Ajattelin, että uusi otsikko virittäisi kiinnostusta, kun ei kukaan vastannut edelliseen aloitukseeni otsikolla ”Eristäytyjä perhejuhlien riesana”.
Eli mitä pitäisi tehdä, kun perheessä avioliiton kautta on henkilö, joka toisaalta karttaa puolisonsa lapsuudenperhettä mutta toisaalta tunkeutuu mustasukkaisesti perheen joka tilaisuuteen? Ja siis kun ”osallistuu” esim. joulu- tai muuhun juhlaan tai vaikka ihan arkipäivän kokoontumiseen, jää kuitenkin keittiöön yksin nyhjäämään, kun muut kokoontuvat johonkin huoneeseen. Ja appivanhemmat sitten aina menevät palvelemaan tätä eristäytyjää erityishuomiolla, jolloin tavallaan kaikki muut jäävät yksin, ilman vanhempien seuraa näiden omassa talossa.
Tiedän, että appivanhemmat tekevät väärin tavallaan ”ruokkimalla” tätä persoonallisuushäiriötä, mutta myös ymmärrän heitä: he pelkäävät, että henkilö, vävy, kostaa vaimolleen eli appivanhempien tyttärelle ”huonon kohtelun”, toisin sanoen ”yksin jättämisen”, jonka eristäytyjä kuitenkin itse on tavallaan valinnut.
Silti mielestäni miehen pitäisi antaa olla yksin, jos ei tämä aikuinen, jo myöhäisessä keski-iässä oleva, ihminen pysty kävelemään sinne, missä muut ovat ja tervehtimään perhettä. (Eikä mies edes ole lainkaan fyysisesti väkivaltainen, mikä merkitsee, että ei siitä mitään tuhoa syntyisi, vaikka erityishuomiotta jätettäisiinkin. Oppisipa toivon mukaan vain huomaamaan jotain vikaa itsessään.)
Toinen asia sitten on, että ehkä henkilö opittuaan ei kuitenkaan PYSTYISI parantamaan tapojaan. - Jos siis kärsii jostain estyneestä tai skitsoidisesta persoonallisuushäiriöstä. On vain todella traagista, että tämän yhden henkilön ”vian” takia koko perheyhteys rikkoontuu. Iäkkäät appivanhemmat eivät tiedä, miten olla, kun aina joku kärsii. Mutta tuntuu väärältä, että tätä yhtä, jotta HÄN ei kärsisi, kohdellaan erityisen huomaavasti, ja sitten KAIKKI MUUT joutuvat kärsimään. Vuosia sitten anoppi on kuulemma jo kerran tokaissut vävylleen, että ”on se kun sisarukset eivät voi viettää joulua yhdessä”. Niin. Vain siksi, että tämä yhden siskon mies ei hyväksy muita. Ei myöskään perheen ulkopuolisia ystäviä tai ketään. (Itsellään ei tietääkseni koskaan ole ollutkaan ystäviä.) Vävy murjottaa myös heti, jos joku toinen kuin hän itse jotenkin auttaa vanhuksia. Kuitenkaan hän itse ei vuosien varrella ole mitenkään auttanut vaan päinvastoin käyttänyt hyväkseen: syönyt viikoittain appivanhemmillaan niin että napa on ollut revetä, antanut appivanhempien kuskata ajokortitonta vaimoaan ja ennen vielä alaikäistä poikaansa, kun ei itse ole viitsinyt, ottanut maksun pienimmästäkin palveluksesta…
Tuntuu kuin kaverin missio oikein olisi erottaa appivanhempansa muista perheenjäsenistä. Kun poikansa oli pieni, ei antanut tämänkään edes tavata muita perheenjäseniä. Miksi tahtoo erottaa kaikki kaikista? Siksikö, kun ei itse pysty elämään yhteydessä muihin ihmisiin? - On kauan sitten anopin kysymykseen mustasukkaisuudesta myöntänytkin olevansa mustasukkainen ja sanonut ”haluavansa että te kaikki kuuluisitte vain minulle”.
Tämä on äärettömän surullinen asia: ihmiset vanhenevat ja kuolevat ilman että saavat viettää yhdessä sitä aikaa, joka heille on annettu. Eikä ihmistä saa väkisin passitettua psykiatrillekaan.
Eli mitä pitäisi tehdä, kun perheessä avioliiton kautta on henkilö, joka toisaalta karttaa puolisonsa lapsuudenperhettä mutta toisaalta tunkeutuu mustasukkaisesti perheen joka tilaisuuteen? Ja siis kun ”osallistuu” esim. joulu- tai muuhun juhlaan tai vaikka ihan arkipäivän kokoontumiseen, jää kuitenkin keittiöön yksin nyhjäämään, kun muut kokoontuvat johonkin huoneeseen. Ja appivanhemmat sitten aina menevät palvelemaan tätä eristäytyjää erityishuomiolla, jolloin tavallaan kaikki muut jäävät yksin, ilman vanhempien seuraa näiden omassa talossa.
Tiedän, että appivanhemmat tekevät väärin tavallaan ”ruokkimalla” tätä persoonallisuushäiriötä, mutta myös ymmärrän heitä: he pelkäävät, että henkilö, vävy, kostaa vaimolleen eli appivanhempien tyttärelle ”huonon kohtelun”, toisin sanoen ”yksin jättämisen”, jonka eristäytyjä kuitenkin itse on tavallaan valinnut.
Silti mielestäni miehen pitäisi antaa olla yksin, jos ei tämä aikuinen, jo myöhäisessä keski-iässä oleva, ihminen pysty kävelemään sinne, missä muut ovat ja tervehtimään perhettä. (Eikä mies edes ole lainkaan fyysisesti väkivaltainen, mikä merkitsee, että ei siitä mitään tuhoa syntyisi, vaikka erityishuomiotta jätettäisiinkin. Oppisipa toivon mukaan vain huomaamaan jotain vikaa itsessään.)
Toinen asia sitten on, että ehkä henkilö opittuaan ei kuitenkaan PYSTYISI parantamaan tapojaan. - Jos siis kärsii jostain estyneestä tai skitsoidisesta persoonallisuushäiriöstä. On vain todella traagista, että tämän yhden henkilön ”vian” takia koko perheyhteys rikkoontuu. Iäkkäät appivanhemmat eivät tiedä, miten olla, kun aina joku kärsii. Mutta tuntuu väärältä, että tätä yhtä, jotta HÄN ei kärsisi, kohdellaan erityisen huomaavasti, ja sitten KAIKKI MUUT joutuvat kärsimään. Vuosia sitten anoppi on kuulemma jo kerran tokaissut vävylleen, että ”on se kun sisarukset eivät voi viettää joulua yhdessä”. Niin. Vain siksi, että tämä yhden siskon mies ei hyväksy muita. Ei myöskään perheen ulkopuolisia ystäviä tai ketään. (Itsellään ei tietääkseni koskaan ole ollutkaan ystäviä.) Vävy murjottaa myös heti, jos joku toinen kuin hän itse jotenkin auttaa vanhuksia. Kuitenkaan hän itse ei vuosien varrella ole mitenkään auttanut vaan päinvastoin käyttänyt hyväkseen: syönyt viikoittain appivanhemmillaan niin että napa on ollut revetä, antanut appivanhempien kuskata ajokortitonta vaimoaan ja ennen vielä alaikäistä poikaansa, kun ei itse ole viitsinyt, ottanut maksun pienimmästäkin palveluksesta…
Tuntuu kuin kaverin missio oikein olisi erottaa appivanhempansa muista perheenjäsenistä. Kun poikansa oli pieni, ei antanut tämänkään edes tavata muita perheenjäseniä. Miksi tahtoo erottaa kaikki kaikista? Siksikö, kun ei itse pysty elämään yhteydessä muihin ihmisiin? - On kauan sitten anopin kysymykseen mustasukkaisuudesta myöntänytkin olevansa mustasukkainen ja sanonut ”haluavansa että te kaikki kuuluisitte vain minulle”.
Tämä on äärettömän surullinen asia: ihmiset vanhenevat ja kuolevat ilman että saavat viettää yhdessä sitä aikaa, joka heille on annettu. Eikä ihmistä saa väkisin passitettua psykiatrillekaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.