eilen kun mä tiennyt en

Eilen kun mä tiennyt en,
kun nuori olla sain kuin lapsi haaveillen,
niin toivoin kai mä elämästä kauniimman,
se tuntui kielelläin kuin maku hunajan.

Mä haavein tuhansin luo lensin pilvien,
mä hiekkaan rakensin kun vielä tiennyt en
ei aina käy kuin elämältä odottaa,
ei kestä linnat nuo, jos pettää alta maa.

Eilen kun mä tiennyt en,
niin kaunis oli maa, mä kuljin laulaen
ja polultani kun sain löytää rakkauden,
mä onneen antauduin, mut tiennyt sitä en.
Kun riensin eteenpäin niin välittänyt en,
jos yksin taas mä jäin, vain tahdoin huomisen,
kun yksin huoneessaan näin viimein havahtuu,
niin kuivaa kyyneleet, ei naura suu.

Eilen kun mä tiennyt en,
niin kaunis oli maa, mä kuljin laulaen
ja polultani kun sain löytää rakkauden,
mä onneen antauduin, mut tiennyt sitä en.

Kun päivä jokainen toi uuden ystävän,
mä kieltäytynyt en, näin eessäin elämän,
nyt toisin aatoksin mä katson huomiseen,
mut nuoruus mennyt on, en tiedä mitä teen.

On liekit sammuneet, nuo joista haaveilin,
on luotain poistuneet, nuo joita rakastin.
Näin aika tullut on, nyt maksaa eilinen,
kun vielä tiennyt en.

Ei ole ihanaa ollenkaan.

Väärin ovat sanat. Ei ole: "se tuntui KIELELLÄIN" vaan "se tuntui HUULILLAIN".