kuulisin erittäin mielelläni minkälaista on työskennellä esim. vammaisten hoitokodissa. koetteko sen yhtä uuvuttavaksi kuin monet kokevat vuodeosaston? kertokaa ylipäätään kokemuksia vammaistyöstä
vammaisiin suuntautuneet Lh:t
000
7776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen itse 5-vuotta työmaailmassa ollut lähihoitaja ja tehnyt jos jonkinlaista alaan liittyvää työtä.
Olen siis niin-ikään työskennellyt myös vammaisten kanssa. Olen ollut Kehitysvammaisten työksekuksessa ja asuntoloissa ohjaajana ja olen myös ollut nuorille kehitysvammaisille suunatussa nk. oppilaitoksessa ohjaajana. Näistä töistä pidin monistakin eri syistä, mutta se on tietenkin yksilöllistä. Mikä toiselle sopii, voi olla toiselle hyvinkin rankkaa...Vammaisten kanssa työskentely on palkitsevaa, sillä vammaiset ovat niin avoimia ja perus-ytävällisiä. Vammaisten lasten kanssa työskentely on myös hyvin lähellä sydäntäni, sillä vaikka heiltä puuttuukin jotain mitä ns."terveiltä" lapsilta ei puutukkaan se tekee heistä vieläkin spesiaalimpia.
Toki vammaistyö on toisinaan hyvinkin fyysistä ja raskasta, mutta oikealla asenteella ja innolla löytää paikkansa alalta.
on se vaan sääli, että kyseinen koulutusohjelma on jäänyt tosi vähälle huomiolle, kaikista muista kyllä kuulee ihan riittävästi...minkälaiset työnsaanti mahdollisuudet on tällä alalla?
hoidan työkseni lievästi ja vaikeasti kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. Työni on aivan ihanaa. Tosin joskus sekä psyykkisesti että fyysisesti raskasta. Jokainen päivä on erilainen ja haasteellinen. Suosittelen sydämestäni vammaistyötä. Se vie mennessään...
Iste valmistuin vammaistyön koulutusohjelmasta 3 vuotta sitten...työtilanne on ollut parempi kun hyvä.
Usein vammaistyöstä puhuttaessa unohdetaan työn monipuolisuus, itse olen työskennellyt lasten-, psyykepotilaiden, liikuntavammaisten ja täysin hoidettavien kanssa, toki kaikki vammaisia/kehitysvammaisia, mutta työnkuva on ollut erittäin monipuolinen.
Ainakin pääkaupinkiseudulla on myös vakinaisia virkoja tarjolla, melko usein.
Tällä hetkellä työskentelen pienessä asumisuyksikössä, viiden asukkaan kanssa, enkä todellakaan ole katunut päivääkkään, sitä että valitsin vammaistyön koulutusohjelman. Toki työ on välillä raskastakin, mutta mikä työ ei olisi?
Tässä oon vielä viimisillä hetkillä miettinyt koulutusohjelman vaihtoa (oon tokan vuoden opiskelija) sairaanhoidon ja huolenpidosta johonkin muuhun. Oon ollu Tk:n vuodeosastolla työssäoppimisjaksolla ja nyt tuntuu, etten enää koskaan halua sairaalaan tai vuodeosastolle töihin eli toi koulutusohjelma ei oo sittenkään mun "juttu". Viimeisin to-jaksoni oli kehitysvammaisten kuntoutuspaikassa ja viihdyin siellä tosi hyvin! Näin positiivisten kommenttien innostamana aionkin sitten suuntautua juuri vammaisiin. Toki mielenterveys- ja päihdetyökin kiinnostaisi, mutta taidan käydä sen koulutusohjelman joskus myöhemmin. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu, että oon valmistumisen jälkeen ekaks pari vuotta töissä ja sen jälkeen opiskelen taas tod. näköisesti tota mielenterveys ja päihdealaa. Joskus tulevaisuudessa jotain vielä Amk:ssa.. Samoihin töihin ja tutkintoon en todellakaan halua jämähtää, vaan haluan olla erilaisissa työpaikoissa ja tehdä monipuolista työtä, etten kyllästy. Alaakin voin vaihtaa, jos tympäännyn täysin hoitotyöhön tai haluan uutta vaihtelua.
Hienoa kun innostuit, toivottavasti vammaistyön koulutusohjelma järjestetään, koska niitä on vähäisen kiinnostuksen takia jätetty muutamissa paikoissa pitämättä.
Olen samaa mieltä kannssasi ettei kannata jäädä vain yksiin hommiin, itse selvettelen juuri päihde ja mielenterveystyön koulutusohjelman käymistä työn ohella monimuoto-opiskeluna, päihde ja mielenterveystyön koulutusohjelman ongelma vain tuntuu olevan työpaikkojen vähyys, toki varsinkin mielenterveystyön taitoja tarvitsisi enemmän jokaisessa työpaikassa päiväkodeista vanhuystenhuoltoon.
Meillä toi kehitysvammaisten koulutusohjelma, muuten en olisikaan vaihtamassa siihen.