äitinä jokin vaikutus heihin ja ajatteluunsa on ja onkin. Olen jo huomannut heidän omaksuvan minulta paljon ajattelutapoja ja näkemyksiä. Olen kuitenkin sanonut, että se on mun näkemys ja kokemus, miettikää tykönänne itsenne näköinen näkemys jahka olette asiaa joku päivä pyöritellyt ja on tarve muodostaa näkemys.


      • HALiMONSTERi kirjoitti:

        Vähän joo itseironin koitin olla tuossa, tässä kaiken jakavassa maailmassa. Minä en ole valmis jakamaan kaikkea, siksi voin olla jonkun mielestä itsekäs ehkä jopa paskahousu. :)

        Ymmärrän sun fiilikset asiaan liittyen.
        Itellä tulee väistämättä heti henkinen muuri eteen, kun joku ilmoittaa olevansa polyamorinen tai avoin useille intiimeille suhteille samaan aikaan. Ei kiinnosta enää yhtään koko ihminen tutustumismielessä. Ei ainakaan seurustelukumppaniksi. Eikä enää intiimistikkään. Musta pääsee silleen helposti eroon. Hetkessä. :D

        Joo, maailmassa on kaikenlaista eikä niitä piiloon saa. Mutta itse luotan avoimiin puheväleihin lasten kanssa. He itse elää elämänsä kuten elää, mutta varmasti minullakin äitinä jokin vaikutus heihin ja ajatteluunsa on ja onkin. Olen jo huomannut heidän omaksuvan minulta paljon ajattelutapoja ja näkemyksiä. Olen kuitenkin sanonut, että se on mun näkemys ja kokemus, miettikää tykönänne itsenne näköinen näkemys jahka olette asiaa joku päivä pyöritellyt ja on tarve muodostaa näkemys.

        Ja esim. seksiasiat, seksuaalisuus on asia josta en heille lässytä. Homofoobikot yms. on turhaan huolissaan. Muksut puhuu itse kun aika on puhua niistä asioista selkokielisemmin.

        Muutenkin mun tapani lapsille on puhua toisenlainen, kun aikuisille. Mä muistan kyllä puhuvani lapsille jolloin on ihan turha mennä yksityiskohtiin, kun voi vaan todeta on ihan ok tykätä tyttönä tytöistäkin poikana pojistakin.

        Sen seksuaalisemmaksi ei tartte mennä.


      • HALiMONSTERi kirjoitti:

        Vähän joo itseironin koitin olla tuossa, tässä kaiken jakavassa maailmassa. Minä en ole valmis jakamaan kaikkea, siksi voin olla jonkun mielestä itsekäs ehkä jopa paskahousu. :)

        Ymmärrän sun fiilikset asiaan liittyen.
        Itellä tulee väistämättä heti henkinen muuri eteen, kun joku ilmoittaa olevansa polyamorinen tai avoin useille intiimeille suhteille samaan aikaan. Ei kiinnosta enää yhtään koko ihminen tutustumismielessä. Ei ainakaan seurustelukumppaniksi. Eikä enää intiimistikkään. Musta pääsee silleen helposti eroon. Hetkessä. :D

        Joo, maailmassa on kaikenlaista eikä niitä piiloon saa. Mutta itse luotan avoimiin puheväleihin lasten kanssa. He itse elää elämänsä kuten elää, mutta varmasti minullakin äitinä jokin vaikutus heihin ja ajatteluunsa on ja onkin. Olen jo huomannut heidän omaksuvan minulta paljon ajattelutapoja ja näkemyksiä. Olen kuitenkin sanonut, että se on mun näkemys ja kokemus, miettikää tykönänne itsenne näköinen näkemys jahka olette asiaa joku päivä pyöritellyt ja on tarve muodostaa näkemys.

        Juu, ihan hyvin sanottu, ja lapsen/nuoren pitää mielestäni antaa itse ajan kanssa määritellä omat kiinnostuksensa ja rajansa, sen sijaan että esim. Yle promoaa polyjuttuja jatkuvasti tai että monet aikuiset puhuvat niistä avoimesti normaaleina asioina, joissa ei ole muka mitään hävettävää.

        Ja sama mulla, että perusluonteeni on sen verran reviiritietoinen, konservatiivinen ja ehkä itsekeskeinenkin että en tosiaan kykene jakamaan ihan kaikkia asioita. En mäkään ihan niin kommunisti ole 🤣

        Itse tein Tinderissä ja Datingissa ihan empiirisen tutkimuksen, että miten se vaikuttaa osumiin ja suosioon, jos profiilissa erittelee ettei ole etsimässä sen kaltaista suhdetta tai tapailuja, eikä teema kiinnosta. No muutenkin mulla on deittailu ollut kohtuu vaikeaa viimeiset vajaa pari vuotta, mutta jotenkin tuntui että ton myötä yhä harvemmin alkoi tulla osumia 🙄 Mutta siinä on toki niin monta muuttujaa kuten nykyinen absolutismini, korona-aika, se että kuinka monetta kertaa joku näkee naamani ja autoni siellä, sekä se että ovatko "tavalliset" monogamiset biseksuaali-naiset ottaneet vähän aiheettakin herneen nenään tällaisen anti-wokettajan kohdalla.

        Tosin, eipä noista kumpainenkaan nainen asioitaan pahemmin huudellut profiilissa, tai korostanut etsivänsä nimenomaan siihen sceneen liittyvää seuraa, eli ne jutut (ja as, of yms.) tulivat ilmi vasta oikeassa elämässä jutellessa. Ylemmässä viestissä ensin mainitun naisen kanssa näin kai neljästi, joista pari kertaa intiimimmin, ja laskisin että olin exäni kanssa puolisen vuotta, vaikka siihen väliin pari sellaista parin viikon hengähdystaukoa mahtuikin.
        Eli pistää miettimään, moniko nainen noissa palveluissa pyörii ikäänkuin salaa sellaista seuraa etsien/kalastellen, mutta ilman että siitä huutelee sen suurempaan ääneen julkisesti. Monen kohdalla voi pahimmillaan vaikuttaa jopa työasioihinkin tms. 🙄


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Itsehän olen niin itsekäs etten halua jakaa rakastettuani muiden kanssa. Haluan yksinoikeudella olla se ainoa joka halii, hellii ja rutistelee jne. Samalla haluan ajatella olevani itsekin toiselle niin speciaali ettei se muita tartte, kun mut rakastamaan. Itsekäs paskahousu kun olen.

        Kyllä olen samoilla linjoilla sun kanssa ja se ei ole itsekkyyttä. Mun moraali käsitys on, että kun ollaan kimpassa niin ollaan kimpassa eikä huidota ympäri kyliä. Sille ympäriinsä liihottelulle on kaiketi oma nimityksensäkin. Kunnioitan vanhoja arvoja ja kumppaniani sekä myös itseäni, etten omalla kohdalla lorttuilua pidä asiallisena toista arvostavana touhuna, oli sitten mies tai nainen. Antaa semmonen touhu ihmisestä mun mielestä tietynlaisen kuvan ja se ei sovi mulle.


      • p234racing kirjoitti:

        Juu, ihan hyvin sanottu, ja lapsen/nuoren pitää mielestäni antaa itse ajan kanssa määritellä omat kiinnostuksensa ja rajansa, sen sijaan että esim. Yle promoaa polyjuttuja jatkuvasti tai että monet aikuiset puhuvat niistä avoimesti normaaleina asioina, joissa ei ole muka mitään hävettävää.

        Ja sama mulla, että perusluonteeni on sen verran reviiritietoinen, konservatiivinen ja ehkä itsekeskeinenkin että en tosiaan kykene jakamaan ihan kaikkia asioita. En mäkään ihan niin kommunisti ole 🤣

        Itse tein Tinderissä ja Datingissa ihan empiirisen tutkimuksen, että miten se vaikuttaa osumiin ja suosioon, jos profiilissa erittelee ettei ole etsimässä sen kaltaista suhdetta tai tapailuja, eikä teema kiinnosta. No muutenkin mulla on deittailu ollut kohtuu vaikeaa viimeiset vajaa pari vuotta, mutta jotenkin tuntui että ton myötä yhä harvemmin alkoi tulla osumia 🙄 Mutta siinä on toki niin monta muuttujaa kuten nykyinen absolutismini, korona-aika, se että kuinka monetta kertaa joku näkee naamani ja autoni siellä, sekä se että ovatko "tavalliset" monogamiset biseksuaali-naiset ottaneet vähän aiheettakin herneen nenään tällaisen anti-wokettajan kohdalla.

        Tosin, eipä noista kumpainenkaan nainen asioitaan pahemmin huudellut profiilissa, tai korostanut etsivänsä nimenomaan siihen sceneen liittyvää seuraa, eli ne jutut (ja as, of yms.) tulivat ilmi vasta oikeassa elämässä jutellessa. Ylemmässä viestissä ensin mainitun naisen kanssa näin kai neljästi, joista pari kertaa intiimimmin, ja laskisin että olin exäni kanssa puolisen vuotta, vaikka siihen väliin pari sellaista parin viikon hengähdystaukoa mahtuikin.
        Eli pistää miettimään, moniko nainen noissa palveluissa pyörii ikäänkuin salaa sellaista seuraa etsien/kalastellen, mutta ilman että siitä huutelee sen suurempaan ääneen julkisesti. Monen kohdalla voi pahimmillaan vaikuttaa jopa työasioihinkin tms. 🙄

        Toi reviiritietoinen oli hyvä täsmennys. Mulla sama vika. Mun tontille saa tulla, mutta eri asia mitä siellä saa tehdä, ilman että älähdän ja kaaksitan mäelle.

        Niin, salaseuran hakeminen on ainakin minusta epäluottamuslause. Jos tyyppi esittäytyy monogamiseksi ja kuitenkin häärää salaa muuta, eihän siihen voi eikä pidä luottaa. Häipyköön.

        Biseksuaalina ymmärrän kyllä millaisia tunneskaaloja voi sisällä pyöriä. Kiinnostua voi joskus jostakin, mutta mitä sitten tekee kiinnostuksensa kanssa ratkaisee minusta uskottavuuden.

        Mä koen, että on ihan normaalia että esim. mä nään naiset viehättävinä sittenkin, vaikka olen parisuhteessa miehen kanssa jota rakastan vakavissani ja todella syvästi. Enkä halua häntä ikinä pettää. Mielummin sitten jätän, jos en saa pidettyä itseäni sallittujen viehättymisten skenessä. Jos tulee tarve toteuttaa oikeasti mielitekija, niin erotahan sitten pitää. Ei pettää.

        Missä kelläkin sopiva raja kulkee.

        Mites, etsitkö sitten umpiheteroa naista ja entäpä jos paljastuu ettei ole umpihetero?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä olen samoilla linjoilla sun kanssa ja se ei ole itsekkyyttä. Mun moraali käsitys on, että kun ollaan kimpassa niin ollaan kimpassa eikä huidota ympäri kyliä. Sille ympäriinsä liihottelulle on kaiketi oma nimityksensäkin. Kunnioitan vanhoja arvoja ja kumppaniani sekä myös itseäni, etten omalla kohdalla lorttuilua pidä asiallisena toista arvostavana touhuna, oli sitten mies tai nainen. Antaa semmonen touhu ihmisestä mun mielestä tietynlaisen kuvan ja se ei sovi mulle.

        Juu, kyllä näin nimenomaan. Vaikka eipä mua haittaa mitä muut touhuaa, kunhan itse ja oma kumppani jaamme samat näkemykset näistä jutuista.

        Itse en tule ikinä huolimaan kumppaniksi ketään joka haluaa muitakin, kun minut intiimiin suhteeseen. Mielummin olen iäti yksin kun väärässä seurassa.


      • HALiMONSTERi kirjoitti:

        Toi reviiritietoinen oli hyvä täsmennys. Mulla sama vika. Mun tontille saa tulla, mutta eri asia mitä siellä saa tehdä, ilman että älähdän ja kaaksitan mäelle.

        Niin, salaseuran hakeminen on ainakin minusta epäluottamuslause. Jos tyyppi esittäytyy monogamiseksi ja kuitenkin häärää salaa muuta, eihän siihen voi eikä pidä luottaa. Häipyköön.

        Biseksuaalina ymmärrän kyllä millaisia tunneskaaloja voi sisällä pyöriä. Kiinnostua voi joskus jostakin, mutta mitä sitten tekee kiinnostuksensa kanssa ratkaisee minusta uskottavuuden.

        Mä koen, että on ihan normaalia että esim. mä nään naiset viehättävinä sittenkin, vaikka olen parisuhteessa miehen kanssa jota rakastan vakavissani ja todella syvästi. Enkä halua häntä ikinä pettää. Mielummin sitten jätän, jos en saa pidettyä itseäni sallittujen viehättymisten skenessä. Jos tulee tarve toteuttaa oikeasti mielitekija, niin erotahan sitten pitää. Ei pettää.

        Missä kelläkin sopiva raja kulkee.

        Mites, etsitkö sitten umpiheteroa naista ja entäpä jos paljastuu ettei ole umpihetero?

        Sitten ihastumiset, ne on aina varattuna ei toivottavia, koska ne hämmentää ja voi vaikuttaa negatiivisesti suhteessa. Mutta niihikin itse ainakin pyrin suhtautumaan niin, että ihastuttavat ihmiset ihastuttaa, se on ihan normaalia ja ok. Täytyy kuitenkin osata kahlita ja hillitä itseään niin, ettei ala sekoilemaan. Ei ole aina helppoa, mutta siinä on hyvä alkaa viimeistään opettelemaan miten klaarata tilanne.

        Jollain se pitää saada pidettyä hanskassa.


      • HALiMONSTERi kirjoitti:

        Toi reviiritietoinen oli hyvä täsmennys. Mulla sama vika. Mun tontille saa tulla, mutta eri asia mitä siellä saa tehdä, ilman että älähdän ja kaaksitan mäelle.

        Niin, salaseuran hakeminen on ainakin minusta epäluottamuslause. Jos tyyppi esittäytyy monogamiseksi ja kuitenkin häärää salaa muuta, eihän siihen voi eikä pidä luottaa. Häipyköön.

        Biseksuaalina ymmärrän kyllä millaisia tunneskaaloja voi sisällä pyöriä. Kiinnostua voi joskus jostakin, mutta mitä sitten tekee kiinnostuksensa kanssa ratkaisee minusta uskottavuuden.

        Mä koen, että on ihan normaalia että esim. mä nään naiset viehättävinä sittenkin, vaikka olen parisuhteessa miehen kanssa jota rakastan vakavissani ja todella syvästi. Enkä halua häntä ikinä pettää. Mielummin sitten jätän, jos en saa pidettyä itseäni sallittujen viehättymisten skenessä. Jos tulee tarve toteuttaa oikeasti mielitekija, niin erotahan sitten pitää. Ei pettää.

        Missä kelläkin sopiva raja kulkee.

        Mites, etsitkö sitten umpiheteroa naista ja entäpä jos paljastuu ettei ole umpihetero?

        Tota reviiritietoista on usein käytetty idolini Alonson kohdalla, joskin aivan eri asiayhteyksissä ja se sopii munkin kohdalla moneen muuhunkin asiaan. Sillähän menee pasmat varmimmin sekaisin, jos tiimin sisältäpäin tulee minkäänlaista uhkaa, tai jos kokee että oma asema on jotenkin horjutettuna "muiden parempien" toimesta 😅🙄

        Mähän olen usein sanonutkin, että en ole missään nimessä mustis, stalkkeri, viesteillä pommittaja, vainoaja, väkivaltainen edes miehiä kohtaan tms. mutta joissain asioissa menee raja jolloin oma luottamus on koetuksella. Näin ei esimerkiksi ollut, kun eräs toinen eksäni perui sovitun näkemisen ja lähti kesäloma-aikaan jonnekin saaristomökille naisvaltaisen työkaveriporukkansa, sekä lapsensa kaverien äitien kanssa. Ainoa mikä siinä aiheutti ongelmia, oli typerä lisäys "mul nyt on muutenki menkat" joka vain alleviivasi sitä, missä valossa hän mut miehenä näki, eikä tollasten viestien jälkeen paineet pääkopassa ainakaan yhtään helpottaneet.

        Ei naisen välttämättä tarvitse olla umpihetero, kyllä mä esimerkiksi tiesin että exäni oli seurustellut naisen kanssa, eikä se mitenkään ratkaiseva kysymys ollut vaikka siitä puhuttiinkin jonkin verran. Enemmän siinäkin särähti jossain vaiheessa suhdetta jonkinlainen heitto, että hän oli miettinyt millaista meillä olisi kolmistaan tän exänsä kanssa, mutta sanoi heti myös sen ettei aio ehdottaa sitä eksälleen, sillä tiesi että mä en pitänyt ajatuksesta yhtään.

        Jos nainen kertoo olevansa bi, tutustuttaessa vaikuttaa yhden henkilön naiselta, eikä korosta jatkuvasti jollain tavalla sitä vähemmistöasemaansa, niin mulle ihan fine ✌
        Eri juttu onkin heidän suhtautumisensa mun tyyliseen mieheen. En osaa kenenkään ihmisryhmän, saati yksilön puolesta arvioida, kokeeko jotkut, että yhden sateenkaariseksuaalisuuden muodon mainitseminen nounou:ksi on vähän kuin joku 5. artikla eli hyökkäys samalla kaikkia vähemmistöjä kohtaan 🙄 Ja ironisesti itsekin kuulun tavallaan "sateenkaareen" eli autismin spektriin, toisin sanoen mulla on siis se asperger, ja ehkä siihen liittyvää aseksuaalisuutta tai demiseksuaalisuutta. 😅


      • p234racing kirjoitti:

        Tota reviiritietoista on usein käytetty idolini Alonson kohdalla, joskin aivan eri asiayhteyksissä ja se sopii munkin kohdalla moneen muuhunkin asiaan. Sillähän menee pasmat varmimmin sekaisin, jos tiimin sisältäpäin tulee minkäänlaista uhkaa, tai jos kokee että oma asema on jotenkin horjutettuna "muiden parempien" toimesta 😅🙄

        Mähän olen usein sanonutkin, että en ole missään nimessä mustis, stalkkeri, viesteillä pommittaja, vainoaja, väkivaltainen edes miehiä kohtaan tms. mutta joissain asioissa menee raja jolloin oma luottamus on koetuksella. Näin ei esimerkiksi ollut, kun eräs toinen eksäni perui sovitun näkemisen ja lähti kesäloma-aikaan jonnekin saaristomökille naisvaltaisen työkaveriporukkansa, sekä lapsensa kaverien äitien kanssa. Ainoa mikä siinä aiheutti ongelmia, oli typerä lisäys "mul nyt on muutenki menkat" joka vain alleviivasi sitä, missä valossa hän mut miehenä näki, eikä tollasten viestien jälkeen paineet pääkopassa ainakaan yhtään helpottaneet.

        Ei naisen välttämättä tarvitse olla umpihetero, kyllä mä esimerkiksi tiesin että exäni oli seurustellut naisen kanssa, eikä se mitenkään ratkaiseva kysymys ollut vaikka siitä puhuttiinkin jonkin verran. Enemmän siinäkin särähti jossain vaiheessa suhdetta jonkinlainen heitto, että hän oli miettinyt millaista meillä olisi kolmistaan tän exänsä kanssa, mutta sanoi heti myös sen ettei aio ehdottaa sitä eksälleen, sillä tiesi että mä en pitänyt ajatuksesta yhtään.

        Jos nainen kertoo olevansa bi, tutustuttaessa vaikuttaa yhden henkilön naiselta, eikä korosta jatkuvasti jollain tavalla sitä vähemmistöasemaansa, niin mulle ihan fine ✌
        Eri juttu onkin heidän suhtautumisensa mun tyyliseen mieheen. En osaa kenenkään ihmisryhmän, saati yksilön puolesta arvioida, kokeeko jotkut, että yhden sateenkaariseksuaalisuuden muodon mainitseminen nounou:ksi on vähän kuin joku 5. artikla eli hyökkäys samalla kaikkia vähemmistöjä kohtaan 🙄 Ja ironisesti itsekin kuulun tavallaan "sateenkaareen" eli autismin spektriin, toisin sanoen mulla on siis se asperger, ja ehkä siihen liittyvää aseksuaalisuutta tai demiseksuaalisuutta. 😅

        Heh, hyvin kuvailit reviiritietoisuuteen liittyen mikä siinä sulla nipistelee.

        Mulla se reviiritietoisuus ei ehkä liity siihen, että ajattelisin jonkun olevan mua mitenkään parempi, vaan muuten vaan ihan vitukseen väärällä tontilla. :)

        Itsetuntoni ei horju, mutta tykkään huonoa, jos mun arvoja ei kunnioiteta eikä mua näin ollen ihmisenä. Arvo ja kunnioitus kysymys.
        Olen aikalailla itseäni arvostava ja kunnioittava, näin teen myös muita kohtaan ja siksi siinä on äkkiä turpakäräjien paikka.

        Niinkun että mikä luulet olevas, kun tulet tontilleni omistajan elkein. :"D

        Otahan pakkia..

        Joo, nimenomaan hyvä kun mainitsit tuon monogaamisuuden, kyllä biseksuaalikin voi yksilöstä riippuen olla todellakin hyvin yksiavioinen toisin kun törpömmät luulee.

        Jos elämä ja suhteet on vaan säätöä, ei sillä seksuaalisella suuntautumisella ole väliä siinä. Ihan kuten niinkin päin kun rakastaa ja sitoutuu yhtä ja yhteen, sen on sitten myös niin. Varmasti eikä melkein.


      • HALiMONSTERi kirjoitti:

        Heh, hyvin kuvailit reviiritietoisuuteen liittyen mikä siinä sulla nipistelee.

        Mulla se reviiritietoisuus ei ehkä liity siihen, että ajattelisin jonkun olevan mua mitenkään parempi, vaan muuten vaan ihan vitukseen väärällä tontilla. :)

        Itsetuntoni ei horju, mutta tykkään huonoa, jos mun arvoja ei kunnioiteta eikä mua näin ollen ihmisenä. Arvo ja kunnioitus kysymys.
        Olen aikalailla itseäni arvostava ja kunnioittava, näin teen myös muita kohtaan ja siksi siinä on äkkiä turpakäräjien paikka.

        Niinkun että mikä luulet olevas, kun tulet tontilleni omistajan elkein. :"D

        Otahan pakkia..

        Joo, nimenomaan hyvä kun mainitsit tuon monogaamisuuden, kyllä biseksuaalikin voi yksilöstä riippuen olla todellakin hyvin yksiavioinen toisin kun törpömmät luulee.

        Jos elämä ja suhteet on vaan säätöä, ei sillä seksuaalisella suuntautumisella ole väliä siinä. Ihan kuten niinkin päin kun rakastaa ja sitoutuu yhtä ja yhteen, sen on sitten myös niin. Varmasti eikä melkein.

        Aika samalla tavalla mäkin kyllä ajattelen, että tiettyä tonttia ei jaeta, niin ei vain kuulu tehdä 😅 Mua tosin on aina rassannut lähinnä se ajatuslooppi, että jos nainen kerran tyytyy muhun, perikseen / mt-kuotesahonkollegaan, niin kuinka matala rima kenelläkin lopulta on, ja kuinka matala kynnys katsoa onko ruoho vihreämpää muualla 🙄 Ja jos niistä taipumuksistaan tai kokeilujen kiinnostavuudesta puhuu mulle, niin ei toi ajatus ainakaan yhtään hälvene päästäni.
        Se on jännä sinänsä, kun olen käytännössä varsin tyytyväinen esim. ulkonäkööni, uimahallin saunassa ei tule mitään alemmuuskompleksia, lähtökohtaisesti tulen toimeen todella erilaisten ihmisten kanssa jne. mutta kun sitä itsetuntoa on poljettu vuosien saatossa, ja kriittisimmässä ikävaiheessa, niin se jättää helposti tollasen tunteen ja asenteen, että kokee itse olevansa hyväkin asioissa ja hyvä omana itsenä, mutta ei usko muiden näkevän sitä samalla tavalla vaan melkeinpä päinvastoin.

        Vähän epäkohtelias kysymys, lähinnä siksi kun on nämä "uudet" palstalaiset ja heidän nikit ihan sekaisin, mutta olitko sä se joka oli käynyt sukupuolen korjausleikkauksessa? Kun sanoit olevasi nainen, mutta mä olen pitkään luullut kirjoittavani miehen kanssa 🙈
        No ihan sama sinänsä, sillä mielestäni ihan hyvin argumentoitua keskustelua tää on ollut, ja tälleen lapsettoman miehen silmään ihan tervehenkisesti kuvailit miten olet asioista puhunut esim. lasten kanssa. 👍


      • p234racing kirjoitti:

        Aika samalla tavalla mäkin kyllä ajattelen, että tiettyä tonttia ei jaeta, niin ei vain kuulu tehdä 😅 Mua tosin on aina rassannut lähinnä se ajatuslooppi, että jos nainen kerran tyytyy muhun, perikseen / mt-kuotesahonkollegaan, niin kuinka matala rima kenelläkin lopulta on, ja kuinka matala kynnys katsoa onko ruoho vihreämpää muualla 🙄 Ja jos niistä taipumuksistaan tai kokeilujen kiinnostavuudesta puhuu mulle, niin ei toi ajatus ainakaan yhtään hälvene päästäni.
        Se on jännä sinänsä, kun olen käytännössä varsin tyytyväinen esim. ulkonäkööni, uimahallin saunassa ei tule mitään alemmuuskompleksia, lähtökohtaisesti tulen toimeen todella erilaisten ihmisten kanssa jne. mutta kun sitä itsetuntoa on poljettu vuosien saatossa, ja kriittisimmässä ikävaiheessa, niin se jättää helposti tollasen tunteen ja asenteen, että kokee itse olevansa hyväkin asioissa ja hyvä omana itsenä, mutta ei usko muiden näkevän sitä samalla tavalla vaan melkeinpä päinvastoin.

        Vähän epäkohtelias kysymys, lähinnä siksi kun on nämä "uudet" palstalaiset ja heidän nikit ihan sekaisin, mutta olitko sä se joka oli käynyt sukupuolen korjausleikkauksessa? Kun sanoit olevasi nainen, mutta mä olen pitkään luullut kirjoittavani miehen kanssa 🙈
        No ihan sama sinänsä, sillä mielestäni ihan hyvin argumentoitua keskustelua tää on ollut, ja tälleen lapsettoman miehen silmään ihan tervehenkisesti kuvailit miten olet asioista puhunut esim. lasten kanssa. 👍

        Älä yhtään ajattele noin, että tyytyy. Sulla on ne ominaisuudet mitä sulla on. Ihan kuten kaikilla muillakin, ei oo mitään parempia ihmisiä, se on vaan tuubaa jota syötetään jotta muut alistuisi. :)

        Joku susta tykkää, se tykkää susta siksi mitä sä olet. Siitä kun lähdetään.

        En ole sukupuoltani korjauttanut, kun ei siinä olemassa olevassa ole mitään vikaa. Olen kyllä asiaa paljon vatvonut ja ääneenkin pohtinut, jopa harkinnut hormonihoitoja. Mutta olen kuitenkin nyt sitä mieltä, että mä olen saanut sen kehon mikä pitikin saada. Se että olen keskivertoa ehkä maskuliinimpi naiseksi ei haittaa mitään. Ei elämistä mitenkään.

        Joku kattoo kieroon mua ja joku tykkää. Saan kavereita tai en. Kumpikin on ok mulle. Transmaskuliinisuus on ominaisuus sekin, ei vika. Joten ei kai se haittaa vaikkei ookkaan ihan tavanomainen? :)

        Kiitti. :)

        Nyt lähdetään syömään ja mummolaan. Kiitos mukavasta seurastasi. Ja palataan.


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Itsehän olen niin itsekäs etten halua jakaa rakastettuani muiden kanssa. Haluan yksinoikeudella olla se ainoa joka halii, hellii ja rutistelee jne. Samalla haluan ajatella olevani itsekin toiselle niin speciaali ettei se muita tartte, kun mut rakastamaan. Itsekäs paskahousu kun olen.

        Tärkeintä lienee se, että jokainen saa olla oma itsensä, ilman painostustusta kumpaankaan suuntaa. Itse olen tuntenut tietyllä tavalla kokevani painostusta molempiin suuntiin ja kumpikin oli yhtä epämiellyttävää.

        Olen aikanaan ollut pari vuotta avoimessa suhteessa. Vaikka lupa olisi ollut, niin en mä vaan koskaan ollut kiinnostunut kenenstäkään muusta. En vain ajattele muita, enkä huomaa muita siinä mielessä. Opin siinä, että minun kannaltani tuollaiset avoimet kuviot ovat yhtä tyhjän kanssa. Mä en tiedä varmaksi oliko toisella osapuolella sinä aikana jotain jossain, mutta jos oli niin minun silmilleni ne eivät koskaan tiiviistä yhteiselosta huolimatta tulleet.

        Suhde loppui siihen, kun tosiaan tajusin, että mun kannaltani tuollainen järjestely oli yhtä tyhjän kanssa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pohdin tuolloin, että miksi jatkaa tuota, kun ei se anna minulle mitään extraa. Kuulostaa varmasti monen korviin itsekkäältä ajatukselta. Siinä kuitenkin oli itselleni tietty epävarmuuden ja turvattomuuden tunne ja jos ei saa mitään sen tunteen kompensaatioksi niin miksi sen kanssa haluaisi elää. Se tilanne tappoi pikkuhiljaa ne tunteet, joita mulla oli ollut ja vaikka toinen osapuoli olisi halunnut siitä parisuhteesta vielä jutella niin ei mulla ollut siihen enää mitää halua/tarvetta.

        Seuraava miesystäväni olikin sitten ihan järjettömän mustasukkainen ja epävarma yksilö. Hän tonki mun elämästäni kaiken, kymmenen vuotta vanhoja päiväkirjoja myöten. Vaikka kuinka yritin kertoa, että tiedän ettei mulla ole tarvitta hyppiä vieraissa, niin ei sitä uskottu. Hän koki sen mun edellisen
        edellisen parisuhdemuotoni jotenkin epäilyttäväksi, vaikka todellisuudessa se nimenomaan oli minulle varmuuden lähde. Mä koin sen hänen mustasukkaisuutensa ja omistushalunsa loukkaavaksi. Mä vihasin sitä, että mua ei uskottu ja mun tarvitsi todistella. Semminkin kun itse annoin hänelle luvan elää ilman jatkuvaa kyttäämistä, eikä hän todellakaan olisi ikinä edes suostunut samanlaisiin rajoituksiin ja ilmoitusvelvollisuuksiin, joita itse minulta vaati. Ironisesti se hänen mustasukkaisuutensa sai minut kokemaan, että mulla olisi ollut täysi oikeus pettää, kun kuitenkin aina epäiltiin. Olisipahan ollut syytä epäillä ja syytellä. Se suhde päättyi juuri tuohonnkaksinaismoralismin kokemukseeni. Siihen, että hänellä oli lupa olla ilmoittelemasta itsestään useampaan päivään (ja se oli minulle ok), mutta minun menemisistäni olisi pitänyt pitää suurinpiirtein tuntipäiväkirjaa.

        En ole mustasukkainen tai omistushaluinen yksilö ja nykyäänkin on asioita, jotka pystyisin antamaan anteeksi, kunhan niistä ollaan rehellisiä. Sen olen kuitenkin oppinut, että tärkeintä olisi olla asioista samalla aaltopituudella. Jos joskus vielä parisuhteeseen lähden, niin sen toisen osapuolen pitää olla kanssani samaa tyyppiä. Sellainen, jolla ei ole tarvetta ja tunnetta edes katsella ympärilleen ja joka on tyytyväinen tässä ja nyt.


      • HALiMONSTERi kirjoitti:

        Älä yhtään ajattele noin, että tyytyy. Sulla on ne ominaisuudet mitä sulla on. Ihan kuten kaikilla muillakin, ei oo mitään parempia ihmisiä, se on vaan tuubaa jota syötetään jotta muut alistuisi. :)

        Joku susta tykkää, se tykkää susta siksi mitä sä olet. Siitä kun lähdetään.

        En ole sukupuoltani korjauttanut, kun ei siinä olemassa olevassa ole mitään vikaa. Olen kyllä asiaa paljon vatvonut ja ääneenkin pohtinut, jopa harkinnut hormonihoitoja. Mutta olen kuitenkin nyt sitä mieltä, että mä olen saanut sen kehon mikä pitikin saada. Se että olen keskivertoa ehkä maskuliinimpi naiseksi ei haittaa mitään. Ei elämistä mitenkään.

        Joku kattoo kieroon mua ja joku tykkää. Saan kavereita tai en. Kumpikin on ok mulle. Transmaskuliinisuus on ominaisuus sekin, ei vika. Joten ei kai se haittaa vaikkei ookkaan ihan tavanomainen? :)

        Kiitti. :)

        Nyt lähdetään syömään ja mummolaan. Kiitos mukavasta seurastasi. Ja palataan.

        Juu kyllä mä siitä(kin) ajattelumallista olen pyrkinyt eroon, ja niitä on ruodittu ammattilaistenkin kanssa aika ajoin, joskin viime aikoina on ollut tärkeämpiäkin ja ajankohtaisempia aihepiirejä. Ja samoin se, että ei antaisi mielessään auton vaikuttaa liikaa siihen mistä kaikista osista kunkin miehen ma-arvo muodostuu, tai mistä asioista joku kiinnostuu toisesta niinku ihmisenä. Ehkä peruskoulu, miehenmallin puute, raadollinen nettimaailma yms. ovat muovanneet ajatuksiani tollaseksi, vaikka todennäköisesti silti se kumpuaa jotenkin perusluonteestakin. Ja on siinäkin asetelmassa paljonkin eroa, että kiinnostuuko poly-nainen musta, jolloin se on ihan realismia että toinen saattaa nähdä jonkun muun miehen joissain asioissa mua parempana, ja siksi pysyttelenkin erossa niistä kuvioista. Jos taas lähtökohta on se, että suhde on kahden ihmisen välinen, ja koen että mua siinä arvostetaan, niin en mä aina läheskään noin varpaillani ole tai näe muita miehiä samalla lailla uhkana.

        Ja selvä homma, nyt olen kärryillä ✌ Sun profiilikuva on varmasti ihan tarkoituksella tollanen ikäänkuin taiteellinen, ettei ihan passikuvamainen, mutta mulla on tosiaan sen verran kasvosokeutta etten kykene erottamaan siitä sukupuolta jos annettaisiin tunnistettavaksi sellaisenaan. Mulle nuo on varsin neutraalit, ehkä joku 10 vuotta mua vanhemman ihmisen kasvot, mutta todella vaikea tehdä johtopäätöksiä sen pidemmälle varmistamatta asiaa.

        Itse touhuan ulkona ja vaihdan tässä kesärenkaita paraikaa, ja aina välillä käyn kahvilla ja koneella 😅👍


      • Anonyymi
        p234racing kirjoitti:

        Vaikka viestisi sävy on varmaan vähän tarkoituksella kirjoitettu tolleen satiirisesti, niin eipä tuohon paljoa lisättävää. Aika lailla samansuuntaisia ajatuksia itselläkin.

        Yhdellä tapailemallani naisella oli tollanen kuvio meneillään, ja mäkin siihen olisin kai mahtunut mukaan hänen tutukseen niin, että oltaisiin nähty jatkossakin kahdestaan, mutta irtauduin koko kuviosta sittemmin. Hänellä on kai nykyään mies, edelleen kai avoin tyttöystävä, tällä naisella avoimia suhteita, sekä kuulemma ihan aviomieskin. 🙄

        Eräällä exälläni ei ymmärtääkseni ollut tuollaisia taipumuksia suhdejuttuja ajatellen, niin moneen kertaan hän vannoi rakkauttaan mua kohtaan, ja sanoi ettei tee mitään missä mä kokisin oloni epämukavaksi. Mutta vahinko oli periaatteessa jo tapahtunut, kun kertoi että sinkkuelämän aikana ilmeisesti ei aina ollut niin kauhean tarkkaa, oliko makuuhuoneessa tai laivahytissä yhden miesvieraan lisäksi 1 taikka 3 naista 🙄 Kyllä tollaset jättää särön, varsinkin kun oma maailmankuvani on jokseenkin konservatiivinen tietyissä kysymyksissä, ja ikäisekseni CV:ni naisasioissa on ollut aina sellainen että tollaset joillekin "arkipäiväiset" puheenaiheet iskee päin näköä kuin rätti, eikä äkkiseltään tiedä mitä sanoa. Itse aloin voimaan pahoin ihan fyysisesti, sanoin käyväni wc:ssä, mutta pukeuduin hiirenhiljaa ja livistin pois tilanteesta.
        Sen jälkeen ei olla nähty, mutta asiat on sovittu niin että voidaan olla kavereita edelleen, ja sanoisin että niin vihainen kun hän mun pakenemisesta silloin olikin, niin emme me puheväleissä olisi jos olisin jäänyt hetkeksikin. Kun en tiedä olisiko päässyt h-sanoja, olisinko itkenyt kuin pikkulapsi, olisinko oksentanut, olisinko tarvinnut kunnolla lääkkeitä jolloin en olisi uskaltanut ajaa välttämättä kotiin jne.

        Jokainen tyylillään, mutta mitä mä toivoisin, olisi se ettei mediat pyrkisi liikaa normalisoimaan näitä juttuja. Kyllä aikuinen ihminen tietää mistä on kiinnostunut ja löytää kaltaistaan seuraa, mutta mietin että kuinka moni lapsi tai nuori kokee jopa paineita tällaisista asioista lukemansa perusteella, tai jos kotona on kovinkin avoin keskustelukulttuuri, niin välttämättä kaikki lapset/nuoret eivät silti koe haluavansa toimia vanhempiensa esimerkin tai kertoman mukaan, vaikka sen asian "oikeellisuuden" painottaminen tulisikin luotettavan aikuisen suusta.

        Ymmärrän tuon pahoinvointisi oikein hyvin. Opiskeluaikana nuorena tuli joku kaveri vartavasten opiskelukämpälleni kysymään, voisinko seurustella hänen kanssa, vaikka hänellä on vakituinen tyttöystävä Joensuussa.

        Olin perinpohjin järkyttynyt. En edes voinut muistaa missä olin nähnyt hänet aikaisemmin, vaikka naama olikin tuttu. Samassa opiskelupaikassa tietysti tiesin olevan. Siis sehän oli jotenkin tosi anteeksipyytävän ja surkean näköinen, perusteli miksi ei halunnut erota tyttöystävästään, mutta minä hipsin sisälle ja olin poissa tolaltani ja pahoinvoiva.

        Tuntui kuin hän olisi loukannut minua perinpohjaisesti ja pitänyt halpana, vaikka ilmeestä ymmärsin sen ristiriidan tarkoituksestaan. Ja kun en kertakaikkiaan voinut ymmärtää, mistä hän oli sellaisen asian saanut päähänsä.

        Nyt se koko juttu tuntuu surkuhupaisalta, kun periaatteessa hän oli hyvin rehellinen aikeissaan. Mutta ehkä hänen olisi kannattanut tutustua minut hieman paremmin ennen ehdotusta. Kyllä ihmettelin siinä pihalla, onko hän voinut erehtyä ihmisestä, vaikka oli kirkas päivä. Se tuntui niin epätodelliselta.

        t.sxth


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Juu, kyllä näin nimenomaan. Vaikka eipä mua haittaa mitä muut touhuaa, kunhan itse ja oma kumppani jaamme samat näkemykset näistä jutuista.

        Itse en tule ikinä huolimaan kumppaniksi ketään joka haluaa muitakin, kun minut intiimiin suhteeseen. Mielummin olen iäti yksin kun väärässä seurassa.

        Täysin samoilla linjoilla sun kanssa tästäkin. Intiimiys kuuluu mielestäni parisuhteeseen ja sen rakkaan ihmisen kanssa, eikä jaella itseään sille, tolle ja vielä vähän tuollekkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tärkeintä lienee se, että jokainen saa olla oma itsensä, ilman painostustusta kumpaankaan suuntaa. Itse olen tuntenut tietyllä tavalla kokevani painostusta molempiin suuntiin ja kumpikin oli yhtä epämiellyttävää.

        Olen aikanaan ollut pari vuotta avoimessa suhteessa. Vaikka lupa olisi ollut, niin en mä vaan koskaan ollut kiinnostunut kenenstäkään muusta. En vain ajattele muita, enkä huomaa muita siinä mielessä. Opin siinä, että minun kannaltani tuollaiset avoimet kuviot ovat yhtä tyhjän kanssa. Mä en tiedä varmaksi oliko toisella osapuolella sinä aikana jotain jossain, mutta jos oli niin minun silmilleni ne eivät koskaan tiiviistä yhteiselosta huolimatta tulleet.

        Suhde loppui siihen, kun tosiaan tajusin, että mun kannaltani tuollainen järjestely oli yhtä tyhjän kanssa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pohdin tuolloin, että miksi jatkaa tuota, kun ei se anna minulle mitään extraa. Kuulostaa varmasti monen korviin itsekkäältä ajatukselta. Siinä kuitenkin oli itselleni tietty epävarmuuden ja turvattomuuden tunne ja jos ei saa mitään sen tunteen kompensaatioksi niin miksi sen kanssa haluaisi elää. Se tilanne tappoi pikkuhiljaa ne tunteet, joita mulla oli ollut ja vaikka toinen osapuoli olisi halunnut siitä parisuhteesta vielä jutella niin ei mulla ollut siihen enää mitää halua/tarvetta.

        Seuraava miesystäväni olikin sitten ihan järjettömän mustasukkainen ja epävarma yksilö. Hän tonki mun elämästäni kaiken, kymmenen vuotta vanhoja päiväkirjoja myöten. Vaikka kuinka yritin kertoa, että tiedän ettei mulla ole tarvitta hyppiä vieraissa, niin ei sitä uskottu. Hän koki sen mun edellisen
        edellisen parisuhdemuotoni jotenkin epäilyttäväksi, vaikka todellisuudessa se nimenomaan oli minulle varmuuden lähde. Mä koin sen hänen mustasukkaisuutensa ja omistushalunsa loukkaavaksi. Mä vihasin sitä, että mua ei uskottu ja mun tarvitsi todistella. Semminkin kun itse annoin hänelle luvan elää ilman jatkuvaa kyttäämistä, eikä hän todellakaan olisi ikinä edes suostunut samanlaisiin rajoituksiin ja ilmoitusvelvollisuuksiin, joita itse minulta vaati. Ironisesti se hänen mustasukkaisuutensa sai minut kokemaan, että mulla olisi ollut täysi oikeus pettää, kun kuitenkin aina epäiltiin. Olisipahan ollut syytä epäillä ja syytellä. Se suhde päättyi juuri tuohonnkaksinaismoralismin kokemukseeni. Siihen, että hänellä oli lupa olla ilmoittelemasta itsestään useampaan päivään (ja se oli minulle ok), mutta minun menemisistäni olisi pitänyt pitää suurinpiirtein tuntipäiväkirjaa.

        En ole mustasukkainen tai omistushaluinen yksilö ja nykyäänkin on asioita, jotka pystyisin antamaan anteeksi, kunhan niistä ollaan rehellisiä. Sen olen kuitenkin oppinut, että tärkeintä olisi olla asioista samalla aaltopituudella. Jos joskus vielä parisuhteeseen lähden, niin sen toisen osapuolen pitää olla kanssani samaa tyyppiä. Sellainen, jolla ei ole tarvetta ja tunnetta edes katsella ympärilleen ja joka on tyytyväinen tässä ja nyt.

        Sehän se tärkeintä onkin, että kukin saa elää oman näköisessään suhteessa ja elämää itsenään, kyllä. Tietenkin taas se ettei loukkaa ketään teoillaan, ideaalina.

        Mustasukkaisuus on ikävä piirre. Itsekin olen nuorempana ollut mustasukkainen ja käärmeissäni, jos kumppani on mielestäni liuhunut liikaa muitten ympärillä tai saatoinpa olla mustis ihan turhaankin. Ettei minua mitenkään varsinaisesti loukattu teoilla, itse vain loukkaannuin herkkänahkaisena.

        Nykyään en enää sellaista mustasukkaisuutta koe, mutta voin loukkaantua jos minua kohtaan käyttäydytään jotenkin tylysti tai huomaamattomasti. Tavallaan epäkunnioittavasti käyttäytyminen on asioita, mistä otan kyllä helposti nokkiini yhäkin. Voin pistää välejä poikkikin helposti, jos koen että toinen käyttäytyy ylimielisesti omien etujen perässä.

        Mitä läheisempi ihminen sitä herkemmin reagoin.

        Olet ollut aika prässissä suhteissasi. En ihmettele, jos loppupäätelmä on tuo samankaltainen ihminen on paras vaihtoehto. Näin minullekin olisi. Erityisesti ihminen jolle hellyys ei ole riesa ja pakko, vaan ilo ja luontaista. :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täysin samoilla linjoilla sun kanssa tästäkin. Intiimiys kuuluu mielestäni parisuhteeseen ja sen rakkaan ihmisen kanssa, eikä jaella itseään sille, tolle ja vielä vähän tuollekkin.

        Jeps. :)


      • p234racing kirjoitti:

        Juu kyllä mä siitä(kin) ajattelumallista olen pyrkinyt eroon, ja niitä on ruodittu ammattilaistenkin kanssa aika ajoin, joskin viime aikoina on ollut tärkeämpiäkin ja ajankohtaisempia aihepiirejä. Ja samoin se, että ei antaisi mielessään auton vaikuttaa liikaa siihen mistä kaikista osista kunkin miehen ma-arvo muodostuu, tai mistä asioista joku kiinnostuu toisesta niinku ihmisenä. Ehkä peruskoulu, miehenmallin puute, raadollinen nettimaailma yms. ovat muovanneet ajatuksiani tollaseksi, vaikka todennäköisesti silti se kumpuaa jotenkin perusluonteestakin. Ja on siinäkin asetelmassa paljonkin eroa, että kiinnostuuko poly-nainen musta, jolloin se on ihan realismia että toinen saattaa nähdä jonkun muun miehen joissain asioissa mua parempana, ja siksi pysyttelenkin erossa niistä kuvioista. Jos taas lähtökohta on se, että suhde on kahden ihmisen välinen, ja koen että mua siinä arvostetaan, niin en mä aina läheskään noin varpaillani ole tai näe muita miehiä samalla lailla uhkana.

        Ja selvä homma, nyt olen kärryillä ✌ Sun profiilikuva on varmasti ihan tarkoituksella tollanen ikäänkuin taiteellinen, ettei ihan passikuvamainen, mutta mulla on tosiaan sen verran kasvosokeutta etten kykene erottamaan siitä sukupuolta jos annettaisiin tunnistettavaksi sellaisenaan. Mulle nuo on varsin neutraalit, ehkä joku 10 vuotta mua vanhemman ihmisen kasvot, mutta todella vaikea tehdä johtopäätöksiä sen pidemmälle varmistamatta asiaa.

        Itse touhuan ulkona ja vaihdan tässä kesärenkaita paraikaa, ja aina välillä käyn kahvilla ja koneella 😅👍

        "Sun profiilikuva on varmasti ihan tarkoituksella tollanen ikäänkuin taiteellinen, ettei ihan passikuvamainen, mutta mulla on tosiaan sen verran kasvosokeutta etten kykene erottamaan siitä sukupuolta jos annettaisiin tunnistettavaksi sellaisenaan."

        Se on tarkoituksella lähinnä tuollainen, etten ole niin tunnistettava ja kuva ei ole niin helposti käytettävä muihin tarkoituksiin. Kun ilman tuota piirrosfiltteriä ei ole kuvaa muutoin käsitelty millään sukupuolta muokkaavalla filtteröinnillä. Mitä niitäkin olen joskus kyllä käyttänyt.

        Mulle kanssa vaihdettiin kesäpyörät, nyt en vaihtanut itse. Isäukko pisti vaihtaen extemporee. Palvelu pelas.


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Sehän se tärkeintä onkin, että kukin saa elää oman näköisessään suhteessa ja elämää itsenään, kyllä. Tietenkin taas se ettei loukkaa ketään teoillaan, ideaalina.

        Mustasukkaisuus on ikävä piirre. Itsekin olen nuorempana ollut mustasukkainen ja käärmeissäni, jos kumppani on mielestäni liuhunut liikaa muitten ympärillä tai saatoinpa olla mustis ihan turhaankin. Ettei minua mitenkään varsinaisesti loukattu teoilla, itse vain loukkaannuin herkkänahkaisena.

        Nykyään en enää sellaista mustasukkaisuutta koe, mutta voin loukkaantua jos minua kohtaan käyttäydytään jotenkin tylysti tai huomaamattomasti. Tavallaan epäkunnioittavasti käyttäytyminen on asioita, mistä otan kyllä helposti nokkiini yhäkin. Voin pistää välejä poikkikin helposti, jos koen että toinen käyttäytyy ylimielisesti omien etujen perässä.

        Mitä läheisempi ihminen sitä herkemmin reagoin.

        Olet ollut aika prässissä suhteissasi. En ihmettele, jos loppupäätelmä on tuo samankaltainen ihminen on paras vaihtoehto. Näin minullekin olisi. Erityisesti ihminen jolle hellyys ei ole riesa ja pakko, vaan ilo ja luontaista. :)

        Niin no, se äärimmäinen mustasukkaisuus oli prässi. Se oli ihan kamalaa. Vaan en mä tiedä oliko se avoin suhde varsinaisesti prässi. Ei mua siihen mitenkään painostettu. Lähdin siihen vapaaehtoisesti, jonkinlaisin kuvitelmin. Mä olin silloin tosi nuori, 18 ja hain vielä itseäni. Lopputulema vaan tosin oli se, ettei sellainen kuvio anna mulle mitään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin no, se äärimmäinen mustasukkaisuus oli prässi. Se oli ihan kamalaa. Vaan en mä tiedä oliko se avoin suhde varsinaisesti prässi. Ei mua siihen mitenkään painostettu. Lähdin siihen vapaaehtoisesti, jonkinlaisin kuvitelmin. Mä olin silloin tosi nuori, 18 ja hain vielä itseäni. Lopputulema vaan tosin oli se, ettei sellainen kuvio anna mulle mitään.

        Onhan se raskasta, jos ei luoteta vaikka saletisti on luotettava. Tiiän mitä se on. Itsekin olen seurustellut teininä sairaalloisen mustasukkaisen kanssa, joka oikeutti itselleen mitä vaan ja toinen ei olis saanut kävellä edes samalla puolen katua, kun joku mies.

        Se suhde päättyi, kun tuo tyyppi pahoinpiteli ja raiskasi minut Tallinnan risteilyllä 90-luvulla. Kaikki paska kärjistyi ja päättyi siihen.


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Onhan se raskasta, jos ei luoteta vaikka saletisti on luotettava. Tiiän mitä se on. Itsekin olen seurustellut teininä sairaalloisen mustasukkaisen kanssa, joka oikeutti itselleen mitä vaan ja toinen ei olis saanut kävellä edes samalla puolen katua, kun joku mies.

        Se suhde päättyi, kun tuo tyyppi pahoinpiteli ja raiskasi minut Tallinnan risteilyllä 90-luvulla. Kaikki paska kärjistyi ja päättyi siihen.

        No tuossa sun suhteessas on ollut sitten paljon muutakin vialla kuin pelkkä mustasukkaisuus. Itse en olisi missään elämäni vaiheessa jäänyt suhteeseen, jossa on fyysisen väkivallan uhka. Sen henkisen väkivallan olin tuolloin vielä jostain syystä sietämään ja jotenkin uskoin, että omahan on vikani, kun olen elänyt "epäilyttävästi". Nykyään ei enää uppoaisi tuokaan sepitys.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No tuossa sun suhteessas on ollut sitten paljon muutakin vialla kuin pelkkä mustasukkaisuus. Itse en olisi missään elämäni vaiheessa jäänyt suhteeseen, jossa on fyysisen väkivallan uhka. Sen henkisen väkivallan olin tuolloin vielä jostain syystä sietämään ja jotenkin uskoin, että omahan on vikani, kun olen elänyt "epäilyttävästi". Nykyään ei enää uppoaisi tuokaan sepitys.

        Eihän se uhka kellona kaulassa kulkenut, se vaan kärjistyi lopulta tuohon. Piilevänähän nuo tyypit kytee kunnes leimahtaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No tuossa sun suhteessas on ollut sitten paljon muutakin vialla kuin pelkkä mustasukkaisuus. Itse en olisi missään elämäni vaiheessa jäänyt suhteeseen, jossa on fyysisen väkivallan uhka. Sen henkisen väkivallan olin tuolloin vielä jostain syystä sietämään ja jotenkin uskoin, että omahan on vikani, kun olen elänyt "epäilyttävästi". Nykyään ei enää uppoaisi tuokaan sepitys.

        Sinunkin suhteessa kyti ehkä uhka, ilmeni henkisenä väkivaltana vaan ensin? Mullekin nipotettiin ja mustasukkailtiin. Sitten lopulta kävi noin.


      • HALiMONSTERi kirjoitti:

        Sinunkin suhteessa kyti ehkä uhka, ilmeni henkisenä väkivaltana vaan ensin? Mullekin nipotettiin ja mustasukkailtiin. Sitten lopulta kävi noin.

        Ja se leimahdus tapahtui, kun kehtasin nousta vastaan. Ennen olin vaan niellyt hiljaa keulimiset. Kun en enää niellyt sain turpaani ja epämukavan muiston alistamisen yhdestä muodosta.


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Sinunkin suhteessa kyti ehkä uhka, ilmeni henkisenä väkivaltana vaan ensin? Mullekin nipotettiin ja mustasukkailtiin. Sitten lopulta kävi noin.

        Niin no en mä siihen missään vaiheessa hiljaa alistunut, vaan kapinoin sitä vastaan ihan alusta saakka. Mitä enemmä toinen painosti niin sitä enemmän kapinoin, kannoin puhelimeni aina mukanani vessaankin ja häivyin omille teilleni ilmottelematta koska tulen jne. Ja siis kyllähän se tilanne leimahtelikin mutta ihan vaan verbaalisesti. Mä olen itse se tulisempi luonne, jos niikseen tulee. Jos alottaa niin kannattaa sitten hoitaa homma kerralla loppuun saakka, sillä jos mä vielä lyönnin jälkeen kykenen nousemaan niin kumautan seuraavaksi pesäpallomailalla nurkan takaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin no en mä siihen missään vaiheessa hiljaa alistunut, vaan kapinoin sitä vastaan ihan alusta saakka. Mitä enemmä toinen painosti niin sitä enemmän kapinoin, kannoin puhelimeni aina mukanani vessaankin ja häivyin omille teilleni ilmottelematta koska tulen jne. Ja siis kyllähän se tilanne leimahtelikin mutta ihan vaan verbaalisesti. Mä olen itse se tulisempi luonne, jos niikseen tulee. Jos alottaa niin kannattaa sitten hoitaa homma kerralla loppuun saakka, sillä jos mä vielä lyönnin jälkeen kykenen nousemaan niin kumautan seuraavaksi pesäpallomailalla nurkan takaa.

        Okei. No sitten vaan siedit mokomaa jostain syystä, höh.

        En ole vielä kuunaan törmännyt ihmiseen joka olisi kaikessa helppo ja miellyttävä. Ei meistä kukaan ole, ei ainakaan provosoituna.

        Mutta jotkut on kyllä semi vaikeita tapauksia ja niitä olen koittanut vältellä. Välillä on käynyt mielessä sekin mitä iloa jotkut saa vaikeesta luonteestaan, kun toiset on ihan tahallaan vaikeita. :P


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Okei. No sitten vaan siedit mokomaa jostain syystä, höh.

        En ole vielä kuunaan törmännyt ihmiseen joka olisi kaikessa helppo ja miellyttävä. Ei meistä kukaan ole, ei ainakaan provosoituna.

        Mutta jotkut on kyllä semi vaikeita tapauksia ja niitä olen koittanut vältellä. Välillä on käynyt mielessä sekin mitä iloa jotkut saa vaikeesta luonteestaan, kun toiset on ihan tahallaan vaikeita. :P

        Johan mä tuossa edellä kerroin miksi mä sen siedin. Koska kuvittelin jotenkin ansainneeni sen epäilyksen. Mä ajattelin, että se oli jotenkin ymmärrettävää epäillä. Se epäileminen ei sitten vaan loppunut ajan kanssa, kuten olin kuvitellut käyvän. Se ei loppunut, vaikka hän tosiaan luki salaa ne päiväkirjanikin, joista asiat kyllä varmasti kävivät ilmi.

        Ei kai helppoja ihmisiä olekaan. Varsinkaan sellaisia ihmisiä, jotka olisivat helppoja kaikille. Toisten luonteet sopivat patemminnyhteen toisten kanssa ja toisten toisten kanssa.

        Mä olen oppinut pitämään puoleni jo pienenä. Elämä veljien kanssa ei ole aina helppoa, mutta mä en ole luonteeltani sellainen, joka pitäytyisi vain reiluissa keinoissa, jos tarve vaatii. En epäröi hetkeäkään heittää "hiekkaa silmille", jos koen siitä olevan hyötyä. Siis ihan kirjamellisesti. Olen myös kerran yläasteikäisenä meikannut parin viikon ajan veljen puolivahingossa kulmaluulleni huitaisemaa pikkuhavaa paljon todellista pahemmaksi ja otin siitä irti ihan kaiken paheksunnan, jota hän vain voi osakseen saada. En ole tuosta ylpeä (tai ehkä vähän), mutta asia on tunnustettu nyt aikuisiällä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Johan mä tuossa edellä kerroin miksi mä sen siedin. Koska kuvittelin jotenkin ansainneeni sen epäilyksen. Mä ajattelin, että se oli jotenkin ymmärrettävää epäillä. Se epäileminen ei sitten vaan loppunut ajan kanssa, kuten olin kuvitellut käyvän. Se ei loppunut, vaikka hän tosiaan luki salaa ne päiväkirjanikin, joista asiat kyllä varmasti kävivät ilmi.

        Ei kai helppoja ihmisiä olekaan. Varsinkaan sellaisia ihmisiä, jotka olisivat helppoja kaikille. Toisten luonteet sopivat patemminnyhteen toisten kanssa ja toisten toisten kanssa.

        Mä olen oppinut pitämään puoleni jo pienenä. Elämä veljien kanssa ei ole aina helppoa, mutta mä en ole luonteeltani sellainen, joka pitäytyisi vain reiluissa keinoissa, jos tarve vaatii. En epäröi hetkeäkään heittää "hiekkaa silmille", jos koen siitä olevan hyötyä. Siis ihan kirjamellisesti. Olen myös kerran yläasteikäisenä meikannut parin viikon ajan veljen puolivahingossa kulmaluulleni huitaisemaa pikkuhavaa paljon todellista pahemmaksi ja otin siitä irti ihan kaiken paheksunnan, jota hän vain voi osakseen saada. En ole tuosta ylpeä (tai ehkä vähän), mutta asia on tunnustettu nyt aikuisiällä.

        Nojuu, lähinnä meinasin jostain syystä kuvittelit, sanoa. Muotoilin huonosti.

        Näinpä, onneksi ihmisistä voi halutessaan pysyä loitollakin. Ja vetäytyä pois, jos alkaa olla liian vaikeeta menoa.


    • Anonyymi

      Hmm, mitä olen polyamorisessa suhteessa elävien kanssa jutellut, niin itse kokevat sen olevan moniltakin osin hyödyllinen kuvio.

      Ei sitä tarvitsekaan ulkopuolisten tai polyamoriasta kiinnostumattomien ymmärtää. Jokainen suhde, oli sitten kahden tai useamman ihmisen välinen, on jollain tavalla suhteen osapuolille hyödyllinen. Eipä siihen muuten tulisi mukaan lähdettyä.

      Minä en henkkoht ymmärrä mitä "hyötyä" esim. uskonnoista on, mutta jos joku kokee jonkin uskonnon itselleen jollain tavalla hyödylliseksi niin mikä minä olen sitä arvostelemaan.

    • Meillä ei vaimoni kanssa olisi ollut mitään sitä vastaan, että olisimme voineet myös vaihtaa paria hyvien ystävien kanssa. Myönnytys ihmisen moniavioiselle rakenteelle. Mutta vain yksi tai korkeintaan kaksi paria olisi ollut ajankäytöllinen maksimi. 🌹👀

    • Anonyymi

      Kirjoita tuo loppukappale deittiprofiilin bioosi, niin pääset ainakin meemiksi nettiin jos ei muuta

    • Ihmettelen niitä, jotka voivat jakaa parisuhdekumppaninsa jonkun kanssa. Voin lainata naapurille jauhoja pannukakun tekemistä varten, mutta siinä se. Jos polyamoriset suhteet sopii jollekin niin siitä vaan, vapaa maa. Onhan niitä kaikenlaisia muitakin outoja parisuhdevirityksiä.

    • Anonyymi

      Valinnan vapaus on tietenkin hyvä juttu. Jokainen saa lain puitteissa tehdä mitä haluaa, kunhan ei muita satuta.

      • Anonyymi

        Siinäpä se. Kyllä loukkasi ja satutti oikein kunnolla kun kumppanini alkoi tällasta ehdottelemaan. Itsetunto romahti nolliin ja luottamus kumppaniin siinä samassa. Uskoin että meillä oli jotain arvokasta ja yhdessä rakennamme turvallisen, toisiamme arvostavan luottamuksellisen tulevaisuuden. Lojaalisuus ja uskollisuus oli hänelle sanojensa mukaan tärkeintä ja niitä vanhoja arvoja sanojensa mukaan kunnioitti vaan eipä pystynyt itse niitä käytännössä pitämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinäpä se. Kyllä loukkasi ja satutti oikein kunnolla kun kumppanini alkoi tällasta ehdottelemaan. Itsetunto romahti nolliin ja luottamus kumppaniin siinä samassa. Uskoin että meillä oli jotain arvokasta ja yhdessä rakennamme turvallisen, toisiamme arvostavan luottamuksellisen tulevaisuuden. Lojaalisuus ja uskollisuus oli hänelle sanojensa mukaan tärkeintä ja niitä vanhoja arvoja sanojensa mukaan kunnioitti vaan eipä pystynyt itse niitä käytännössä pitämään.

        Tuommoset asiat on syytä ottaa esille jo ennen suhteen perustamista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuommoset asiat on syytä ottaa esille jo ennen suhteen perustamista.

        Niin kuten sanoin hän itse kertoi, että lojaalisuus ja luottamus on hänelle tärkeitä ja pettämiset on suhteen loppu. Vanhoja arvoja siis kunnioitti. Alkoi kuitenkin ehdottamaan itse tätä, että saisi panna vähän muitakin. Järkytys se minulle oli kun ihan muuta oltiin sovittu ja puhuttu. Sieltä paljastuikin täysin eri ihminen johon olin luottanut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin kuten sanoin hän itse kertoi, että lojaalisuus ja luottamus on hänelle tärkeitä ja pettämiset on suhteen loppu. Vanhoja arvoja siis kunnioitti. Alkoi kuitenkin ehdottamaan itse tätä, että saisi panna vähän muitakin. Järkytys se minulle oli kun ihan muuta oltiin sovittu ja puhuttu. Sieltä paljastuikin täysin eri ihminen johon olin luottanut.

        Polyamoria ja paneskelu muiden kanssa on eri juttu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Polyamoria ja paneskelu muiden kanssa on eri juttu.

        Tiedän että ovat eriasioita. Mulle aivan sama millä nimillä tässä väännetään ja jokainen tehkööt miten tekee. Avoin suhde ei myöskään ole mun juttu. Mulle se on niin että kun seurustellaan ja ollaan parisuhteessa tärkeän ja rakkaan ihmisen kanssa niin silloin on itsestään selvää ettei olla muiden kanssa. Jokainen tekee niinkuin tekee.


    • Anonyymi

      "Polyamoria on yksi monisuhteisuuteen kuuluva ihmissuhdemuoto ja ajattelu- ja elämäntapa. Sitä noudattavalla henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia ja/tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde. Kukin suhteeseen osallistuja on tietoinen suhteen muodosta ja suostunut osaksi polyamorista suhdekuviota."

      Hyötynäkökulmasi on huono, itsekeskeinen. Merkitsevätkö ihmissuhteet sinulle jotain vain hyötymistarkoituksessa?

      Avoin suhde on eri asia kuin polyamoria.

    • Anonyymi

      Aloittajalle: olen tullut siihen tulokseen, jos ei laatua niin sitten määrään satsaavat.
      En kyllä näe loppupeleissä polyhommissa järkeä.

    • Anonyymi

      Palstalla ei tosiaan kannata puhua polyamarista koska ei palstan miehet saa sitä ekaa naistakaan koskaan. Niin että lopettakaa vaan heti. Ei suomessa ole kuin ehkä muutama sellainen mies joka seurustelee kahden naisen kanssa. Eikä ne ole palstalaisia vaan vanhempia miehiä joilla on rahaa vitusti ja viisautta.

      • Anonyymi

        Itseasiassa polyamoria on suosituinta juurikin nuorissa aikuisissa, sen mitä asiaa nyt voi tutkia. Kaikki eivät uskalla puhua avoimesti polyamorisesta suhteestaan, tai halustaan löytää sellainen.

        Etenkin hitusen vihreää/ hippiaatetta/ vasuria kannattavien nuorehkojen aikuisten joukossa polyamoriaa esiintyy yllättävänkin paljon.
        Ja noiden aatteiden kannattajat ei ole laajalti tunnettuja paksusta lompakostaan.


      • Anonyymi

        Aika harvan suomalaismiehen kannattaa haaveilla kahdesta tai useammasta naisesta, koska suomalaisesta naisesta on tekeminen yhdellekin miehelle, että pystyisi pitämään tyytyväisenä. Toisin päin voisi toimia paremmin. Nämä amerikkalaiset mormonit on jalostuneet sellaisiksi, että heidän naisiaan ei seksi kiinnosta.


    • Anonyymi

      Ota oikein hirveä kiihdytys alussa dodgen pelissä Viper Racing jää mustankkit olan taakse fordilta ja tötötmäät ;D hauska pewli Viper Racubg

    • Anonyymi

      Dodgen peli Viper RAsincg aika hauska... menäänkö autotalliin sitten ja Quick Race optioikin

    • Anonyymi

      Polyamoria pitää erottaa avoimesta suhteesta. Tosin voi polyamoristenkin suhteiden sisällä olla avoimia suhteita, mutta se on aina hyvin tapauskohtaista.

      Nyrkkisääntö: polyamoria on useamman kuin kahden ihmisen välinen suhde, jossa kaikki tietää ketkä on keskenään minkälaatuisessa suhteessa. Usein kyse on kolmen tai neljän ihmisen välisistä suhteista.

      Avoimessa suhteessa on parisuhde, jossa on sovittu, että muita suhteita voi olla. Niistä joko pitää kertoa toiselle tai ei pidä kertoa toiselle.

      - Sheena

    • Anonyymi

      törmäät sitten nossain autopelissä tahallisesikin oisiin mutkisa tahallisesti ajat sillä tavoi, kuin joku Viper Racing jooh ;D

    • Anonyymi

      Seksisuhteet on seksisuhteita. No limits. Ja on olemassa yksi oikea parisuhdemuoto. Se on parisuhde. Mutta nykyäänhän kaikki on laitettu sekaisin ja lopun jo tiedättekin.

    • Anonyymi

      Olipa nimitys tai laatu mikä hyvänsä niin suhteissa on aina yksilöitä omine seksuaalisine ynnä muine tunnetarpeineen. Toinen avoimen tai yksi polyamorisen osapuolistahan voi vaikkapa olla aseksuaalinen tai aromanttinen, joille seksuaaliset tai romanttiset vaateet eivät ole se mitä suhteelta hakevat, jolloin voivat hyvinkin, fiksuja ollessaan, kumppanilleen sallia sen puuttuvan hakemisen muualta ollen täysin tyytyväisiä omaan saamaansa paikkaan auringossa.

    • Anonyymi

      Polygeeninen multivibrssyyotri formula1 -kuljettajan takapuolessa porisemmäs?

    • Anonyymi

      "mulla on valtaa mä koulutan muita", MAijan laulu: https://www.youtube.com/watch?v=WygTnKrlyIc

      Pitäisiköhän ottaa ammatiksi sotilastiedustelun james bondit suojelupoliisista :D
      - Opiskelijoiksi yli-evertit minulle :D

    • No jos itse ei pidä polyamoriasta, niin silloin ei sellaista edes kannata miettiä, että sellaiseen lähtisi.

      Joskus täällä taisi kirjoittaa joku siitäkin mulle hyvin. Hän osasi kertoa sen, että siinä polyamorisessa suhteessa kuitenkin arvostetaan niitä muita ihmisiä todella paljon. Avoimuus toimii ja he yleensä sopivat asioista etukäteen ja ottavat kaikki mahdollisimman hyvin huomioon. Mutta ei sellaiseen kaikista ole...

      Itsekään en sellaiseen elämään lähtisi. En halua ketään omistaa, mutta haluan, että intiimiasiat pidetään kahdenkeskisenä ja ehkä vähän itsekkäästi haluan olla se ainoa, jolle se henkinen ja fyysinen halu kanavoidaan. Jos siihen ei pysty, niin silloin ei jaa minun kanssa samoja arvoja ja yhteispelistä ei tule mitään.

      Mutta minusta jokainen saa olla mitä on, kungan on sitä rehellisesti ja muita satuttamatta.

    • Ihmisiä on erilaisia. Ihmissuhteita on erilaisia. Kullekkin oman näköisiään.

      Jos se ei ole laitonta ja suhteen osapuolet ovat asiasta sopineet, se on hyvä juttu. Ja suostuvaisia. Siinäpä se.

      Jokainen voi jauhaa mielipiteitään asiasta, mutta mikä kenellekin on hyvä asia, se on yksilöllistä.

      • Anonyymi

        Mutta kyllä silti aika paljon lasken arvoa sille, että ei leikitä yhteiskunnassa jollain polyamoria / avoin suhde tyyppisillä suhdesotkuilla...äärimmäisyyteen vietynä tuo mahdollistaisi jo tyyliin haaremit.

        Ja haaremeita tyyliin oli aikoinaan mahti hallitsijoilla joilla kuitenkin oli sitten se hyvin vaarallinen puoli - väkivallan toteuttaminen niitä kohtaan jotka uhkasivat hänen asemaansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta kyllä silti aika paljon lasken arvoa sille, että ei leikitä yhteiskunnassa jollain polyamoria / avoin suhde tyyppisillä suhdesotkuilla...äärimmäisyyteen vietynä tuo mahdollistaisi jo tyyliin haaremit.

        Ja haaremeita tyyliin oli aikoinaan mahti hallitsijoilla joilla kuitenkin oli sitten se hyvin vaarallinen puoli - väkivallan toteuttaminen niitä kohtaan jotka uhkasivat hänen asemaansa.

        Jos jotkut yksilöt itse vapaaehtoisesti haaremeihin haluaisivat, niin minusta sekin on heidän oma asiansa. En oikeastaan epäile hetkeäkään, etteikö sellaisia yksilöitä löytyisi, jotka kokisivat tuon jopa hyväksi vaihtoehdoksi itselleen. Olla "sugarbabe", täydellä ylläpidolla ja hyvin pienillä miellyttämisvelvollisuuksilla, kun "isukin" aika jakautuisi sadan muun kanssa. Tuo tilanne kelpaisi varmasti monelle tällä pallolla.

        tämä sivusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta kyllä silti aika paljon lasken arvoa sille, että ei leikitä yhteiskunnassa jollain polyamoria / avoin suhde tyyppisillä suhdesotkuilla...äärimmäisyyteen vietynä tuo mahdollistaisi jo tyyliin haaremit.

        Ja haaremeita tyyliin oli aikoinaan mahti hallitsijoilla joilla kuitenkin oli sitten se hyvin vaarallinen puoli - väkivallan toteuttaminen niitä kohtaan jotka uhkasivat hänen asemaansa.

        Et ole vieläkään kertonut mitä sinusta yhteiskunnan pitäisi tälle asialle tehdä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta kyllä silti aika paljon lasken arvoa sille, että ei leikitä yhteiskunnassa jollain polyamoria / avoin suhde tyyppisillä suhdesotkuilla...äärimmäisyyteen vietynä tuo mahdollistaisi jo tyyliin haaremit.

        Ja haaremeita tyyliin oli aikoinaan mahti hallitsijoilla joilla kuitenkin oli sitten se hyvin vaarallinen puoli - väkivallan toteuttaminen niitä kohtaan jotka uhkasivat hänen asemaansa.

        "Sanan haaremi kantasana on arabian haram, joka merkitsee laitonta, suojattua tai kiellettyä. Sanalla viitataan siihen kodin suojattuun ja eristettyyn osaan, joka oli varattu naisille, lapsille ja palvelijoille. Sana voi viitata myös itse naisiin, tai se voi tarkoittaa ”Onnellisuuden taloa”; onnellisen asemassa on tällöin talon isäntä, jolla on haaremin naisiin seksuaalinen yksinoikeus.
        "

        "Suojattua" ja "kiellettyä". Ei siis avointa ja vapaaehtoista kuten polyamoria tai avoin suhde.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et ole vieläkään kertonut mitä sinusta yhteiskunnan pitäisi tälle asialle tehdä.

        Minusta täysin selvä juttu mitä pitäisi tehdä on kieltää toimimasta tuolla tavalla.

        Mutta onhan meillä kaikennäköistä yhteiskunnassa, mitä yritetään kieltää ja vastuuttomasti toimivat kansalaiset kuitenkin tekee niin.

        Joten tehokkaimmaksi näen jonkinnäköisen valistuksen asiasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta täysin selvä juttu mitä pitäisi tehdä on kieltää toimimasta tuolla tavalla.

        Mutta onhan meillä kaikennäköistä yhteiskunnassa, mitä yritetään kieltää ja vastuuttomasti toimivat kansalaiset kuitenkin tekee niin.

        Joten tehokkaimmaksi näen jonkinnäköisen valistuksen asiasta.

        Ja ne ihmiset, jotka noin toimivat, eivät ole osa yhteiskuntaa? Oletko varma, että he ovat vähemmistö? Pitäisikö heiltä poistaa mm. äänioikeus?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta täysin selvä juttu mitä pitäisi tehdä on kieltää toimimasta tuolla tavalla.

        Mutta onhan meillä kaikennäköistä yhteiskunnassa, mitä yritetään kieltää ja vastuuttomasti toimivat kansalaiset kuitenkin tekee niin.

        Joten tehokkaimmaksi näen jonkinnäköisen valistuksen asiasta.

        Ja siis kukaanhan ei estä aloittamasta tuollaisia valistuskampanjoita. Vaan jotta yhteiskunta siihen rupeaisi, niin demokraattisessa yhteiskunnassa sen pitäisi olla enemmistön mielipide.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minusta täysin selvä juttu mitä pitäisi tehdä on kieltää toimimasta tuolla tavalla.

        Mutta onhan meillä kaikennäköistä yhteiskunnassa, mitä yritetään kieltää ja vastuuttomasti toimivat kansalaiset kuitenkin tekee niin.

        Joten tehokkaimmaksi näen jonkinnäköisen valistuksen asiasta.

        Ihmissuhteet ovat ihmisten oma asia. Se että levität omaa näkemystäsi ainoana vaihtoehtona on harhaoppisuutta.

        Vedät asioista ihmeellisiä ja epäloogisia johtopäätöksiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja ne ihmiset, jotka noin toimivat, eivät ole osa yhteiskuntaa? Oletko varma, että he ovat vähemmistö? Pitäisikö heiltä poistaa mm. äänioikeus?

        Älä lähde pelleilee...ei tässä äänioikeutta tarvitse keneltäkään poistaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä lähde pelleilee...ei tässä äänioikeutta tarvitse keneltäkään poistaa.

        No mitä yhteiskunnan sitten pitäisi tehdä? Demokraattisessa yhteiskunnassa mennään enemmistöpäätösten mukaan. Jos valtaosa porukasta on eri mieltä kuin sinä, niin miten ajattelit saada tahtosi läpi?


    • Anonyymi

      Kyllä hedberg katsoo kieroon.

    • Anonyymi

      Iolovamja ,ero,oes pm Samma ;Amvoemt ;maromer. ka va,,yyri hampaat kuin zomie Drakuca-nainen haudsaa noussut ;D

    • Anonyymi

      Nyt ollaan vaarallisilla vesillä, kun puhutaan että kuinka yksilön elämänvalintojen tulisi hyödyttää yhteiskuntaa.

      Ei kuulu vapaaseen länsimaiseen demokratiaan. Jotain kommunismia ja pahemman laatuista tuollainen muurahaisajattelu.

      Minun ihmissuhdevalintani ovat juuri sellaisia kuin haluan. Yhteiskunnalle ja sen hyödylle piutpaut.

      -keinovaginamies-

      • Anonyymi

        Kuinka niin?

        On erinäisiä asioita, jotka voivat vaikuttaa tottakai yhteiskuntaan joko negatiivisesti tai positiivisesti.

        Jos kaikki heittäytyis vaikka työttömiksi niin olishan sillä kaiken tiedon mukaan negatiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan...toisaalta, jos yhteiskunnassa vallitsisi täysin sellainen tilanne, että työntekijät on sorrettua osaa niin silloin kannattaisi taas heittäytyä kaikkien työttömäksi ja työn tekemättömyydellä voisi olla painostuskeino positiiviseen päin.

        Eli kyllä mä osittain näen vahvasti, että yksilö on vastuussa yhteiskunnasta...Toisaalta yhteiskunta on vastuussa yksilöistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka niin?

        On erinäisiä asioita, jotka voivat vaikuttaa tottakai yhteiskuntaan joko negatiivisesti tai positiivisesti.

        Jos kaikki heittäytyis vaikka työttömiksi niin olishan sillä kaiken tiedon mukaan negatiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan...toisaalta, jos yhteiskunnassa vallitsisi täysin sellainen tilanne, että työntekijät on sorrettua osaa niin silloin kannattaisi taas heittäytyä kaikkien työttömäksi ja työn tekemättömyydellä voisi olla painostuskeino positiiviseen päin.

        Eli kyllä mä osittain näen vahvasti, että yksilö on vastuussa yhteiskunnasta...Toisaalta yhteiskunta on vastuussa yksilöistä.

        Perusperiaatteet:
        - Yhteiskunta muodostuu sen yksilöistä.
        - Yksilöillä on vapaa tahto.
        - Vapaassa demokratiassa yhteiskunnan pelisäännöt määrittyvät enemmistöperiaatteiden mukaisesti.

        Näillä mennään ja hyvä niin. Maailmassa on muutamia valtioita tai menneitä valtiokokeiluja joissa näin ei ole, eikä siitä mitään hyvää ole seurannut. Voit vilkaista vaikka tuohon itäiseen naapuriin.

        Jos kaikki esim. Suomessa haluaa heittäytyä työttömiksi, niin sitten heittäytyy. Sillä on erinäisiä seuraamuksia, mutta tälläkään hetkellä kukaan ei pakota sinua tai minua käymään töissä.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perusperiaatteet:
        - Yhteiskunta muodostuu sen yksilöistä.
        - Yksilöillä on vapaa tahto.
        - Vapaassa demokratiassa yhteiskunnan pelisäännöt määrittyvät enemmistöperiaatteiden mukaisesti.

        Näillä mennään ja hyvä niin. Maailmassa on muutamia valtioita tai menneitä valtiokokeiluja joissa näin ei ole, eikä siitä mitään hyvää ole seurannut. Voit vilkaista vaikka tuohon itäiseen naapuriin.

        Jos kaikki esim. Suomessa haluaa heittäytyä työttömiksi, niin sitten heittäytyy. Sillä on erinäisiä seuraamuksia, mutta tälläkään hetkellä kukaan ei pakota sinua tai minua käymään töissä.

        -keinovaginamies-

        Mutta ajatukseni lähti enemmän arjen perusvalinnoista. Joista osaan ei ole hirveästi vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnalla.

        Polyamoria ei nyt ehkä viisasta ole. Ja uskon ja toivon, että kaltaisiani löytyy, jotka uskaltaa sanoa ei erilaisille suhdekikkailuille. Aikamoinen kauniit ja rohkeat tiedossa, mikäli kaikki suhdekikkailu moraalisesti ja eettisesti sallitaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta ajatukseni lähti enemmän arjen perusvalinnoista. Joista osaan ei ole hirveästi vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnalla.

        Polyamoria ei nyt ehkä viisasta ole. Ja uskon ja toivon, että kaltaisiani löytyy, jotka uskaltaa sanoa ei erilaisille suhdekikkailuille. Aikamoinen kauniit ja rohkeat tiedossa, mikäli kaikki suhdekikkailu moraalisesti ja eettisesti sallitaan.

        Hyvä. Pidä valintasi ja kiitä valinnanvapauttasi.
        Se on hieno homma, että mm. näissä ihmissuhdevalinnoissa ei Suomessa tarvitse enää ns. uskaltaa.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta ajatukseni lähti enemmän arjen perusvalinnoista. Joista osaan ei ole hirveästi vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnalla.

        Polyamoria ei nyt ehkä viisasta ole. Ja uskon ja toivon, että kaltaisiani löytyy, jotka uskaltaa sanoa ei erilaisille suhdekikkailuille. Aikamoinen kauniit ja rohkeat tiedossa, mikäli kaikki suhdekikkailu moraalisesti ja eettisesti sallitaan.

        Oikeastaan nykyinen ydinperhesysteemi on ollut vallalla vain hyvin pienen hetken ihmisen historiassa. Siksi ihmisen biologia sopii tälläiseen systeemiin lopulta todella huonosti. Kautta historian se on tuottanut todella paljon ongelmia ja tuottaa edelleen.

        Noin pääperiaatteissaan ongelmat usein syntyvät juurikin noista moraali- ja etiikkahimmeleistä, silloin kun ne ovat epäsuhdassa todellisuuden ja biologian kanssa. Ihanne on jotain, joka lopulta tuntuu hyvin vieraalta ja vaikealta valtaosalle ihmisistä. Ihminen ei vaan ole luotu siihen muottiin. Ongelmia syntyy, kun ihminen ei saa olla oma itsensä, vaikka se ei satuttaisi ketään. Ihmisen oma identiteetti ja sisäinen tunne ei sovi siihen mitä häneltä ulkoisesti vaaditaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeastaan nykyinen ydinperhesysteemi on ollut vallalla vain hyvin pienen hetken ihmisen historiassa. Siksi ihmisen biologia sopii tälläiseen systeemiin lopulta todella huonosti. Kautta historian se on tuottanut todella paljon ongelmia ja tuottaa edelleen.

        Noin pääperiaatteissaan ongelmat usein syntyvät juurikin noista moraali- ja etiikkahimmeleistä, silloin kun ne ovat epäsuhdassa todellisuuden ja biologian kanssa. Ihanne on jotain, joka lopulta tuntuu hyvin vieraalta ja vaikealta valtaosalle ihmisistä. Ihminen ei vaan ole luotu siihen muottiin. Ongelmia syntyy, kun ihminen ei saa olla oma itsensä, vaikka se ei satuttaisi ketään. Ihmisen oma identiteetti ja sisäinen tunne ei sovi siihen mitä häneltä ulkoisesti vaaditaan.

        Joo-o toi on vaikeaa rajanveto siihen mitä tulisi sallia ja ei... pitäisikö Putininkin antaa olla Putin, koska hän nyt vain haluaa toimia tavallaan ja olla puuttumatta millään tavoin venäläisen yhteiskunnan länsimaihin aiheuttamiin ongelmiin?

        Oma moraali ja etiikka käsitykseni on mielestäni kuitenkin kohtuullisen hyvä ja sallin mm. seksuaalivähemmistöt pedofiilejä lukuunottamatta.

        Näen kuitenkin polyamoriassa petetyksi tulemisen riskin riippumatta onko kyseessä samaa sukupuolta edustavat vai vastakkaiset tai vaikka trans ihmiset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo-o toi on vaikeaa rajanveto siihen mitä tulisi sallia ja ei... pitäisikö Putininkin antaa olla Putin, koska hän nyt vain haluaa toimia tavallaan ja olla puuttumatta millään tavoin venäläisen yhteiskunnan länsimaihin aiheuttamiin ongelmiin?

        Oma moraali ja etiikka käsitykseni on mielestäni kuitenkin kohtuullisen hyvä ja sallin mm. seksuaalivähemmistöt pedofiilejä lukuunottamatta.

        Näen kuitenkin polyamoriassa petetyksi tulemisen riskin riippumatta onko kyseessä samaa sukupuolta edustavat vai vastakkaiset tai vaikka trans ihmiset.

        Et sitten huomannut kohtaa "Ongelmia syntyy, kun ihminen ei saa olla oma itsensä, vaikka se ei satuttaisi ketään". Helpottiko moraalis-eettistä pohdintaasi. On itsestäänselvää, että toisten satuttamista ei voida sallia.

        "Näen kuitenkin polyamoriassa petetyksi tulemisen riskin riippumatta onko kyseessä samaa sukupuolta edustavat vai vastakkaiset tai vaikka trans ihmiset."

        Minkä ihmeen pettämisenRISKIN? Pettäminen on pettämistä vain jos toimitaan luvattomalla tavalla. Luvan kanssa ei voi pettää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo-o toi on vaikeaa rajanveto siihen mitä tulisi sallia ja ei... pitäisikö Putininkin antaa olla Putin, koska hän nyt vain haluaa toimia tavallaan ja olla puuttumatta millään tavoin venäläisen yhteiskunnan länsimaihin aiheuttamiin ongelmiin?

        Oma moraali ja etiikka käsitykseni on mielestäni kuitenkin kohtuullisen hyvä ja sallin mm. seksuaalivähemmistöt pedofiilejä lukuunottamatta.

        Näen kuitenkin polyamoriassa petetyksi tulemisen riskin riippumatta onko kyseessä samaa sukupuolta edustavat vai vastakkaiset tai vaikka trans ihmiset.

        Normi parisuhteessako ei muka ole petetyksi tulemisen riskiä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et sitten huomannut kohtaa "Ongelmia syntyy, kun ihminen ei saa olla oma itsensä, vaikka se ei satuttaisi ketään". Helpottiko moraalis-eettistä pohdintaasi. On itsestäänselvää, että toisten satuttamista ei voida sallia.

        "Näen kuitenkin polyamoriassa petetyksi tulemisen riskin riippumatta onko kyseessä samaa sukupuolta edustavat vai vastakkaiset tai vaikka trans ihmiset."

        Minkä ihmeen pettämisenRISKIN? Pettäminen on pettämistä vain jos toimitaan luvattomalla tavalla. Luvan kanssa ei voi pettää.

        Nii... onko sitten satuttaminen aina fyysistä vai voiko se olla myös henkistä?

        Mielestäni tuohon polyamoriaan voi liittyä se henkinen satuttaminen, koska aina voi vaihtaa parempaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nii... onko sitten satuttaminen aina fyysistä vai voiko se olla myös henkistä?

        Mielestäni tuohon polyamoriaan voi liittyä se henkinen satuttaminen, koska aina voi vaihtaa parempaan.

        En minä ainakaan ole väittänyt satuttamisen olevan aina vain fyysistä. Vaikkapa henkinen kiusaaminen on yhtälailla väärin kuin hakkaaminen.

        Ja monogamiassako ei voi vaihtaa parempaan? Aika monen tuntuvat vaihtavan ja ovat vaihtaneet, niin kauan kuin avioero on ollut mahdollinen. Silloin kun se ei ollut, he "vain" pitivät rakastajia. Miksi ajattelet, että "parempaan vaihtaminen" olisi todennäköisempää polyamoriassa? Miksi heidän tarvitsisi vaihtaa, kun ei tarvitse tyytyä vain yhteen? Ei tarvitse valita parasta kompromissia, vaan voi ottaa monta, joista jokainen on "paras" jossakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä ainakaan ole väittänyt satuttamisen olevan aina vain fyysistä. Vaikkapa henkinen kiusaaminen on yhtälailla väärin kuin hakkaaminen.

        Ja monogamiassako ei voi vaihtaa parempaan? Aika monen tuntuvat vaihtavan ja ovat vaihtaneet, niin kauan kuin avioero on ollut mahdollinen. Silloin kun se ei ollut, he "vain" pitivät rakastajia. Miksi ajattelet, että "parempaan vaihtaminen" olisi todennäköisempää polyamoriassa? Miksi heidän tarvitsisi vaihtaa, kun ei tarvitse tyytyä vain yhteen? Ei tarvitse valita parasta kompromissia, vaan voi ottaa monta, joista jokainen on "paras" jossakin.

        Se miksi pidän polyamoriaa vääränä on sen tarjoama suurempi mahdollisuus pettämiseen tms.

        Joo toki monogamiassakin voi kohdella kumppaniaan väärin ja pettää, mutta silti se perustuu itsessään pettämistä vähentävälle ajatusmallille, että sitoudutaan kumppaniin.

        Monogamian toteutuminen kunnolla vaatii kummankin osapuolen ehdotonta luottamusta toisiin, itsekuria toteuttaa monogamian henkeä sekä rajausta kaveripiirin ja aivan lähimmän perhepiirin kesken.

        Polyamoria on kyllä minun mielestäni vastakohta monogamialle joten siitä siis puuttuu nuo "parisuhteen pilarit".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta ajatukseni lähti enemmän arjen perusvalinnoista. Joista osaan ei ole hirveästi vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnalla.

        Polyamoria ei nyt ehkä viisasta ole. Ja uskon ja toivon, että kaltaisiani löytyy, jotka uskaltaa sanoa ei erilaisille suhdekikkailuille. Aikamoinen kauniit ja rohkeat tiedossa, mikäli kaikki suhdekikkailu moraalisesti ja eettisesti sallitaan.

        Et ymmärrä polyamoriasta mitään, joten se ei kuulu sinulle eikä mielipiteidesi piiriin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo-o toi on vaikeaa rajanveto siihen mitä tulisi sallia ja ei... pitäisikö Putininkin antaa olla Putin, koska hän nyt vain haluaa toimia tavallaan ja olla puuttumatta millään tavoin venäläisen yhteiskunnan länsimaihin aiheuttamiin ongelmiin?

        Oma moraali ja etiikka käsitykseni on mielestäni kuitenkin kohtuullisen hyvä ja sallin mm. seksuaalivähemmistöt pedofiilejä lukuunottamatta.

        Näen kuitenkin polyamoriassa petetyksi tulemisen riskin riippumatta onko kyseessä samaa sukupuolta edustavat vai vastakkaiset tai vaikka trans ihmiset.

        Putin ja kaikki ne jotka tappavat tai tapattavat toisia ihmisiä kuuluu vankilaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et sitten huomannut kohtaa "Ongelmia syntyy, kun ihminen ei saa olla oma itsensä, vaikka se ei satuttaisi ketään". Helpottiko moraalis-eettistä pohdintaasi. On itsestäänselvää, että toisten satuttamista ei voida sallia.

        "Näen kuitenkin polyamoriassa petetyksi tulemisen riskin riippumatta onko kyseessä samaa sukupuolta edustavat vai vastakkaiset tai vaikka trans ihmiset."

        Minkä ihmeen pettämisenRISKIN? Pettäminen on pettämistä vain jos toimitaan luvattomalla tavalla. Luvan kanssa ei voi pettää.

        Jokaisessa VAPAASSA ihmissuhteessa on riski päättyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nii... onko sitten satuttaminen aina fyysistä vai voiko se olla myös henkistä?

        Mielestäni tuohon polyamoriaan voi liittyä se henkinen satuttaminen, koska aina voi vaihtaa parempaan.

        Etkö nyt tajua, että polyamoriassa juuri nimenomaan tarvitaan KAIKKIEN osapuolten hyväksyntä polysuhteeseen. Jos ei hyväksy jotakuta uutta kuvioon mukaan, niin uutta ei tule mukaan. Tai jos omien toiveiden vastaisesti tulee, niin on vapaa päättämään suhteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se miksi pidän polyamoriaa vääränä on sen tarjoama suurempi mahdollisuus pettämiseen tms.

        Joo toki monogamiassakin voi kohdella kumppaniaan väärin ja pettää, mutta silti se perustuu itsessään pettämistä vähentävälle ajatusmallille, että sitoudutaan kumppaniin.

        Monogamian toteutuminen kunnolla vaatii kummankin osapuolen ehdotonta luottamusta toisiin, itsekuria toteuttaa monogamian henkeä sekä rajausta kaveripiirin ja aivan lähimmän perhepiirin kesken.

        Polyamoria on kyllä minun mielestäni vastakohta monogamialle joten siitä siis puuttuu nuo "parisuhteen pilarit".

        Niin, koska et näe eroa pettämisen ja sovitun liiton ulkopuolisen seksin välillä. Toisille se nyt vaan on ihan ok ja silloin se ei ole pettämistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Etkö nyt tajua, että polyamoriassa juuri nimenomaan tarvitaan KAIKKIEN osapuolten hyväksyntä polysuhteeseen. Jos ei hyväksy jotakuta uutta kuvioon mukaan, niin uutta ei tule mukaan. Tai jos omien toiveiden vastaisesti tulee, niin on vapaa päättämään suhteen.

        No sehän nyt taas riippuu ihan siitä polysuhteesta. Ei ole olemassa mitään lakiteknistä sopimusta miten nuo sovitaan, vaan ne sovitaan miten ne sovitaan.


    • Anonyymi

      Hyi kauhistus sellaisia suhteita.

    • Anonyymi

      Oikea termi on eettinen monisuhteisuus, mihin kuuluu mm. polyamoria ja avoimet suhteet.
      Polyamorinen suhde voi olla myös ns. "suljettu", jolloin ei ole sallittua tapailla muita/harrastaa seksiä suhteen ulkopuolella. Avoimessa suhteessa yleisimmin on yksi primäärikumppani ja muita tapailu-/seksikumppaneita.
      Suhteen/suhteiden osapuolet sopivat mikä on heidän suhteessaan sallittua. Näinhän se on (pitäisi ainakin) myös yksiavioisissa suhteissa.
      Eikä sellaiseen mikä ei itsestä tunnu hyvältä tarvitse ryhtyä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      183
      4020
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      200
      1980
    3. 132
      1604
    4. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      66
      1273
    5. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      58
      969
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      74
      961
    7. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      54
      922
    8. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      158
      907
    9. Tule mukaan

      Sanoisin sinulle jos uskaltaisin. Kertoisin miten kaipuu täyttää minut päivisin ja öisin huudollaan. Se huuto kaikuu sis
      Ikävä
      39
      884
    10. Mies, tunnistatko minut tästä

      🙋 Nainen, järkevä, mukava ja kiltti?
      Ikävä
      75
      875
    Aihe