Henkilökohtaisesti minua ärsyttää tämä jonkin sortin mania, joka näyttää vallanneen Suomen, eli tynkänimien anto!
Siis ällöttävät lyhennykset tai usein jopa keksityt nimet tyyliin: Keni, Dani, Timi, Miki, Jake, Tiko, Saku jne... jopa Betu ja Kane!
Lapsiparat...
Siis ällöttävät lyhennykset tai usein jopa keksityt nimet tyyliin: Keni, Dani, Timi, Miki, Jake, Tiko, Saku jne... jopa Betu ja Kane!
Lapsiparat...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Niin niitä nimiä syntyy. Lyhentämällä, lisäämällä, suomentamalla, keksimällä, muuntumalla, eipä tuo mikään kovin "uusi" juttu ole. Niin niitä nimiä on kautta aikojen tullut.
vaikka yleensä ennen lemppari nimi oli lyhenne
oikeasta nimestä.
nykyjään ei tarvitse ees semmoisia keksiä,jos lyhkäsen nimen antaa,koska siitä on jo vaikee alkaa vääntää,ainakaan lyhennettä.sopii kutsuma nimeksi jo valmiiksi...
samoin Ticu ja Tacu ... hih-hih-hiii
Saku on ollut allakassa vaikka kuinka kauan, joten se ei ole uusi lyhennetty muotinimi!
Saku on Sakari...
Saku on oma nimensä ja usein Sakari -nimisiä kutsutaan Sakuiksi, mutta edelleen Saku on oikea etunimi ilman mitään lyhennelmiä.
Ja voisit keksiä ihan itse nimimerkin, kun et edes tajua mitä nimimerkkini tarkoittaa ;)
olisi tajuttava nimmarisi merkitys? Olisiko se jotenkin tärkeää muille kuin sinulle itsellesi?
(mema-c tai memo-c, riippuen sukupuolestasi, olisi parempi). Tajusitko?
..annetiin koirille. Mutta nykyjään lapset on alennettu lemmikkien tasolle.
Jokainen joka tietää jotain nimihistorista,tietää et kautta aikojen nimet johdettu jostain muusta pidemmästä nimestä!
Ei mikään muoti-ilmiö.
Ottakaahan asioista selvää,ennekuin kirjoitatte.
olet seurannut? Viimeiset kolme vuotta vai jopa viisi? Muodista tässä on kysymys eikä mistään nimihistoriasta, parahin ekspertti.
Naurettavia ovat nämä nimien väännökset - lyhentelyt ainakin kansainvälisesti katsottuna.
Mikset itse lue ja ota asioista selvää...
Luehan alempaa,kaktus vastasi jo puolestani.
Samaa piti sinulle kirjoittaa,luehan nimihistoriaa niin et ole tietämätön.
Karmeampaa on se kun k-kirjaimia muutetaan c-kirjaimeksi. Hyvänä esimerkkinä tästä vaikkapa Marco. Voiko idioottimaisempia vanhempia enää olla (jos siis ovat molemmat suomalaisia eivätkä esimerkiksi italialaisia). Sanon nykyään kaikkia Marcoja Marsoiksi. Ihan vittuuttaan vain ja erityisesti jos vanhemmat ovat paikalla. Olen huomannut tämän aiheuttavan suurta närkästystä vanhemmissa. Yksi tuttavamies sai hirveän raivarin, kun olin koko illan puhutellut hänen poikaansa Marsoksi. Hän hyökkäsi kimppuuni ja yritti lyödä. Tartuin äijää kurkusta kiinni ja puristin niin lujaa, että äijällä silmät vaan muljahteli. Sanoin samalla sille käntylle, että mitä se Marson isukki nyt noin hermostui. Vaimonikin nauroi vedet silmissä. Ukkeli oli sitten loppuillan hiljaa ja piteli teatraalisesti kurkkuaan.
Niin, ennen vanhaan Suomessa oli ihan yleinen käytäntö kirjoittaa K-kirjain C-kirjaimella. Sukututkimuksista voit itsekin selvittää tätä asiaa. Minullakin on suvussa ollt Caisa, Ulrica, Michel (=miehen nimi ja lausutaan Mikkel, nykyään Michel on tuossa kirjoitusasussa lähinnä naisen nimi vrt. Michelle),Carolina ym.
Johtunee aika paljon siitä että "ennen vanhaan" (siis 1800-luvulla ja sitä aikaisemmin) enemmistö papeista oli ruotsinkielisiä ja nimet kirjattiin sen mukaisesti. Puhekielessä henkilön kutsumanimenä käytettiin useimmiten jotain ihan perisuomalaista nimeä kuten esim. Kaisa. Poikkeuksena tietysti ne perheet joissa ruotsi oli kotikielenä. Nimien suomentamisesta käydään edelleenkin vääntöä sukututkijoiden kesken.
Täytyy kyllä myöntää että hieman kornilta näyttää nämä "Marco Möttöset" nykyajan tekstissä luettuna. Jos ihan tavallisen suomenkielisen perheen tyttärelle annetaan nimeksi polleasti esim. Victoria Albertina Desiree (olen nähnyt...) niin nykyaikana sitä ei edes voi laittaa papin "ruotsinnoksen" piikkiin vaan se on kyllä ihan vanhempien omaa snobbailua. Ja lapsi saa kuitenkin kaveripiirissä jonkun lyhyen lempinimen - toivottavasti.
Kirjoittaja on ollut valitettavasti väärässä. Eihän c:tä lueta s:ksi vaan ts:ksi; näin on laita useissa Euroopan kielissä.
Marco on siis luettuna martso, aivan kuin Nico on nitso.
(Toivottavasti kyseisen martson isukkikin tietää asian.)
Käytän sitä s-äännettä, koska olen huomannut kyseisen äänteen käytön aiheuttavan kohteissani erityisen suurta vitutusta. En tiedä mistä johtuu, mutta näin olen empiirisesti saanut kokea.
Kyllä minuakin päivittäin ihan puistattaa tämä Suomea valtaava kamala lyhennysmania, jonka jotkut ymmärtämättömät ovat aloittaneet jo 1800-luvulla (eräät jopa vieläkin aiemmin!).
Päällimmäisinä tulevat mieleen ällöttävät lyhenteet tai usein jopa keksityt nimet tyyliin:
Juha (Juhani) suluissa nimi, josta lyhenne on väsätty
Timo (Timotheus)
Eero (Eerik)
Eetu (Edward)
Elsa (Elisabet)
Elvi (Elviira)
Esa (Esaias)
Esko (Eskil)
Kari (Makari)
Mari (Maria)
Ja lukemattomat muut vainaja-, vanhus-, aikuis-, nuoriso- ja lapsiparat...
Onneksi kukaan onneton ei vielä ole saanut nimekseen Betua, siitä se kansainvälinen kriisi vasta syntyisikin.
ELI SIIS MITÄ TAHDOIN SANOA: nimiä on aina lyhennetty ja muutettu alkuperäisistä muodoistaan. Turha sitä oikeasti on kauhistella.
se todella on, sillä makuasioista ei... ja älykääpiöitä riittää!
Ja tuota Betua on ehdoteltu kauniina nimenä täälläkin.
Makario on se aito muoto... ja suomennokset taitavat olla hieman eri asia kuin nämä ah, niin modernit lyhennelmät.
Ja mikä jumalauta siinä on että pitää laittaa etunimeksi vaikka Charlotta ja sukunimi on sitten Virtanen ja Mäkinen. Siis mikään ei ole hirveämpää ja kertoo vanhempien kapasiteetista muutoinkin.
Charlotta Alexandra Virtanen kuulostaa niin idioottimaiselta, että periaatteessa kannatan lobotomiaa ja pakkosterilisaatiota vanhemmille, jotka tällaisia nimiä lapsilleen antavat.
Keskustelemme siis lyhennysmaniasta. Mistä nimestä Charlotta on lyhennys? Mikä on Matti Järvisen kapasiteetti?
Matti Järvisen? Mikä on jääräpään kapasiteetti?