Katsoin Huvila ja huussi -jakson ja ihastelin ja kadehdin ja liikutuin Heikin ja hänen äitinsä ihanasta, lempeästä, hauskasta suhteesta. Miten luontevaa halailua! Oma äiti-suhteeni oli jotain ihan muuta: kankeaa ja etäistä. Eikä taida olla sen suloisempi suhteeni omaan poikaanikaan. Rakastan kyllä.
Heikki Paasonen ja äiti
Anonyymi
13242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin ,,, jotkut osaa kasvattaa siilä oikealla rakkaudella lapsensa
ja tulos on noin ihana,
minä en osannu,
itken ikuista ikävää ja omaa tyhmyyttäni,
rakkaita maailman ihanimpia oli minunki lapset,
mutta
he katsoivat paremmaksi kadota elämästäni,
oliskohan syynä eriarvoistava koulutus,
siis
liian suuri ero
ruohonjuuritasoiset
korkeakoulutuksen saaneet,
eräs kirjailija naapuristossani aikoinaan kirjoitti kirjan tuosta ongelmasta,
oli sama ongelma itsellään,
Niin ja oliksko koulutetut lapset rikkaita
ja vanhemmat köyhiä ruohonjuuritasollaan,,,
tiedän eräski korkestikoultettu ei ikinä käyny äitään katsomassa, liekkö edes tienny milloin äitinsä kuoli, sitä tietoan en ole kuullu,
Häpeävät vanhempiaan puolisoiden, heidän sukunsa ja ystävien edessä.
Tätä luokkajakoa pidetään yllä myös sairaalamaailman hierargiassa. Ihan kamalaa on lääkärin työskennellä terveyskeskuksessa, kun joutuu kohtaamaan alempiarvoisiaan. Harjottelujaksot kaiketi pakko.
Onhan näitä muitakin, "pisnesmaailma". Puhumattakaan lasikatoista.
Kyllä Heikin äidistä näkee, että on runsain mitoin rakkautta antanut, myös elein ja kosketuksin. Tällainen kasvatus on poikinut hyvän hedelmän eli Heikistä kasvoi lämmin, rakastava ja toisia arvostava MIES. Saa olla perheensä onnellinen. Kuten me katsojatkin, sydämellinen juontaja.
Mielestään "epäonnistuneiden" vanhempien on syytä katsoa peiliin: niin metsä vastaa, mitä ja miten sinne huudetaan. Ei ole eriarvoisuudesta kysymys, vaan läsnäolosta ja kannustamisesta ja rakkauden eleistä/eleettömyydestä.
En ole ko. jaksoa katsonut enkä "tunne" kyseisiä henkilöitä, mutta kuvattu lämmin ja terve suhde on todella kaunista, jossa tasapainosen, tukevan, hyväksyvän ja rakkaudellisen kohtelun saaneet lapset omaavat sen ansiosta suuret voimavarat läpi elämänsä, terve koti on läpi elämän kantava voimavara, myös mahdollisiin elämän tyrskyihin.
Terve tausta ohjaa myös terveisiin ihmisuhteisiin, jossa henkilö jo kuin alitajuisesti tunnistaa ja koettaa kiertää epäterveet ihmissuheet ja valikoi ne terveet.
Tuollaista ihmiskunta kaipaa.
;-)
Terve tausta ohjaa terveisiin ihmissuhteisiin. Allekirjoitan tuon.
Siilivain
Minä antaisin "synninpäästöä" heille joilla ei ole noin läheistä suhdetta lapsiinsa.
Eivor Paasonen on lastentarhanopettaja, joka ilmeisimmin omaa empatiakyvyt, on itse saanut lapsuudessaan huomiota, tullut rakastetuksi ja saanut koulutuksen.
Lapsilla on tapana "mallintaa" omia kokemuksiaan. Jollei ole omassa lapsuudessaan/nuoruudessaan saanut läheisyyttä, rakautta ei ole osoitettu, lienee sen osoittaminen vaikeaa omille aikuisille lapsilleen. Varmasti "sylittäminen" ja helliminen varhaislapsuudessa luonnistuu useimmilta.
"Ei pidä tuntea syyllisyyttä". Jokaisella on omat lähtökohtansa.
* "Ei pidä tuntea syyllisyyttä". Jokaisella on omat lähtökohtansa.
Tuo liippaa narsismia, jossa lapsiaan huonosti kohdelleet eivät ota edes mielessään vastuuta tai puhumattakaan, että pahoittelisivat / pyytäisivät myöhemmin rehdisti anteeksi jälkikasvultaan.
Vaikka omat lähökohdat eivät olisi ns. ideaalit, niin jokaisella on vastuu omista toimistaan ja sen seuraamuksista. Lapsia ei kenenkään ole pakko hankkia. Valitettavasti osa vanhemmista, sosiaalisesta statuksestaan riippumatta, on henksis-psykologisesti enempi tai vähempi tai suorastaan kelvottomia tuohon rooliin ja vastuuseen, sekin on todellisuutta.
Vanhemmat ovat lapsia varten, lasten konaisvaltaista hyvinvointia varten, vaikka täydellistä ja virheetöntä vanhemmmuutta ei kukaan odotakaan.
"Tuo liippaa narsismia, jossa lapsiaan huonosti kohdelleet eivät ota edes mielessään vastuuta tai puhumattakaan, että pahoittelisivat / pyytäisivät myöhemmin rehdisti anteeksi jälkikasvultaan."
Hyvänlainen tulkinta tuosta ""* "Ei pidä tuntea syyllisyyttä". Jokaisella on omat lähtökohtansa."
Tarkoitukseni oli kuitenkin lohduttaa aloittajaa, joka minun tulkintani mukaan oli aidosti pahoillaan siitä ettei hänellä ja lapsellaan ole yhtä läheiset välit kuin äiti ja poika Paasosella. En taida olla palstan paras kirjoittaja.
Aloittaja kirjoitti näin:
"Miten luontevaa halailua! Oma äiti-suhteeni oli jotain ihan muuta: kankeaa ja etäistä. Eikä taida olla sen suloisempi suhteeni omaan poikaanikaan. Rakastan kyllä."
"Tarkoitukseni oli kuitenkin lohduttaa aloittajaa, joka minun tulkintani mukaan oli aidosti pahoillaan siitä ettei hänellä ja lapsellaan ole yhtä läheiset välit kuin äiti ja poika Paasosella."
Aivan, tervettä ja lapsiaan rakastavaa vanhemmuutta voi toteuttaa monella eri asteikolla ja tavalla, vaikka fyysiset tunteenilmaisut tiiviine halauksineen eivät olisikaan luonteeneomaisia ja tavoissa, kuten suomalaisessa kulttuurissa useinkin ovat rajallisempia. Jälkikasvu kuitenkin tuntee ja aistii monin tavoin vanhempiensa rakkauden, tuen ja saamansa hyvän kohtelun, joka on se oleellisin asia.
;-)
Anonyymi - 27.04.2022 17:12
Me olemme kaikki niin erilaisia. Emme kaikki ole niin avoimia, ulospäin suuntautuneita. Vaikeaa on vähän pidättyväisen introvertin heittäytyä halailemaan ja sanoittamaan rakkauttaan. Se ei oikein vain istu olemukseen. Vaikka kuinka haluaisikin, vaikka kuinka rakastaisikin.
Mulla ei huvilaa ei hussi.Joten en ohjelmaa katso. Äärettömän hyvä suhde poikani ja hänen perhe!tytär meni naimisin perhesen jossa,johonkin uskonon lahkon anoppi,appi ja puolison siskot kuluvatja appi vanemat elittiä.Känsi selän.Mutta edestä kaiken löytää,minkä taakseen jättänyt siellä aikatemisten joukossa ja rikkaiden.Elän täysillä minun miehen kanssa.enkä murehdi mitään.