Martti (nimi muutettu) astui ulos. Taivas oli puhtaan sininen (#0000FF) ja vihreä (#00FF00) kenttä levittäytyi kauas horisonttiin. Martti murahti itsekseen ja käveli takaisin sisälle vetäen oven perässään kiinni. Jättimäinen musta kuutio tupsahti tyhjästä ilmasta aivan oven eteen humisten hiljaisen uhkaavasti.
- Mikä pentele tässä ohjelmassa mättää, Martti kysyi toimiston tunkkaiselta ilmalta astuessaan takaisin työpöytänsä ääreen. Pöydällä oli muovinen oluttuoppi puolillaan kolikoita. Aina kun joku kirosi muilla kuin lasten kirosanoilla hän joutui maksamaan erehdyksestään pari euroa kahvikassalle. Ja kahvia talossa riitti, varsinkin kun Jouni (nimi väärennetty) oli töissä. Martti oli aina ollut tarkka sanoistaan ja oli saanut juoda ilmaista kahvia jo vuosia. Hän kaatoi puolillaan olevasta kannusta lisää mustaa piristejuomaa mukiinsa ja istahti koneensa eteen. Kuvaruudun sinisellä taivaalla valkoiset poutapilvet leijailivat kesätuulessa kohti horisonttia ja nurmikolla lukuisat puut ja pensaat kahisuttivat lehtiään. Pari oravaa kiipeili lähipuissa, linnut visertelivät ja metsähiiri poltteli piippua pensaan alla niin että savu kiipeili oksien välistä kohti korkeuksia. Martti sulki esikatselun ja palasi editoriin.
Kiroilu kuului jo kaukaa toimiston avoimesta ovesta sisään ja pian Jouni harppasi koko 160 sentin voimalla sisälle työhuoneeseen. Hän kaivoi taskustaan puolenkymmentä kahden euron kolikkoa ja pudotti ne muovituoppiin samalla kun veti tuolin takapuolensa alle ja liu'utti itsensä Martin vierelle.
- Jokos se paskakoodi ('kilin-kilin') alkoi wörkkiä, Jouni kysyi. Sanoivat tuolla toisella puolella ettei palvelimella pitäisi olla mitään rajoituksia sen kannan suhteen, tilaa on vielä vaikka kuinka ja kanta on pystyssä kuten ennenkin.
Martti lisäsi pari puolipistettä varmuuden vuoksi perusmäärittelyihin, vaikka niillä ei pitäisi siinä olla väliä.
- Kävin taas, eikä siellä mitään ollut. Ihan sama taivas ja eloton maanpinta kuin silloin kun ne tehtiin. En tajua miten ne kaikki viime viikon muutokset on poissa. Esikatselussa toimii kyllä mutta siellä ei näy eikä kuulu mitään. Oisko se kääntäjä jotenkin korruptoitunut?
- En usko, se Suneran juttuhan toimi ihan hyvin samalla kääntäjällä, tosin se oli tietysti suljettu tila eikä ääretön. Oletko varma että koordinaatit on oikein?
- Laitoin viimeksi olioitakin äärettömästi kertautuvaksi, niiden pitäisi kattaa kaikki paikat. Ihan kuin joku söisi meiltä sisällön.
Virtuaalitilassa musta kuutio, joka piti siitä että sitä kutsuttiin Anteroksi (nimi varastettu), humisi hieman kiihottuneempana. Tasaisen vihreän "nurmikon" pinnalla näkyi hieman tuhkaa, joka oli tippunut metsähiiren piipusta. Mitä huolimattomuutta! Mutta ihana jälkiruoka. Kuutio imaisi tuhkan sisuksiinsa ja laajeni jälleen promillen biljoonasosan. Nanosekunnissa se kävi läpi äärettömyyden ja löysi vielä äärettömän määrän tuhkaa. Kuutio laajeni hiukan enemmän.
- Siis tämä olisi minun mielestäni täysin valmis mainos, vain viesti puuttuu, Martti sanoi Jounille joka kaiveli parhaillaan lisää kaksieurosia taskuistaan. - Käännetään kerran vielä ja mennään katsomaan uudestaan!
Musta kuutio - joka olisi niin kovasti toivonut että olisi joku joka voisi kutsua sitä Anteroksi - ihasteli kun maailma muuttui jälleen täydeksi syötävää. Se imaisi kaiken sisäänsä ja kasvoi. Se alkoi olla valmis. Tamminen tukeva ovi ilmestyi sen eteen kuin tilauksesta. Se kuuli ääniä oven toiselta puolelta mutta ei lähtenyt enää pois. Se katsoi nälkäisenä kun oven kahva äärettömän hitaasti (sen näkökulmasta) vääntyi alemmas.
- Mikä pentele tässä ohjelmassa mättää, Martti kysyi toimiston tunkkaiselta ilmalta astuessaan takaisin työpöytänsä ääreen. Pöydällä oli muovinen oluttuoppi puolillaan kolikoita. Aina kun joku kirosi muilla kuin lasten kirosanoilla hän joutui maksamaan erehdyksestään pari euroa kahvikassalle. Ja kahvia talossa riitti, varsinkin kun Jouni (nimi väärennetty) oli töissä. Martti oli aina ollut tarkka sanoistaan ja oli saanut juoda ilmaista kahvia jo vuosia. Hän kaatoi puolillaan olevasta kannusta lisää mustaa piristejuomaa mukiinsa ja istahti koneensa eteen. Kuvaruudun sinisellä taivaalla valkoiset poutapilvet leijailivat kesätuulessa kohti horisonttia ja nurmikolla lukuisat puut ja pensaat kahisuttivat lehtiään. Pari oravaa kiipeili lähipuissa, linnut visertelivät ja metsähiiri poltteli piippua pensaan alla niin että savu kiipeili oksien välistä kohti korkeuksia. Martti sulki esikatselun ja palasi editoriin.
Kiroilu kuului jo kaukaa toimiston avoimesta ovesta sisään ja pian Jouni harppasi koko 160 sentin voimalla sisälle työhuoneeseen. Hän kaivoi taskustaan puolenkymmentä kahden euron kolikkoa ja pudotti ne muovituoppiin samalla kun veti tuolin takapuolensa alle ja liu'utti itsensä Martin vierelle.
- Jokos se paskakoodi ('kilin-kilin') alkoi wörkkiä, Jouni kysyi. Sanoivat tuolla toisella puolella ettei palvelimella pitäisi olla mitään rajoituksia sen kannan suhteen, tilaa on vielä vaikka kuinka ja kanta on pystyssä kuten ennenkin.
Martti lisäsi pari puolipistettä varmuuden vuoksi perusmäärittelyihin, vaikka niillä ei pitäisi siinä olla väliä.
- Kävin taas, eikä siellä mitään ollut. Ihan sama taivas ja eloton maanpinta kuin silloin kun ne tehtiin. En tajua miten ne kaikki viime viikon muutokset on poissa. Esikatselussa toimii kyllä mutta siellä ei näy eikä kuulu mitään. Oisko se kääntäjä jotenkin korruptoitunut?
- En usko, se Suneran juttuhan toimi ihan hyvin samalla kääntäjällä, tosin se oli tietysti suljettu tila eikä ääretön. Oletko varma että koordinaatit on oikein?
- Laitoin viimeksi olioitakin äärettömästi kertautuvaksi, niiden pitäisi kattaa kaikki paikat. Ihan kuin joku söisi meiltä sisällön.
Virtuaalitilassa musta kuutio, joka piti siitä että sitä kutsuttiin Anteroksi (nimi varastettu), humisi hieman kiihottuneempana. Tasaisen vihreän "nurmikon" pinnalla näkyi hieman tuhkaa, joka oli tippunut metsähiiren piipusta. Mitä huolimattomuutta! Mutta ihana jälkiruoka. Kuutio imaisi tuhkan sisuksiinsa ja laajeni jälleen promillen biljoonasosan. Nanosekunnissa se kävi läpi äärettömyyden ja löysi vielä äärettömän määrän tuhkaa. Kuutio laajeni hiukan enemmän.
- Siis tämä olisi minun mielestäni täysin valmis mainos, vain viesti puuttuu, Martti sanoi Jounille joka kaiveli parhaillaan lisää kaksieurosia taskuistaan. - Käännetään kerran vielä ja mennään katsomaan uudestaan!
Musta kuutio - joka olisi niin kovasti toivonut että olisi joku joka voisi kutsua sitä Anteroksi - ihasteli kun maailma muuttui jälleen täydeksi syötävää. Se imaisi kaiken sisäänsä ja kasvoi. Se alkoi olla valmis. Tamminen tukeva ovi ilmestyi sen eteen kuin tilauksesta. Se kuuli ääniä oven toiselta puolelta mutta ei lähtenyt enää pois. Se katsoi nälkäisenä kun oven kahva äärettömän hitaasti (sen näkökulmasta) vääntyi alemmas.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ajatukset menivät lupaavan alun jälkeen(#ff0080) Pinkiksi.
"pian Jouni harppasi koko 160 sentin voimalla sisälle työhuoneeseen."
Ilmeisesti jonkin sortin huumoria?
Ehkä pitäisi hieman enemmän lukijalle selvittää, mitä herrat puuhastelevat, jotenkin nyt jää vajaaksi.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä bitin värinen 6½
T. Sherlokki