hirvittää ja kauhistuttaa alemmissa ketjuissa ilmenevä lasten esineellistäminen.
on hirveää, että elävää ja tuntevaa ihmistainta käsitelään omaisuutena. MINUN lapsenani MINUN omaisuutenani. samaa itsekkyyttä on luettavissa uusioperhe palstalla. vain MINUN lapseni on jotain, muiden (myös uuden puoison) lapset ei mitään.
Ent.sij.lapsi kiteytti asian hyvin viestissään. biologia on aina biologiaa, mutta siihen se jääkin. rakkauden, hoivan ja ihmisarvon voi saada ja saakin myös muilta ihmisiltä, jos biologia ei siihen kykene.
mitä mahdatta todella ajatella te, jotka viesteissänne väitätte, ettei sijoitettuun lapseen saa kiintyä, eikä häntä saa rakastaa? tai että lapsi ei saa eikä voi rakastaa sijaisperhettään? luuletteko, että se kiintymys ja rakkaus on jostain pois? uskotteko todella, että se kiintymys ja rakkaus jota sijaisperheessä koetaan, vie teiltä jotain teille kuuluvaa?
on hirveää, että elävää ja tuntevaa ihmistainta käsitelään omaisuutena. MINUN lapsenani MINUN omaisuutenani. samaa itsekkyyttä on luettavissa uusioperhe palstalla. vain MINUN lapseni on jotain, muiden (myös uuden puoison) lapset ei mitään.
Ent.sij.lapsi kiteytti asian hyvin viestissään. biologia on aina biologiaa, mutta siihen se jääkin. rakkauden, hoivan ja ihmisarvon voi saada ja saakin myös muilta ihmisiltä, jos biologia ei siihen kykene.
mitä mahdatta todella ajatella te, jotka viesteissänne väitätte, ettei sijoitettuun lapseen saa kiintyä, eikä häntä saa rakastaa? tai että lapsi ei saa eikä voi rakastaa sijaisperhettään? luuletteko, että se kiintymys ja rakkaus on jostain pois? uskotteko todella, että se kiintymys ja rakkaus jota sijaisperheessä koetaan, vie teiltä jotain teille kuuluvaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minä rakastan sekä omia että vieraita lapsia. Olen kiintynyt moniin lapsen kavereihin ja olisin huollissani jos heille tapahtuisi jotain.
Rakkaus ei ole omistamista vaan huolenpitoa.
Minun lapsia saa (ja pitääkin)myös muiden rakastaa.
Jokainen lapsi on oma yksilö eikä vanhempien jatke.
aikuinen ihminen, kun rakastaa uutta puolisoa, luulisi puolison mukana tulevien lasten olevan yhtä tai ainakin melkein yhtä rakkaita kuin uusi puolisokin. Ne lapsethan on osa ihmistä, hänestä syntyneitä. Samaa aikuisuutta toivoisi sijaisvanhemmuuteen ja biovanhempiin.
Sijaisperheessä olo on pois lapsen asumisesta kotona. Itsehän juuri totesit, että rakkaus on yhteistä aikaa ja huolenpitoa. Siitä syntyy yhteenkuuluvuus. Ei kaikkien huostaanotettujen lasten vanhemmat ole alkoholisteja ja kykenemättömiä hoitamaan lapsiaan. Tälläinen lasten pomputtelu vain lisää epävarmuutta lapsen elämässä.
Meillä lapsi ei tiedä miten olisi. Kotona yrittää olla mieliksi, että saisi käydä. Sijaispaikassa yrittää olla mieliksi, että saisi olla. Molemmat tahot ovat täysin eri mieltä lapsen asioiden hoidosta. Yhteistyötä ei voi olla ilman yhteisesti asetettua tavoitetta. Meillä sitä ei ole.
Huostaanotossa ykkösasiana pitäisi olla se, että sillä parannettaisiin lapsen olosuhteita. Näin ei läheskään aina ole.
kysyin mitä ja miten se on sinulta pois, jos minä sijaisäitinä rakastan lastasi?
sen sijaan vastasit, että lapsesi tulee KOTONAAN (siis sinun luonasi)MIELISTELLÄ, että saisi tulla. miksi hänen täytyisi olla mielinkielin sinulle saadakseen tulla? eikö se ole hänen oikeutensa? ja sinun velvollisuutesi ole ottaa hänet vastaan.
miten voit parantaa yhteistyötä ja saada luotua yhteiset tavoitteet? esitä sinulle mieluisat tavat edes täällä, kun palavereissa sijaisperheen ja sossun kanssa se ei ole onnistunut.
sillä aina joku lukee ohjeesi ja voi todella niistä saada apua. pelkkä syyttely ja haukkuminen ei rakenna kuin riitaa. kerro mitä tavoitteita lapsellesi haluaisit? millaisen tulevaisuuden haluat lapsellesi?
Minun mielestäni rakastaa saa, sijaisperheet kuitenkin mieluummin hakevat sitä kiintymystä. Miksi kiintyä ei saa? Siksi että lapselle riittää yksi kiintymyssuhde, se on yleensä oma äiti. Lapsi hajoaa, jos hän on kiinnittynyt äitiin, sitten häneltä odotetaan kiintymystä sijaisäitiin ja kun kuitenkin sijaisäidin/sossun tehtävä on tehdä työtä sen eteen, että sijoitus purkautuisi mahdollisimman pian.
Lapsi pysyy eheämpänä, jos hänen kiintymyssuhdettaan omaan äitiin tuetaan hyväksyvästi ja tehdäänkin jotakin äiti-lapsisuhteen ylläpitämiseksi. Minusta on sijaisvanhempien tehtävänä myös tukea tuota suhdetta, hehän ovat lapsille vain hoitajia. Joku näyttää pyrkivän muuksi, kysynpähän minäkin että miksi? Miksi ei kelpaa olla hoitaja ja siinä ominaisuudessa antaa rakkautta, kun siinä saa kuitenkin hoivaviettiään toteuttaa. Miksi lasten tulee mielistellä teitä sijaisvanhempia?
mutta onhan normaalilla ihmisellä useita kiintymyssuhteita!
lapsella on isä, sisarukset, serkut, sedät, tädit, mummut, vaarit, hoitotädit ja kaikki muutkin tärkeät ihmiset. kaikki ne lapsen elämään kuuluvat tärkeät ihmiset, joilla on pitkäkestoinen ja lämmin suhde lapseen. äidin ja lapsen kiintymyssuhde on vain ensimmäinen ja siitäsyystä tärkein. mutta jo muutaman päivän/viikon ikäinen vauva luo suhteen myös häntä hoitavaan isään. ja jos suhde äitiin on vääristynyt, voi hyvä isä korjata läsnäolevalla hoidollaan kaiken ja lapsi selviää.
mielistelyä en ymmärrä, enkä hyväksy. mielistely on valehtelua, joka loukkaa minua. jos meillä sijoitetut tai omat alkavat kovin olemaan mielinkielin ja miumaun mukkaan, niin epäilen heti pahinta. ja kysyn mitä tämän takana on. edessä mielinkielin takana pieni piru. se ei voi eikä saa olla kenenkään tavoite.
Hoitotädit ja muut ovat alati vaihtuvia, siksi ei kiintymyssuhdetta, "hoito kylläkin leipoo lihasta rakkautta".
Entäpä se, että isä ja sukulaiset ovat viallisia, alkoholi ja mielenterveysongelmaisia ja juuri tuolla mielistelyllä toimivat asiassaan, takana oikeita piruja, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Haluaisitko lapsen kiintyvän heihin. Eikö kuitenkin ole parasta, että nähtäisiin tilanne ja tuo perintö nimenomaan katkeaisi. Minulla on tilanne menossa, että isä pyörittelee sossuja siinä kuin sijasvanhempiakin, mielistelee siinä kohdassa kuin katsoo etunsa vaativan ja nauraa jopa itsekin takanapäin heidän hölmöydelleen ja saa voimantuntoa jatkaakseen. Tuo siis henkilökohtainen tilanne, varmasti on kääntäenkin vanhempia ja empaattisia ongelmista vapaita sukuja.
Hän sanoi meidän sijaislapselle että on rikkaus kun on paljon sisaria,mummuja,äitijä ja isiä jotka rakastavat ja välittävät sinusta, ja niinhän meillä on ja hyvässä sovussa kaikki ollaan.
syynä sijoitukseen, jos kerran vanhemmat ovat kykeneväisiä hoitamaan lastaan???? Eikö sellaisilla vanhemmilla asu lapset kotona?
Entä jos sijaisjärjestely ei olekaan väliaikainen? Tai jos se venyy ja venyy ja venyy...? Onko lapselle oikein, että hän ei saa sitä äidillistä kiintymystä missään vain siksi, että ehkä joskus oma biologinen äiti sattuu haluamaan lapsensa takaisin. Eikö lapsenkin etua pitäisi ajatella, ei vain biovanhempien?
Ja kyllä lapsi voi kiintyä useampaan ihmiseen kuin vain äitiin. Joillakin on jopa se onnellinen tilanne, että asuu kotonaan biologisen äidin, isän ja sisarusten kanssa ja on kiintynyt kaikkiin niihin kuin oman perheensä jäseniin.
Sossujen mielestä olisi ollut parempi, että lapseni olisi kiintynyt sijaisiin. Vaan kun ei kiintynyt.
Hänellä on hyvä ja vahva suhde äitiinsä niinkuin aina ennenkin ja sekös sossuja v-tuttaa. Pieleen meni heidän suuret suunnitelmansa.
oppivat asiakkailtaan työnsä kuvan, alkoholia, huumeita, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, mielenterveysongelmia jne. Ovat alttiita, monella oman lapsuuden traumat ajavat sosiaalityötä tekemään. Oma historia tuntuu tietysti tutuimmalta, eivätkä he pysty näkemään toisenlaista äiti-lapsi suhdetta. Vain ja ainoastaan se rikkinäinen on heille se oikein ja siihen he pyrkivät. Pahinta on, että sossut ihan oikeasti uskovat toimivansa oikein. Voi hyvin verrata Hitleriin ja hänen avustajiinsa, he kaikki uskoivat olevansa hyväntekijöitä, eivät kyseenalaistaneet. Ihminen ei miksikään ole muuttunut, näitä samoja julmuuksia tehdään edelleen, erotetaan lapsia äideistään. Erottamisen on todettu olevan lapselle erittäin vaarallista, sen tietää sossu ja toimii päästääksen oman sielunsa traumoista.
Meillä tilanne on se, että kotona oleva ei ole tavannut sisarustaan ollenkaan. Sossut ovat määränneet, että alkoholisti-isänsä kanssa saisi tämä tapaamiseen mennä. Lapsi ei viitsi kertomansa mukaan kuunnella isänsä höpötyksiä ja äidin mollaamista, eikä halua olla isänsä kanssa tekemisissä. Sossut eivät pysty ajattelemaan sisarusten kiintymyssuhdetta, vaan keskittyvät tukemaan alkoholisti isän tapaamisia lapseen joka on huostaanotettu äidiltään tekaistuilla väittämillä, ja on puolustuskyvytön. Kukakohan käyttää lapsia välineenä? Sossu, isä ja sijaisvanhemmat kilvan ylistävät kirjoituksissaan hyvää keskinäistä yhteistyötään.
Toivottavasti Karmanlaki heille viimeistään viitoittaa tien lämpimään.
laitoksissa asuu monia ja monenlaisia lapsia. kyllä heihinkin kiinnytään ja he kiintyvät, mutta omiminen on eri asia. toisen lapsi on toisen ja pitkän päälle on molempien etu että se on tietyllä tavalla tiedossa eikä unohdu koska biojen kanssa ollaan kuitenkin yleensä tekemisissä enemmän tai vähemmän. tämä sama ammatillisuus tulee olla mukana kotihoidossakin joka on työtä ja usein todella vaativaa sellaista kun kasataan pientä ihmistä joka on kokenut kovia! kyllä tunteet on aina pelissä kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä jatkuvasti ja silloin kun he ovat sinusta riippuvaisia tavalla tai toisella.
huomaatko ristiriitaa kirjoituksessasi? ei saa omia, minun, minun mutta kuitenkin sijaisvanhempi saa omia itselleen jos ei sano sitä ääneen vaan verhoaa sen kiintymykseen tms kauniisiin sanoihin? lopultahan on kyse lapsen omimisesta itselle? toisaalta kyllä se biovanhempi usein tuntee menettävänsä jotakin ja on kateellinen toisille jotka pärjäävät ja hoitavat lasta hyvin. se että on kypsä hyväksymään toisen tavallaan saappaisiinsa ja jakamaan lapsen osoittaa sellaista kypsyyttä ja toisen arvostusta että silloin lapsella taitaa jo olla mahdollisuus palata bion luo?
Minun ei tarvi olla kateellinen, että lapsi olisi hoidettu sijaispaikassa paremmin kuin kotona. Ei hoidettu. Minun saappaisiini heistä ei koskaan ollut astumaan.
Lapsi osoitti sen hyvin selvästi käytöksellään. Täällä puhutaan vain sijaisten hyväksymisestä. Joskus voisi puhua myös siitä, että usein lapsen on paljon parempi olla kotona. Monelta sotkulta vältyttäisiin, jos olisi käytössä alansa asiantuntijoita eikä kateellisia vallanhaluisia sossuja.
me nyt sitten näemme ja koemme äitiyden aivan eri tavoin.
minä en omista edes biologisia lapsiani. he ovat täysin omia itsenäisiä persooniansa,joita minulla on ollut onni ja ilo kasvattaa jo massussani. mutta silti he ovat vain ja ainoastaan itselleen kuuluvia.
se, että minä olen kiintynyt heihin ja he minuun ei muuta sitä tosiasiaa, että he kuuluvat vain itselleen. niinkuin sijaislapsenikin.
natoisaa äitienpäivää kaikille.
...myös uuden viestini allaolevasta. Olen pahoillani, että itse ainakin varmaan annoin sellaisen kuvan, että lapsi esineellistetään. Tarkoitin kyllä sitä, että on vaikeaa olla vanhempi, kun siihen ei anneta mahdollisuutta.
Olin ehkä ensimmäistä viestiäni kirjoittaessa melko tuohtunut, kun en ymmärtänyt oikein taaskaan erään sosiaalityöntekijän tekoja, kun hän on niin hyvää pataa lapsen sukulaisten kanssa, että lapsen etu hukkuu suvun edun alle.
Olen samaa mieltä, että jollain tapaa näistä huostaanotetuista lapsista tulee kauppatavaraa.
Lapset todella ikään kuin esineellistetään ja sitä/tätä omaisuutta kontrolloi biovanhempi ja jollei biovanhempi niin lähisuku.
Joku kritisoikin, sitä kun joku bioäiti hehkutti kuinka ilman muuta esim. sukujuhliin on lapsen mentävä jos suku niin tahtoo, vaikkei siellä olisikaan bioäitiä tai -isää.
"Missä olivat ne ihana ja rakastavat sukulaiset silloin, kun biovanhemmat rypivät ongelmissaan ja lapset huostaanotettiin?
Siitäkö pitää biosukulaisia palkita, että ummistivat silmänsä silloin kun "oman lapsen, siskon, veljen tms." perheessä karkasi mopo käsistä ja lapset olivat heitteillä. Missä olivat silloin "rakastavien sukulaisten" hoiva, huolenpito ja välittäminen? Mikseivät sukulaiset tahtoneet lapsiaan itselleen sijoitettaviksi?
Tänä päivänä mieluusti sijoitetaan sukulaisperheeseen jos bioäiti ja sukulaiset niin kovasti toivoo ja heidät kelvollisiksi todetaan.
Bioäiti, luulen että ne sukulaiset jotka sittemmin kun sijoitus on jo tehty, tulevat kovin "huolehtivaisiksi lapsista" ovat lähinnä huolissaan "materialistisessa" mielessä. He luokittelevat lapset nyt "suvun omaisuudeksi", tavaraksi ja siihen omaisuuteen he haluavat pitää määräysvallan kun oma äiti ja isä ei siihen enää kykene. Ikäänkuin aineellisen omaisuuden perimysjärjestystä toteutettaisiin.
Sekö on sitä sukulaisrakkautta parhaimmillaan? "
Tuo on aina sijaisien veto. Jolleivät sukulaiset ota lasta kokonaan hoitoonsa, ei tarvi ottaa käymäänkään.
Meillä ei ole karannut mopo käsistä. Sossuilla kyllä. Nyt miettivät kuumeisesti, miten saisivat pysäytettyä. Minä en pistä rikkaa sen eteen, että pysähtyisi. Hoitakoot itse moponsa. Katselen rauhassa vierestä, kun mennä huristaavat.