Ystäväni tytär huutaa ja haistattelee isälleen, varsinkin, kun hänellä on likkakavereita luonaan.
Hänellä on hyvä ja rakastava isä. Ei lepsu, vaan vaatii, että kotityöt on tehtävä. Mielestäni se on ihan oikein. Tytär kyllä tekeekin työt, mutta aina kun ystävättäret ovat paikalla, isottelee.
Mitä tämä tytär ajattelee ja mitä viestittää isälleen? Ja mitä isän pitäisi tehdä tässä tilanteessa?
Hän alkaa olla väsynyt tilanteeseen vaikka rakastaakin lastaan. Miten voin auttaa?
haistattelu
ihmettelijä
12
2155
Vastaukset
- 1977
Ainakaan isän ei passaa mennä tytärtä nolaamaan kavereiden edessä; tyyliin, isin polvelle ja tulee remmiä, silloin kun kaverit on läsnä. Menetetty auktoriteetti täytyy kumminkin jotenkin saada takasin.
Millainen suhde muuten on; voisiko tytär näyttää kavereilleen, että meidän isä on rento tyyppi ja mukava, kattokaa sille voi puhuakin näin, se on niin nuorekas... Vai onko haistattelu uhmakasta, kattokaa toi ukko ei mulle pärjää, mä määrään itse?
Jos puhuttelu ei auta, on kai rangaistava. Vakavia varoituksiakin voi antaa, mutta jos niitä ei toteuta niiltä menee pohja ja kunnioituksen rippeetkin. Vaikka kuinka rakastaa, ne rajatkin on rakkautta. Sanktiohan siitä aina seuraa jos ei rajoja noudata. Väkivaltahan on pois suljettu vaihtoehto aina, kuitenkin jos on varoitettu (ei siis kavereiden kuullen) täytyy rangaista, tuntuva sanktio pysyy mielessä pidempään, varsinkin jos rikkomuksilla on tapana toistua. Voihan sitä oppia kerrastakin...
Kun haistattelu alkaa voi isä tietenkin kauniisti pyytää kavereita poistumaan rakennuksesta, tuskin ilkeävät olla toivomusta vastaan ja lähtevät. Kahdenkesken sitten juttelua ja juttelua. Jos jatkuu yhä, mahdollisesti kielto, että kavereita ei tule ja piste. Isän ei missään nimessä tarvitse kuunnella hävyttömyyksiä omassa kodissaan. Isän / vanhemman kuuluu olla se joka määrää säännöt, lapset elävät myös näiden sääntöjen mukaan.
Tytär tuskin haluaa viestittää käytöksellä isälleen mitään. Hän viestittää kavereilleen. Periaatteessa isän ei siis tarvitsisi ottaa henkilökohtaisesti... Mutta käytännössä, kukapa kettuilua viitsii kuunnella, joten eikun vaan auktoriteetti kouluun tytär. Kuka määrää ja kuka vikisee...
Tässä vain ajatuksia mitä nousi yön tunteina mieleen. Ulkopuolisen on varmasti vaikea mennä auttamaan mitenkään, isän itsensä on otettava tilanne haltuun.- ihmettelijä
Kiitokset ajatuksista!
Tilanne näyttäisi vähän siltä, ettei tytär saa nyt isää millään näyttämään ihan heti rennolta tyypiltä, ellen minä jotenkin astu kuvioihin. Olen yrittänyt pysyä poissa kiistatilanteesta.
Rangaistuksia on annettu, mutta niitten toteuttamiselta on mennyt pohja. Kun isä poistuu vaikka parvekkeelle, nuori katoaa ovesta ulos.
Tuo ehdottamasi, että "kun haistattelu alkaa voi isä tietenkin kauniisti pyytää kavereita poistumaan rakennuksesta, tuskin ilkeävät olla toivomusta vastaan ja lähtevät" voisi olla hyvä ajatus.
Vaikea neuvoa, ja vähän suuttuu jos alan neuvomaan. Mutta kiitokset!
- ollut
samanlainen.. Tosin käyttäydyin näin äitiäni kohtaan kavereiden läsnäollessa tai muuten julkisella paikalla. Kai sitä jotenkin "häpesin" äitiäni ja halusin näyttää muille kuinka muka "halveksin" äitiäni. Sairasta kylläkin, mutta tätä kesti puolisen vuotta. Nykyään kehtaan kyllä jutella äitini kanssa normaalisti oli ympärillä ketä tahansa.
Minulla se ainakin oli murrosiän oire, enpä tiedä sitten tästä tytöstä, kenestä sinä kirjoitit.Miellä tyttö 13 v yritti kanssa samaa "isottelua" kun kaverit oli kylässä. Haistettelua ei tullut, mutta muuta ikävää palautetta tyyliin "kuvittelet vaan" ja "et oikeesti pysty". Seuraavana päivänä laitoin henkevän keskustelun pystyyn, ja ilmoitin, että jos moiset kommentit ei lopu, niin kavereiden kyläily loppuu (kun noita kommentteja tuli vaan silloin, kun kavereita oli kylässä). Tyttö myönsi itsekin että kyllä ne vähän tyhmiä oli.
- ihmettelijä
Miten äitisi suhtautui asiaan? Toki muistan kyllä itsekin sen ajan, kun mieluusti käveli "kadun toisella puolella", kun vanhempien kanssa piti mennä jonnekin...
Sitäkö tarkoitit "häpeämisellä"?
Mikä sai sinut muuttamaan käytöstäsi? Tahtoisin ihan todella tietää, jos se auttaisi minua ymmärtämään ja sitä kautta jotenkin auttamaan... - mira
ihmettelijä kirjoitti:
Miten äitisi suhtautui asiaan? Toki muistan kyllä itsekin sen ajan, kun mieluusti käveli "kadun toisella puolella", kun vanhempien kanssa piti mennä jonnekin...
Sitäkö tarkoitit "häpeämisellä"?
Mikä sai sinut muuttamaan käytöstäsi? Tahtoisin ihan todella tietää, jos se auttaisi minua ymmärtämään ja sitä kautta jotenkin auttamaan...Sitäpä juuri. Äidin kanssa ei kehdannut kävellä kaupugilla tai missään muuallakaan. En kehdannut lähteä edes lenkille, vaikka asumme aika syrjäisellä seudulla.
En myöskään antanut hänen viedä minua kavereilleni, vaan menin mieluummin kävellen.
Äitini kysyi, että onko hänessä jotain vikaa, vai mikä mättää. En tarkoittanut loukata äitiäni, vaan antaa itsestäni muille sen kuvan, että olen jo iso ja itsenäinen, ja uskallan sanoa pahoja asioita. Hän ei tehnyt mitään konkreettista, vaan antoi minun kasvaa tuon vaiheen yli. khdestaan ollessamme olin taas se "äidin tyttö".
Se meni ohi kun kasvoin. Nykyään äiti ei ole ongelma minulle tai kavereillenikaan. Puhuimme jokin aika sitten, kuinka äideistä on tullut "siistejä kavereita". Nykyään välit minulla ja kavereillani äiteihimme on lähinnä kaverilliset. Toki äiti on se, joka määrää, ja tarpeentullen myös "paskamainen".
kyllä tuosta vaiheesta kasvaa oikeasti ohi! Minun äitini ei puuttunut, koska en ollut mikään terrori kuitenkaan. Tuskinpa sille mitään voi, pitää vain kestää? En ainakaan usko, että käytöstä saa kokonaisuudessaan katoamaan, mutta ehkä tuollainen "jos käytös ei muutu, kavereita ei tule" -asenne toimii? - Anonyymi
ihmettelijä kirjoitti:
Miten äitisi suhtautui asiaan? Toki muistan kyllä itsekin sen ajan, kun mieluusti käveli "kadun toisella puolella", kun vanhempien kanssa piti mennä jonnekin...
Sitäkö tarkoitit "häpeämisellä"?
Mikä sai sinut muuttamaan käytöstäsi? Tahtoisin ihan todella tietää, jos se auttaisi minua ymmärtämään ja sitä kautta jotenkin auttamaan...Miksiköhän sitä jossain vaiheessa muka häpesi äitiään jotenkin, ei sitä niin kauan kestänyt mutta tarpeeksi kauan että muistaa omat typerät tapansa .minäkin mennä violetin viisi metriä äidin edellä kadulla kun mentiin ostamaan vaatteita kaupasta , kun hävetti se äiti niin kamalasti.
Ja ärsytti hänen kirjakieliset ilmaisut ihmisten aikana , niitäkin häpesin .
Onneksi se kausi menee melkein kaikilta ohitse. On niitäkin jotka jäävät kiinni aiihen lopuksi elämäänsä. Eivät ole koskaan kasvaneet ulos murre iästään. - Anonyymi
ihmettelijä kirjoitti:
Miten äitisi suhtautui asiaan? Toki muistan kyllä itsekin sen ajan, kun mieluusti käveli "kadun toisella puolella", kun vanhempien kanssa piti mennä jonnekin...
Sitäkö tarkoitit "häpeämisellä"?
Mikä sai sinut muuttamaan käytöstäsi? Tahtoisin ihan todella tietää, jos se auttaisi minua ymmärtämään ja sitä kautta jotenkin auttamaan...Miksiköhän sitä jossain vaiheessa muka häpesi äitiään jotenkin, ei sitä niin kauan kestänyt mutta tarpeeksi kauan että muistaa omat typerät tapansa .minäkin mennä violetin viisi metriä äidin edellä kadulla kun mentiin ostamaan vaatteita kaupasta , kun hävetti se äiti niin kamalasti.
Ja ärsytti hänen kirjakieliset ilmaisut ihmisten aikana , niitäkin häpesin .
Onneksi se kausi menee melkein kaikilta ohitse. On niitäkin jotka jäävät kiinni aiihen lopuksi elämäänsä. Eivät ole koskaan kasvaneet ulos murre iästään.
- mama
Siellähän on asiat hyvin kun tyttö joutuu pistää vastaan, eli silloinhan niitä rajoja just onkin kun joutuu vikisee vastaan. Siitä haistattelusta: sano isälle että panee joku kerta jotain TOSI noloa takaisin ja vielä kavereiden kuullen. Voipi joskus auttaa.... Tyttöhän selvästi pistää hanttiin auktoriteettia vastaan. Meilläkin nuori yrittää hyppiä silmille ja haistattelee mutta siinähän haistattelee, meillä määrää myös vanhemmat!
- Anonyymi
Mitä tehdä, kun minun tekisi mieli oikeasti haistaa vittu.. mistä löytäisin naisen joka antaisi minun haistaa.
- Anonyymi
oli vuonna 1953 pieni naapero, nyt olen jo junttisika.
painoo siinä 113 kiloo!!
nahkiaiset ei nimittäin vittuile.
- Anonyymi
Haluaa olla kavereitten silmissä se tyttö joka kyllä uskaltaa sanoa aikuisille miten vaan.
Että kaverit sanoisivat että oot kova kimma.äitse soitin suuta äidilleni kun olin 11 vuotias vaan aåaikai että ystävättäreni pitäisi minua kovana kimmana. Vaan kerran kun olimme lähdössä lasten nonstoppiin katsomaan kauan odotettua filmiä, niin jo taas aloin näyttämään ystävälleni miten minä uskallan, niin äiti teki suun soitosta lyhyen ja sanoi kaverilleni että saat mennä ilman meidän tyttöä sinne nonstoppiin , kun hän soittaa suutaan niin saa jäädä kotiin . Ystäväni lähti ja minä aloin parkumaan ja maksun keittiön lattialla , mutta ei auttanut, tajusin etten saisi mennä nonstoppiin .äsken jälkeen en uskaltanut enää huudella äidilleni , koska tiesin seuraukset.
Joten tajusin että olin käyttäytynyt todella huonosti .
Että kun menettää jotain käytöksensä ansiosta nii oppii aina jotain
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108326- 392539
- 1212263
- 221929
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151664- 111489
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161452"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141389- 151272
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121183