Ovatko unelmat turhia, - en nyt tarkoita toteutumismielessä, vaan muuten? Iltaisin saan parhaiten unen, jos kuvittelen jonkun miesvainajani kokoisen hyvän miehen ihan vaatteet päällä molemmilla sulkevan minut hellästi syliinsä ja pitävän minut siinä. Siitä seuraa syvä hyvä olo ja uni. En kuvittele kasvonpiirteitä, ne voivat olla minkälaiset vain, ainoastaan se lujuus ja hyvyys, mikä näkyy silmistä ja tuntuu syleilyssä...
Unelma
S.T.
5458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mitä olis ihminen ilman unelmia.niistähän tämä lyhyt vaellus täällä koostuu.ensin on unelmia ja sit niitä yritetään parhaamme mukaan toteuttaa.joskus se pelkkä unelmointi saa meidät hyvälle tuulelle.ajatuksissa voi tehdä mitä vaan loukkaamatta ketään.UNELMOI IHAN RAUHASSA.. elämä annettiin elettäväksi vaikka sitten unelmien kanssa.
Jokaiselle sattuu elämässä joskus vaihe, esim. läheisimmän ihmisen menetys, jolloin joutuu kulkemaan surun epätasaisessa maastossa ja voi joutua tumman virran luo. Sen ylittämisessä voivat unelmat auttaa, ne voivat muodostaa sillan,jota pitkin pääset nousemaan valoisempiin maisemiin. Voit kuulla peipposen viserryksen, mustarastaan sävelen, voit saada uuden kevään... ---Kertokaa, ystävät, kuuntelen mielelläni !
Kerroit kauniisti unelmastasi illalla. En ihmettele yhtään kaipaustasi. Se on luonnollista pitkän yhdessäelon jälkeen. Vielä minä kehottaisin tilaamaan itsellesi kaukolainana kirjastoon Croninin romaanin "Joutsenten talo". Se aivan kuin suoraan koskettaa tilannettasi. Lue se. Lue ajatuksella ja hartaudella.
Vielä panisin tähän pari V.A. Koskenniemen säettä runosta Onni:
Oi, onni, mun rintani kodikses tee,
sinun rinnallas yöni valkenee.
Oi, lapsi, mä kotia tunne en,
olen omasi muistaen, toivoen. - Simo
sanoi, minulla on unelma tasaarvoisesta yhteiskunnasta, meillä harvoin unelmat ovat niin rakentavia,joskus huomaa että tämähän oli minun unelma,joskus toteutuvat,minulla on unelmia vieläköhän ehtivät toteutua ,eikä sillä niin väliä hyvä näinkin on olla ,elämän vain pitää liikkua, muuttua, joskus muutos on kurjuuteen kun lähtee hulluttelemaan haaveittensa perään,saan siten kärsiä seurauksista
Keskuspuistossa ikikuusia, männikköä, suota siellä korkealla,muutamia koivujakin, lämmintä ja aurinkoista, sileitä kallioita, välillä neulaspolkuja ja varpuviidakoita, taas suuria, sileitä kallioita...Muistan, että 6000 - 8000 vuotta sitten tässä lainehti Litorina-meri... Kiitollisuus täyttää sydämen niin kokonaan, ettei sinne mitään muuta mahdukaan...
Kotiin palattuani uusi lahjaksi saatu kannettavani auki, (se tuntuu joskus Pandoran lippaalta), mutta nyt löytyy tutun viesti, se lämmittää sydäntäni. Vielä löydän sen Joutsenten talon !( Voi kun kirjoittaisit minulle sähköpostiosoitteeseeni suoraan.)