Voisiko nyt joku selventää onko koirallani eroahdistus, kun se seuraa minua kuin hai laivaa joka paikkaan. Vessaan saan mennä yksin, mutta muuten se kulkee perässäni huoneesta toiseen kuin varjo. On kyllä oikein tyytyväisen oloinen koira, eikä sillä tunnu mitään murheita olevan, mutta kun täällä jatkuvasti toitotetaan eroahdistuksesta, niin pitäisikö minun nyt huolestua, kun koira kesken uniensakin lähtee perääni. Yksin ollessaan ei itke eikä tuhoa kämppää. Niin että voisiko joku vähän selventää tuota eroahdistusta, miten se eroaa siitä, että koira haluaa olla laumanjohtajansa lähellä? Terveisin: tyhmiin kysymyksiin erikoistunut.
mikä ihmeen
eroahdistus?
602655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
ovat tällaisia seuraajia tai sitten koira on epävarma sinun pärjäämisestäsi ilman hänen vahtimistaan. Eli onko johtajuus kunnossa? Lenkeillä koira ei vedä hihnassa, tottelee epäröimättä ja luottaa sinun arvostelukykyysi asiassa kuin asiassa. Tältä pohjalta lähtisin tutkimaan tilannetta.
Koiralla jolla on paha eroahdistus, eli voidaan oikesti olevan se on seuraavanlaisia oireita:
- kun koira näkeekin, että joku tekee lähtöä niin alkaa yleensä läähättämään ja vouhoamaan (ja se ei tosiaan ole mitään normaalia minä lähden mukaan juttua!)
- kotiin yksin jäätyään tuhoaa kaikkia paikat
- huutaa ja ulvoo koko päivä
- pissaa ja kakkaa yksin jäätyään
- yleensä ts aina raapii ulko-oven karmit ja lattian ihan säpäleiksi eli yrittää kaivautua ulos
- kotona ollessaan yleensä seuraa ruokkijaansa kaikkialle perässä, ja vinukuu myös vessan ulkopuolella
Eroahdistus voidaan hoitaa, mutta se vaatii tosi paljon aikaa ja vaivaa.
Ahdistuksen aikana koiraa ei saisi jättää ollenkaan yksin. Koiralla on ko. aikana stressitaso niin korkealla ettei se kuule tai opi mitään. Tästä syytä ensin on purettava tuo stressitila (meillä kesti tämä noin vuoden) ja sen jälkeen koiralle opetetaan uudestaan yksinolo aina sekunnista lähtien aikaa lisäämällä(tätäkin ollaan jumpattu jo vuosi).
Meillä taikakeinoksi osoittautui kongi. Siihen tungetaan maksalaatikkoa, ja sitä jää ahneuksissaan natustelemaan. Vuosi sitten ei olisi onnistunut ilveelläkään.
Tämän lisäksi johtajuus tulee olla kunnossa, eli koiran kanssa pitää tokoilla.
Tässä hyvin lyhty kuvaus aiheesta. Turha tulla kenenkään väittämään, että tämähän on normaalia koiran käyttäytymistä, EI OLE.
..paitsi belkkarilla... ;)
Luulisin että se on seurankipeä. Myös meidän koirat seuraa minua kuin hailaivaa.En usko että sillä on eroahdistus.
eroahdistusta jos seuraa kotona. Kyllä sen tietää ja huomaa milloin koira on eroahdistunut. Tosin koiran seurailu kotona on yksi oire eroahdistukselle.
moista!!
Meillä kun 9 noutajaa seurailee mua kuin hai laivaa pitkin päivää ja missä minä olen, niin siellä ovat myöskin koirat. Mutta kun talo tyhjenee ihmisistä, niin eipä niillä täällä mitään hätää ole milloinkaan ollut! Iloisesti vain ottavat vastaan kun kotiudumme. Itse asiassa en vain jaksa uskoa koko eroahdistukseen ja sen olemassaoloon, sillä kyllä ihmisellä on sormensa pelissä siinäkin hommassa mitä isommassa määrin!
Juurihan sanoin, että ei koiralla ole eroahdistus jos se seurailee kotona, siihen liittyy myös muita oireita.
Ja muoriseni aika menee eteenpäin. Temput jotka sinä olet oppinut 48 vuotta sitten eivät ehkä päde tänä päivänä. Kehitys menee eteenpäin. Asioita tutkitaan koko ajan, ja tehdään uusia diagnooseja, hoitoja jne...
Sinä nyt olet joka palstalla toitottamassa sitä kuinka et ymmärrä!!! eikähän se ole tullut jo kaikille selväksi.
Eroahdistus on olemassa, ymmärrät sinä sitä tai et. Eikä se kuule ole kivaa omistajallekaan...
Täällä ihmiset hakeea apua ongelmiinsa, ei kukaan halua kuulla kuinka sinä et ymmärrä!!!
Luepa vähän uudempia tutkimustuloksia tai opiskele uusinta uutta eläinten käytöstiedettä.
"Itse asiassa en vain jaksa uskoa koko eroahdistukseen ja sen olemassaoloon"
Varmasti yksin ollessaan hätääntyneitä koiria on ollut olemassa aina. Nyt ne ovat vaan tapetilla, koska on luotu uusi käsite kuvaamaan koiran toimintaa ja kokemusmaailmaa.
"sillä kyllä ihmisellä on sormensa pelissä siinäkin hommassa mitä isommassa määrin"
Mitä takoitat? Jos tarkoitat, että ihminen aiheuttaa käyttäytymisellään tai väärin opettamalla koiran käyttäytymään hätääntyneesti, olet varmasti hyvin oikeassa. Toisaalta jos väität, ettei ole olemassa yksinään kotia tuhoavia, sisälle pissiviä, haukkuvia ja ulvovia koiria, niin siinä kyllä olet väärässä.
täällä toinen jäärä. En minäkään usko eroahdistukseen. Ennen vanhaan puhuttiin koiran totuttamisesta yksinoloon. Silloin ei pahemmin tunnettu työttömyyttä, vaan sen aikuisille pennuille alkoi se arki aika nopeaan.
Tai sitten vain on ollut tuuria näiden Griffoneiden kanssa yli 40 vuotta. Toki pahaa on meilläkin tehty, mutta eivät huuda yksin ollessaan. Ja tietysti sekin vaikuttaa, kun meillä on lauma, niin silloin ei periaatteessa kukaan ole yksin.
Niinkö tosiaankin kirjoitit omasta mielestäsi? No et tosiaankaan, vaan kirjoitit, että "tosin koiran seurailu kotona on yksi oire eroahdistukselle"!!
Kuulehan tyttöseni, aika tosiaankin menee eteenpäin, mutta koirat ovat kautta aikojen olleet koiria kuitenkin ja niiden totaalinen opettaminen on myöskin ihmisen harteilla ollut samaisen ajan, vai olenko jotenkin väärässä?
Koira voi tehdä tuhoja myöskin yöllä, jolloin ihmisetkin ovat kotona ja koiralla vapaa pääsy myöskin sinne makkariin. Mikä ahdistus sitten silloin on kyseessä, kun koira ei tosiaankaan ole yksin??
No niin ja taaskin ja toisemman kerran, kun olen jotain mieltä jostain ja varsinkin sitä toista mieltä, niin heitetään kehiin se, että miten muka olisin joka palstalla kertomassa, miten en ymmärrä. Haloo Katarina, koitahan nyt pikkuisen ensin mietiskellä ja kirjoittaa vasta sitten!!
Tutkitaan kyllä varmaan juu, mutta kummanko kannalta - ihmisen vaiko koiran? Veikkaan että ihmisen, jolloin se oma menettely koiran pentuvaiheessa voidaan unohtaa tykkänään ja näin myöskin päästään syyttämään sitä koiraa täysillä!
Muista myöskin Katarina, että hyvin suuri merkitys on kautta kaikkien aikojen ollut sillä koiran opetuksella ja sen totuttamisella eri tilanteisiin, myöskin siihen yksinoloon!!
Varmasti on merkitystä sillä, että koira ei ole yksin, vaan laumassa. En ole ainakaan kuullut, että laumassa elävä koira olisi eroahdistunut. Mutta nyt kun tuo eroahdistus on jo päällä niin toista koiraa ei voi ottaa ennenkun tuo ongelma on hoidettu. Oppii uusi vielä huonoja tapoja vanhemmaltaan..
Olet monessa asiassa ihan oikeassa; myös siinä, että ihminen opettaa koiralle yksinoloa. Aina se vain ei jostain syystä onnistu. Koira leimautuu liian vahvasti ihmiseen, ja myönnän sen, että varmasti ei meillä johtajuus ole kunnossa. Näitä kaikkia asioita nyt harjoitellaan alusta asti uudestaan. Ja tässä on nyt eroahdistus. Tätä on ollut kautta maailman sivu, nyt sillä on nimi!
Eroahdistuksella tarkoitetaan nimenomaan sitä, kun koira jää yksin ja tekee tuhoja, mittavia sellaisia. Syö lattiat, seinät, tapetit, hajottaa sovat, jalkalistat, KAIKKI. Pissaa ja kakkaa sisälle jo sekunnin yksinolon jälkeen.
voi luoja sentään sun kirjoituksiasi Katarina. Mihin mahtoikaan unohtua se käytäntö, sillä sinähän nyt vallan kirjoittelet teoriapohjalta!!
koiran kouluttamisessa/opettamisessa eri tilanteisiin on nyt keksitty muutta sanaksi eroahdistus!!
Ja minä en ikävä kyllä aina ymmärrä noita sinun kirjotteluitasi, anteeksi vain.
Tässä on minun viimeinen hengentuotokseni tälle paska palstalle. Täällä on aivan sama mitä/miten kirjoittaa, aina joku vääräleuka keksii saivarrella jotain.
Olen jo kerran aiemmin poistunut kuviosta, ja nyt palannut, mutta oli näköjään vikitikki.
Hyvää kesää kaikille kuitenkin...
mutta teoria ja käytäntö on vain opittava erottamaan toisistaan!
että kun jollekin asialle keksitään nimi, niin silloin siitä vasta tuleekin ISO ONGELMA. Käsittääkseni kautta aikojen on ollut koiria jotka ulvovat yksin tai tuhoavat paikkoja, so what? ei kai yksikään koira nauti yksinolosta, sehän on selvää. Toiset vaan ottavat rauhallisemmin ja suunnilleen nukkuvat sen ajan kun omistaja on poissa. Mutta tämä itku ja kodin tuhoaminen varmaan liittyy myös koiran ikään, vai? Ja olen sitä mieltä, että omistajan käytös varmasti vaikuttaa siihen, kuinka koira yksin pärjää. Kerran laitoimme nauhurin päälle, kun lähdimme pois kotoa ja kävi ilmi, että koira ulisi koko ajan, kunnes nukahti. No, minkäs sille voi. Ihan iloinen koira se oli ja tuntui luonnolliselta koiran käytökseltä. Nykyään tehdään KAIKESTA niin iso numero.(selvennykseksi sanon, että tämä oli jo edesmennyt koirani) Ei siis nykyinen.
..sentään eroahdistusta kärsivää koiraa itseään kukaan syytä?? Ainahan nimenomaan korostetaan omistajan vastuuta opettamisessa ja koiran tottuttamisessa yksinoloon.
Toiseksi kun koira tuhoaa paikkoja esim. yöllä, se voi johtua monista muista asioista kuin eroahdistuksesta. Esim. tylsisitymisestä tai nuorella koiralla hampaiden vaihtumisesta.
.. sellaiselta voi tuntua, koska asia on silloin enemmän esillä. Mutta voitko väittää, ettei vakavia tuhoja tekevä, naapureiden hermoja ulvomisella kiristävä koira ole todellinen ongelma?
Ei varmaan mikään koira erityisesti nauti yksinolosta, mutta pahasta eroahdistuksesta kärsivä koira on mahdottoman surullista katsottavaa (tai kuultavaa). Kyllä silloin asia on enemmäkin kuin pelkkä "so what", koirahan selvästi kärsii ja on outoa ja hyvin välinpitämätöntä ellei omistaja ei halua asialle mitään tehdä.
Koiran uliseminen yksinollessaan ei minusta ole luonnollista käytöstä, ei kuulu ikään. Ja tarkoititko, että koirasi oli iloinen ulistessaan yksinään?
Koiran käytöstä voi muuttaa, mutta se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ensin on toki selvitettävä, kärsiikö koira todella eroahdistuksesta vai onko joku muu syy koiran käytöksen takana. Koira voi yksinkertaisesti olla pitkästynyt, jolloin koiralle mielenkiintoisen tekemisen jättäminen auttaa ja myös pitkät lenkit ja aktivointi ennen yksinjäämistä. Koira saattaa myös pelätä jotain (kerrostalossa ehkä remontti, lumen putoaminen katolta). Tai syynä voi olla terveydelliset syyt.
Koira saattaa toki tuhota paikkoja nuorena, mutta eroahdistunut koira hermostuu esim. kun omistaja pukee ulkovaatteet päälleen (vaikka ei lähtisi edes ulos), kun taas nuoruuden huumassa tuhoava ei erityisemmin reagoi omistajan lähdöstä.
että koira olisi iloinen yksin ulistessaan, mutta onko mahdollista että me ihmiset teemme ongelmista isompia kuin ne todellisuudessa ovatkaan?Itse asiassa sinulla on oikein järkeviä mielipiteitä, joita on ilo lukea tämän kaiken höpinän keskellä. Ehkä minä, kun asun omakotitalossa, enkä siis ole joutunut kuulemaan naapurien valitusta, en pysty täysin hahmottamaan tätä asiaa ongelmana ja olen varmaan väärä ihminen puhumaan koko jutusta, koska koirani ovat aika sopeutuvaisia kaikissa tilanteissa enkä ole kokenut tätä seuraamisjuttua mitenkään problemana
"en vain jaksa uskoa koko eroahdistukseen ja sen olemassaoloon, sillä ihmisellä on sormensa pelissä siinäkin hommassa..."
Voi issu56. Tuntuu jotenkin pahalta tuo asenne, millä kiistät monen kotikoiran melkoisen kurjuuden.
Ihmisellä on sormensa pelissä moniin kurjiin asioihin, kuten myymälävarkaus,eläinrääkkäys, sodat ja sukupuolitaudit. Näin karkeasti ilmaisen, jotta ymmärtäisit tuon lauseesi hassuuden.
Eli jos ennen puhuttiin koiran totuttamisesta yksinoloon, koiraa ei voi ahdistaa rajusti sen jäädessä yksin, ja jos ihmiset hakevat sen helpottamiseen ja yli pääsemiseen apua, koko ilmiötä ei ole olemassa, vaan sille voi nauraa porukalla päälle.
Kysymys ON koiran yksinoloon opettamisesta, mutta mitä korkakoulua täytyy käydä, jotta voi kiistää koiran tunteman ahdistuksen erosta ja näin ollen ilmoittaa, että eroahdistusta ei ole olemassa.
Ilmiö on tuttu lasten kehityksessä ja aina on lapsia, joille irtautuminen äidistä on poikkeuksellisen traumaattinen. Nämä lapset alkavat oireilla ko.vaiheessa ja vanhemmat syyllistyvät ja hakevat apua perheen ongelmaan.
Näin myös koiraperheissä. Mikäli emme ymmärrä toisiamme tässä asiassa, olisiko parempi, että ette tule keskusteluun, jossa eroahdistuksesta keskustellaan?
Työssäkäyvä olen minäkin ja ihmistä palvelevan paimenkoiran jättäminen yksin heti pienenä on aivan eri asia kerrostalossa kuin jättää esim. omakotitaloon kourallinen toisiinsa leimautuneita seurakoiria, jotka eivät reagoi postilaatikkoon, tai jos räksyttävätkin, tätä ei kukaan kuule.
Ja huom, nyt en väitä, että postin haukkuminen on eroahdistusta.
Kun normaalit koiran kehitysvaiheet häiriintyvät, koira riehuu ja tekee tarpeita sisälle yksin ollessaan ja rauhoittuu VAIN kun äippä tai isä tulee kotiin, kertoo kyllä, että koiraa ehkä hieman yksin ahdistaa?
Tarviiko tähän jotain poikkeuksellista ymmärryskykyä, vai onko niin, että ne jotka kieltävät ilmiön, ovatkin täysin välinpitämättömiä eläimen psyykkisen kärsimyksen suhteen, ymmärtämättömiä ja, anteeksi vain, mielestäni sopivampia harrastamaan kivien keräämistä?
olevansa yksin, kun se ei saa huomiota!!!
Älkäämme tehkö koirista ihmisen aivoilla ajattelevia.
Käytäntö ilman teoriaa on puoskarointia. Mutta teorian luomiseen tarvitaan käytäntöä.Nämä asiat eivät ole irroitettavissa toisistaan...
ei ole ison numeron tekemistä?
Keskustelu asioista ei yleensäkään ole Ison Numeron tekemistä?
Aina vain on ollut ihmisiä, joiden päässä räjähtää jokin aivosolu, kun heille vaikeista asioista puhutaan ja tällöin heidän kokemusmaailmassa ON Iso Numero.
Mikä tämän ilmiön nimi voisi olla? Mielestäni siitä olisi aika tehdä Iso Numero =)
täti!! Koira voi olla todella hyvin koulutettu ja silti potea eroahdistusta. Tiedän koiran joka kärsi kaksi vuotiaaseen asti eroahdistuksesta ja kaikkia mahdollisia keinoja kokeiltiin. Älä selitä asioista joista sulla ei oo mitään henkilökohtaista kokemusta.
Nämä keskustelut ovat tarkoitettu ymmärtääkseni kaikille, myös meille pitkän kokemuksen omaaville.Nykyaikoina vasta on puhuttu eroahdistuksesta. Olen ollut mukana yli 40 vuotta. Ystäväpiirini koostuu pelkästään koira ihmisistä ja vapaaaikani menee koirien ynnä koirayhdistysten asioissa. Mieheni on ollut kouluttajana näyttelypuolella jo pitkään. Rotukirjo on valtaisa tuttavapiirissämme. Eroahdistuksesta ei kukaan ole keskustellut.
Ennenvanhaankin keskusteltiin nikseistä koiran opettamisesta yksinoloon. Toinen tottui nopeammin toinen hitaammin.
Onko tullut mieleen että suhtautuminen koiraan on muuttunut nykyaikana. Ennen elettiin arkea. Töihin kouluun ja kotiin. Ei ollut pätkätöitä ei pahemmin työttömyyttäkään. Aika taulu oli arkisin sama suurinpiirtein. Rutiinit samanlaisia.
Ennen ei myöskään kärpäsistä härkäsiä, eli ongelmat nähtiin niiden oikeissa mittasuhteissa.
Ei tarvittu juuri asiantuntijoita koiran korvien väli tutkijoihin ja sielun avaimien etsimisiin.
Koira oli koira, ihminen oli ihminen.
Joskus tuntuu kun näitä asioita lukee täällä, niin me kokeneet olemme kuin kirosana.
Ja huom. En ole kaikkitietävä vaan usein olen väärässä ja myös uskallan sanoa sen.
ja sinähän ne meikäläisen henkilökohtaiset kokemukset näytät hyvin tietävän, tai siis oletat tietäväsi. Vaan sanompa, että metsään meni ja pahasti! Enkä milloinkaan ole väittänyt olevani kaikkitietävä, vai olenko?
Mutta tämä "diagnoosi" eroahdistus on tämän päivän muotisana, jonka piikkiin on helppo sysätä sitä tätä ja tuota! Ei aiemmin ole moisesta puhuttu, mutta ei liioin ole tehty norsunkokoista asiaa jokaisesta koiran poikkeavasta käytöksestä! Vaan ennen oli ennen, jolloin elämäkin oli muuta kuin jatkuvien diagnoosien perässä vouhkaamista!
silti, että jos joku tulee tänne hakemaan neuvoja tai keskustelua jostain teemasta,se annettaisiin tehdä rauhassa.
Esimerkki: YÖKASTELUSTA-otsikon alla äiti kysyy neuvoja 8 vuotiaan poikansa sänkyyn pissaamiseen.
Miksi joku näkisi vaivan mennä ilmoittamaan, että on "12 lasta maailmaan saattanut, ja tuttavapiirissäkin on lapsia ainakin 158, sellaista ei ole kuulkaa olemassakaan kun yökastelu, buaahhhhaaah!" tai että "aina on kakarat sänkyyn kusseet, yökasteluksiko sitä nykyään sanotaan, jos vanhemmat eivät osaa lapsiaan kasvattaa.."
Kun tätä keskustelua eroahdistuksesta lukee, ihan sama mieletön asetelma tulee mieleen?
Jos joku kysyy johonkin asiaan neuvoa, se ei sentään ole vouhkaamista.Jos joku asiallisesti vastaa toisen kysymykseen esim. tarjoamalla apua, se ei ole vouhkaamista.
Mietitään hetki hiljaa yhdessä mitä on vouhkaaminen.
joka ei laisinkaan sovi tähän ketjuun!!
ja mielestäni keskustelukin on ollut rauhallista, mutta heti kun joku on eri mieltä, niin silloin sitä ei hyväksytäkään.
Lisäyksenä vielä äskeiseen viestiini. Silloin ennenvanhaan myös ihmiset eli naapurit kuten koiran isäntäväkikin oli yhtäaikaa poissa. Työajat paitsi vuorotyössä olivat melko samat. Koiria oli myös vähemmän. Näinollen niitä valituksiakaan ei juuri tullut naapureiden taholta.
Edelleen on luettavissa viestissäsi tietty ylemmyyden tuntu. Toki sellainen ihminen tietää lastenkin kasvatuksesta huomattavasti enemmän jolla niitä on ollut 12:sta kappaletta, lainaukseesi viitaten.
Täytyy pystyä ajattelemaan asioita myös laajemmalti.
Etkö osannut lukea viestistäni sitä olennaista. Pointti oli siinä arkirutiinien samanlaisuudessa. Samanlaiset rutiinit ovat kaiken Aja O nykyäänkin.
Mitä enemmän jännität sitä koiran yksinoloa sitä enemmän koirakin stressaantuu. Koira on hyvä lukemaan ihmisen mielialoja ja tuntemuksia.
Turvallisuus on iso asia ja se alkaa niistä tutuista melkein muuttumattomista rutiineista, sama pätee myös lapsiin, vaikka minulla on vain kaksi poikaa, niin uskallan sanoa sen.
Meillä nykyäänkin tiedetään tasan tarkkaan mihin aikaan kuuluu tulla kotiin. Noin varttia ennen alkaa liikehdintä eteistä kohti.
Nuori koira on aina oppinut vanhemmalta meillä sen käyttäytymis mallin. Toki meilläkin mieltä osoitetaan. Esimerkiksi Tintti pitää luonnollisena että lähtee, mutta jos lähtee iltapäivällä niin se on sen mielestä laiton meno, ja Rouva on vihainen ja haukkuu mennen tullen.
Ja vielä siitä rauhassa keskustelemisesta. Onko sinun mielestäsi rauha keskusteluissa mennyt, jos minä Issu tai joku muu meistä vanhoista vastaa.
Tiedätkö Taumii minusta se viittaa ikä rasismiin tai kokemus rasisimiin.
Nyt lähden valmistelemaan äitienpäivä pöytää pojilleni.
Oli erittäin osuva.
Olen sanonut juuri sen mitä olen halunnut.
Ja esim. 12 lapsen äiti vuodelta 70 ei neuvo minua lasten kasvatuksessa tuohon sävyyn.
Keskustelen taatusti mieluummin asiasta asian kokeneen ja huoleen asiallisesti ja toisten äitiyteen kunnioittavasti suhtautuvien kanssa.
Sussa on Ilmettä!
lähdetään sekoittamaan edes vertailussa ihmistä ja koiraa, niin ollaankin jo ihan hakoteillä. Ehkäpä se onkin se suurin ongelma, ettei enää osata kohdella koiraa koirana vaan inhimillistetään sitä aivan liikaa.
Taumii. Sinulla on uutta tietoa minulla kokemusta. Eikö niitä voisi ja pitäisikin yhdistää. Ei minulle tulisi mielen viereen lähteä sinua neuvomaan lasten kasvatuksessa, enkä neuvo sinua koirien kasvatuksessakaan, mutta eikö mielestäsi omista ja toisten kokemuksista, saa jonkinlaista pohjaa ajatteluun. Sinä olet nuori minä vähemmän nuori, mutta sinun asenteesi kaippaa korjaamista. Sinä sen paremmin kuin minäkään, emme kumpainenkaan ole ratkaisujen keksijöitä noin yleisesti ottaen. Mutta ehkä sinusta ja minusta voisi joku saada jonkinlaisen yhteenvedon. Me emme kumpikaan ole kaikkitietäviä. Elämä opettaa, niin sinua nuorta kuin minua vähemmän nuorta ja siinä se elämän rikkauskin on pähkinänkuoressa.
Taidatte olla hakoteillä kun ette ymmärrä mitä luette.
Mistä on kyse?
Minkä ikäinen on tämä taumii? Missä lukee kokemus mitä hänellä on? Kuka ja minkä ikäinen on tämä vanhempi henkilö?
Mistä te tiedätte kenenkin kokemuksen ja iän? Paitsi niitten jotka sitä toitottaa joka asiassa?
Jos on kyse tyypeistä joilla on eroahdistuskoiria, NE TIETÄVÄT eroahdistuskoirista.
Ja rautalangasta väännettiin, sitäkään ei ymmärrä edes ikäihmiset.
Et tiedä eroahdistuksesta. Olet täällä mesonnut, että sellaista ei ole olemassakaan.Että näin.
Joo, osuva oli.
ja yksi vertaus tarkoittaa kaiketi: myös koiraihminen puhuu eroahdistuksesta mieluummin asian kokeneen ja koiran ongelmaan ja muihin koiran omistajiin kunnioittavasti suhtautuvien kanssa.
Ei sellaisen, joka tulee ilmoittamaan, että sellaista ei ole.
Maapallokin oli pyöreä jo sillon, ku jengi luuli, että se on lätty.
nenälle ja lue uudelleen kirjoitukseni ja yritä myöskin ymmärtää lukemasi!!
täällä mummo ikäinen vaikkakaan ei mummo. Minulle ei tarvitse vääntää rautalangasta asioita. Voisit vaari lukea nuo eri viestit joissa minä ja Taumii ollaan keskusteltu. Taumii tuntuu mielipiteissään kovin nuorelta ja joille vanhempi ihminen ja kokemus tuntuvat olevan liikaa. Peräänkuulutin tuossa juuri uuden tiedon ja kokemuksen merkitystä. Onko sitä niin kovin vaikea lukea.
Vaikka kauan olen mukana ollutkin opin jatkuvasti uutta. En olisi näin kauaa pysynyt rotuni tahdissa ja yleensäkään koiramaailmassa, ellen pystyisi omaksumaan uutta, mutta unohtamatta vanhaa. Siitä vaari pitäisi se sinunkin elämänkokemuksesi olla.
vaikka tämä on jo lapsellista, että olisiko pitänyt tulkita, että minäkin olen lukenut väärin: et ole sanonut, että et usko koko eroahdistukseen. Ja että oletkin käynyt siitä kertomassa ja neuvomassa?
Lopetetaan silti tämä. Mitä tämä ikinä onkaan.
myös, että et puhuisi täällä minusta persoonana, kuin tuntisit minut paremmin.Aika erikoista? Et tiedä ikääni, etkä eritoten tiedä kokemuksiani koirista tai muista eläimistä. Ymmärsimme, me lukijat, että kirjoitan epäkypsästi ja lapsellisesti, esim. tästä kyseisestä eroahdistuksesta. Siitä valitteluni.
Vai tuntuu minulle olevan liikaa vanhempi ihminen ja kokemus.
Kyllä sinä taidat sitä rautalankaakin tarvita..?
Tässä ei ole niinkään kysymys vanhempien viisaudesta eikä edes kokemuksesta,koska teillähän on käsitys, että eroahdistusta "ei ole", joten silloin teillä ei ole siitä kokemusta.
Sen sijaan maailmassanne teemme jonkin härkäsen jostakin asiasta.Se ei kerro niin ikään iän tuomasta viisaudesta, koska kokemus tekee kuuntelijan ja kokemus nostaa esille halun auttaa, eikä kyseenalaistaa kysyjän ongelmia.
Pysykäämme koiran eroahdistuksessa. Ja vaikuttaisi, että se taas ahdistaa sinua. Että ikääsi ja kokemuksiasi koirista ei nyt jäädä henkäilemään, vaan halutaan todellakin keskustella eroahdistuksesta.
en voinut laittaa persoonapronominia otsikkoon, kun et kuulemma ole ollenkaan persoona. Kirjoituksestasi kyllä valitettavasti paistoi nuoruutesi tai ainakin nuorentyyli kypsymättömänä keskustelijana.
On todella luojan lykky että emme tunne toisiamme, mutta valitettavsati tunnen tyylin¨joka on omasta mielestään aina oikeassa, eikä tarvitse edes sitä kuuluisaa kristallipalloa. Sinä itse saat omasta mielestäsi sanoa vaikka mitä, mutta ääni muuttuu kellossa, kun joku toinen käyttää samaa keinoa puhuakseen sinulle ja olemalla erimieltä. ja Taumii minua ei ahdista mikään muu kuin tyhmyys. Tyhmäkin saa olla, kuten olen usein itsekkin, mutta niin tyhmä ei saa olla, ettei muodosta asioista kokonaiskuvaa ja etsi ratkaisua ongelmiin. Silläkin on oma nimensä nimittäin välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys toista tai toisia kohtaan. Tällaisen kuvan sinusta saa, sen paremmin en osaa sitä sanoa. Katsos minä keskustelen aina ihmisten kanssa ja käytän heistä persoonapronomineja. Täällä palstalla sinua kuvaa juuri nikkisi, eli yksinkertaisesti sinä olet Taumii. Itsekkin syyllistyn paasaamiseen ja usein omahyväisyyteen ja usein syyllistyn myös olemaan hankala.
Jospa sinä Taumii hakisit ne kokemukset oppimalla, kuten me muutkin olemme aikoinamme tehneet ja kuuntelemalla toisia ja myös kunnioittamaan heidän mielipiteitään.
SOISIN myös sinun kertovan mikä olet, kun omien sanojesi mukaan et ole persoona etkä tunnu tyyppikään olevasi, niin mikä..............
Mielestäni tässä yhteydessä ei ole lainkaan oleellista tuo koiran ja lapsen vertaus vaan ihmisten suhtautuminen itse ongelmaan ja siinä mielessä tässä ketjussa tuo vertaus on osuva.
On aivan ilmeistä, että monilla koirilla tuottaa ongelmia tuo yksinolo. Ei se ongelma siitä muutu miksikään kutsutaan sitä sitten eroahdistukseksi tai huonoksi kasvatukseksi.
Ehkä on parempi, että sinä ja Issu hoidatte nyt nämä nuoret ja kokemattomat koiran kasvattajat tästä lähtien?
Vai saisinko pyytää, että, koska ymmärrämme ilmiön "kokonaiskuva" eritavalla, jätämme nyt rauhaan ne, jotka haluavat keskustella koiran eroahdistuksesta?
koiramme joka ainoaa askelta. Jos vähänkin liikahti esim. TV:tä katsellessa niin heti havahtui koira. Vaan ei yksin jäädessään kuitenkaan pahoja tehnyt eikä metelöinyt.
Vaan kyllähän tuo ihan totisinta totta on joillekkin koirille, että yksin jäädessään käyttäytyvät "epänormaalisti", kuka milläkin tavalla. Kutsutaan käytöstä sitten millä nimellä tahansa taikka laitettakoon huonon koulutuksen piikkiin (mitä en itse kyllä suostu heti allekirjoittamaan) mutta ongelma lienee ihan oikea monella koiralla.
Tässä hieman lukemista aiheesta
http://www.barryklubi.com/artikkeleita/ahdistaako_ero.html#alkuun
http://varjo.us/ero.html
http://www.rekkurescue.com/RRsivut/faq.htm
http://www.lemmikkikauppa.net/koiramme.html
http://www.saunalahti.fi/tkennelk/tapahtumat_eakurssit_012005.htm
..lehdessä oli muuten mielenkiintoinen juttu eroahdistukseen liittyen, pyreneittenkoira esittelyssä.
Siinä sanottiin, että pyreneittenkoiralla laumasidonnaisuus kuuluu rotuun ja että sitä tarvitaan voimakkaan leimautumisen aikaansaamiseksi. Tästä syystä pyrreillä eroahdituskäyttäytyminen ei ole vika vaan suorastaan rotuominaisuus, joka siis johtuu alkuperäisen käyttötarkoituksen vaatimuksista.
Eli tästä voisi päätellä joidenkin voimakasta laumasidonnaisuutta omaavien rotujen jonkinlaisen eroahdistuksen olevan normaaliakin. Näin en kuitenkaan väittäisi ihan minkätahansa koiran kohdalla.
Mielenkiintoinen keskustelunaihe, johon oli pakko sekaantua, kun tuo koirien käyttäytyminen on lähellä sydäntä.
Ensinnä sanon , että omakohtaisia kokemuksia " eroahdistuksesta " ei ole, muuta kuin kahta kyseiseksi luokiteltua koiraa olen autellut ja onneksi mukavin tuloksin, jos sitä nyt kokemukseksi voi nimittää.
Ensinnä viestin aloittajan tapauksessa ei välttämättä taida olla ea :sta kyse. Vaikuttaa, että koira vaan syystä tai toisesta haluaa pitää häneen aina kun mahdollista jonkinnäköistä kontaktia. Se voi liittyä myös rotuominaisuuteen, esim. paimenkoiratyyppisillä roduilla tuo on ominaisempaa kuin esim. itsenäisillä rodulla.
Ei se välttämättä ole huono asia, mutta jos kysessä on muutoin stressiherkkä koira, niin se saattaa lisätä stressiä, jos koiran täytyy kokoajan olla " skarppina" .
Koiran jatkuva seuraaminen voi myös johtua epävarmuudesta miten reagoida omistajan liikuskeluun tai yleensä käytökseen eri tilanteissa.
Se saattaa myös liittyä ea:han ja olla yksi sen ilmenemismuoto.
No sitten sanaan koiran eroahdistus. Itse olen myös sitä mieltä, että sitä todella on. Onko sana eroahdistus ihan oikea sana, niin se on jo ainakin minulle vaikeampi juttu...
Itse puhun käytöshäiriöstä, siinä kuin muille koirille räyhääminen, liiallinen vahtiminen, sisälle ruikkkiminen ym, joka ea:ssa liittyy ja ilmenee jostain syystä yksin jätettäessä.
Eli on yksi käytöshäiriön muoto ja ilmenee joillakin pelkästään tai myös yhdistettynä muihin häiriöihin.
Se miksi sitä on , niin voi mielestäni johtua monesta asiasta tai niiden yhteissummasta. Mielestäni täällä on ihan hyviä mielipiteitä asiaan liittyen tullut puolin ja toisin.
Syitä omasta mielestäni on ( korostan omasta mielestäni ) puuttellinen johtajuus. Tämä kuulostaa monen korvaan hurjalta, pelkkä sana johtajuus, mutta itse lähden aina siitä, että puhuttakoon nyt vaikka koiraeläin laumasta, niin siellä on aina alfa eläin (johtaja), joka perheessä elävillä koirilla aina pitäisi olla ihminen. Koiran pitää täysin tietää olevansa johtajan alapuolella,eikä kyseenalaistaa sitä missään tilanteessa, tehdä se mielellään, kunnioittaa ja luottaa, nimenomaan luottaa, johtajaan joka tilanteessa. Ja se miten tuo saadaan aikaiseksi, onkin sitten meille ihmisille vastuullinen työ...
Itse lähden siitä, että mitä enemmän on tietoa koiraeläinten käyttäytymisestä ja nimenomaan laumakäyttäytymisestä, niin sen parempi.
Koirien käyttäytyminen kun normaalisti on mielestäni aika yksioikoista ja vietteihin perustuvaa ja loogista.Toisin kuin meidän ihmisten...
Varsinkin tuo loogisuus on tärkeimpiä ominaisuuksia, mitä meidän ihmisten pitäisi noudattaa koirien käsittelyssä.
Itse en niinkään allekirjoita säännöllisyyttä, omasta mielestäni ja kokemuksesta kyse on enemmän loogisuudesta. Pieni pentu on kuin tyhjä paperi, jolle omistaja alkaa kirjoittaa ja me määräämme miten se kirjoitetaan. Minä ja perheeni olemme esim. eläneet töiden puolesta vähemmän säännöllistäkin elämää, mutta emme koskaan opeta kovin säännöllistä elämää tai aikatauluja koirille, koska itse olen sitä mieltä, että jos näiden koirien elämäntilanne muuttuu, niin siitä voi muodostua melkoista stressiä ja sitä kautta ongelmia.
Eli kun koira tietää johtajan aina olevan luotettava ja turvallinen tilanteessa kuin tilanteessa ( myös yksinollessa ) niin se ei ehkä oireile.
Tärkeää on , että me ihmiset myös opetamme koirille tarkoin ja kunnolla ne asiat ja käyttäytymisen, mitä me niiltä odotamme. Kuten myös yksin jäämisen. Mitä perusteellisemmin ja pieniosaisemmin sen malttaa opettaa, niin tulokset ovat paremmat. Kannattaa myös aina varmistaa, että asiat on myös opittu, liian usein me ihmiset luulemme, että koirat osaavat jonkun asian kunnolla, vaikka eivät osaa. Sitten olemme sitä mieltä, että koira on tottelematon, kun ei tee mitä käsketään.
Myös nuo rotuvalinnat ovat tärkeitä. Eli kannattaa tarkoin miettiä itselle sopivaa rotua, ja sen erityispiirteitä kaikilta osin. Myös tässä tapauksessa se johtajuus painottuu.
Omasta mielestäni se onko kotona yksi vai useampi koira, ei ole ratkaisevaa. Yhtä lailla useammalla koiralla nuo asiat ( ylläolevat ) on pielessä, kuin sillä perheen yhdellä koirallakin. Tietysti yksilön reagointi eri asioihin voi hiukan tehdä eroja. Mutta yleensä, kun yhdellä koiralla perheestä on jokin käytösongelma, niin se myös on muillakin. Puhutaan esim. hihnassa räyhäämisestä, sisälle ruikkimisesta ja vaikka nyt sanasta eroahdistus.
Koira kun on laumaeläin, joten se nuorempi myös tarkkailee sen vanhemman koiran käyttäytymistä, ja varsinkin silloin enemmän kun ihmisen johtaja -asema ei ole ihan selvä.
Sanottakoon vaikka nyt yksikin esim. jossa perheen kaikki viisi koiraa kärsivät jonkinasteisesta ea :sta. Tosin monesta muustakin käytöshäiriöstä. Onneksi ovat pikkukoiria, noin niinku muiden kannalta . Huono vitsi...
Se onko rodulla tässä eroja ( vaikea ehkä sanoa,ellei joku hoitanut ole tehnyt tilastoja ), olisi mielenkiintoista tietää. Myös itsestäni olisi mielenkiintoista tietää ea koirien luonne luonnetestillä mitattuna. Esim. hermorakenne ja kovuus...
Noista pyrreistä sen verran ,kun tippaleipäaivoillani taas kelasin asioita, niin kun pyrren alkuperäinen tehtävähän on ITSENÄISESTI (tarkoitan tässä ilman ihmistä ) vartioida esim. lammaslaumaa, johon se pienenä jo hyvin leimataan, niin miten nyt tuo ea liittyy tässä tapaukkseessa pyrreen. Pikemminkin tulee mieleen, että se on jotain häiriötoimintaa, kun se ei voi suorittaa sille kuuluvaa luontaista toimintaa,ja taas tullaan loogisuuteen...
Mene ja tiedä, tuo oli nyt ihan vaan omaa pohdintaani, voi olla että ihan mettään meni...
Mielestäni eroahdistus on asia,kuten moni muukin käytösongelma, joka on huomioitava asia ja johon kannattaa puuttua miettimällä miten sen voi poistaa, eikä vähätellä, johtuu se sitten mistä tahansa.
Se on sekä koiralle kurja tilanne niin psyykkisesti, kuin voi myös kääntyä fyysiseksikin. Ja uskon, että moni koiraomistaja, jolla on ongelmia koiransa kanssa, saattaa myös olla aika huonoissa fiiliksissä. Kaikki ei myönnä syystä tai toisesta jos käytöshäiriöitä on, mutta toivon ainakin niiden joilla niitä on , osaavan ja saavan tarvittaessa myös apua...
Ja se käyttäytyykö se koira eroahdistuneisuutta jollain lailla osoittaen kerrostalossa tai omakotitalossa , ei ole koiran kannalta yhtään sen parempi. Kärsii se kummassakin tapauksessa, ja ainakin minä ajattelisin nimenomaan koirani hyvinvointia ...
Jos joku tämän nyt jaksoi lukea, niin toivottavasti sain edes jotain ajatuksistani loogisesti :) kirjoitettua.
Ja täysin eri mieltä saa olla vapaasti :)...
Nyt ihan asiallista keskustelua pyytäisin.
En oikein ymmärrä, mikä tässä eroahdistus-termissä oikein risoo. Voisitteko selittää tarkemmin?
Jos nyt teen yhteenvedon siitä mitä olen vastaustenne perusteella päätellyt, korjatkaa jos olen väärässä.
Issu: Sinua risoo, että annetaan uusi nimi koiran poikkeavalle käytökselle ja se nousee lähes jokapaikassa keskustelun aiheeksi. Eroahdistus käsitteen alle saatetaan tunkea koiran erityyppistä käytöstä, etkä ole samaa mieltä ovatko kaikki nämä käyttäytymisen eri muodot eroahdistusta. Et kuitenkaan kiellä, ettei koiralla voisi olla seuraavia oireita: omistajan lähtö aiheuttaa hätääntymistä, koira ulvoo, haukkuu, tekee sisälle pissit ja kakit sekä tuhoaa paikkoja yksinollessaan. Koiralla siis voi olla nämä kaikki oireet tai joku niistä. Jos oireita ilmee, useinmiten syy johtuu omistajan laiminlyönneistä kasvatuksessa. Olenko ollut tähän asti oikeassa?
Uma: Olet sitä mieltä, että nykyajan työkulttuuri on muuttanut rutiineja (ei rutiineja ollenkaan) ja että suhtautuminen koiriin on myös muuttunut. Yksinolon opettamisesta on puhuttu ennenkin, mutta nyt on tilanne tullut uusi käsite, joka ikäänkuin inhimillistää koiraa liikaa. Lisäksi rutiineiden puuttuminen saattaa tehdä koiran epävarmaksi ja käytösongelmaiseksi. Sinäkään et kuitenkaan kiellä ongelmallisen käytöksen olemassaoloa.
Jos siis olen tähän saakka ollut oikeassa, en vieläkään ymmärrä mikä eroahdistus käsitteen perimmäinen vika?
Koiran epäsopivaa käytöstä on siis olemassa, mutta kaikki poikkeava käyttäytyminen ei siis ole eroahdistusta. Kuten jossain aiemmassa viestissä sanoin, käyttäytymisen takana olevat syyt voivat olla muunlaiset kuin koiran ahdistuneisuus yksinolosta.
En tiedä, miksi eroahdistuksesta puhuminen on pahasta. Koiria on nykypäivänä enenemässä määrin, ja näin varmasti myös koiran käytösongelmiakin. Eikö silloin ole hyvä antaa suurelle yleisölle ymmärrettävä termi koiran epäsopivalle käytökselle ja korostaa ongeman yleisyyttä. Näin saadaan uudet omistajat tajuamaan heidän vastuunsa koiran opettamisessa.
Minusta kylläkin kaikissa eroahdistukseen liittyvissä neuvoisssa, yritään erottelemaan käytöksen takana olevat syyt ja niiden erilaiset hoidot. Eikä missään nimessä itse koiraa syytetä! Eroahdistustermin käyttö voi tietenkin tuntua liialta koirien inhimillistämiseltä, joten jos haluatte käyttäkää ko. käytökselle muuta nimeä. Ei ne käytösongelmat kuitenkaan minnekään katoa, vaikka termiä ei käytettäisikään.
löysit kyllä pointtini erittäin hyvin.
Rotujen lisääminen ja todella rutiinien lähes kokonaan puuttuminen, on kyllä aika voimakas tekijä tähän haluttomuuteen olla yksin. Myös ennen touhuttiin vähemmän koirien kanssa, joka ehkä myös on suuri tekijä tässä muuttuneessa tilanteessa.
Ei siitä asian puhumisessa ole mitään pahaa. Vain se pistää miettimään miten meidän kalkkisten koirat eivät noin käyttäydy, eivät nykyisetkään.
Hoidoiksi tungetaan rauhoittavia ja itse ongelmaan harva tarttuu. Onhan se hieno sana se eroahdistus. Mutta kun se ei ole se kaikki. Nykyään hössötetään niin perusteellisesti ja koulutetaan ongelmakoirien kouluttajia........
Kun alkuun pitäisi jo kouluttaa niitä kasvattajia ja antaa vanhempien luonteille suurempi arvo kuin esimerkiksi lonkille. Toinen yhtä tärkeä pointti on se rodun valinta. Eli pallo on ostajan käsissä. Ostetaan suojelu koiria ,ostetaan käyttökoiria, ostetaan mitä vain. Ja kuitenkin tuollainen työkoira vaatii rodulleen tyypilliset olot. Totta helskutissa koira ahdistuu ja tuhoaa huushollin. Ei pelkkä tokoilu riitä, ei alkuunkaan.
Sitten nämä Seropit ja risteytyskoirat sama juttu.
Eli yksinkertainen lääke:
Kasvattajat katsokoon käyttämänsä materiaalin korvien välit.
Ostajat ostakoon koteihinsa sopivia rotuja. Ei lähiö rivi tai kerrostalo todellakaan sovi kovalle työkoiralle. Johonki se sen energiansa ja stressinsä purkaa, ellei muuhun niin pirun huonoon käytökseen, ja huushollin hajoittamiseen.
Seropi ostajat oltava entistä tarkempia koirien ja rotujen taustoista. ja ielä olisi ehkä mietittävä miksi näistä työkoirista on tehty niin sanotut näyttely linjat.
Tässä se on.
jo aivan kaikki, johon mulla ei ole mitään lisättävää!
Täysin samaa mieltä olen uman kanssa!!
Myös minä ihmettelin tätä uutta hienoa sanaa, eroahdistus. Toki koira voi potea eroahdistusta,mutta se teoria mikä siihen vedetään on minusta aika ihmeellinen,siis laumateoria.Jos ajatellaan puhtaasti laumaa,niin ihmisten keksimä teoria ei voi pitää paikkaansa,ei sit mitenkään.
Eroahdistuskoira kärsii luottamuspulasta,se on kuollakseen peloissaa,ei sen takia että se on johtaja joka on huolissaan muusta laumasta,vaan juuri päinvastoin.Pieni pentu,joka on erotettu omasta koira laumasta ja siirretty ihmisen kanssa olemaan,se tarvii paljon turvaa ja tukea,mut täälläkin paukutetetaan ohjeita johtajuusharjoituksista,pennulle, ei ihme että on paljon pahoin voivia koiria.
Koira tarvii johtajan,mut laumateorialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Tämä jos mikä on koiran inhimmillistämistä,kun kuvitellaan että ihminen ja koira perustaa lauman.
Koira on oppinut lukemaan ihmistä,mutta ihminen ei koskaan opi lukemaan koiraa.
Aika on tosiaan muuttunut,koira ei. Suurin muutos on varmaan se, että koira otetaan heti ,ei oteta selvää rodun ominaisuuksista,on sekarotusia joiden luonteesta ei ole mitään käsitystä.Ei ole aikaa koiralle.Ja ajan puute on suurin syy ongelmiin.Pentuaika on kaikista tärkein,niin kasvattajan luona kun sit uudessa kodissa.Ja nyky rahakasvattajat pilaa pennut jo ennen luovutusta.
Minusta osuit asian ytimeen. Olen täysin samaa mieltä.
Kyllä ihmisten pitäisi miettiä tarkoin rotuvalintaa, mikä on omalle perheelle sopivin. Mielestäni tässä on kasvattajillä hyvin tärkeä asema, eli ottaa selville tajuaako ostajat mitä ovat hankkimassa. Eikä myydä koiriaan mihin tahansa koteihin. Kasvattajien täytyy myös yrittää jalostaa mahdollisimman hyväluonteisia, terveitä ja rodunomaisia koiria.
Tuo joidenkin rotujen jako näyttely ja käyttöpuoleen ihmetyttää minua. Jos rodunomaiseen piirteeseen kuluu esim. kova suojelu- tai metsästysvietti, onko mitään järkeä jalostaa tätä piirrettä pois ainoastaan sen takia, että ihmiset saisivat mukavia _seura_koiria. Että mikä mieli on muuttaa rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta? Ehkä niiden jotka haluavat vain seuralaisen itselleen, pitäisi valita siihen luonteeltaan sopivampi rotu. Ja vaikka se saksanpaimenkoira (huom. pelkkä esimerkki rodusta) onkin jonkun mielestä hienon näköinen, niin ei sen ulkonäön ihannointi voi olla syy koiran hankintaan!
Vielä eroahdistuksesta: Jos eroahdistuksen (lue: koiran ongelmakäyttäytymisen) syitä ei pyritä edes tutkimaan ja analysoimaan ja annetaan vaan lääkettä, niin kyllä siinä mennään minunkin mielestä metsään.
En sekoo tuohon tappeluun joka on aiheesta käynnissä. Minun koira Irlannin terrieri on aika paljon minun kanssa mutta joutuu väliilläolemaan yksinkin. ei ole ongelmia. eräs edellinen koira pinseri oli paljon vaikeampi. se seuraisi minua sisälläkin joka paikkaan. tämä nykyinen ei seuraa ellei ole joku asia taustalla. jos se alkaa kuljeksia perässä niin tiedän että sillä on nälkä tai jano tai pitää päästä pihalle tai ulkoa on huomannut jotain kiinnostavaa tai epäilyttävää. muuten saan liikkua miten vain. luulen siinä olevan jotain rodunkin kanssa tekemistä tai on niin vahvasti sinuun leimautunut. työkaverilla on tuo borderikollie ja se kuulema on aina jaloissa. edellinen oli airedale ja sitä ei kuulema kiinostanut kuka liikkui mitenkin.
tappeluks nää jutut täällä aina menee. Kuitenkin luin kaikki vastaukset ja tulin siihen tulokseen, ettei meillä ole syytä huoleen, vaikka koira seuraakin, kun ei yksinään tee pahojaan eikä huuda ja kaiken kaikkiaan vaikuttaa ihan täysjärkiseltä koiralta, joka vaan haluaa olla omistajansa lähellä(en käyttänyt sanaa laumanjohtaja, kun siitäkin voi joku vetää herneet nenäänsä) Mutta kiitos kaikille vastanneille ja hauskaa kevättä ahdistuneille ja einiinahdistuneille tasapuolisesti.
Tappeluksihan turhan monet keskustelut saattavat mennä. :(
Mutta tuskin sinun koirallasi on siis eroahdistusta, kyllä vakavasti oirehtivan koiran tunnistaa aika helposti.
Ja sekin on totta mitä sanoit minulle tuossa aikaisemmin, että omakotitalossa asuessaan on vaikeampi tajuta ongelman laajuutta. Varmasti hyvinkin eristetyssä kerrostalossa koiran ulina ja haukku kuuluvat selvästi ja hermostuttavat ihan syystäkin naapureita.
Tuollainen koirien ongelmakäyttäytyminen saattaa helposti aiheuttaa koiravihaa, mikä on tietenkin kurjaa. Monesti myöskään naapurit eivät uskalla/älyä/viitsi tulla sanomaan haukunnasta koiran omistajalle itselleen, vaan aikansa sitä kuunneltuaan ja hermonsa totaalisesti menettäneinä sitten tekevät valituksen isännöitsijälle tai jopa yrittävät vahingoittaa koiraa. Täälläkin useissa keskusteluissa näkee mielipiteitä, ettei koiran paikka ole kerrostalossa koska aina metelöivät. Tämä kaikki on varmaan koiramäärän runsaasta lisääntymisestä ja ihmisten viitsimättömyydestä opettaa koirallensa edes peruskäyttäytymissääntöjä.
Hauskaa kevättä sinullekin, äläkä ota turhan vakavasti näitä tulikivenkatkuisia mielipiteiden vaihtoja! ;)