Entinen kaveriporukkani huumasi minua ja käytti väkivaltaa (kidutus, ihmiskauppa)

https://www.researchgate.net/publication/237803936_What_is_Psychological_Torture

Minua, huumattiin, eristettiin, käytettiin verbaalista väkivaltaa, uhkailua, mitätöintiä... ja se jatkui heidän osaltaan 8 vuotta. Jotkut ovat olleet mukana jo siitä asti, kun olen ollut pieni lapsi. Syyt olivat taloudellisia ja ihmiskauppaan liittyviä. Sain ensimmäisiä muistoja takaisin kaikista tapahtumista, koska en tavannut heitä yli puoleen vuoteen, mikä aiheutti muistini palautumisen. Siinä meni kokonaisuudessaan vuosi. Muistot tulivat takaisin uusimmasta vanhimpaan. Sanoin aiheesta takautumien alkaessa vain, että muistin yhtäkkiä jotain outoa, ja entiset kaverini estivät heti somessa.

Väkivalta oli äärimmäisen kivuliasta, niin kivuliasta, että se luokiteltaisiin kidutukseksi luultavasti jo ilman sen pahentamista. Huumausaineet aiheuttivat todella pahoja oireita eikä niistä kärsi vain sillä hetkellä vaan huumauksesta kestää toipua todella pitkään eikä edes muista (amnesia), miksi olo on ilman syytä niin huono. Se tapahtui viime vuosina useaan kertaan illanvietossa jonkun kotona tai mökillä ja ainakin kerran myös baarissa. He käyttävät myös tainnutusaseita ja niiden omistaminen on laitonta Suomessa. Olen nähnyt ainakin kahdesti taskulampun mallisen, kerran huulipunaksi naamioidun, kännykäksi naamioituja... Entiset kaverini yrittivät soittaa läheiselleni sen jälkeen, kun estivät minut, että olen sairas, jotta saisin diagnoosin eikä kukaan uskoisi. Tosiaan, tekivät niin ainoastaan siksi, että lähetin viestin, että aloin yhtäkkiä rekisteröimään jotakin outoa. Ei mitään muuta. En mene tk:een vaan poliisille, koska en ole sairas. Jos minulla olisi sairaus, minulla olisi ollut jonkinlainen kirjaus diagnoosista jo 4-vuotiaana.

He uhkailevat sillä, että heitä on paljon ja että minä olen yksin. Tämä ei ole koskaan ollut vapaaehtoista vaan se on aina tehty joko vapaudenriistona tai sitten kotirauhan rikkomisena. Tiheintä oli, kun olin 11-15 ja 21-28v. Alkoi oletettavasti jo ennen kuin olin 4v. 4-5v ensimmäiset selkeät muistot. Korona kirjaimellisesti pelasti henkeni, kun kieltäydyin tapaamasta heitä kuukausiin, vaikka he vaativat. Kieltäydyin, koska en enää viihtynyt heidän seurassaan ja ihmettelin, miksi halusivat nähdä, kun ystävyys ei tuntunut aidolta. En antanut muita syitä kuin kiireen, mikä oli totta.

En koskaan itse lähtenyt esim. alaikäisenä kenenkään kämpille tai muutakaan vastaavaa vaan minua vainottiin. En vieläkään voi käydä korkeakoulussa normaalisti ilman, että heihin kuuluvat käyvät käsiksi siellä. Siellä on ihmisiä, jotka mahdollistavat saman väkivallan edelleen. He tuntevat itsensä tärkeiksi, kun saavat käyttää väkivaltaa nuoreen naiseen. Miten surullinen elämä täytyy olla ja millaisia neurologisia poikkeamia, että elämänsä suurimmat kiksit saa minun seuraamisestani? Joillakin tässä mukana olevilla on selkeästi persoonallisuushäiriö, kuten narsismi, narsismi+psykopatia ja epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.