Naapureista

Asun rivitalossa. Asunto on oikein mukava ja kaunis, vasta ennen tänne muuttoani remontoitu, oma takapiha tottakai.
Naapurit. Toisella puolella eläkeläispariskunta. Toisella puolella nuoripari, jossa nainen on nirppanokkainen blondi. Seinät ovat paperia. Kuulen kun naapurissa avataan ja suljetaan keittiön kaappeja, aivastukset, televisio, puhelin, vesijohdot, kaikki äänet ulkoa kuuluvat taloon sisään. Ties mitä kaikkea he ovat tältä puolen kuulleet.
Enkä haluaisi muuttaa ollenkaan. Olen varmasti itse se kamala naapuri, joskus pitänyt "illanistujaisia" ja katson usein televisiota myöhään ja olen laiska tekemään pihatöitä, tosin minulle kuuluvat askareet toki hoidan. Yleensä kuitenkin elän hiljaista elämää, ihan omasta tahdostani enkä naapureiden pelosta. Mistään ei ole minun tehnyt mieli valittaa eikä minusta ole kertaakaan valitettu, ei isännöitsijälle eikä kasvotusten. Minulla on vielä pieni mutta sitäkin äänekkäämpi koira, josta tuo herttainen naapurinpappa (uskoakseni) leikkimielisesti on aina kohdatessamme tekemässä rukkasia. Tuon nuorenparin kanssa en ole montaakaan sanaa vaihtanut, mutta eipä ole ollut ongelmiakaan.
Harmi kun tämän vuoden aikana on pakko muuttaa, toivon vain että saisivat jonkun minuakin hiljaisemman tyllerön tilalleni naapuriksi. Olen jopa vähän ihmetyksissäni katsonut kun muut taloyhtiön naapurukset tekevät lumityöt pihallaan tasan puoliksi, kun me tämän papan kanssa olemme tehneet koko yhteisen pihamme "kumpi ehtii ensin" -periaatteella. Ihan nolottaa kun olen itse ehtinyt niin paljon harvemmin, yleensä piha on siisti saapuessani iltapäivällä kotiin. Ei taida koko meidän taloyhtiössä (n. 30 asuntoa) olla sitä kyttääjämummoa. Luxus.