Tälläinen kevyt aihe tähän perjantaihin. ;) Eli mikä tai mitkä asiat ovat jääneet kaduttamaan teitä eniten eletyssä elämässä?
Itse olin opiskeluaikoina melko arka ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Nyt kun jälkeenpäin miettii asioita niin olisi pitänyt olla paljon rohkeampi naisten kanssa ja heittäytyä seikkailuihin. Pari ihanaa naista jäi kokematta ujouden takia. Nyt toimisin toisin. ;)
Itse olin opiskeluaikoina melko arka ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Nyt kun jälkeenpäin miettii asioita niin olisi pitänyt olla paljon rohkeampi naisten kanssa ja heittäytyä seikkailuihin. Pari ihanaa naista jäi kokematta ujouden takia. Nyt toimisin toisin. ;)
Vastaukset 90
Vanhimmat
Kaduttaa etten opiskeluaikana hakenut apua vaan jätin tutkinnon kesken. Myöhemmin kävin toisen koulun, mutta olisin varmasti pienellä tuella päässyt taas opintoihin kiinni ja saanut vaativamman koulutuksen suoritettua.
Varmaankin liika kiltteys ja se, että mietin enemmän mitä muut tarvitsee, enkä itseäni.
-𝕁𝕒𝕤𝕦
Olen Mies eniten kuolon hetkellä kaduttaisi ettei tehnyt lasta.. kerran luvattu 3 viikkoa.. silloin oli tytär 1v..
mietin ihan varmasti kuolinvuoteellani vielä naista johon "rakastuin" ensisilmäyksellä jota en edes tuntenut.
kun kaikki haaveet kaatui, ei elämälläni ole enää mitään merkitystä, en näe itselleni tulevaisuudessa yhtään mitään.
Kuulostaa niiiiin tutulta.
Kyllä niitä uusia ihastuksia tulee vielä, älä lannistu. Sitten vaan rohkeasti kertomaan tunteista ihastuksen kohteelle.
tarkoitatko tutulla sitä et sulle käynyt samoin vai et oot lukenut täällä aiemmin asiasta?
jos pystyisin ja olisin rohkea niin haluaisin kuolla. Mulla ei oo mitään nähtävää enää täällä, kaikki mitä mulle on tarkoitettu on jo nähty.
en jaksais sekuntiakaan enää tätä raastavaa kipua.
Älä nyt tuollasia puhu. Kyllä pääset siitä yli ajankanssa ja uusia ihastuksia tulee varmasti. Kuolla ehtii kyllä sitten vanhana.
Mulla on ollut vaan niin surkea päivä. En saanut yöllä unta ja tein 14 tuntisen työvuoron. töissäkin sattui ja tapahtui, itku tuli sielläkin. kaikki tuntuu extra pahalta kun ei ole saanut nukuttua. nyt itken saunassa.
Kiitos kannustuksesta 🤗
ah, tuska hellitti kun pääsin kotiin ja hengittämään päivän murheet pienemmiksi 🙏
Tarkoitin että mulle on käynyt samalla tavalla. Uusia ihastuksia ei tule vaikka aikaa on kulunut ties kuinka kauan.. eikä niitä sinällään kannata edes yrittää, koska tiedän ettei kukaan tule olemaan niinkuin hän ja minua saa tuntemaan samoin. Joitakin asioita on, mitä tykkään tehdä ja päivät kuluu jotenkin töissä, mutta tietyssä mielessä sitä jo odottaa kuolemaa. Kiinnostaa eniten että tapaanko hänet sitten sen jälkeen ja kaikki menee toisin.
Okei, surullista kuulla.
Yksipuolinen kaipaus on niin epätervettä.
itse löysin hänet sattumalta myös facesta, hän seurustelee. Tieto oikeastaan helpotti oloani.
Ai :/ tapasitteko usein ja ehtikö mitään tapahtumaan?
Itse elin miehenä narsisti naisen "kanssa" jotain 5vuotta.
Se aiheutti itselleni Depression sekä monia
muita tuntemuksia.
Mikälin kuolinvuoteella ajattelisin
sitä tuhoojatarta.
Toivoisin että se olisi saanut ansionsa mukaan
eli joku itseäni kiivaampi mies olisi tappanut sen.
Anonyymi
06.05.2022 22:24
"jos pystyisin ja olisin rohkea niin haluaisin kuolla...."
Oletko koskaan nähnyt miestä jonka olet arkkuun
pukenut ja joka on hirttänyt itsensä?
Oletko nähnyt Äitiä joka nostaa kuolleen poikansa
kaulaliinaa ja katsoo hirttoköyden kuristus jälkiä?
Itse olen nähnyt molemmat: Olihan arkkuun puettu
oma veljeni.
Se että Elät on rohkeampaa kuin mitä
se että kuolisit omiin käsiisi!
Loppujen lopuksi kuolema on se helpoin tie.
Se että et sitä tee tekee itsestäsi viisaan ja ainutlaatuisen!
Ole siis ylpeä Itsestäsi.
Ymmärrän kyllä että nöyryys asuu itsessäsi
mutta juuri se tekee itsestäsi arvokkaamman
kuin mitä vihollisesi voisivat koskaan ymmärtää?!
Kaduttaa pitkäaikainen ihastus tai jopa ensirakkaus nuoruudessa, jolle en koskaan saanut kerrottua tunteistani.
Nyt tuntuu että olen samassa tilanteessa.
Nyt vaan rohkeutta peliin ja kertomaan tunteista ihastukselle. Jää varmasti kaduttamaan, jos jätät kertomatta. :)
Tiedostan tämän, ja en todellakaan halua tehdä kaksi kertaa samaa virhettä....vaikka tilanne on kaksinverroin vaikeampi kuin se nuoruudessa ollut.
Haluatko vähän avata, että millä tavalla vaikeampi tilanne kuin nuoruudessa? Onko ihastus varattu vai mikä tilanteesta tekee vaikean?
Kyllä hän on varattu.
Kaduttaa etten pettänyt entistä naisystävää (idiootti paskapää) super seksikkään tuttavan kanssa kun siihen oli mahdollisuus.
Älä sellaista kadu, itsensä siinä vaan hajottaa. Luulen että niitä superseksikkäitä löytyy ihan ilman pettämistä.
Naurahdin vähän tätä lukiessa. ;) Pettämättä jättäminenkin voi kaduttaa. :D
Kyllä se risoo edelleen ja putkahtelee mieleen välillä :D.
Mua kaduttaa, että käytin päihteitä ihan liikaa 25v asti ja sekin, etten myöntänyt itselleni jo silloin nuorena, että olen lesbo. Kuitenkin jälkikäteen ajateltuna kuolasin naisten perään jo tosi varhain
joidenkin mielenterveys on pitkälti siinä kiinni onko baarit tms. auki.
Voihan sitä ihmisiä tavata muuallakin kuin baareissa.
Aika monella katumukset näyttävät liittyvän siihen, että eivät ole uskaltaneet näyttää tunteitaan tai kertoa ihastukselle niistä. Aina olen miettinyt, että mikä siinä on niin vaikeaa kertoa niistä tunteistaan. Olen tullut siihen lopputulokseen, että liian moni pelkää pakkeja ja siksi jättää kertomatta. Ihastuksen edessä on haavoittuvaisimmillaan ja ne pakit on varmaan pahinta mitä siinä tilanteessa voi käydä.
Kunpa meillä olisi tarpeeksi rohkeutta kertoa tunteistamme niiden kohteille. Kyllä ne joskus ovat molemminpuolisia, ei aina voi tulla pakkeja. :)
Se on just näin. Kun toinen on itselle tärkeä, kun on ihastunut, se riski pakeista on suurempi, kun silloin, kun toinen ei ole niin tärkeä.
On helpompi flirttailla jne, kun ei ole vielä suuria tunteita. Kun on tunteet pelissä kynnys kasvaa. Pelkää nolaavansa itsensä ja on huolissaan siitä, pitääkö toinen minua sekopäänä/outona tai ahdistuuko minun tunteista. Luultavasti ei mitään niistä, vaan kertoo asiallisesti jos ei tunne samoin. Mutta silti tuo riski tuntuu liian suurelta. Vaikka tyhmintähän on, jos tilaisuus menee ohi vain, koska ei uskalla..
Itsellä ollut kanssa vähän sama nuorempana. En ole uskaltanut/halunnut kertoa tunteista, koska olen pelännyt, että toinen säikähtää ja siinä menee ystävyyskin samalla rysäyksellä. Ajattelin silloin nuorena, että mieluummin pitää toiseen hyvät ja asialliset välit, kun menettää toisen kokonaan.
Mä en ole edes nuori enää, mutta pelottaa laittaa itsensä peliin silloin, kun toinen tuntuu tärkeältä. Tiedän, että siinä voi mennä onnensa ohi
Tähän on helppo samaistua😊
Mua nyt ei riski saada pakkeja pelota, olen saanut pakkejakin. Mutta lähinnä se mikä harmittaa tunteitten tunnustamisessa, jos välit vaikeutuu sen jälkeen oleellisesti. Että välit kärsii.
Joskus on hyvä olla hiljaakin.
𝕵𝖆𝖘𝖚
No lähinnä ehkä just se niissä pakeissa pelottaa, että miten vaikuttaa kaveruuteen jne. Ei ne itse pakit vaan se että toinen katoaa elämästä.
Nojuu, se just. Ja että omat tai toisen tunteet ei asetu ystävä moodiin, jolloin kanssakäymisestä tulee vaikeampaa. Kiusallista, vaikka kuinka haluaisi pitää toisen elämässään ystävänä tai edes kaverina. Niin tunteet voi pilata senkin.
𝕵𝖆𝖘𝖚
"Onko kevätahdistusta olemassa?
Kevätahdistus on olemassa oleva ilmiö. Ihmiset kertovat siitä, ja se näkyy myös kliinisellä puolella lääketieteessä. Sairausasteista ahdistuneisuushäiriötä liittyy kevätaikaan niillä ihmisillä, joilla on muutenkin psyykkistä oireilua.
Esimerkiksi masentunut tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava voi kokea lisääntynyttä ahdistuneisuutta keväisin.
Tämä johtuu siitä, että ympärillä muu maailma on korostuneen hyvinvoiva, eikä oma mieliala nouse samassa tahdissa."
Mulla on tää
Tsemppiä sulle kevääseen. Kevät on kyllä muuten ihanaa aikaa, mutta itsellä on myös vähän taipumusta masennukseen.
Jälkiviisaana harmittaa, kun en jäänyt nuorempana pidemmäksi aikaa ulkomaille. Nykytilanteessa harmittaa, kun menin ihastumaan varattuun naiseen, enkä saa häntä mielestä.
Mistä Pe.kulle seuraaja
Kunpa olisin aikasemmin tajunnut olla oma itseni, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja kadun muutakin mutta asioita ei saa tekemättömäksi ja niistä oppii..
osa pääsee yli kuolemastakin aika nopeasti.
Ehkä heidän rakkaus toisia kohtaan ei silloin ole niin vahvaa ja takertuvaa.
Takertuva rakkaus tukahduttaa.
En oikein osaa edes selittää. En tiedä onko se edes katumista vaan olen vain niin surullinen yhdestä asiasta.
Kerro meille mikä sinut saa niin surulliseksi?
en ole koskaan ollut kenenkään kanssa ja olen todella huono tutustumaan uusiin ihmisiin.
Enkä halua millään tavalla tuputtautua väkisin kenenkään seuraan.
Et ole ainut kokematon, jos yhtään lohduttaa. Ihmisiä tulee ja menee, mutta syvällinen tutustuminen on jäänyt kokematta. Sekin johon olin rakastunut ihan tosissaan vaihtoi lennosta miehiin. Ehkä vielä joskus löytyy joku erityinen...
Juuri tuon takia jätän queer/en-välitä-lokeroista -naiset miesten huoleksi. En tuhla aikaani vääriin naisiin.
T. Järkevä lesbo
Joo, kyllä jää bisset ja queerit jatkossa rauhaan. Aina vaihtavat miehiin, kun tilaisuus tulee ja sydän särkyy uudestaan ja uudestaan.
Taitavat olla enemmän kiinnostuneita omasta biseksuaalisuuden toteuttamisesta seksimielessä ja kokemusten keräämisestä, kuin naisen rakastamisesta. Jos edes osaavat.
Mikä siinä onkin, että aina tulee haksahdettua bisseihin tai heteroihin.
Pakko kyllä sanoa kokemuksesta, että bisset/heteronaiset flirttailee selvästikin enemmän kuin lesbonaiset.
Tietysti. heidän ei tarvitse olla huolissaan pariutumisesta samalla tavalla kuin lesbojen.
Voivat "leikkiä vapaasti" vs lesbona tietää että mahdollisuudet pariutumiseen sopivan naisen kanssa monogaamisesti ovat kohtalaisen huonot.
Bisseillä ja heteroilla sen sijaan voi olla vaikkapa noin 100 miestä odottamassa tinderissä, yhtä viehättävällä lesbolla tilanne on aivan toinen.
Minua kaduttaa myös hetero-/bissenaisiin rakastumiset. Hetken "leikittelivät" tunteillani ja sitten takaisin miesten pariin. Mistähän niitä aitoja lesboja oikein löytäisi... Yksikin kyllä riittäisi...
Mieluummin tapailen 100 km päässä asuvaa lesboa kuin 1km asuvaa bisseä.
Tai sitten olen yksin.
Minäkin, siitä että Natalia Salmela ei ole lesbo. Hänen elämänasenne on lesbomainen… hämmentävän ristiriitaista, että ei ole lesbo.
Olisin toivonut vähemmän vastoinkäymisiä ja terveemmän/helpomman lapsuudenperheen jossa kasvaa.
Toki kokemuksista on jotain opittukin.
Asioita, joihin ei oikein voi itse vaikuttaa, kuten tuo lapsuudenaikainen perhe ei kannata turhaan katua. Itsellä oli myös hyvin riitaisat vanhemmat ja kasvatus kuin pellossa.
Näinpä. En päästä riitaisia ja pikkuasioista valittavia lähelleni ja hyvä näin.
Sama mulla, räyhäävät ja kovaääniset tulee kierrettyä vähän kauempaa.
mun olis pitänyt jo alun pitäen ymmärtää etten olisi hänelle mitenkään päin riittävä. Oon liian ujo, liian vähän sitä ja tätä.
pitäis olla vahva ja itsestään pitävä ja kuvia somessa.
Oma intuitio mulle jo kertoi et älä laita hänel mitään viestiä. enkä sit laittanutkaan. hän ansaitsee niin paljon enemmän.
Ei se silti poista sitä tosi asiaa et itkettää joka päivä
💔
Laitappa vaan viestiä tälle ihastuksellesi. Voi vielä käydä hyvällä tuurilla niin, että ei enää itketä joka päivä. ;)
Samaa mieltä! Laita hänelle viestiä! 🥰
En kadu enää mitään. Aikaisemmin painiskelin aika kivuliaasti ja kauan samojen ajatusten äärellä, mitä ylemmät kirjoittajat kertoneet. Ajatusten kanssa siitä, että olisiko pitänyt kertoa ihastukselleni tunteista suoraan, olisinko voinut ehkä vielä tehdä jotain enemmän.
Ajan kanssa olen nämä ajatukset työstänyt ja kivuista suurimmat kipuillut, ymmärtänyt, että en olisi voinut siinä tilanteessa tehdä enempää. Tein paljon, näytin teoilla ja sanoillakin toisen merkityksen, merkityksellinen ja ihana hän on edelleen. Ihana ystävä ja yksi tärkeimpiä ihmisiä oman kasvuni kannalta. Uskon; ehkä joskus tulee aika, kun ystävyys syvenee jos niin on tarkoitettu. Olen ymmärtänyt, että toista ei voi saada haluamaan samoja asioita. Jos tunteet olisivat olleet yhtä vahvat hänen puoleltaan niin jotain olisi jo tapahtunut. Ymmärrän, että ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen kannateltavissa tai ohjaamia. En voi vaatia itseltäni asioita ja syyllistää loputtomiin.
Lopuksi vielä: kannustan ehdottomasti muita kertomaan tunteistaan niin avoimesti kuin mahdollista. Oma tilanteeni oli ja on mutkikas. Siihen liittyy muita ihmisiä sekä epävarmuutta niin monella elämän osa-alueella. Pohdin tässä ainoastaan omaa tilannettani, en yleisesti ajattele, että tunteiden itsellään pitäminen olisi aina oikea vaihtoehto. Minäkin näytän omani kyllä edelleen hyvin vahvasti, omalla tavallani.
Jos kerran olet hyväksynyt että olette vain ystävät, niin miksi näyttää vahvasti tunteitaan silti?
Mä koen että olis helpompi pitää joniin verran etäisyyttä vastaavassa tilanteessa.
*jonkin verran
Kiinnostaisi tietää mikä on oma tapasi näyttää tunteita?
Olen itsekin mutkikkaassa tilanteessa, jossa olen monin tavoin osoittanut tunteitani, melkein kaikin tavoin paitsi suoraan niistä kertomalla.
Välillä tuntuu että niin hänkin olisi tehnyt, jossain määrin, mutta raja on hyvin häilyvä että sen voisi tulkita myös ystävällisyydeksi.
Ja miksi kannustat kertomaan tunteista avoimesti mutta et itse niin toimi?
Ehkä olen erikoinen ja outo sitten. Jos tunteita on, miksi piilottaisin. Näin me ajattelemme eri tavoin eri tilanteissa. Tosiaan kuten sanoin, tärkeä ihminen itselleni. Miksi ottaisin etäisyyttä omien tunteiden takia. Pystyn olla hyvä ystävä ja viettää aikaa tästä huolimatta.
no jäin lähinnä miettimään, eikö se ole ystävälle ahdistavaa jos hän ei tunne samoin ja tietää sun tunteet ja sä jatkat samaan malliin tunteiden näyttämises.
Avasin jo tilannetta sen verran kuin koin sopivaksi tuossa viestissäni. Jos noin pitkästi jaksaa tuntemattoman kirjoittamaan keskittyä :) Tapoja näyttää tunteensa on rajattomasti, en nyt tähän ala erikseen kaikkia listaamaan (suurinta osaa varmasti käytetty tietoisesti ja ei tietoisesti ;)) mutta tottahan se on, ihmisistä luonteesta riippuen usein onkin vaikeaa lukea milloin on kyse kiinnostuksesta/suuremmista tunteista ja milloin ystävyydestä. Nämä vaatii mun mielestä toisen tuntemista ja joskus myös ihmisen ja tilanteen lukutaitoa. Ehkä.
Kenenkään kanssa ei tarvitse olla tekemisissä ja tavata jos siltä tuntuu.
Lähinnä mietin että noinkohan toinen osapuoli on osannut tulkita tunteidenosoituksiasi oikein. Et voi olla mitenkään varma siitä, vaikka omasta mielestä olisitkin ne monin tavoin osoittanut. Kuten itsekin totesin että nämä edellyttää tilannetajua. Monesti tulkinnanvaraiset tilanteet tulkitsee juuri joksikin muuksi, kuin romanttisten tunteiden osoitukseksi, etenkin jos itsellä on tunteita. Ei uskalla uskoa.
Lisäksi kun olette ystäviä, niin kaikki on ehkä tulkittavissa ihanan ystävän eleiksi.
Miksi ajattelet että se olisi toisen osapuolen tehtävä ottaa se ratkaiseva askel? Vai onko tilanteenne sellainen että se olisi ns. hänen "tehtävä"?
Lisäyksenä vielä, että olen esim. itse erittäin huono tulkitsemaan tunteiden osoituksia rivien välistä, ellei sitä suoraan sanota. Lähinnä kiinnostaisi minkälaisia eleitä ihmiset pitää tai tekee tunteidenosoituksena.
Jos minä tietäisin, että ystäväni on ihastunut minuun, mutta minulla ei olisi samoja tunteita häntä kohtaan niin kokisin kyllä tilanteen vähän ahdistavana ja outona. Varsinkin, jos toinen vielä näyttää tunteitaan jollakin tavalla.
Jos kertoisit ystävällesi tunteistasi niin onko vaarana, että siinä menisi ystävyyskin samalla?
Minä olin myös tosi ihastunut yhdessä vaiheessa parhaaseen ystävääni. Koskaan en saanut hänelle kerrottua sitä ja tiesin, että tällä ystävällä ei ole samoja tunteita minua kohtaan.
Pelkkä ystävyys ei riittänyt minulle ja katsoin parhaaksi katkaista välit ja ottaa etäisyyttä, koska en muuten olisi psytynyt ihastumaan muihin, kun tämä kyseinen ystävä vaan pöyri mielessä.
Nyt tilanne on helpottanut ja pystyy taas ajattelemaan ja tapailemaan muitakin naisia kuin tätä entistä ystävää.
Jos pelkkä ystävyys riittää niin eihän siinä mitään pahaa ole, jos kumpaakaan ei asia ahdista.
Kaduttaa eniten elämässä se, etten ole arvostanut itseäni tarpeeksi! En ole pitänyt itsestäni huolta ja nyt sellaisen opettelu on vaikeaa.
Kaduttaa oma käytös. Se että toimin täysin päinvastaisesti kuin tunnen ja haluan.
Tunnen aina kovan piston sydämessä kun näen hänet. Tai oikeastaan en osaa yhtään selittää sitä tunnetta.
💔
Mulla sama tilanne. Se on hirveä fiilis... 😕 Kun tahtoisi sanoa ja näyttää kaikki ne tunteet mitä sisällä ja sydämessä myllertää mutta ei jotenkin pysty, osaa, uskalla. Millainen tilanne sulla on, jos saa kysyä? Oletteko ystäviä, työkavereita tmv?
Ei ole mitään tilannetta kuin mun pään sisällä.
Sen takia en koskaan saa mielenrauhaa.
Että on vaikeaa luottaa ihmisiin ja heidän puheisiin (Koska olen elänyt päihdeperheessä)
Sitten, kun toisen oppii tuntemaan paremmin niin luottamuskin kyllä kasvaa. Tuntemattomiin ei kannatakkaan luottaa.
Ihanasti sanottu.
Empä tiedä, onko niin hyväsydämistä naista olemassa jolle kelpaisin taustallani.
Minkälainen tausta?
Kipu ja arvet läheisen päihdeongelman takia.
Eiköhän jokaisella elämää eläneellä ole omat kipunsa ja jälkensä.
Vähättelevä kommentti ja vastaus asiasta tietämättömältä
Millaisista kipua ja arpia sinulla on jäänyt läheisen päihdeongelmasta?
Se että menin edes syntymään tälläiseen paikkaan. Olisi pitänyt jäädä munasoluksi kohtuun!
Heh, on tämä kyllä välillä vähän outo paikka, kun maailmanmenoa katselee. Pitää vaan yrittää ottaa kaikki ilo irti, kun tänne on kerta päästy seikkailemaan. :)
Karminsa karmallakin https://www.is.fi/viihde/art-2000008816634.html
Kaulallaan seitsemän pahempaa villitystä