Tämä on jo hieman vanhempi riimi (klonksuvia näppäimistöjä ei taida enää olla kenelläkään, mutta 90-luvulla olivat vielä melko yleisiä). Tämä on alunperin tehtykin toiselle keskustelupalstalle [tästähän ei löydy näppäintä 'Uusi viesti)!]:
'Uusi viesti' vasemmalla
valikossa, siinä alla.
Hiiri hiipi sitä liki,
otsalleni nousi hiki.
Napin löysi valikosta,
kokeeksi vain painoi tosta.
Uuden viestin siitä aukas,
ongelman se mulle laukas!
Tyhjän arkin kammo iski:
Mitä tuohonkin nyt pisti?
Mielessä ei mitään mulla,
jo nyt otti ohrapulla.
Väli hällä, mitä haastaa.
Suusta syöksyy sanan saastaa.
Täyttyy arkki, tyytyy mieli.
Sutjakkaa tuo Suomen kieli!
'Duunin' verkkoon tääkin kala
uipi, turha tekstipala.
Jos tää juttu menee kansaan,
muutkin sortuu riimiansaan!
----
(pistetään välillä vanhojakin lastuja tuleen, kun tuoreemmat tervakset eivät enää tahdo päässäni syttyä)
'Uusi viesti' vasemmalla
valikossa, siinä alla.
Hiiri hiipi sitä liki,
otsalleni nousi hiki.
Napin löysi valikosta,
kokeeksi vain painoi tosta.
Uuden viestin siitä aukas,
ongelman se mulle laukas!
Tyhjän arkin kammo iski:
Mitä tuohonkin nyt pisti?
Mielessä ei mitään mulla,
jo nyt otti ohrapulla.
Väli hällä, mitä haastaa.
Suusta syöksyy sanan saastaa.
Täyttyy arkki, tyytyy mieli.
Sutjakkaa tuo Suomen kieli!
'Duunin' verkkoon tääkin kala
uipi, turha tekstipala.
Jos tää juttu menee kansaan,
muutkin sortuu riimiansaan!
----
(pistetään välillä vanhojakin lastuja tuleen, kun tuoreemmat tervakset eivät enää tahdo päässäni syttyä)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ansojas virittelet
siellä ja täällä?
Mitähän mietiskelet,
millähän päällä?
Vai tuoretta tervasta
siellä sulla,
pinosta harvasta
vanhaa mulla.
Tämmöinen latteus
täältä nyt tuli,
Sulle, Matteus,
puro sanoi......? :))))))
Ansassahan tässä ollaan!
Kuitenkaan ei ota pollaan,
enhän juossut ketunrautaan,
enkä puonnut pyyntihautaan!
Riimiansa rattoisampi
on, ja vielä mukavampi
ois, jos tänne vielä muita
riehakkaita riimisuita
tarttuis niinkuin liimanauhaan.
Eihän silloin kukaan rauhaa
sais, kun runomyllyt jauhaa...
Sulleko ei riista riitä?
Vaikka eipä haittaa siitä,
mahtuu tänne saalistajaa
palsta vielä paljon vajaa.
Odotellaan muuta sakkii
joll' ois' sanan kalupakkii,
saatais niitä ihastella
tuotoksistaan onnitella.
( tulihan taas... sanoja :D )
Ei edellisten tasoa, mutta jos...Vaikka äitienpäivän kunniaksi?
Mummon syntymäpäivä
Oli mummolla juhlat tulossa
ja suku oli melkein pulassa:
Mitä mummolla lahjaksi annetaan,
miten merkkipäiväänsä muistetaan.
Kiikkustuolia Anelma ehdotti,
Helmi mokomaa jyrkästi vastusti.
Lyyti kannatti levysoitinta
Ja Aukusti videolaitetta.
Suvun nuorin tarjosi moottoripyörää.
Akat huusi: "Jo ihtes muualle vyörää!
Tää on muutenkin tarpeeksi hankalaa,
suunsoiton saat ajoissa lopettaa!"
Tyyne keksikin sitten ajatuksen:
"Jospa annamme mummolle rahana sen.
Itse saa hän valita lahjansa".
Tämä ehdotus tyydytti sukua.
Juhlapäivänä mummo riemuissaan
huusi suvulle: "Tulkaa katsomaan!
Minä viimeiset säästöni pankista nostin
Ja moottoripyörän ja kypärän ostin!"
Nykypäivän mummot......;)
iloiseksi tuosta;)))))))
Kiva oli sulla riimi
täydentyihän tämä tiimi?
Unelmansa mummo täytti
suvullensa pitkää nenää näytti?
saada lisää..;))))))))
Telkkarista ei tuu mittää,
vissiin tästä lähtee pittää
rilluttamaan kaupungille.
Joko kyyti töppösille?
Minäpä en silti kehtaa,
nuoret siellä meuhkaa, vehtaa.
Sänkyyn taidan köllähtää,
ihtein viereen möllähtää.
Viestiketjut, niinkuin sukupuu,
aikansa ne rönsyy, haarautuu.
Jonkun lohkaisema lausahdus
se minulle on jatkoinnoitus.
Hermosolut aihe aktivoi,
mieli kiihtyneenä kipunoi,
niin aatokseni siitä siivet saa
ja ketjuun uusi oksa versoaa.
Näin viestini kun vierii kosmokseen,
se yhteyttä saako ihmiseen?
Onko siellä jossain elämää?
Vai ilman vastaustako viesti jää?
On ketju meidän tarhakettumme,
me sitä jutuillamme ruokimme!
Mut oma suu on aina lähinnä,
me jutuillamme voimme päteä.
Ketju jatkuu, kypsyy aikansa,
vaan heikentyy jo elinvoimansa.
Kun viestit luetuksi merkitään,
niin heitteille me ketju jätetään.
Näin ne on nää näppylät
kohta käytetty on käppyrät
sitten riiminiekat häipyvät
sinne kaukaisuuteen väistyvät.
Tässä vastaus vain viime säkeeseen
tuohon heikentyvään rippeeseen,
heitteillekö aiot jättää sen
et usko uudistukseen omaisuuden?
Riiminiekan selkäruoto
rustottunut, raihanainen.
Rankka rääkki runomuoto,
kovasti käy voimillen.
Siksi täytyy pakoon päästä,
väistää vähän väliä.
Jos ei voimiansa säästä,
torkahtele välillä.
zz.. ZZ..ZZZZ
Ässän kanssa jos sä sammut
sulle käypi kalpaten,
korvissasi lehmät ammuu
vaskikellot vonkuen.
Haukotellen älä jatka
aivan turha tapa tuo,
laitapa nyt lukkoon lafka
aivoillesi lepo suo!
-----hyviä nokosia!------
Onko sulla, niinkuin mulla
ettei riimit tahdo tulla,
ulos pääni lokeroista
vanhain aivoin sopukoista.
Joskus tänne jotain priivaan
sen luen kerran, sitten mietin:
eikö synny parempaa,
tää kaikkihan on niin kankeaa.
Wordin:kin mä joskus avaan
josta tyhjän sivun tapaan.
Siihen pitäis kirjoittaa
riimein sanat sovittaa.
Mitä saisin syntymään.....
mitä oikein eessäin nään...
vihaa, sotaa maailmalla
julmuuttakin kaikkialla.
Onnenikin kadonnut
minne lienee paennut.
Riimejä en saa nyt aikaan
vaikka sainkin ennenvanhaan.
Löytäisinpä vielä tieni
sinne, miss on muusa pieni.
Vaan muistellapa vielä voimme
mitä joskus aikaan saimme.
Varmaankin kyseessä on se Klaran mummo, joka osti harrikan.
Kopioi, muotoilee, leikkaa ja liittää.
Nykyistä tekniikkaa mielessään kiittää.
Mieluimmin netillä kirjansa tilaa
ennen kuin itsensä jonoihin hilaa.
Vastahan eilen palstatkin oppi.
Mut lapsonen päätti: "Tehdäänpä stoppi.
Äiti hei, mummo surffaa taas tuolla!
Eikös noin vanhan kuulu jo kuolla
tai parsia sukkia, kukkia kastaa?"
Tuon mummo kuuli ja lapselle vastaa:
"Jos tovin mikroas käyttää saan,
me harrikallani kierrämme maan".
-----
Pätee kai se runoilussakin, että yritys on pääasia.