Kun täytyy saada kuolinpesän asunto tyhjennettyä liiasta roinasta, että sitä voi alkaa myymään, niin voiko huonekaluja, vaatteita ym. tavaroita vapaasti antaa tai myydä tarvitseville - kuolinpesän osakkaiden yhteisestä sopimuksesta - vai voiko tässä vielä jotenkin rikkoa lakia? Varmuuden vuoksi kysyn, kun sääntö-Suomessa yleensä löytyy joku sääntö, josta en ollut ikinä kuullutkaan.
Kuolinpesän irtaimiston jakaminen?
Anonyymi
71180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sopimusjako eli yhdessä tehdään yhtenäisiä päätöksiä. Jos yhdessä kuolinpesän osakkaat päättävät, niin kyllä saa vapaasti antaa ja myydä. Myyntitulot ja myyntikulut kuuluvat kuitenkin kuolinpesälle, ellei muuta sovita.
Entä jos joku rupee laittomasti myymään, ilman toisten suostumusta?
Onko kyseessä kuolinpesän kavallus?
Mitä silloin tehdään?
Tehdä rikosilmoitus?
Ottaa yhteys syyttäjään?
Mikä on rangaistus?
Kyse olisi silloin kavalluksesta, tai törkeästä kavalluksesta kavalletun omaisuuden arvosta riippuen. Kavalluksesta tuomitaan sakkoa - 1 v. 6 kk. vankeutta, törkeästä kavalluksesta vankeutta 4 kk - 4 v.
Kavallus on asianomistajarikos, missä tekijälle on vaadittava rangaistusta, muutoin poliisi ei sitä tutki eikä syyttäjä syytä.
Jos joku kuolinpesän osakkaista olisi sitä mieltä, että on syytä lähteä käräjille, niin silloin on mentävä poliisin pakeille ja vaadittava tekijälle rangaistusta.
Eipä tässä kukaan ollut mitään kavaltamassa, kun aloittaja kertoo kaiken tapahtuvan osakkeiden yhteisestä aloitteesta. Roinan arvo ei edes saavuta mitään verottajan raja-arvoja ja jos tavoittaisikin, niin siitä tulee perintövero maksuun.
Miten on Suomen kielioppi hallussa? Vastausessa on käytetty konditionaalia, olisi !
Unohdit pari seikkaa, ehkä tahallasi, mutta kanne oikeus asiassa siirtyy poliisilta ja syyttäjältä asian omistajalle, jos poliisi lopettaa asian tutkimisen viemättä asiaa syyttäjälle taikka syyttäjä ei lähde asiaa ajamaan eli ei nosta syytettä, niin asianomistajalla on oikeus tällöin viedä asia oikeuteen eli haastaa vastaaja oikeuteen.
Ei kantsi noin tärkeää seikkaa jättää kertomatta.
T. Lawetorder
Ryömi jo takaisin kiven alle.