Enkeli istui koivun oksalla
heilutellen jalkojaan.
Katsellen sieltä pientä tyttöä.
Hädissään ja itkien tyttö juoksi ympäriinsä.
Hän pelkäsi.
Pelko ei johtunut metsästä.
Pelko johtui isästä, joka liian rakkauden seurauksena löisi ja syyttäisi.
Syyttäisi ja löisi pientä tyttöään.
Enkeli tiesi, että tänään oli tytön vuoro lähteä.
Pienten jalkojen juostessa, suo lähestyi.
Enkeli seurasi tytön olkapäällä matkaa.
Kukaan ei kuullut tytön huutoja.
Epätoivoisia, sydäntä särkeviä.
Hiljaisuus tuli pian.
Enkeli oli ottanut tytön mukaansa,
rakkaudella.
Ilman lyöntejä, ilman syytöksiä.
heilutellen jalkojaan.
Katsellen sieltä pientä tyttöä.
Hädissään ja itkien tyttö juoksi ympäriinsä.
Hän pelkäsi.
Pelko ei johtunut metsästä.
Pelko johtui isästä, joka liian rakkauden seurauksena löisi ja syyttäisi.
Syyttäisi ja löisi pientä tyttöään.
Enkeli tiesi, että tänään oli tytön vuoro lähteä.
Pienten jalkojen juostessa, suo lähestyi.
Enkeli seurasi tytön olkapäällä matkaa.
Kukaan ei kuullut tytön huutoja.
Epätoivoisia, sydäntä särkeviä.
Hiljaisuus tuli pian.
Enkeli oli ottanut tytön mukaansa,
rakkaudella.
Ilman lyöntejä, ilman syytöksiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.