Mä täältä kerran häippäsin
kera myrskyisten pohjoistuulten
Nyt kevätpuolella palailin
myötä tuulten eteläisten.
Kun kevätilmaa nuuhkitte
herkillä nenillänne
minutkin ehkä huomaatte -
olen takaisin tullut tänne.
kera myrskyisten pohjoistuulten
Nyt kevätpuolella palailin
myötä tuulten eteläisten.
Kun kevätilmaa nuuhkitte
herkillä nenillänne
minutkin ehkä huomaatte -
olen takaisin tullut tänne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tervetuloa takaisin
Sinä kadonnut Itätuuli,
minäkin sinne palaisin
missä hersyvä on huuli.
(ja kunnon katalysaattorit :))
sille kuuluisalle Pierulle, joka katosi Saharaan männä vuonna?
Kysymys oli kaiketi tarkoitettu Pietrolle, jolle en tiedä olevani sukua?
niin olikin, sori, ni onko?
Kuin virta vierii, aavikolla tuuli puhaltaa,
niin päivistäni jälleen taas päivä katoaa.
Mut milloinkaan ma surrut ole asiaa en kahta:
En päivää, mikä jäi jo taa, en päivää tulevaa.
(Omar Khaijam tämän omisti, minä sen fonin)
Kun maailmalle lähdin kulkemaan
se oli kohta kai lahje vasen,
molskihousujen tiiviiden suojasta
ihan yksinäin - en kahden.
Kun takaisin tänne nyt palasin
niin tutuksi paikat totesin
oli lahje tämä niin oikea,
ylös mennessä niin kotoisa.
Ihteksein oon ihimetelly
astronauttein housuja,
kun oon joskus tirkistelly
rakettien nousuja.
Housuthan on kaasutiiviit,
sisällään ne pitävät
kaiken, niinku peltiliivit,
pienimmätkin pihinät?
Jälkeen hernerokkapurkin
tuo voi olla hankalaa.
Vaikka kuinka tuota urkin,
vastausta en silti saa.
keväisten tuoksujen vallitessa vihdoin maankamarallamme olet jälleen ilahduttamassa meitä pitkästä aikaa, siispä tervetuloa takaisin, Pietro Sahara!