Kissan häntä roikkuu puiolivälistä

Tänään menossa lääkäriin.

Anonyymi kirjoitti:

Tänään menossa lääkäriin.

Kissan puolesta kiitos, kun viet sen lääkäriin. Toivon, ettei ole mikään kovin vakava vaiva, vaan joku äksidentti vain, koska se periaatteessa vika voi olla myös selässäkin, eli jokin hermotusta vaivaava asia siellä. Kun sitä tarkemmin mietin.
Pikaista paranemista kissallesi toivoen, yksi kissoista pitävä, jonka kanssa asuu yksi maatiaiskissa.
Enkä aikaile jos jotain on, menty on syksyllä kerran kun oli aihetta tohtoriin. Kissa sai lääkitystä, ja nesteytyksen ja kuurin loput mukaan, ja tukihoidon. Ja voila: kissa parani viikossa täysin.
Kissanomistajan yksi tärkeä juttu on, että pitää aina ylimääräistä rahaa tallella, kissan hoitoa varten. Ei minuakaan silloin syksyllä naurattanut: kissa oli tehnyt koko yön ripulia, astiansa täyteen. Jatkanut pyykkikoppaan, koska vessa oli liian täynnä.
Tajusin kyllä heti, kun näin myös kissan olotilan, että nyt on kiirus.
Kissa näes ei syönytkään mitään, ja kissa kun ei saa paastota ensinkään. Kuivahan se oli, ja jokin äkillinen suolistotulehdus. Eli ns paskatauti.
Mutta kiva oli nähdä sitten miten nopeaa paraneminen on, kun dg osuu, ja hoito on ok. Kolmantena päivänä se jo tankkasi kunnon annoksia, ja ripuli oli jo asettunut.
Moni tyhmä ois moisen paskarullin viskannut pihalle, joka siis ei pidä kissasta.
Nuori: syytä hoitaa kunnolleen. Muutoin terve, sitäkin isompi syy hoitaa.
Eläinlääkärit ovat ammattilaisia. Jos jotain todella outoa vaikuttaa olevan, kissan terveydessä, se maksaa vähän kun ainakin soittaa, ja kertoo oireet, ja eläinlääkäri päättää, onko aihetta vastaanotolle.
Jos on el mielestä, aika kannattaa käyttää. Siellä tutkitaan kissan perusjutut kuten sydän ja keuhkot, aina. Muita tutkimuksia tehdään kun haetaan diagnoosia/poissuljetaan tiettyjä asioita. eläinlääkäri ei määrää turhia tutkimuksia.
Ja tiedän. Se maksaa. Mutta niin maksaa mikä hyvänsä muukin, koirankin hoito ja el kulut maksavat.
Jos kellä lapsia, maksaa. Harrastukset maksavat, ne muutkin kuin eläin.
Minun kissani olisi kuollut syksyllä, ellen olisi vienyt sitä lääkärille. Tiesin ettei tauti voi olla kissaruttoa, eikä FIP. Eli olin jo mielessäni tehnyt aivan saman dg:n minkä eläinlääkärikin teki, joskin olin hiljaa arveluistani, etten sotke eläinlääkärin ajatuksia.
Tykkään siitä kissasta. En tiedä syytä. Aikanaan kuoli edellinen. etsiskelin ilmoituksista kissanpentua, kunnes yhden pentueen yhteen pentuun palasin monet kerrat. Oikein erikoinen ilme naamallaan se siinä katsoi kameraan, ja selvästi pohti, mitähän tuo ihminen nyt puuhaa.
Ja tämän pennun minä sitten halusin. Ja sain hankituksi. Ja on kasvaessaan aikuiseksi säilyttänyt sen vilkkaan ja viksun hulivilikissan, itsessään.
Millään en voisi mihinkään sitä vaihtaa, enkä myydä, enkä hylätä enkä vahingoittaa- Se kun on kaveri.
Työnantajanikin kun milloin näkee että ollaan liikkeellä, sanoo"olette lähteneet".