Auktoriteetti vai palvelija?

Suomalaiset asiakaspalvelijat sössivät ja sekoittavat ne. Suomalaisen tavallinen ajatus on olla kiltti ja kohtelias. Selittää rehellisesti syitä. Asiakaspalvelutyöntekijän ajatus ei. Se on se, että asiakas tekee niin kuin kaupalla on tapana ja niin kuin pyydetään. Haluan ostaa kanansiipiä lihatiskiltä. Ne ovat rapeita ja suolaisia ja niissä on alempi kilohinta. City ja Prisma myyvät koipia. Minun pitäisi tyytyå siihen. Sen sijaan sanon tarkoituksella, että tämä on asiakastoive. Sitten asiakaspalvelija jankuttaa, että hankinta on hankalaa ja meillä on vain noita. En halua kuulla mitään selityksiä vaan jättää toiveen. Minulla ei riitä auktoriteetti tuotetoiveeseen.

Tieteessä ei ole mitään auktoriteetteja vaan asiantuntijoita. Demokraattisessa hallinnossa ei ole mitään auktoriteetteja vaan väittelyä. Silti nyt Suomeen ollaan luotu auktoriteetin ja alamaisen vastakkainasettelu työelämän asiakkuuden kautta. Sosiaaliohjaajat, sössötyöntekijät ja kaikenmaailman nuorten irtisanojat varmistavat sen, ettei keskustelua sallita.