Japaninpystykorva

Riippuu yksilöstä tuo haukkuherkkyys, mutta kyllä aikamoinen haukkujakin osaa olla... ;) Sopii kerrostaloonkin, ellei sitten joku ihan mieletön haukkuja ole... Itselläni on japsi kerrostaloasunnossa eikä mitään ongelmia ole ollut.

Kaikki on taas yksilöstä kiinni, mutta oma japsini rakastaa muita koiria ja ihmisiä. Haluaa kaikkiin tutustua ja leikkiä ja saada rapsutuksia. Ihmisrakas pikkukaveri.

Japsi osaa olla itsepäinen, mutta itselläni on ainakin koulutus mennyt ihan mukavasti. Tokoa harrastetaan ja tosi innokas uutta oppimaan koirani on ollut pennusta asti. Agilityn harrastuskin aloitetaan juuri, sekin varmaan mukavasti menee kun koiralla intoa riittää niin paljon uutta oppia ja puuhailla kanssani kaikkea kivaa.

Oma koirani ei ole kotia tuhonnut, mitä nyt ihan pienenä piti vähän tapettia maistella ja jotain vastaavaa. :) Japsi on siitä hyvä koira, että se jaksaa aika paljonkin liikkua, mutta tulee toimeen vähemmälläkin. Aktivointilelut on olleet koirani mieleen, niistä ainakin saa virikettä.

Katso japsi ry:n sivulta lisätietoa:
http://members.surfeu.fi/japsi.ry/index.htm

Japsi on mitä ihanin kaveri! :)

meillä on ollut japsi jo yhdeksän vuotta. tämä yksilö ei oikein kuulu rotu määritelmään vaikka muotovalio vanhemmista onkin. ensinnäkin se on ylikorkeia ja erittäin arka. ei halua tutustua muihin koiriin tai ihmisiin helposti. lapsia se ei juurikaan siedä. vaikka olimme sisasusteni kanssa lapsia kun koira tuli meille, kertaakaan koira ei käynyt meidän kimppuumme. oman perheen kanssa se on kuin herran enkeli! koira on erittäin haukku herkkä, mikä ei meillä haittaa kun omakotitalossa asumme. voi tietysti johtua arkuudesta ja suojelemisesta se haukkuminen.

vaikka koira ei olekaan "perus japsi" on siinä silti paljon japsin luomnnetta: itseppäisyyttä (tarpeeksi) :) uskollisuutta ja pirteyttä, tai no, ainakin nuorempana oli ja vieläkin kun nakkia on tarjolla :D tästä kokemuksesta olen oppinut ettei rotumääritelmiin aina kannata luottaa. yksilöiden välillä voi olla suuriakin eroja.

huonoista puolista huolimatta koirasta on tullut perheen jäsen. emme luovu siitä ennen kuin vanhuus sen vie!

onnea koiran hankintaan! ja hyvää kesän odottelua!

oirassamme on kahta rotu, japaninpystykorvan ja lhasa apson sekoituksena se meille myytiin. Koira on nyt 5-vuotias, ja olemme tulleet siihen tulokseen, että tuskin tuo enää ikääntyessään rauhoittuu. Energiaa on ihan älyttömästi, koira ei väsy mistään. Luonteeltaan on tosi omanarvontuntoinen, laittoi isot koiramme jo pentuna järjestykseen. Koira ei ole koskaan ihan aloillaan, istuessakin etutassut käy kokoajan levottomasti.

Koiramme ei hirveästi hauku, mutta yrittää kyllä rähjätä vastaantuleville koirille. Kun komentaa siitä, kierähtää kyllä selälleen, mutta ei lopeta rähjäämistä. Koira on erittäin omistushaluinen, ja pitää kyllä huolen oikeuksistaan.

Perheessämme on myös pieniä lapsia, mutta koiran kanssa ei niillä ole ongelmia ollut koskaan. Osaa innostuessaankin ottaa lasten koot huomioon.

Kertakaikkiaan onnistunut pakkaus, jos ei ota huomioon tuhoamisvimmaa. Erittäin älykäs koira, jota ei ovet pidättele, jos se jotin haluaa:esimerkiksi käydä ruokakaapilla varkaissa...

Ihmiset ovat sanoneet, että japanipystykorvalta olisi luonne periytynyt. Itse en ole tiedä. Kuitenkin suosittelen lämpimästi, jos haluaa energisen koiran kaveriksi.