Onko miniä aina se toinen nainen joka "varastaa" äidin kultamussukan.
Miksi jotkut äidit yhä höösäävät ja huolehtivat vaikka poika olisi jo yli 40v. Eikö osata luopua? vai onko se mustasukkaisuutta. Tälläisillä anopeillahan on poikkeuksesta myös huonot välit miniäänsä.
Miksi jotkut äidit yhä höösäävät ja huolehtivat vaikka poika olisi jo yli 40v. Eikö osata luopua? vai onko se mustasukkaisuutta. Tälläisillä anopeillahan on poikkeuksesta myös huonot välit miniäänsä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ainoa kohde, johon hän on koko pojan olemassa
olon ajan kohdistanut huolenpitoansa ja kiinty-
mystänsä, silloin äiti helposti jatkaa hössötys-
tään pojan avioiduttuakin.
Se on ikävää ja usein pilaa poikansa avioliiton,
aiheuttaa ristiriitoja.
Olen onneksi ollut sellainen äiti, että olin onnellinen, kun poikani perusti perheen.
Heidän lapsensa ovat olleet ilonani. En häiritse
heidän rauhaansa turhan usein. Menen silloin,
kun kutsutaan ja soittelen silloin tällöin.
kertomaa. Appeni oli/on (hän elää vielä) suuren sisarusparven kuopus ja äitinsä huolehti myös. Kuulin tämän vain ohimennen kun appivanhempani juttelivat. Mieheni pikkuveli oli 13 kun minä ja mieheni (s.64) menimme naimisiin. Eikä anoppini varmaan olisi höösännyt miestäni siltikään, kun tietää että mieheni pärjää.
"Äiti" ,- kun sen nimen saa, on onnensa kukkuloilla. Silloin aviopuolisosi ja lapsesi saavat sinulta täyden rakkauden, ja itsekin olet heidän rakkautensa kohde.
Mutta nimet eivät lopu tähän. Eräänä päivänä muutut "anopiksi" , vaikka et tahdo. Olet kyllä onnellinen siitä, että poikasi on aikuistunut, hankkinut ammatin ja sitten työpaikan, auton, paljon ystäviä ja sitten vaimon, saanut lapsenkin. Olet onnellinen poikasi perheen puolesta!
Mutta joku näyttää kaikesta hyvästä huolimatta tosi vihaiselta. Mitä pahaa olet tehnyt? Olet ollut antelias, olet ollut kohtelias, olet yrittänyt rakastaa...
Johtuuko se vain "anoppiudesta"?
äityis kotoa mihinkään, vaan kestää lopun elämää. Se todella karmeaa jos miniä ei hyväksykkään anoppia, vaan on niinkuin kaksi naista napit vastakkain. Entäs jos tosiaan odottaa sen miniän tuloa ja hän ei hyväksykkään.
Minä nyt anoppina olen tänä vuonna sitä mieltä että miniäni nauttisi äitienpäivää oman perheensä parissa. Poikani ja lapsenlapsi tulivat kyllä lauantaina minua tervehtimään kun miniällä sattui olemaan työpäivä. Ajattelen että olen ollut äiti 30 vuotta ja saanut huomiota osakseni vaihtelevavasti mutta miniäni 7 vuotta. Pojan tyttären kanssa kertailimme kahvin ja aamiaisen laittoa ja toivottavasti poikani tarjoama lounas on heille mielyttävä yhteinen hetki. Aikaisempina vuosina mennyt vähän siihen tyyliin että ovat kiirehtineet toisen anopin luo tai molempien ettei vain kukaan loukkaantuisi. Nyt toista anoppia ei enään ole. Toivottavasti oli ok ratkaisu. Hyvää äitienpäivää vaan kaikille. Tänä vuonna näin - minä nautin vapaana olosta.
Meillä on vietetty äitienpäivää vaihtelevasti joskus anoppilassa, sinne on matkaa 500km, mikä ei ole mikään ongelma. He ovat olleet täällä. Mieheni vanhin veli perheineen ja toistaiseksi perheentön pikkuveli asuvat myös siellä. Isäni on sairaalloinen, ja sinne menemine on aina vähän niin ja näin. Kortit on lähetytty jokavuosi minä valitsen ja kirjoitan ja lähetän. anoppi ja appi ymmärtävät että poikansa on kiireinen ja ehdi paneutua, hän soittaa sitten. Anoppini ja appeni ovat maailman parhaat appivanhemmat, rakastan heitä.
Tiedän useamman tapauksen missä äiti on raivokkaan mustasukkainen pojastaan.Poika on ikäänkuin miehen korvike.Nämä naiset ovat äärimmäisen itsekkäitä. Kaikki pojan naisystävät ovat hänen kilpailijoitaan. Uskoisin jokaisen tuttavapiiristä löytyvän tällaisen tapauksen, koska itse olen heitä tavannut useampia.
Pojalla ei ole mitään mahdollisuutta perustaa omaa perhettä tai seurustella kenenkään naisen kanssa.
En tiedä onko poikien luonteessa jotain ressukkaa, vai miksi antavat äidin määräillä. Tai äiti on pienestä pitäen ominut pojan itselleen niin että hän ei pysty kuvittelemaan muunlaista elämää.
Minä suon pojalleni ilomielin oman perheen ja elämän,nautin vapaudestani kun ei tarvitse enää huolehtia kun itsestään.
Minä ainakin pidän pojastani kiinni sen takia, kun hän osaa laittaa kuntoon tämän minun "huvikalustoni", kun ensin itse olen kaikki sekoittanut, enkä osaa korjailla.
En osaa edes päivittää noita palomuureja ynnämuita virustorjuntoja.
Pojasta on apua paljonkin juuri näissä konellisissa jutuissa.
*tirskuntaa*
Anoppi ja miniä katselivat yhdessä herttaisesti
uinuvaa pienokaista. Keskustelivat siinä
tulevaisuudesta.
Miniä-äiti: Kukaan nainen ei varnmaankaan ole
kyllin hyvä minun pojalleni.
Anoppi: Voi, tiedän tarkalleen mitä tarkoitat.
Näin se on ja niin se on aina ollut.