Karsastusleikkaus

Kiitos vastauksesta. Hieman samanlainen tilanne on itselläni. Taipumusta karsastukseen on ilmeisesti ollut lapsesta saakka. Karsastus on tullut ilmi varsinkin väsyneenä, kun silmät ovat olleet kierossa ja olen nähnyt kaksoiskuvia, joita aikoinaan ihmettelin kovasti. En voinut ymmärtää tuolloin, mistä kaksoiskuvat johtuvat.

Karsastus on lisääntynyt iän myötä. Piilokarsastusdiagnoosin sain vuonna 2009, jolloin sain ensimmäiset prismalasit. Noilla laseilla pärjäsin seitsemän vuotta, kunnes piti hankkia uudet silmälasit ikänäön kehittyessä. Tarvitsin lasit, joissa oli lähinäkölisä. Myös prismakorjauksen määrä lisäänty jonkin verran tuolloin. Vuonna 2019 hankin seuraavat lasit. Niihin prismakorjaus kaksinkertaistui edellisiin laseihin verrattuna. Tuolloin uloskarsastuksen määrää tutkittiin optikolla ja sen arvoksi saatiin 16 prdt.

Tänä vuonna alkuvuodesta menin karsastusasioihin perehtyneen silmälääkärin vastaanotollle. Karsastuksen määräksi mitattiin 25-30 prdt kauaksi ja lähelle noin 30 prdt. Diagnoosina ilmeinen uloskarsastus. Samalla sain lähetteen karsastusleikkausarviota varten. Nyt odottelen, milloin pääsen lääkärin vastaanotolle. Toivottavasti pääsen mahdollisimman nopeasti. Jos leikkaava lääkäri suosittelee karastusleikkausta, tartun tilaisuuteen, vaikka toisaalta tiedostan, että karsastusleikkauksiin liittyy aina riski siitä, että ne eivät suju ihan odotusten mukaisesti. Jos nyt vaikka uloskarsastusta saisi vähennetyksi selvästi, sekin auttaisi huomattavasti. Prismakalvokokeilu on meneillään, ja sen mukaan ainakin 10 prdt korjaus per silmä onnistunee kevyesti.

Onhan tuosta karsastuksesat omat vaivansa. Silmät väsyvät lähelle katsoessa esimerkiksi lukiessa tilanteen mukaan huomattavan nopeasti. Silmien siristely mm. autolla ajaessa. Eipä hämäränäkökään mikään erityisen hyvä ole, vaikka en olekaan aivan varma siitä, mikä vaikutus karsastuksella on siihen. Mun karsastus on vuorottelevaa . Yhtenä näkeminen on toisinaan huomattavan vaikeaa, mutta siihen on tietyllä lailla tottunut. Se ikään kuin kuuluu asiaan. Sama kaksoiskuvien kanssa. Ei niitä enää tilanteesta riippuen edes noteeraa. llmeisesti näköjärjestelmä osaa mukautua tilanteeseen sammuttamalla laiskemman silmän tuottaman kuvainformaation. Tämä on sitten ilmeisestikin omalta osaltaan johtanut vuorottelevaan karsastukseen. Ilman laseja ei fuusio onnistu. Jo pienikin prismakorjaus kuitenkin auttaa fuusion syntymisessä.

Karsastus aikuisella henkilöllä on sellainen asia, johon ei kokemukseni mukaan monikaan silmälääkäri suhtaudu asian vaativalla vakavuudella. Siihen suhtaudutaan kovin helposti olan kohautuksella todeten, että se nyt vain on sellainen ominaisuus, jolle ei voi eikä tehdä yhtään mitään. Jos epäilee, että on karsastusta ja se aiheuttaa vaivoja, kannattaa nähdä vaivaa ja etsiä sellainen lääkäri, joka on perehtynyt karsastusasioihin. Liian moni silmälääkäri ja miksei myös optikkokin tuntuu olevan pihalla karsastukseen liittyvistä asiosita.

Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Hieman samanlainen tilanne on itselläni. Taipumusta karsastukseen on ilmeisesti ollut lapsesta saakka. Karsastus on tullut ilmi varsinkin väsyneenä, kun silmät ovat olleet kierossa ja olen nähnyt kaksoiskuvia, joita aikoinaan ihmettelin kovasti. En voinut ymmärtää tuolloin, mistä kaksoiskuvat johtuvat.

Karsastus on lisääntynyt iän myötä. Piilokarsastusdiagnoosin sain vuonna 2009, jolloin sain ensimmäiset prismalasit. Noilla laseilla pärjäsin seitsemän vuotta, kunnes piti hankkia uudet silmälasit ikänäön kehittyessä. Tarvitsin lasit, joissa oli lähinäkölisä. Myös prismakorjauksen määrä lisäänty jonkin verran tuolloin. Vuonna 2019 hankin seuraavat lasit. Niihin prismakorjaus kaksinkertaistui edellisiin laseihin verrattuna. Tuolloin uloskarsastuksen määrää tutkittiin optikolla ja sen arvoksi saatiin 16 prdt.

Tänä vuonna alkuvuodesta menin karsastusasioihin perehtyneen silmälääkärin vastaanotollle. Karsastuksen määräksi mitattiin 25-30 prdt kauaksi ja lähelle noin 30 prdt. Diagnoosina ilmeinen uloskarsastus. Samalla sain lähetteen karsastusleikkausarviota varten. Nyt odottelen, milloin pääsen lääkärin vastaanotolle. Toivottavasti pääsen mahdollisimman nopeasti. Jos leikkaava lääkäri suosittelee karastusleikkausta, tartun tilaisuuteen, vaikka toisaalta tiedostan, että karsastusleikkauksiin liittyy aina riski siitä, että ne eivät suju ihan odotusten mukaisesti. Jos nyt vaikka uloskarsastusta saisi vähennetyksi selvästi, sekin auttaisi huomattavasti. Prismakalvokokeilu on meneillään, ja sen mukaan ainakin 10 prdt korjaus per silmä onnistunee kevyesti.

Onhan tuosta karsastuksesat omat vaivansa. Silmät väsyvät lähelle katsoessa esimerkiksi lukiessa tilanteen mukaan huomattavan nopeasti. Silmien siristely mm. autolla ajaessa. Eipä hämäränäkökään mikään erityisen hyvä ole, vaikka en olekaan aivan varma siitä, mikä vaikutus karsastuksella on siihen. Mun karsastus on vuorottelevaa . Yhtenä näkeminen on toisinaan huomattavan vaikeaa, mutta siihen on tietyllä lailla tottunut. Se ikään kuin kuuluu asiaan. Sama kaksoiskuvien kanssa. Ei niitä enää tilanteesta riippuen edes noteeraa. llmeisesti näköjärjestelmä osaa mukautua tilanteeseen sammuttamalla laiskemman silmän tuottaman kuvainformaation. Tämä on sitten ilmeisestikin omalta osaltaan johtanut vuorottelevaan karsastukseen. Ilman laseja ei fuusio onnistu. Jo pienikin prismakorjaus kuitenkin auttaa fuusion syntymisessä.

Karsastus aikuisella henkilöllä on sellainen asia, johon ei kokemukseni mukaan monikaan silmälääkäri suhtaudu asian vaativalla vakavuudella. Siihen suhtaudutaan kovin helposti olan kohautuksella todeten, että se nyt vain on sellainen ominaisuus, jolle ei voi eikä tehdä yhtään mitään. Jos epäilee, että on karsastusta ja se aiheuttaa vaivoja, kannattaa nähdä vaivaa ja etsiä sellainen lääkäri, joka on perehtynyt karsastusasioihin. Liian moni silmälääkäri ja miksei myös optikkokin tuntuu olevan pihalla karsastukseen liittyvistä asiosita.

Aloittaja

Lue lisää

Hyvä kuulla että olet leikkausjonossa :) Kyllä se varmasti lähtötilanteeseen tuo sinullakin parannusta kun diopteria on noinkin paljon.

Minulle lääkäri sanoi että vuorottelevassa karsastuksessa voi olla vaikeampaa saada parasta mahdollista leikkaustulosta, koska aivot eivät tosiaankaan osaa kahta kuvaa käsitellä yhtäaikaa. Sinulla ilmeisesti kuitenkin on jonkin verran yhteisnäköä, koska kaksoiskuvat ja fuusio laseilla - käsittääkseni se on hyvä juttu ja silmät voivat oppia yhteispeliä kunhan osoittavat samaan maaliin.

Tuosta hämäränäöstä, itselläni on myös huono hämäränäkö. Ja esim. autoilu pimeässä on haastavaa, maantiellä ok mutta kaupungilla tai parkkipaikoilla hankalaa, kun valot on pistemäisiä ja niiden etäisyyksien arviointi täysin arpapeliä. Hämärässä näen yleensä huomattavasti huonommin kuin vaikkapa puolisoni. En tiedä liittyykö tämä karsastukseen, mutta voi olla.

Leikkauksen jälkeen käytin Amblyoplay-nimistä terapiasovellusta, ihan omin neuvoin. Tämä joidenkin viikkojen-kuukausien sisällä avasi jotain reittejä aivoissa ja rupesin sini-puna-laseilla näkemään kuvat yhtäaikaa, tosin rinnakkain eli fuusiota ei vielä kunnolla tapahtunut, mutta huomasin edistystä silmien yhteispelissä. Kannattaa leikkauksen jälkeen tutustua, voisiko tästä olla apua.

Pyydä ihmeestä sairaalasta leikkauksen jälkeen ortoptista hoitoa, sitä voi pari kertaa saada ja sieltä tarvittavia konvergenssi/divergenssiharjoituksia ja seuraavat etenemistä mittauksin. Itse kävin n. vuoden sisällä ehkä 6-7 kertaa ja silmien liikkeiden ja yhteistoiminnan paraneminen oli kyllä näillä kahdella keinolla ihan mitattavissa ja saatiin kohtuulliselle tasolle. Teen edelleen harjoituksia, mutten ihan säännöllisesti.

Optikoista on todellakin neula heinäsuovassa se, joka osaa prismalasit mitata ja määrätä, olen etsinyt ja kysellyt ja yhden tiedän tästä keskikokoisesta kaupungista. Silmälääkäreistä samoin, yksi jopa sanoi ettei minulla huomattavaa karsastusta ole vaikka todellakin oli tuo 30/45 diopteria :D Mutta olen onneksi löytänyt muutamankin, joilla on tietoa ja halu auttaa tässä asiassa. Harmi vain, ettei tässä maassa ole ainoatakaan tarjoajaa kuntoutukselle, joka tähtäisi yhteisnäön kehittämiseen, koska todellakin uskoisin siitä olevan minulle apua ihan jokapäivän maailmassa. Teen itse niitä harjoituksia mitä pystyn, ja nyt n. kolmessa vuodessa tilanne ei ole mielestäni ainakaan pahentunut uudelleen, vaikka karsastus on ollut lapsesta asti ja lääkärin mielestä pysyvä lopputulos on 50/50.

Tsemppiä! Mitä olen aiheeseen tutustunut, niin yleensä kai leikkaukset vähintän parantavat tilannetta, jos eivät korjaa koko vaivaa. Onnistumisprosentti on hyvä ja leikkauksesta toipuu nopeasti, n. viikossa olin jo entisillä toimillani vaikka valonarkuus ja rähmiminen ja "roskan tunne" kyllä säilyivät pitkän aikaa ja pieni komplikaatiokin leikkauksen jälkeen silmässä oli joka vaati pienen uusintaleikkauksen seuraavalla viikolla. Kannatti kuitenkin! Tunnen itseni nyt ihan eri ihmiseksi, kun voin katsoa ihmisiä silmiin tai suoraan kameraan.

Eilinen anonyymi