Kovat nopeudet pelottaa

Alussa on tervettä olla "paskahousu" ja vielä senkin jälkeen, kun kuvittelee jo osaavansa.
Varmuus tulee kokemuksen myötä, jokaisella reissulla kehittyy vielä 10 vuoden jälkeenkin paremmaksi ja turvallisemmaksi kuskiksi, kun on oikea asenne itseoppimiseen.

Tervepäisen ajatteluahan tuollainen on. Itse päätin myös että yhden kerran 300 moottoripyörällä riitti,,,ei ikinä enää.

Ei vaan tarvitse.

Parkkipaikalla on vähän huono treenata vauhdikkaampaa matka-ajoa.
Ei muuta kun isomman tien päälle ja pikkuhiljaa yli sen 80 kmh. Ei kukaan suutu jos ajat siellä hiljempaa, prätkä on helppo ohitettava kun pidät oikean reunan.

"Ajan kuitenkin päivittäin ja harjoittelen usein tyhjillä parkkipaikoilla tai muilla alueilla joten pidän itseäni ihan kohtalaisena kuskina. "

Suosittaisin käymään ainakin yhdellä ajokurssilla sekä lisäksi sitä moottoriradalla ajoa. Opit paljon pyörän hallinnasta ja käyttäytymisestä. Liikenteessä maltti on aina valttia.

Yli 50 vuotta ja pitkälti yli 350 000 km moottoripyörällä takana. Pidän edelleen itseäni kohtalaisena kuskina. Lähes koko läntinen Eurooppa on tullut kierreltyä, alppiteiden mutkia on päästelty polvi maassa, saksan autobaanoilla on tullut ajeltua vähän reippaammin sekä tullut seikkailtua ruuhkassa isojen Euroopan kaupunkien läpi. On ajettu sateessa ja lumituiskussa. Moottoriradoilla on tullut ajettua. Silti olen mielestäni kohtalainen kuski, toki kokenut sellainen.

nopeudenrajoittimet moottoripyöriin.

Aloittaja tässä. En ole siis aloittelija vaan kokemusta on vuosia.

Itsekin olen varsin leppoisa ajelija. En suoranaisesti pelkää kovia vauhteja, mutta en ole niistä kovinkaan kiinnostunut. Tavanomainen matkavauhtini on 80-85, myös satasen tiellä. Toki pyörävalintani tukee tätä. Yli puoli vuosisataa vanhalla pyörälläni ajaa kyllä satasen matkavauhtia, mutta se on parhaimmillaan reilun kahdeksan kympin nopeuksissa.

Pidän asfalttitiellä - varsinkin isommalla - ajamista tylsänä hommana. Eikä toista sataa vauhtia muuta tätä. Mieluiten valitsen maisemareitin ja katselen ympärilleni ajaessani. Itse ajaminen ja vauhdikkuus eivät ole niin kiinnostavia asioita, että jaksaisi nautiskella mutkateiden ihanuudesta. Pienet hiekkatiet ovat parasta.

Sen verran olen arka, että en tohdi ryhtyä etsimään pyöräni ajettavuuden rajoja mutkapätkillä. En halua riskeerata omaa ja muiden henkeä ja terveyttä. En pidä itseäni teknisesti kummoisenakaan kuskina, koska en ole kiinnostunut kehittämään tekniikkaani vauhdikkaaseen ajoon. Toki tunnen pyöräni, sen ajotuntuman ja jarrut, mutta vain siihen noin kahdeksaan kymppiin saakka. Ja väitänpä vielä, että hiekkatieolosuhteissa päihitän ajotaidoissani monta kokeneempaakin kuskia, koska hiekkatiellä minulla on kokemusta enemmän kuin ehkä useimmilla motoristeilla. Vaan enpä minä sielläkään maksiminopeuksia yritä tiristää. Riskien otto ei vaan innosta. Sen sijaan ympäristön tarkkailussa ja mahdollisten riskien huomioon ottamisessa kehitän itseäni jatkuvasti. Siinä mielessä katson olevani varsin kelpo kuski.

Itseänikin pelottaisi ajaa kaksipyöräisellä ja helposti kaatuvalla häkkyrällä moottoritienopeutta. Siksi ajelenkin autolla, koska vielä on järkeä päässä ja lapset tarvitsevat isäänsä elävänä.

Vaikuttaa moni muukin kirjoittelija elävän omassa kuplassaan eikä erota metsää puilta.

Niinkuin kommenteista huomaat, on valtava joukko "miehiä" jotka eivät edes uskalla ajaa moottoripyörällä.
Nauti siis harrastuksestasi, ajat juuri sitä vauhtia mikä hyvältä tuntuu.
Ainakaan vaimosi tai äitisi ei ole kieltänyt sinulta tuota touhua, pidä siis jatkossakin itsesi miehenä 👍

Kovat nopeudet tosiaan pelottaa. Tuossa on tiellä 50 km/h rajoitus ja joku kamikaze sieltä tuli vastaan pääedelläpyörällään 200 km/h. Kyllä tuollainen aika paljon vahinkoa tekee jos suoraan osuu. Itse motoristillahan ei mitään ihmisarvoa ole.

Minulla on ihan sama ongelma kuin aloittajalla. 60 on vauhti jota vielä uskalla ajaa mutta en sen kovempaa. Syy tähän on opetusluvalla keväällä tapahtunut tieltä ulosajo. Pelkään että se käy uudestaan tai vaihtoehtoisesti ajaudun vastaantulevien kaistalle. Olen nyt ajanut autokoulussa vajaa 30h ja käsittelykokeen uusinta vielä edessä. Eka ei menny läpi. Käsittelykokeen tehtävät ei pelota tai jännitä, niitä on kiva tehdä. Eihän inssistäkään läpi pääse jos ei uskalla ajaa maantienopeuksia. Olenkin ajatellut että harkkaluvalla sitten harjoittelen kaikessa rauhassa maantienopeuksi esim.yöllä kun ei muuta liikennettä, pikkuhiljaa alan nostamaan nopeuksia niin uskon että alkaa suttaantua. Miten ap selvisit inssistä? Siellähän pitää ajaa myös maantienopeuksia.

Peltoteille harjoittelemaan.
Ajotunteja?

Kuuluukin pelottaa, jos ei edes tiedä miten moottoripyörää ohjataan.
Se voi olla monella, kun lahjakortti on saatu ajokortin ohessa.

Aloittaja moi. Se pelko johtui täysin moottoripyörästä.
Pieni alle 600cc custom ei ole maailman paras ajaa. Siihen otti tuuli kiinni, vauhti tuntui aina todella suurelta, 200 kiloinen pyörä huojuu ja heiluu, pieni kone pitää kauheaa ääntä yli 70kmh vauhdissa ja kaikkea muuta.

Ostin 1100cc Hondan ja voi että on hyvä ajaa. Ei mikään uusi ole mutta ei heilu joka suuntaan joten sillä on vakaa ajaa. Vauhti ei tunnu missään joten sillä voi hieman reippaamminkin, ei mitään hullutteluja kuitenkaan ja tehoa riittää ainakin toistaiseksi. Se on myös hiljainen eikä korvatulppien takaa kuulu sitä jatkuvaa kauheaa koneen huutoa.

Ostakaa siis heti oikea moottoripyörä eikä näitä mopoja jos on jo kokemusta kaksipyöräisistä kuten minulla oli. Ajokouluttajakin suositteli minulle heti suurempaa koska hän huomasi miten hyvin ajan. On kuitenkin kouluttanut vuosikymmeniä motoristeja. Mutta ostin pienen koska se tuntui oikealta mutta väärin meni.

Suljetulla alueella on hyvä harjoitella ensin.
https://www.youtube.com/watch?v=l6RzOl8XSz4