Miten pelkäävä skitsofreenikko hoitoon?

Työttömillä on usein ravitsemus kohdallaan joten verikokeissa ei näy mitään.

M1 lähetteellä hoito on mahdollista

Ei välttämättä. On olemassa tapauksia joissa podetaan ihan perusteetonta pelkoa. Esimerkiksi. "Hulluja" voidaan pelätä ilman omakohtaista kokemusta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei välttämättä. On olemassa tapauksia joissa podetaan ihan perusteetonta pelkoa. Esimerkiksi. "Hulluja" voidaan pelätä ilman omakohtaista kokemusta.

"Ei välttämättä. On olemassa tapauksia joissa podetaan ihan perusteetonta pelkoa."

Kyllä, ihmisillä voi olla perusteettomia pelkoja.Skitsofrenia diagnoosin saaneilla on kuitenkin ihan perusteltu syy pelätä terveydenhuoltoa, erityisesti niillä jotka ovat pakkohoidon kokeneet.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei välttämättä. On olemassa tapauksia joissa podetaan ihan perusteetonta pelkoa."

Kyllä, ihmisillä voi olla perusteettomia pelkoja.Skitsofrenia diagnoosin saaneilla on kuitenkin ihan perusteltu syy pelätä terveydenhuoltoa, erityisesti niillä jotka ovat pakkohoidon kokeneet.

Lue lisää

Onko samalla logiikalla jokaisella skitsofreenikon läheisellä perusteltu pelko skitsofreenikkoja kohtaan? Ite en ihan tuolle tielle lähtis.

Anonyymi kirjoitti:

Onko samalla logiikalla jokaisella skitsofreenikon läheisellä perusteltu pelko skitsofreenikkoja kohtaan? Ite en ihan tuolle tielle lähtis.

"Onko samalla logiikalla jokaisella skitsofreenikon läheisellä perusteltu pelko skitsofreenikkoja kohtaan?"

Jos on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa jonkin tahon puolelta, silloin pelko on perusteltu, joskin se voi osoittautua aiheettomaksi.

Pakkohoidossa käytetyt menetälmät on todettu ihmisoikeuksien vastaisiksi, joten kyseisen hoidon pelkäämiseen on vahvat perusteet.

https://madinfinland.org/kannanotto-psykiatristen-potilaiden-ihmisoikeuksien-puolesta/

"YK:n erityisraportoija Dainius Puras puolestaan on vuonna 2017 julkaisussa raportissaan jokaisen oikeudesta nauttia korkeinta mahdollista fyysistä ja psyykkistä hyvinvoinnin tasoa korostanut, että psykiatrisen pakkohoidon perustelu pöytäkirjaluonnoksessa esillä olevalla ”lääketieteellisellä välttämättömyydellä” ja ”potilaiden vaarallisuudella” ovat vanhentuneita, subjektiivisia näkemyksiä, jotka potentiaalisesti tarjoavat mahdollisuuden rikkoa ihmisoikeuksia mielivaltaisesti. Myös Puras vaatii paradigman muutosta kohti ihmisoikeusperusteista mielenterveystyötä ja psykiatrisen pakkohoidon lakkauttamista, siinä missä lisäpöytäkirjaluonnos uhkaa vahvistaa pakon käytön laillisuuden vuosiksi eteenpäin.

YK:n erityisraportoija Juan Méndez puolestaan on todennut vuonna 2013 julkaistussa lausunnossaan kiduttamisesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä tai alentavasta hoidosta tai rankaisemisesta, että huolimatta pyrkimyksistä lopettaa pelkän invaliditeetin perusteella tehtävät psykiatriset pakkotoimenpiteet kidutuksen muotona, käytäntöjä on kuitenkin jatkettu naamioiden vakavat ihmisoikeusrikkomukset ”potilaiden parhaaksi” ja mielenterveysammattilaisten ”hyviksi aikomuksiksi”. Samaa ihmisoikeusrikkomusten naamiointia hyviksi aikeiksi ja potilaiden parhaaksi näyttäisi jatkavan Oviedon sopimuksen lisäpöytäkirjaluonnos voimaan astuessaan."

Anonyymi kirjoitti:

"Onko samalla logiikalla jokaisella skitsofreenikon läheisellä perusteltu pelko skitsofreenikkoja kohtaan?"

Jos on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa jonkin tahon puolelta, silloin pelko on perusteltu, joskin se voi osoittautua aiheettomaksi.

Pakkohoidossa käytetyt menetälmät on todettu ihmisoikeuksien vastaisiksi, joten kyseisen hoidon pelkäämiseen on vahvat perusteet.

https://madinfinland.org/kannanotto-psykiatristen-potilaiden-ihmisoikeuksien-puolesta/

"YK:n erityisraportoija Dainius Puras puolestaan on vuonna 2017 julkaisussa raportissaan jokaisen oikeudesta nauttia korkeinta mahdollista fyysistä ja psyykkistä hyvinvoinnin tasoa korostanut, että psykiatrisen pakkohoidon perustelu pöytäkirjaluonnoksessa esillä olevalla ”lääketieteellisellä välttämättömyydellä” ja ”potilaiden vaarallisuudella” ovat vanhentuneita, subjektiivisia näkemyksiä, jotka potentiaalisesti tarjoavat mahdollisuuden rikkoa ihmisoikeuksia mielivaltaisesti. Myös Puras vaatii paradigman muutosta kohti ihmisoikeusperusteista mielenterveystyötä ja psykiatrisen pakkohoidon lakkauttamista, siinä missä lisäpöytäkirjaluonnos uhkaa vahvistaa pakon käytön laillisuuden vuosiksi eteenpäin.

YK:n erityisraportoija Juan Méndez puolestaan on todennut vuonna 2013 julkaistussa lausunnossaan kiduttamisesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä tai alentavasta hoidosta tai rankaisemisesta, että huolimatta pyrkimyksistä lopettaa pelkän invaliditeetin perusteella tehtävät psykiatriset pakkotoimenpiteet kidutuksen muotona, käytäntöjä on kuitenkin jatkettu naamioiden vakavat ihmisoikeusrikkomukset ”potilaiden parhaaksi” ja mielenterveysammattilaisten ”hyviksi aikomuksiksi”. Samaa ihmisoikeusrikkomusten naamiointia hyviksi aikeiksi ja potilaiden parhaaksi näyttäisi jatkavan Oviedon sopimuksen lisäpöytäkirjaluonnos voimaan astuessaan."

Lue lisää

Pelko on jännä juttu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielentilatutkimus

Anonyymi kirjoitti:

"Onko samalla logiikalla jokaisella skitsofreenikon läheisellä perusteltu pelko skitsofreenikkoja kohtaan?"

Jos on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa jonkin tahon puolelta, silloin pelko on perusteltu, joskin se voi osoittautua aiheettomaksi.

Pakkohoidossa käytetyt menetälmät on todettu ihmisoikeuksien vastaisiksi, joten kyseisen hoidon pelkäämiseen on vahvat perusteet.

https://madinfinland.org/kannanotto-psykiatristen-potilaiden-ihmisoikeuksien-puolesta/

"YK:n erityisraportoija Dainius Puras puolestaan on vuonna 2017 julkaisussa raportissaan jokaisen oikeudesta nauttia korkeinta mahdollista fyysistä ja psyykkistä hyvinvoinnin tasoa korostanut, että psykiatrisen pakkohoidon perustelu pöytäkirjaluonnoksessa esillä olevalla ”lääketieteellisellä välttämättömyydellä” ja ”potilaiden vaarallisuudella” ovat vanhentuneita, subjektiivisia näkemyksiä, jotka potentiaalisesti tarjoavat mahdollisuuden rikkoa ihmisoikeuksia mielivaltaisesti. Myös Puras vaatii paradigman muutosta kohti ihmisoikeusperusteista mielenterveystyötä ja psykiatrisen pakkohoidon lakkauttamista, siinä missä lisäpöytäkirjaluonnos uhkaa vahvistaa pakon käytön laillisuuden vuosiksi eteenpäin.

YK:n erityisraportoija Juan Méndez puolestaan on todennut vuonna 2013 julkaistussa lausunnossaan kiduttamisesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä tai alentavasta hoidosta tai rankaisemisesta, että huolimatta pyrkimyksistä lopettaa pelkän invaliditeetin perusteella tehtävät psykiatriset pakkotoimenpiteet kidutuksen muotona, käytäntöjä on kuitenkin jatkettu naamioiden vakavat ihmisoikeusrikkomukset ”potilaiden parhaaksi” ja mielenterveysammattilaisten ”hyviksi aikomuksiksi”. Samaa ihmisoikeusrikkomusten naamiointia hyviksi aikeiksi ja potilaiden parhaaksi näyttäisi jatkavan Oviedon sopimuksen lisäpöytäkirjaluonnos voimaan astuessaan."

Lue lisää

Sinulla ja YK:n erityisraportoijilla taitaa olla se yhteistä, että teillä on todella jalot ajatukset, mutta te taidatte yhtä vähän kiertää tuolla kadulla pelastamassa näitä pelokkaita skitsofreenikoita?

Tulee ihan mieleen Homer Simpsonin vaalilupaus. "Eikö joku muu voisi tehdä."

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla ja YK:n erityisraportoijilla taitaa olla se yhteistä, että teillä on todella jalot ajatukset, mutta te taidatte yhtä vähän kiertää tuolla kadulla pelastamassa näitä pelokkaita skitsofreenikoita?

Tulee ihan mieleen Homer Simpsonin vaalilupaus. "Eikö joku muu voisi tehdä."

Lue lisää

"Sinulla ja YK:n erityisraportoijilla taitaa olla se yhteistä, että teillä on todella jalot ajatukset, mutta te taidatte yhtä vähän kiertää tuolla kadulla pelastamassa näitä pelokkaita skitsofreenikoita?"

Suomen psykiatrinen hoito loukkaa ihmisoikeuksia, se on fakta.Oletko sitä mieltä että psykiatrisen hoidon epäkohtiin ei pitäisi puuttua?Pitäisikö vain jatkaa miljardien syytämistä järjestelmään joka vahingoittaa ihmisiä joita sen on tarkoitus auttaa, etenkin kun meillä on parempia keinoja.

https://madinfinland.org/avoin-dialogi-malli-muuttaa-mielenterveystyon-paremmaksi/

”Keroputaan malliksi” kutsuttu Tornion seudulla toteutettu mielenterveyshoidon tapa leviää maailmalla. Hoidossa keskeistä on potilaan ehdoilla etenevä tasa-arvoinen keskustelu. Hoitoon pääsee heti ja hoitoon osallistuvat myös sairastuneen läheiset. Hoitosuhteessa säilyy sama hoitaja ja tunnelma on tuttavallinen.

Keskusteluja käydään etunimillä ja hoitajat tekevät kotikäyntejä. Lääkärit eivät anna diagnooseja, jotta potilaan ei tarvitse leimautua siihen loppuelämäkseen. Keroputaan malli on tuottanut tulosta: ongelmia pystytään ratkaisemaan varhaisessa vaiheessa, koska hoitoon pääsee nopeasti.

Tornionseudulla mielenterveyspotilaat käyttävät vähemmän lääkkeitä, paranevat nopeammin ja eläköityvät harvemmin kuin muualla Suomessa. Nuorten syömishäiriöitä ei Tornion seudulla pahemmin ole.

Hoitomallin periaatteet
Hoitotilanteet lähtevät psykoottisen ongelman tai muun kriisin kohtaamisesta.

Tärkeät periaatteet:

välitön apu kriisissä,
sosiaalisen verkoston näkökulma hoitoratkaisuissa,
joustavuus ja liikkuvuus,
työntekijöiden vastuullisuus,
työn psykologisen jatkuvuuden turvaaminen,
epävarmuuden sietäminen ja
dialogisuus keskustelun muotona.
Välitön apu
Torniossa on ollut jo 1990-luvulta lähtien käytössä avoimen dialogin hoitomalli, jossa potilas pääsee heti hoidon piiriin ilman terveyskeskuksesta kirjoitettua lähetettäkin. On järjestettävä jatkuvasti toimiva kriisipalvelu, ja tärkeää järjestää ensimmäinen hoitokokous aivan hoidon alkuvaiheessa[6].

Sosiaalinen verkosto
Hoitomalli lähtee ajatuksesta, että mielenterveysongelmat johtuvat ennen kaikkea ihmisten välisistä sosiaalisista vuorovaikutusongelmista. Tämän vuoksi katsotaan, että tärkeintä hoidossa on tasa-arvoinen keskustelu, johon osallistuvat potilaan, lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan lisäksi myös potilaan läheiset. Sosiaalisen verkoston mukana oleminen hoitoprosessissa on tärkeää senkin takia, että potilaalla on vaara sairastua uudelleen, jos hänellä ei ole hoidon loputtua sosiaalisia kontakteja tai merkittäviä ihmissuhteita.

Joustavuus ja liikkuvuus
Hoito pyritään valitsemaan ja järjestämään mahdollisimman joustavasti asiakkaan tarpeiden mukaan. Asiakasta pyritään lähestymään tarvittaessa hänen omassa ympäristössään – vaikka kotonakin.[7]

Vastuullisuus
Hoitopäätökset pyritään tekemään keskustellen ja siirtelemättä vastuuta taholta toiselle. Vastuullisen lääkärin on aina oltava mukana päätöksenteossa.

Psykologinen jatkuvuus
On oltava hoitava työryhmä, joka ottaa vastuun koko prosessista sekä sairaala- että avohoitojaksojen aikana. Hoiton lopettamispäätöksissä on oltava mukana erityiskoulutettuja ja kokeneita työntekijöitä.

Epävarmuuden sietäminen
Kriisitilanteessa pyritään lisäämään asiakkaan ja hänen läheistensä voimavaroja kuuntelemalla – asiakkaan pitäisi pystyä pukemaan sanoiksi vaikeimpia elämänkokemuksiaan. On todettu, että koska psykoottiset harhat eivät vahingoita neurokognitiivista toimintaa, ensimmäisenä hoitotoimenpiteenä ei välttämättä pitäisi olla lääkitys.[8]

Dialogisuus
Lääkitys ei ole hoitomallissa keskeisessä roolissa, vaan tämän sijaan tärkeimpänä pidetään tasa-arvoista keskustelua. Vain 35 prosentille Tornion seudun psykoosipotilaista määrätään antipsykoottista neuroleptilääkitystä, kun muualla näitä lääkkeitä määrätään kaikille psykoosiin joutuneille. Hoitoprosessi alussa tavoitteena on dialogin synnyttäminen sekä eri ihmisten välille että potilaan erilaisten sisäisten äänten välille. Potilaan hoito tulee rikkaammaksi ja moniäänisemmäksi, kun esitetään erilaisia näkökulmia.

Hoitotulokset
Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli. Keroputaan mallilla hoidetuista psykoosipotilaista 82 prosentilla ei ollut kahden vuoden pituisen seurantajakson aikana lainkaan oireita tai ne olivat lieviä. Muualla Suomessa vastaava luku oli 50 prosenttia. Keroputaalla hoidetuista potilaista vain 23 prosenttia oli sairauseläkkeellä, kun muualla luku oli 57 prosenttia. Vain 24 prosenttia Keroputaan mallilla hoidetuista potilaista oli joutunut uudestaan psykoosiin kaksivuotisen seurantajakson aikana, kun psykoosi oli uusinut 71 prosentilla muualla Suomessa hoidetuista potilaista.

Anonyymi kirjoitti:

"Sinulla ja YK:n erityisraportoijilla taitaa olla se yhteistä, että teillä on todella jalot ajatukset, mutta te taidatte yhtä vähän kiertää tuolla kadulla pelastamassa näitä pelokkaita skitsofreenikoita?"

Suomen psykiatrinen hoito loukkaa ihmisoikeuksia, se on fakta.Oletko sitä mieltä että psykiatrisen hoidon epäkohtiin ei pitäisi puuttua?Pitäisikö vain jatkaa miljardien syytämistä järjestelmään joka vahingoittaa ihmisiä joita sen on tarkoitus auttaa, etenkin kun meillä on parempia keinoja.

https://madinfinland.org/avoin-dialogi-malli-muuttaa-mielenterveystyon-paremmaksi/

”Keroputaan malliksi” kutsuttu Tornion seudulla toteutettu mielenterveyshoidon tapa leviää maailmalla. Hoidossa keskeistä on potilaan ehdoilla etenevä tasa-arvoinen keskustelu. Hoitoon pääsee heti ja hoitoon osallistuvat myös sairastuneen läheiset. Hoitosuhteessa säilyy sama hoitaja ja tunnelma on tuttavallinen.

Keskusteluja käydään etunimillä ja hoitajat tekevät kotikäyntejä. Lääkärit eivät anna diagnooseja, jotta potilaan ei tarvitse leimautua siihen loppuelämäkseen. Keroputaan malli on tuottanut tulosta: ongelmia pystytään ratkaisemaan varhaisessa vaiheessa, koska hoitoon pääsee nopeasti.

Tornionseudulla mielenterveyspotilaat käyttävät vähemmän lääkkeitä, paranevat nopeammin ja eläköityvät harvemmin kuin muualla Suomessa. Nuorten syömishäiriöitä ei Tornion seudulla pahemmin ole.

Hoitomallin periaatteet
Hoitotilanteet lähtevät psykoottisen ongelman tai muun kriisin kohtaamisesta.

Tärkeät periaatteet:

välitön apu kriisissä,
sosiaalisen verkoston näkökulma hoitoratkaisuissa,
joustavuus ja liikkuvuus,
työntekijöiden vastuullisuus,
työn psykologisen jatkuvuuden turvaaminen,
epävarmuuden sietäminen ja
dialogisuus keskustelun muotona.
Välitön apu
Torniossa on ollut jo 1990-luvulta lähtien käytössä avoimen dialogin hoitomalli, jossa potilas pääsee heti hoidon piiriin ilman terveyskeskuksesta kirjoitettua lähetettäkin. On järjestettävä jatkuvasti toimiva kriisipalvelu, ja tärkeää järjestää ensimmäinen hoitokokous aivan hoidon alkuvaiheessa[6].

Sosiaalinen verkosto
Hoitomalli lähtee ajatuksesta, että mielenterveysongelmat johtuvat ennen kaikkea ihmisten välisistä sosiaalisista vuorovaikutusongelmista. Tämän vuoksi katsotaan, että tärkeintä hoidossa on tasa-arvoinen keskustelu, johon osallistuvat potilaan, lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan lisäksi myös potilaan läheiset. Sosiaalisen verkoston mukana oleminen hoitoprosessissa on tärkeää senkin takia, että potilaalla on vaara sairastua uudelleen, jos hänellä ei ole hoidon loputtua sosiaalisia kontakteja tai merkittäviä ihmissuhteita.

Joustavuus ja liikkuvuus
Hoito pyritään valitsemaan ja järjestämään mahdollisimman joustavasti asiakkaan tarpeiden mukaan. Asiakasta pyritään lähestymään tarvittaessa hänen omassa ympäristössään – vaikka kotonakin.[7]

Vastuullisuus
Hoitopäätökset pyritään tekemään keskustellen ja siirtelemättä vastuuta taholta toiselle. Vastuullisen lääkärin on aina oltava mukana päätöksenteossa.

Psykologinen jatkuvuus
On oltava hoitava työryhmä, joka ottaa vastuun koko prosessista sekä sairaala- että avohoitojaksojen aikana. Hoiton lopettamispäätöksissä on oltava mukana erityiskoulutettuja ja kokeneita työntekijöitä.

Epävarmuuden sietäminen
Kriisitilanteessa pyritään lisäämään asiakkaan ja hänen läheistensä voimavaroja kuuntelemalla – asiakkaan pitäisi pystyä pukemaan sanoiksi vaikeimpia elämänkokemuksiaan. On todettu, että koska psykoottiset harhat eivät vahingoita neurokognitiivista toimintaa, ensimmäisenä hoitotoimenpiteenä ei välttämättä pitäisi olla lääkitys.[8]

Dialogisuus
Lääkitys ei ole hoitomallissa keskeisessä roolissa, vaan tämän sijaan tärkeimpänä pidetään tasa-arvoista keskustelua. Vain 35 prosentille Tornion seudun psykoosipotilaista määrätään antipsykoottista neuroleptilääkitystä, kun muualla näitä lääkkeitä määrätään kaikille psykoosiin joutuneille. Hoitoprosessi alussa tavoitteena on dialogin synnyttäminen sekä eri ihmisten välille että potilaan erilaisten sisäisten äänten välille. Potilaan hoito tulee rikkaammaksi ja moniäänisemmäksi, kun esitetään erilaisia näkökulmia.

Hoitotulokset
Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli. Keroputaan mallilla hoidetuista psykoosipotilaista 82 prosentilla ei ollut kahden vuoden pituisen seurantajakson aikana lainkaan oireita tai ne olivat lieviä. Muualla Suomessa vastaava luku oli 50 prosenttia. Keroputaalla hoidetuista potilaista vain 23 prosenttia oli sairauseläkkeellä, kun muualla luku oli 57 prosenttia. Vain 24 prosenttia Keroputaan mallilla hoidetuista potilaista oli joutunut uudestaan psykoosiin kaksivuotisen seurantajakson aikana, kun psykoosi oli uusinut 71 prosentilla muualla Suomessa hoidetuista potilaista.

Lue lisää

Jos opel foorumilla kysyy lampunvaihto ohjeita. Niin saa syytöksiä siitä että ei aja bemarilla. Sekin on fakta.

Miksi kohdistat sanasi muille kuin AP.lle joka teoriassa saattaisi hyötyä tiedosta eri hoitovaihtoehdoista?

Vai oletko vain "pilaamassa vertaistukea?"

Anonyymi kirjoitti:

Pelko on jännä juttu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielentilatutkimus

Lue lisää

Ihmisillä on turhan usein tapana pelätä asioita, joista heillä ei ole tietoa.
Mitä enemmän pelkoakin aiheuttavista asioista tietää, tajuaa, ettei aina ole pakko pelätä.

Skitsofreenikot eivät yleisesti ole millään tavoin vaarallisia, päinvastoin enemmänkin liian herkkiä ihmisiä, jotka itse saattavat pelätä esim. muita ihmisiä.

On toki olemassa skitsofreenikkoja, jotka voivat olla väkivaltaisiakin, mutta se taas saattaa johtua jostain harhoista, jotka " käskevät " tekemään jotain, ehkä pahaakin.

Itse olen saanut tutustua moniin skitsofreenikoihin ( sattuneista syistä ), ja pääosin olivat ihan kilttejä, arkojakin, vaikka oli myös niitä väkivaltaisempiakin muutamia.

Anonyymi kirjoitti:

"Sinulla ja YK:n erityisraportoijilla taitaa olla se yhteistä, että teillä on todella jalot ajatukset, mutta te taidatte yhtä vähän kiertää tuolla kadulla pelastamassa näitä pelokkaita skitsofreenikoita?"

Suomen psykiatrinen hoito loukkaa ihmisoikeuksia, se on fakta.Oletko sitä mieltä että psykiatrisen hoidon epäkohtiin ei pitäisi puuttua?Pitäisikö vain jatkaa miljardien syytämistä järjestelmään joka vahingoittaa ihmisiä joita sen on tarkoitus auttaa, etenkin kun meillä on parempia keinoja.

https://madinfinland.org/avoin-dialogi-malli-muuttaa-mielenterveystyon-paremmaksi/

”Keroputaan malliksi” kutsuttu Tornion seudulla toteutettu mielenterveyshoidon tapa leviää maailmalla. Hoidossa keskeistä on potilaan ehdoilla etenevä tasa-arvoinen keskustelu. Hoitoon pääsee heti ja hoitoon osallistuvat myös sairastuneen läheiset. Hoitosuhteessa säilyy sama hoitaja ja tunnelma on tuttavallinen.

Keskusteluja käydään etunimillä ja hoitajat tekevät kotikäyntejä. Lääkärit eivät anna diagnooseja, jotta potilaan ei tarvitse leimautua siihen loppuelämäkseen. Keroputaan malli on tuottanut tulosta: ongelmia pystytään ratkaisemaan varhaisessa vaiheessa, koska hoitoon pääsee nopeasti.

Tornionseudulla mielenterveyspotilaat käyttävät vähemmän lääkkeitä, paranevat nopeammin ja eläköityvät harvemmin kuin muualla Suomessa. Nuorten syömishäiriöitä ei Tornion seudulla pahemmin ole.

Hoitomallin periaatteet
Hoitotilanteet lähtevät psykoottisen ongelman tai muun kriisin kohtaamisesta.

Tärkeät periaatteet:

välitön apu kriisissä,
sosiaalisen verkoston näkökulma hoitoratkaisuissa,
joustavuus ja liikkuvuus,
työntekijöiden vastuullisuus,
työn psykologisen jatkuvuuden turvaaminen,
epävarmuuden sietäminen ja
dialogisuus keskustelun muotona.
Välitön apu
Torniossa on ollut jo 1990-luvulta lähtien käytössä avoimen dialogin hoitomalli, jossa potilas pääsee heti hoidon piiriin ilman terveyskeskuksesta kirjoitettua lähetettäkin. On järjestettävä jatkuvasti toimiva kriisipalvelu, ja tärkeää järjestää ensimmäinen hoitokokous aivan hoidon alkuvaiheessa[6].

Sosiaalinen verkosto
Hoitomalli lähtee ajatuksesta, että mielenterveysongelmat johtuvat ennen kaikkea ihmisten välisistä sosiaalisista vuorovaikutusongelmista. Tämän vuoksi katsotaan, että tärkeintä hoidossa on tasa-arvoinen keskustelu, johon osallistuvat potilaan, lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan lisäksi myös potilaan läheiset. Sosiaalisen verkoston mukana oleminen hoitoprosessissa on tärkeää senkin takia, että potilaalla on vaara sairastua uudelleen, jos hänellä ei ole hoidon loputtua sosiaalisia kontakteja tai merkittäviä ihmissuhteita.

Joustavuus ja liikkuvuus
Hoito pyritään valitsemaan ja järjestämään mahdollisimman joustavasti asiakkaan tarpeiden mukaan. Asiakasta pyritään lähestymään tarvittaessa hänen omassa ympäristössään – vaikka kotonakin.[7]

Vastuullisuus
Hoitopäätökset pyritään tekemään keskustellen ja siirtelemättä vastuuta taholta toiselle. Vastuullisen lääkärin on aina oltava mukana päätöksenteossa.

Psykologinen jatkuvuus
On oltava hoitava työryhmä, joka ottaa vastuun koko prosessista sekä sairaala- että avohoitojaksojen aikana. Hoiton lopettamispäätöksissä on oltava mukana erityiskoulutettuja ja kokeneita työntekijöitä.

Epävarmuuden sietäminen
Kriisitilanteessa pyritään lisäämään asiakkaan ja hänen läheistensä voimavaroja kuuntelemalla – asiakkaan pitäisi pystyä pukemaan sanoiksi vaikeimpia elämänkokemuksiaan. On todettu, että koska psykoottiset harhat eivät vahingoita neurokognitiivista toimintaa, ensimmäisenä hoitotoimenpiteenä ei välttämättä pitäisi olla lääkitys.[8]

Dialogisuus
Lääkitys ei ole hoitomallissa keskeisessä roolissa, vaan tämän sijaan tärkeimpänä pidetään tasa-arvoista keskustelua. Vain 35 prosentille Tornion seudun psykoosipotilaista määrätään antipsykoottista neuroleptilääkitystä, kun muualla näitä lääkkeitä määrätään kaikille psykoosiin joutuneille. Hoitoprosessi alussa tavoitteena on dialogin synnyttäminen sekä eri ihmisten välille että potilaan erilaisten sisäisten äänten välille. Potilaan hoito tulee rikkaammaksi ja moniäänisemmäksi, kun esitetään erilaisia näkökulmia.

Hoitotulokset
Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli. Keroputaan mallilla hoidetuista psykoosipotilaista 82 prosentilla ei ollut kahden vuoden pituisen seurantajakson aikana lainkaan oireita tai ne olivat lieviä. Muualla Suomessa vastaava luku oli 50 prosenttia. Keroputaalla hoidetuista potilaista vain 23 prosenttia oli sairauseläkkeellä, kun muualla luku oli 57 prosenttia. Vain 24 prosenttia Keroputaan mallilla hoidetuista potilaista oli joutunut uudestaan psykoosiin kaksivuotisen seurantajakson aikana, kun psykoosi oli uusinut 71 prosentilla muualla Suomessa hoidetuista potilaista.

Lue lisää

Niin kukapa, sitä ei haluaisi että maailmasta tulisi parempi paikka.

Mitä Avoimen dialogin malliin tulee, niin kannattaa lukea wikipedia artikkeli ja sieltä erityisesti se loppupää. Hoitotulokset ja hoitomalli 2020- luvulla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli

Sen kun lukee ajatuksen kanssa, niin ymmärtää, miksi tämä “ihmehoito” ei ole toteutunut kolmessakymmenessä vuodessa.

Se mikä minua itseäni tällähetkellä kiinnostaa, on se että pystyykö “raharikas” Norja ylläpitämään "avoimen dialogin" mallia, ja kahta päällekkäistä hoitojärjestelmää. Sehän olisi mielettömän hienoa. Niin heille itselleen, kuin myös rohkaisevina tuloksina maailmalle.

Mutta jos suomessa ei ole siihen ollut varaa kolmeenkymmeneen vuoteen, niin en näe, että siihen löytyisi helposti rahaa seuraavaankaan kolmeenkymmeneen vuoteen.

Ehkä ainoa tapa, miten sitä voisi suomessa toteuttaa, olisi jokin säätiö, joka ottaisi kontolleen avoimen dialogin mallin. Ylläpitäisi jotain toimipisteitä ympäri maata jne.

Siinä voisikin olla sopivasti tekemistä Mad in finland porukalle. Sensijaan että yrittäisivät ajaa käärmettä pyssyyn, rakentaisivat aidon vaihtoehdon.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kukapa, sitä ei haluaisi että maailmasta tulisi parempi paikka.

Mitä Avoimen dialogin malliin tulee, niin kannattaa lukea wikipedia artikkeli ja sieltä erityisesti se loppupää. Hoitotulokset ja hoitomalli 2020- luvulla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli

Sen kun lukee ajatuksen kanssa, niin ymmärtää, miksi tämä “ihmehoito” ei ole toteutunut kolmessakymmenessä vuodessa.

Se mikä minua itseäni tällähetkellä kiinnostaa, on se että pystyykö “raharikas” Norja ylläpitämään "avoimen dialogin" mallia, ja kahta päällekkäistä hoitojärjestelmää. Sehän olisi mielettömän hienoa. Niin heille itselleen, kuin myös rohkaisevina tuloksina maailmalle.

Mutta jos suomessa ei ole siihen ollut varaa kolmeenkymmeneen vuoteen, niin en näe, että siihen löytyisi helposti rahaa seuraavaankaan kolmeenkymmeneen vuoteen.

Ehkä ainoa tapa, miten sitä voisi suomessa toteuttaa, olisi jokin säätiö, joka ottaisi kontolleen avoimen dialogin mallin. Ylläpitäisi jotain toimipisteitä ympäri maata jne.

Siinä voisikin olla sopivasti tekemistä Mad in finland porukalle. Sensijaan että yrittäisivät ajaa käärmettä pyssyyn, rakentaisivat aidon vaihtoehdon.

Lue lisää

"Sen kun lukee ajatuksen kanssa, niin ymmärtää, miksi tämä “ihmehoito” ei ole toteutunut kolmessakymmenessä vuodessa."

Kyse ei ole niinkään ihmehoidosta, vaan siitä että ihmisiä kohdellaan ihmisinä eikä diagnooseina.Psykiatrian kulmakivet ovat diagnosointi ja lääkitys, avoimessa dialogissa edellämainittuja vältellään.


"Mutta jos suomessa ei ole siihen ollut varaa kolmeenkymmeneen vuoteen, niin en näe, että siihen löytyisi helposti rahaa seuraavaankaan kolmeenkymmeneen vuoteen."

"Hoitotulokset
Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli."

Yksi päivä pakkohoidossa maksaa yhteiskunnalle 500€ ja lääkityksiin voi mennä tuhansia euroja vuodessa ja monille edellämainitusta on vain ja ainoastaan haittaa.Tuon päälle sitten jotkut onnekkaat voivat saada psykososiaalista tai terapeuttista apua.Voimakas lääkitys vie monilta toimintakyvyn joten työnteko on mahdotonta ja yhteiskunta joutuu maksamaan toimeentulot yms.Puhumattakaan niistä jotka saavat diabeteksen tai muun pysyvän haitan lääkityksestä.

Anonyymi kirjoitti:

"Sen kun lukee ajatuksen kanssa, niin ymmärtää, miksi tämä “ihmehoito” ei ole toteutunut kolmessakymmenessä vuodessa."

Kyse ei ole niinkään ihmehoidosta, vaan siitä että ihmisiä kohdellaan ihmisinä eikä diagnooseina.Psykiatrian kulmakivet ovat diagnosointi ja lääkitys, avoimessa dialogissa edellämainittuja vältellään.


"Mutta jos suomessa ei ole siihen ollut varaa kolmeenkymmeneen vuoteen, niin en näe, että siihen löytyisi helposti rahaa seuraavaankaan kolmeenkymmeneen vuoteen."

"Hoitotulokset
Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli."

Yksi päivä pakkohoidossa maksaa yhteiskunnalle 500€ ja lääkityksiin voi mennä tuhansia euroja vuodessa ja monille edellämainitusta on vain ja ainoastaan haittaa.Tuon päälle sitten jotkut onnekkaat voivat saada psykososiaalista tai terapeuttista apua.Voimakas lääkitys vie monilta toimintakyvyn joten työnteko on mahdotonta ja yhteiskunta joutuu maksamaan toimeentulot yms.Puhumattakaan niistä jotka saavat diabeteksen tai muun pysyvän haitan lääkityksestä.

Lue lisää

On täysin totta, että pitäisi miettiä kustannuskysymyksiä tarkkaan.
Se mitä pidetään liian kalliina, voi hyvinkin maksaa itsensä takaisin ajan myötä.

Laitoshoidot, lääkitykset, työkyvyttömyys, jne. tulee kalliiksi.
Jos heti alkuun panostettaisiin hyvään hoitoon, olkoonkin sitten vähän kalliimpaa, niin ihminen saattaisi hyvinkin palata työelämään, ja jatkaa elämää työtä tekevänä veronmaksajana.
Ja varmasti pysyisivät muutkin sairastelut, jotka voivat hyvinkin tulla mt-sairauksien rinnalle tai lääkitysten seurauksena, ne pysyisivät alhaisissa määrissä, eikä niiden hoitoon myöskään menisi niin paljon rahaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Sinulla ja YK:n erityisraportoijilla taitaa olla se yhteistä, että teillä on todella jalot ajatukset, mutta te taidatte yhtä vähän kiertää tuolla kadulla pelastamassa näitä pelokkaita skitsofreenikoita?"

Suomen psykiatrinen hoito loukkaa ihmisoikeuksia, se on fakta.Oletko sitä mieltä että psykiatrisen hoidon epäkohtiin ei pitäisi puuttua?Pitäisikö vain jatkaa miljardien syytämistä järjestelmään joka vahingoittaa ihmisiä joita sen on tarkoitus auttaa, etenkin kun meillä on parempia keinoja.

https://madinfinland.org/avoin-dialogi-malli-muuttaa-mielenterveystyon-paremmaksi/

”Keroputaan malliksi” kutsuttu Tornion seudulla toteutettu mielenterveyshoidon tapa leviää maailmalla. Hoidossa keskeistä on potilaan ehdoilla etenevä tasa-arvoinen keskustelu. Hoitoon pääsee heti ja hoitoon osallistuvat myös sairastuneen läheiset. Hoitosuhteessa säilyy sama hoitaja ja tunnelma on tuttavallinen.

Keskusteluja käydään etunimillä ja hoitajat tekevät kotikäyntejä. Lääkärit eivät anna diagnooseja, jotta potilaan ei tarvitse leimautua siihen loppuelämäkseen. Keroputaan malli on tuottanut tulosta: ongelmia pystytään ratkaisemaan varhaisessa vaiheessa, koska hoitoon pääsee nopeasti.

Tornionseudulla mielenterveyspotilaat käyttävät vähemmän lääkkeitä, paranevat nopeammin ja eläköityvät harvemmin kuin muualla Suomessa. Nuorten syömishäiriöitä ei Tornion seudulla pahemmin ole.

Hoitomallin periaatteet
Hoitotilanteet lähtevät psykoottisen ongelman tai muun kriisin kohtaamisesta.

Tärkeät periaatteet:

välitön apu kriisissä,
sosiaalisen verkoston näkökulma hoitoratkaisuissa,
joustavuus ja liikkuvuus,
työntekijöiden vastuullisuus,
työn psykologisen jatkuvuuden turvaaminen,
epävarmuuden sietäminen ja
dialogisuus keskustelun muotona.
Välitön apu
Torniossa on ollut jo 1990-luvulta lähtien käytössä avoimen dialogin hoitomalli, jossa potilas pääsee heti hoidon piiriin ilman terveyskeskuksesta kirjoitettua lähetettäkin. On järjestettävä jatkuvasti toimiva kriisipalvelu, ja tärkeää järjestää ensimmäinen hoitokokous aivan hoidon alkuvaiheessa[6].

Sosiaalinen verkosto
Hoitomalli lähtee ajatuksesta, että mielenterveysongelmat johtuvat ennen kaikkea ihmisten välisistä sosiaalisista vuorovaikutusongelmista. Tämän vuoksi katsotaan, että tärkeintä hoidossa on tasa-arvoinen keskustelu, johon osallistuvat potilaan, lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan lisäksi myös potilaan läheiset. Sosiaalisen verkoston mukana oleminen hoitoprosessissa on tärkeää senkin takia, että potilaalla on vaara sairastua uudelleen, jos hänellä ei ole hoidon loputtua sosiaalisia kontakteja tai merkittäviä ihmissuhteita.

Joustavuus ja liikkuvuus
Hoito pyritään valitsemaan ja järjestämään mahdollisimman joustavasti asiakkaan tarpeiden mukaan. Asiakasta pyritään lähestymään tarvittaessa hänen omassa ympäristössään – vaikka kotonakin.[7]

Vastuullisuus
Hoitopäätökset pyritään tekemään keskustellen ja siirtelemättä vastuuta taholta toiselle. Vastuullisen lääkärin on aina oltava mukana päätöksenteossa.

Psykologinen jatkuvuus
On oltava hoitava työryhmä, joka ottaa vastuun koko prosessista sekä sairaala- että avohoitojaksojen aikana. Hoiton lopettamispäätöksissä on oltava mukana erityiskoulutettuja ja kokeneita työntekijöitä.

Epävarmuuden sietäminen
Kriisitilanteessa pyritään lisäämään asiakkaan ja hänen läheistensä voimavaroja kuuntelemalla – asiakkaan pitäisi pystyä pukemaan sanoiksi vaikeimpia elämänkokemuksiaan. On todettu, että koska psykoottiset harhat eivät vahingoita neurokognitiivista toimintaa, ensimmäisenä hoitotoimenpiteenä ei välttämättä pitäisi olla lääkitys.[8]

Dialogisuus
Lääkitys ei ole hoitomallissa keskeisessä roolissa, vaan tämän sijaan tärkeimpänä pidetään tasa-arvoista keskustelua. Vain 35 prosentille Tornion seudun psykoosipotilaista määrätään antipsykoottista neuroleptilääkitystä, kun muualla näitä lääkkeitä määrätään kaikille psykoosiin joutuneille. Hoitoprosessi alussa tavoitteena on dialogin synnyttäminen sekä eri ihmisten välille että potilaan erilaisten sisäisten äänten välille. Potilaan hoito tulee rikkaammaksi ja moniäänisemmäksi, kun esitetään erilaisia näkökulmia.

Hoitotulokset
Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli. Keroputaan mallilla hoidetuista psykoosipotilaista 82 prosentilla ei ollut kahden vuoden pituisen seurantajakson aikana lainkaan oireita tai ne olivat lieviä. Muualla Suomessa vastaava luku oli 50 prosenttia. Keroputaalla hoidetuista potilaista vain 23 prosenttia oli sairauseläkkeellä, kun muualla luku oli 57 prosenttia. Vain 24 prosenttia Keroputaan mallilla hoidetuista potilaista oli joutunut uudestaan psykoosiin kaksivuotisen seurantajakson aikana, kun psykoosi oli uusinut 71 prosentilla muualla Suomessa hoidetuista potilaista.

Lue lisää

No vittu mitä paskaa tuokin "hoito" on. Skitsofreenikot on hulluja, oikeustoimikelvottomia, joilla ei sen takia voi katsoa olevan mitään kansalaisoikeuksia. Vittu kun kuka tahansa oikean skitsofreenikon kanssa keskustellut tietää, että heidän aivonsa ei toimi kunnolla, mikä tarkoittaa sitä, että kaikenlainen järjen takominen sinne päähän keskustelemalla on täysin hyödytöntä.
Ja työnnä ne "ihmisoikeudet" perseeseesi, koska mitään sellaisia ei ole olemassakaan.

Olisiko parempi antaa kuolla kodittomana nälkään tai sairauteen sillan alla? Tai että kyseinen henkilö tappaa jonkun ja joutuu vankimielisairaalaan?

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko parempi antaa kuolla kodittomana nälkään tai sairauteen sillan alla? Tai että kyseinen henkilö tappaa jonkun ja joutuu vankimielisairaalaan?

Olen sitä mieltä, että suomi on liikaa hoivaamisyhteiskunta. Ihmisen pitäisi ottaa joskus enemmän vastuuta itsestään, ja saada vaikka paleltua ilman vaatteita jos niikseen haluaa.

Mutta se mikä ei ole oikein, on se että omaiset tai terityisesti lapset joutuvat sijaiskärsijäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että suomi on liikaa hoivaamisyhteiskunta. Ihmisen pitäisi ottaa joskus enemmän vastuuta itsestään, ja saada vaikka paleltua ilman vaatteita jos niikseen haluaa.

Mutta se mikä ei ole oikein, on se että omaiset tai terityisesti lapset joutuvat sijaiskärsijäksi.

Lue lisää

Minusta pitää huolehtia ihmisistä, jotka eivät jostain syystä sitä osaa itse tehdä.

-ap

Anonyymi kirjoitti:

Minusta pitää huolehtia ihmisistä, jotka eivät jostain syystä sitä osaa itse tehdä.

-ap

Tästä olen kyllä samaa mieltä.
Itse en kovin herkästi puuttuisi kenenkään elämään, mutta jos tilanne oikeasti vaatisi jotain tekemään, niin kenties sitten tarkan harkinnan jälkeen toimisin. Myönnän, että iso kynnys se minulle olisi.

On ollut moniakin tapauksia, kun joku, omainen tai joku muu, on joskus välittänyt ihmisestä, jolla on jokin elämässä tosi pahasti pielessä, ja on hankkinut hänelle apua, tavalla tai toisella, niin tämä avun saanut ihminen onkin ollut jälkeenpäin tyytyväinen ja kiitellyt hänet pelastanutta ihmistä.
Vaikka alkuun varmastikin on noussut suuttumuksen ja vihan tunteita tuota avun piiriin auttanutta ihmistä kohtaan.

Oli sitten kyseessä alkoholi, huumeet, mielenterveys, ihan mikä tahansa, niin monet ovat kiitollisia, että edes joku on huomannut heidän hätänsä ja auttanut.
Moni ongelmistaan kärsivä ihminen tajuaa itsekin, että on hätä ja ehkä tarvitsisi apua tilanteeseensa. Ja on monia syitä, ettei tule itse hakeuduttua avun piiriin.

Tästäkin on varmasti monia mielipiteitä, vaikkakin jo pelkästään siitä syystä, miten kukin on oman mahdollisen hoitonsa kokenut.
Täytyy muistaa, etteivät kaikkien kokemukset hoidoista, ja hoitolaitoksista ole vain ja ainoastaan huonoja.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä olen kyllä samaa mieltä.
Itse en kovin herkästi puuttuisi kenenkään elämään, mutta jos tilanne oikeasti vaatisi jotain tekemään, niin kenties sitten tarkan harkinnan jälkeen toimisin. Myönnän, että iso kynnys se minulle olisi.

On ollut moniakin tapauksia, kun joku, omainen tai joku muu, on joskus välittänyt ihmisestä, jolla on jokin elämässä tosi pahasti pielessä, ja on hankkinut hänelle apua, tavalla tai toisella, niin tämä avun saanut ihminen onkin ollut jälkeenpäin tyytyväinen ja kiitellyt hänet pelastanutta ihmistä.
Vaikka alkuun varmastikin on noussut suuttumuksen ja vihan tunteita tuota avun piiriin auttanutta ihmistä kohtaan.

Oli sitten kyseessä alkoholi, huumeet, mielenterveys, ihan mikä tahansa, niin monet ovat kiitollisia, että edes joku on huomannut heidän hätänsä ja auttanut.
Moni ongelmistaan kärsivä ihminen tajuaa itsekin, että on hätä ja ehkä tarvitsisi apua tilanteeseensa. Ja on monia syitä, ettei tule itse hakeuduttua avun piiriin.

Tästäkin on varmasti monia mielipiteitä, vaikkakin jo pelkästään siitä syystä, miten kukin on oman mahdollisen hoitonsa kokenut.
Täytyy muistaa, etteivät kaikkien kokemukset hoidoista, ja hoitolaitoksista ole vain ja ainoastaan huonoja.

Lue lisää

"On ollut moniakin tapauksia, kun joku, omainen tai joku muu, on joskus välittänyt ihmisestä, jolla on jokin elämässä tosi pahasti pielessä, ja on hankkinut hänelle apua, tavalla tai toisella, niin tämä avun saanut ihminen onkin ollut jälkeenpäin tyytyväinen ja kiitellyt hänet pelastanutta ihmistä."
En kiitä koskaan, vangitsi minut ilman syytä, kävi käsiksi minuun.
"Pelastanut" oli sama joka elämäni ainoan psykoosin minulle tuotti kauhealla ja pelottavalla olemuksellaan.
"Pelastaja" tosiaan kävi fyysisesti kiinni ja "pidätti" minut, vangitsi minut, ei päästänyt liikkumaan, ei osannut puhua minulle koska ei ymmärtänyt mitä teki. Ei ymmärtänyt koskaan mitä teki eikä se muuttunut siinä tilanteessa.
"Hoitolaitoksessa" johon päädyin minut "pidättänyt" jauhopää esiintyi lähimpänä omaisenani ja kertoi hoitajille että minä olen puhunut itsemurhasta, vaikka aikuisten oieasti siitä oli kauvan aikaa ja sanoin niin kerran ainostaan sen vuoksi että saisin jauhopäässä vähän aikaan aivotoimintaa. Mutta eihän sitä aivotoimintaa saa aikaan jos pää ei toimi vaikka sanoisi mitä. Mutta jauhopää muisti sen tuossa tilanteessa kun jauhopäältä oikein kysyttiin olinko itsemurhasta puhunut.
HIRVEÄ TAPAUS! Jos en ollut psykoosissa tuota kamppailua ennen niin sen jälkeen varmastai olin!!
Sain väärät lääkkeet ja nipun hirveitä sivuoireita josta en aivan varmasti uskaltanut kertoa kenellekään.
Heitin Jauhopään ulos kodistani ja vähän ajan kuluttua kaikki oireeni katosivat, yhtä nopeasti kun olivat tulleetkin.
JAUHOPÄÄ ei palannut koskaan enää komentelemaan ja alistamaan minua.
MIELENHÄIRIÖITÄ ei enää koskaan tullut, ne katosivat lopullisesti, lähtivät samaa matkaa kun jauhopääkin.
Miettikääpä tuota.

Anonyymi kirjoitti:

"On ollut moniakin tapauksia, kun joku, omainen tai joku muu, on joskus välittänyt ihmisestä, jolla on jokin elämässä tosi pahasti pielessä, ja on hankkinut hänelle apua, tavalla tai toisella, niin tämä avun saanut ihminen onkin ollut jälkeenpäin tyytyväinen ja kiitellyt hänet pelastanutta ihmistä."
En kiitä koskaan, vangitsi minut ilman syytä, kävi käsiksi minuun.
"Pelastanut" oli sama joka elämäni ainoan psykoosin minulle tuotti kauhealla ja pelottavalla olemuksellaan.
"Pelastaja" tosiaan kävi fyysisesti kiinni ja "pidätti" minut, vangitsi minut, ei päästänyt liikkumaan, ei osannut puhua minulle koska ei ymmärtänyt mitä teki. Ei ymmärtänyt koskaan mitä teki eikä se muuttunut siinä tilanteessa.
"Hoitolaitoksessa" johon päädyin minut "pidättänyt" jauhopää esiintyi lähimpänä omaisenani ja kertoi hoitajille että minä olen puhunut itsemurhasta, vaikka aikuisten oieasti siitä oli kauvan aikaa ja sanoin niin kerran ainostaan sen vuoksi että saisin jauhopäässä vähän aikaan aivotoimintaa. Mutta eihän sitä aivotoimintaa saa aikaan jos pää ei toimi vaikka sanoisi mitä. Mutta jauhopää muisti sen tuossa tilanteessa kun jauhopäältä oikein kysyttiin olinko itsemurhasta puhunut.
HIRVEÄ TAPAUS! Jos en ollut psykoosissa tuota kamppailua ennen niin sen jälkeen varmastai olin!!
Sain väärät lääkkeet ja nipun hirveitä sivuoireita josta en aivan varmasti uskaltanut kertoa kenellekään.
Heitin Jauhopään ulos kodistani ja vähän ajan kuluttua kaikki oireeni katosivat, yhtä nopeasti kun olivat tulleetkin.
JAUHOPÄÄ ei palannut koskaan enää komentelemaan ja alistamaan minua.
MIELENHÄIRIÖITÄ ei enää koskaan tullut, ne katosivat lopullisesti, lähtivät samaa matkaa kun jauhopääkin.
Miettikääpä tuota.

Lue lisää

Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset

Lihasjäykkyys ja pakkoliikkeet
Hitaasti kehittyvät pakkoliikkeet
Väsymys
Suun kuivuminen, ummetus ja muut antikolinergiset haittavaikutukset
Seksuaalitoimintojen häiriöt
Painonnousu ja diabetes
Kuukautishäiriöt ja maidoneritys
Verenpaineen lasku ja huimaus
Verisolujen määrien muutokset
Sydänvaikutukset
Kouristuskynnyksen alentuminen
Syljen eritys
Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä
Aivoverenkierron häiriöt
Lämmönsäätelyn häiriöt
Herkkyys auringonvalolle

Sain jonkin pakkolääkityksen johon minulla ei itselläni ollut mitään sanomista. Kaikkikin nuo oireet sopisivat plus äänet päässä joiden lähteestä ei käryä.
JAUHOPÄÄN TOIMESTA siis jouduin seurantaan jossa ihan ensimmäiseksi lääkittiin.
Olin todella vähällä kuolla, ehkä joku toinenkin noiden lääkittäjien ja jauhopään toimesesta.
Auton ratissa noilla oireilla!! Kun oireet yllättäin alkoivat, olin ajaa kolarin. Olisi varmaankin jopa todettu itsemurhaksi koska oli JAUHOPÄÄ ja ne pakkolääktsijät.
Eivät kertoneet mitään sivuoireista .

Anonyymi kirjoitti:

Minusta pitää huolehtia ihmisistä, jotka eivät jostain syystä sitä osaa itse tehdä.

-ap

Ihan oikein , jonkunhan on nähtävä ihminen joka on hoidon tarpeessa.
On ihmisiä jotka jotka eivät näe omaa tilaansa ympärillä olevien ihmisten tavalla , ja vainoharhaisuus senkun pahenee . Joten toivottavasti tämä ihminen saa avun , vaikka olisikin pakkohoito kyseessä ! Jonkun on välitettävä hänestäkin

pitää paikkaansa

N

Psykiatrit eivät välttämättä itse käyttäisi neuroleptejä, luultavimmin bentsoja mieluummin.
Niissä on vähemmän haittoja.

No pidempään kuitenkin elää lääkityksellä kuin sekoilemalla akuutissa psykoosissa. Et tajua, että ihmisen kyky elää kutistuu nollaan.

Että psyykenlääke ei paranna elämänlaatua, vaikka poistaa kaikki ahdistavat vainoharhat? Kyllä se mullistavasti helpottaa elämää, että kukaan ei vahdikaan sinua ja suunnittele jotain ikävää. Jos koko elämä on pelkkää pelkoa ja kärsimystä vainoharhoissa, niin kyllähän lääkitys helpottaa elämää.

Skitsofrenian negatiivisiin oireisiin kuuluu kaikenmaailman aloitekyvyttömyys ja apaattisuus. Niihin lääkkeet eivät tehoa niin hyvin.

Itsellä lääkkeet ovat parantaneet aivotoimintaa ja toimintakykyä.

Anonyymi kirjoitti:

No pidempään kuitenkin elää lääkityksellä kuin sekoilemalla akuutissa psykoosissa. Et tajua, että ihmisen kyky elää kutistuu nollaan.

Että psyykenlääke ei paranna elämänlaatua, vaikka poistaa kaikki ahdistavat vainoharhat? Kyllä se mullistavasti helpottaa elämää, että kukaan ei vahdikaan sinua ja suunnittele jotain ikävää. Jos koko elämä on pelkkää pelkoa ja kärsimystä vainoharhoissa, niin kyllähän lääkitys helpottaa elämää.

Skitsofrenian negatiivisiin oireisiin kuuluu kaikenmaailman aloitekyvyttömyys ja apaattisuus. Niihin lääkkeet eivät tehoa niin hyvin.

Itsellä lääkkeet ovat parantaneet aivotoimintaa ja toimintakykyä.

Lue lisää

https://madinfinland.org/psykoosilaakkeita-kayttavien-ihmisten-kokemuksia-mia/

Psykiatrisia lääkkeitä käyttävien palvelun käyttäjien kokemuksia koskevaa tutkimusta on hyvin vähän, mutta saatavilla oleva näyttö osoittaa, että monien mielestä pitkäaikainen antipsykoottien käyttö heikentää paranemista. Tämä katasus lisää ymmärrystämme siitä, miten potilaat suhtautuvat psykoosilääkkeiden käyttöön ja mitä mielt ähe ovat sen hyödyistä ja haitoista.

”Järjestelmällisten katsausten PRISMA-ohjeiden avullaa kerättiin yhdeksästä eri tietokannasta tutkimuksia antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien kokemuksista. Tutkimusten laatu tarkistettiin ja lopulta valittiin 35 tutkimusta, jotka kattavat yli 11 eri maata (mukaan lukien yksi julkaisematon väitöskirja).

Tulokset osoittivat, että vaikka neuroleptien käyttäjillä oli enimmäkseen negatiivisia näkemyksiä antipsykoottien aiheuttamista muutoksista heihin, he näkivät niiden vaikutukset oireisiin positiivisemmassa valossa.

Monet kuvasivat näiden lääkkeiden lamauttavia vaikutuksia, kuten emotionaalinen tyhjyys, uupumus, motivaation ja energian menetys, vähentynyt keskittymiskyky, heikentynyt älykkyys ja ajattelun selkeyden menetys. Se esti heitä suorittamasta mitään tarkoituksenmukaista toimintaa ja heidät kekemaan itsensä ”zombeiksi”. Toiset kokivat ahdistuksen ja masennuksen lisääntymistä sekä saivat itsemurha ajatuksia. Yksi osallistuja kertoi:

”Muistan, että otin ensimmäisen annokseni… se tyrmäsi minut ehdottomasti… En voinut edes nostaa pölyrättiä ja harjaa, koska en voinut liikuttaa käsivarsiani, jalkojani… Minulla ei ollut ajatuksia päässäni. En voinut tehdä mitään … olin kuin zombi. ”

Toisaalta jotkut osallistujat kertoivat, että lääkitys auttoi vähentämään oireita. Se johti heidän kuulemiensa äänien vähentymiseen ja joskus jopa selkeyttii ajattelua. Näille potilaille ajattelun tunteettomuus ja hidastuminen oli hyödyllistä, koska tämä kognitiivinen ja tunteellinen heikkeneminen vähensi henkistä sekaannusta, tunkeilevia ajatuksia ja harhakuvien voimakkuutta. Vaikka suurin osa potilaista valitti psykoosilääkkeiden lamaannuttavien ominaisuuksien olevan epämiellyttäviä, jotkut totesivat, että se auttoi heitä rentoutumaan ja nukkumaan.

Lisäksi käyttäjät kokivat, että antipsykoottisilla lääkkeillä oli kielteinen vaikutus heidän persoonallisuuteensa, itsetuntoonsa ja ”sieluunsa”. Motivaation lasku, kognitiiviset muutokset ja sivuvaikutukset, kuten painonnousu ja seksuaaliset vaikeudet, saivat monet kokemaan, että he olivat menettäneet todellisen itsensä. Toiset valittivat vähentyneestä”luovuudesta, mielikuvituksesta, huumorista tai henkisyyden ja henkisen yhteyden ”tunteen” menetyksestä.

Muutama osallistuja totesi, että antipsykoottien aiheuttama oireiden vähentyminen auttoi heitä palauttamaan vanhan itsensä. Se vei heitä kohti normaalisuutta ja antoi heille mahdollisuuden osallistua valittuihin toimintoihin, lääkitys nosti heidän itsetuntoaan. Nämä havainnot viittaavat lääkkeiden käyttäjien kokemusten ja mielipiteiden heterogeenisyyteen ja monimutkaisuuteen.

Lääkkeillä oli myös symbolisia vaikutuksia, koska monet osallistujat totesivat, että antipsykoottien jatkuva nauttiminen vahvisti ajatusta, että he olivat sairaita. Joitakin tämä ajatus lohdutti, mutta toiset kokivat, että he eivät olleet kokonaisia ​​tai että se teki heistä ”pienempiä ihmisiä”, ”outoja” ja ”hulluja”. Monien mielestä se pakotti heidät tunnustamaan itsensä kroonisesti sairaiksi ja vahvisti leimautumista. Biolääketieteellisen mallin käyttöön on toistuvasti liitetty lisääntynyttä leimautumista ja stigmaa, ja sosiaalisten vaikutusten vähättelyä psyykkisten vaikeuksien syynä on alettu kritisoida.

Monet osallistujat yhdistivät lääkkeiden käytön itsemääräämisoikeuden ja tahdonvapauden menettämiseen. He säilyttivät passiivisen asenteen ja hylätyksi tulemisen tunteen. Eräs sanoi

”Olen aina hyväksynyt lääkityksen. Se on saattanut minut tuntemaan oloni huonoksi, mutta hyväksyin sen. Hyväksyin sen ilman valitusta.”

Toiset kertoivat, että heillä ei ollut juurikaan aavistusta lääkityksen tarkoituksesta. He kokivat, ettei heillä ollut koskaan ollut valinnanmahdollisuutta lääkityksen suhteen. Kertomukset olivat täynnä ”toivottomuuden, avuttomuuden, pelon, hämmennyksen tai välinpitämättömyyden tunteita heidän neuroleptisen lääkityksensä suhteen.” Monet uskoivat, että lääkkeistä kieltäytyminen johtaisi ystävien ja perheen hylkäämiseen, mielenterveysammattilaisten painostukseen sekä epävirallisiin ja virallisiin uhkiin uudelleen joutumisesta sairaalaan. Kaiken kaikkiaan Moncrieff toteaa:

”Tarkastelemamme tutkimukset osoittavat, että samalla kun psykoosilääkkeet voivat vähentää häiritseviä ja huolestuttavia psykoottisia kokemuksia, ne voivat auttaa palauttamaan kokemuksen arkiitsestä.Mutta ne voivat myös viedä ihmisiltä heidän itsensä tärkeitä puolia. Peter Wescott ilmaisi tilanteen British Medical Journal -lehdessä vuonna 1 979, ” hulluuden ajanjaksoista luopumiseni, minun on pitänyt maksaa sielullani.”

Anonyymi kirjoitti:

No pidempään kuitenkin elää lääkityksellä kuin sekoilemalla akuutissa psykoosissa. Et tajua, että ihmisen kyky elää kutistuu nollaan.

Että psyykenlääke ei paranna elämänlaatua, vaikka poistaa kaikki ahdistavat vainoharhat? Kyllä se mullistavasti helpottaa elämää, että kukaan ei vahdikaan sinua ja suunnittele jotain ikävää. Jos koko elämä on pelkkää pelkoa ja kärsimystä vainoharhoissa, niin kyllähän lääkitys helpottaa elämää.

Skitsofrenian negatiivisiin oireisiin kuuluu kaikenmaailman aloitekyvyttömyys ja apaattisuus. Niihin lääkkeet eivät tehoa niin hyvin.

Itsellä lääkkeet ovat parantaneet aivotoimintaa ja toimintakykyä.

Lue lisää

"Itsellä lääkkeet ovat parantaneet aivotoimintaa ja toimintakykyä."

Minä kannatan oikeuttasi päättää mitä lääkkeitä käytät.Ongelma onkin siinä että niitä joiden vointia lääkkeet huonontavat, voidaan lääkitä vastoin tahtoaan, erityisesti kun kyseisillä lääkkeillä voi todistetusti olla jopa hengenvaarallisia haittavaikutuksia.

Anonyymi kirjoitti:

No pidempään kuitenkin elää lääkityksellä kuin sekoilemalla akuutissa psykoosissa. Et tajua, että ihmisen kyky elää kutistuu nollaan.

Että psyykenlääke ei paranna elämänlaatua, vaikka poistaa kaikki ahdistavat vainoharhat? Kyllä se mullistavasti helpottaa elämää, että kukaan ei vahdikaan sinua ja suunnittele jotain ikävää. Jos koko elämä on pelkkää pelkoa ja kärsimystä vainoharhoissa, niin kyllähän lääkitys helpottaa elämää.

Skitsofrenian negatiivisiin oireisiin kuuluu kaikenmaailman aloitekyvyttömyys ja apaattisuus. Niihin lääkkeet eivät tehoa niin hyvin.

Itsellä lääkkeet ovat parantaneet aivotoimintaa ja toimintakykyä.

Lue lisää

Sinun kokemuksesi aivotoiminnan paranemisesta on yksilöllinen. Yksilöllinen kokemus muodostuu yksilön uskomuksista, sosiaalisesta kontekstista ja vuorovaikutuksesta sekä lääkkeiden vaikutuksesta että niiden tulkinnasta. Ne eivät kerro suoraan lääkityksen vaikutuksesta aivojen toimintaan eivätkä varsinkaan sen tervehdyttävästä vaikutuksesta aivoihin. Moni ihminen kokee myös esimerkiksi etanolin nauttimisen hyödyllisenä ja miellyttävänä, mutta se ei tarkoita että heidän aivonsa toimisivat etanolin vaikutuksen johdosta paremmin, vaikka se ehkä joillakin korjaakin lyhytaikaisesti ahdistukseen liittyvää "aivokemiallista epätasapaintotilaa". Minulla lääkkeet eivät vaikuttaneet mitenkään psykoosiin tai omaan ajatusmaailmaani. Olen siitä huolimatta todennäköisesti sinua paljon toimintakykyisempi, ja ihme kyllä edelleen elossa huolimatta siitä että en nauti sydän- ja verisuonitautien riskiä moninkertaistavia hermomyrkkyjä. Olen myös normaalipainoinen siitäkin huolimatta, etten nauti sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa pahasti häiritseviä lääkkeitä. Tämä paradoksi josta kärsin johtuu ehkä osin myös siitä, että minulla on ollut itsereflektiokykyä ja älykkyyttä käsitellä paranoidisia ajatuksiani ilman aivojen toimintaa lamaavia lääkkeitä. Joidenkin tutkimusten mukaan lääkkeettömät potilaat jotka kärsivät psykoottisista oireista sairauden alkuvaiheessa saavuttavatkin kahden vuoden kuluessa toimintakyvyn, joka kuusinkertaistaa heidän todennäköisyytensä toipua psykoosisairaudesta. Mitä pidempään lääkkeettömyys kestää, sitä todennäköisemmin ihminen on töissä, ei psykoottinen ja omaa hyvän kognitiivisen toimintakyvyn. Se ei kuitenkaan ilmene välittömästi hoidon alussa, vaan lääkkeettömyyden tai pikemminkin lääkehoidon kumuloituvat vaikutukset ihmisen aivoterveyteen ja yleisterveyteen alkavat huomattavasti ylittää niiden alkuvaiheen mahdollisesti joidenkin yksilöllisten kokemusten mukaan psykoottisia kokemuksia vaimentavan vaikutuksen. Näin ollen lääkemyönteiset potilaat joilla alun perin oli ehkä keskimäärin parempi ennuste, ovat todennäköisemmin työkyvyttömyyseläkkeellä kuin lääkkeettömät pitkällä aikavälillä. Ei ole minkäänlaista objektiivista näyttöä, että mm. dopaminenergisen järjestelmän toimintaa voimakkaasti häiritsevät lääkkeet, jotka aiheuttavat pakkoliikkeitä, akatisiaa ja massiivista ylipainoa, voisivat mitenkään olla hyväksi aivojen toiminnalle. Yhtä hyvin voisit marssittaa ihmisten eteen juokon alkoholidementikkoja todisteeksi etanolin neuroprotektiivisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun kokemuksesi aivotoiminnan paranemisesta on yksilöllinen. Yksilöllinen kokemus muodostuu yksilön uskomuksista, sosiaalisesta kontekstista ja vuorovaikutuksesta sekä lääkkeiden vaikutuksesta että niiden tulkinnasta. Ne eivät kerro suoraan lääkityksen vaikutuksesta aivojen toimintaan eivätkä varsinkaan sen tervehdyttävästä vaikutuksesta aivoihin. Moni ihminen kokee myös esimerkiksi etanolin nauttimisen hyödyllisenä ja miellyttävänä, mutta se ei tarkoita että heidän aivonsa toimisivat etanolin vaikutuksen johdosta paremmin, vaikka se ehkä joillakin korjaakin lyhytaikaisesti ahdistukseen liittyvää "aivokemiallista epätasapaintotilaa". Minulla lääkkeet eivät vaikuttaneet mitenkään psykoosiin tai omaan ajatusmaailmaani. Olen siitä huolimatta todennäköisesti sinua paljon toimintakykyisempi, ja ihme kyllä edelleen elossa huolimatta siitä että en nauti sydän- ja verisuonitautien riskiä moninkertaistavia hermomyrkkyjä. Olen myös normaalipainoinen siitäkin huolimatta, etten nauti sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa pahasti häiritseviä lääkkeitä. Tämä paradoksi josta kärsin johtuu ehkä osin myös siitä, että minulla on ollut itsereflektiokykyä ja älykkyyttä käsitellä paranoidisia ajatuksiani ilman aivojen toimintaa lamaavia lääkkeitä. Joidenkin tutkimusten mukaan lääkkeettömät potilaat jotka kärsivät psykoottisista oireista sairauden alkuvaiheessa saavuttavatkin kahden vuoden kuluessa toimintakyvyn, joka kuusinkertaistaa heidän todennäköisyytensä toipua psykoosisairaudesta. Mitä pidempään lääkkeettömyys kestää, sitä todennäköisemmin ihminen on töissä, ei psykoottinen ja omaa hyvän kognitiivisen toimintakyvyn. Se ei kuitenkaan ilmene välittömästi hoidon alussa, vaan lääkkeettömyyden tai pikemminkin lääkehoidon kumuloituvat vaikutukset ihmisen aivoterveyteen ja yleisterveyteen alkavat huomattavasti ylittää niiden alkuvaiheen mahdollisesti joidenkin yksilöllisten kokemusten mukaan psykoottisia kokemuksia vaimentavan vaikutuksen. Näin ollen lääkemyönteiset potilaat joilla alun perin oli ehkä keskimäärin parempi ennuste, ovat todennäköisemmin työkyvyttömyyseläkkeellä kuin lääkkeettömät pitkällä aikavälillä. Ei ole minkäänlaista objektiivista näyttöä, että mm. dopaminenergisen järjestelmän toimintaa voimakkaasti häiritsevät lääkkeet, jotka aiheuttavat pakkoliikkeitä, akatisiaa ja massiivista ylipainoa, voisivat mitenkään olla hyväksi aivojen toiminnalle. Yhtä hyvin voisit marssittaa ihmisten eteen juokon alkoholidementikkoja todisteeksi etanolin neuroprotektiivisuudesta.

Lue lisää

Itse huomasin vuosien varrella, kuinka lääkitykset vaikuttivat sekä aivoterveyteen, että yleisterveyteen.
Vielä selkeämmin sen huomasin kuitenkin vasta lopetettuani lääkitykset.

Parikymmentä vuotta käytin neuroleptejä, masennuslääkkeitä, ym.
Koko sen ajan olin jollain tavoin kuin psykoottisessa tilassa, kaikki ympärillä oli huuruista, sellaista aivosumua jatkuvasti.

Lääkkeet lopetettuani tunteet palasivat, aivot ja ajattelu toimivat paremmin verrattuna aikaan lääkittynä.
Mutta vuodet jättivät jälkensä, on kognitiivisia vaikeuksia, muisti ei ole enää kovin hyvässä kunnossa, hermosto on pettänyt ( vaikka tuskin lääkkeet ovat ainoa syy siihen ), eli liikuntakyky on heikentynyt huomattavasti.

Omalla kohdallani elämänlaatu kuitenkin parani, kun pääsin eroon lääkkeistä. Kenties jonkin verran harmittaa, ettei tästä enää kummemmaksi parane, vajavaisuuksia jäi.

Toisaalta ymmärrän senkin, että jotkut kokevat hyötyvänsä lääkkeistä, ja se suotakoon.
Ajattelen sen olevan jokaisen henkilökohtainen asia, johon ulkopuolisen on turha puuttua. Kaikki eivät koe lääkkeitä pahaksi ja ikäväksi asiaksi.
Itse en enää aio lääkkeitä suuhuni laittaa, kun olen saanut kokea elämää myös ilman.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun kokemuksesi aivotoiminnan paranemisesta on yksilöllinen. Yksilöllinen kokemus muodostuu yksilön uskomuksista, sosiaalisesta kontekstista ja vuorovaikutuksesta sekä lääkkeiden vaikutuksesta että niiden tulkinnasta. Ne eivät kerro suoraan lääkityksen vaikutuksesta aivojen toimintaan eivätkä varsinkaan sen tervehdyttävästä vaikutuksesta aivoihin. Moni ihminen kokee myös esimerkiksi etanolin nauttimisen hyödyllisenä ja miellyttävänä, mutta se ei tarkoita että heidän aivonsa toimisivat etanolin vaikutuksen johdosta paremmin, vaikka se ehkä joillakin korjaakin lyhytaikaisesti ahdistukseen liittyvää "aivokemiallista epätasapaintotilaa". Minulla lääkkeet eivät vaikuttaneet mitenkään psykoosiin tai omaan ajatusmaailmaani. Olen siitä huolimatta todennäköisesti sinua paljon toimintakykyisempi, ja ihme kyllä edelleen elossa huolimatta siitä että en nauti sydän- ja verisuonitautien riskiä moninkertaistavia hermomyrkkyjä. Olen myös normaalipainoinen siitäkin huolimatta, etten nauti sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa pahasti häiritseviä lääkkeitä. Tämä paradoksi josta kärsin johtuu ehkä osin myös siitä, että minulla on ollut itsereflektiokykyä ja älykkyyttä käsitellä paranoidisia ajatuksiani ilman aivojen toimintaa lamaavia lääkkeitä. Joidenkin tutkimusten mukaan lääkkeettömät potilaat jotka kärsivät psykoottisista oireista sairauden alkuvaiheessa saavuttavatkin kahden vuoden kuluessa toimintakyvyn, joka kuusinkertaistaa heidän todennäköisyytensä toipua psykoosisairaudesta. Mitä pidempään lääkkeettömyys kestää, sitä todennäköisemmin ihminen on töissä, ei psykoottinen ja omaa hyvän kognitiivisen toimintakyvyn. Se ei kuitenkaan ilmene välittömästi hoidon alussa, vaan lääkkeettömyyden tai pikemminkin lääkehoidon kumuloituvat vaikutukset ihmisen aivoterveyteen ja yleisterveyteen alkavat huomattavasti ylittää niiden alkuvaiheen mahdollisesti joidenkin yksilöllisten kokemusten mukaan psykoottisia kokemuksia vaimentavan vaikutuksen. Näin ollen lääkemyönteiset potilaat joilla alun perin oli ehkä keskimäärin parempi ennuste, ovat todennäköisemmin työkyvyttömyyseläkkeellä kuin lääkkeettömät pitkällä aikavälillä. Ei ole minkäänlaista objektiivista näyttöä, että mm. dopaminenergisen järjestelmän toimintaa voimakkaasti häiritsevät lääkkeet, jotka aiheuttavat pakkoliikkeitä, akatisiaa ja massiivista ylipainoa, voisivat mitenkään olla hyväksi aivojen toiminnalle. Yhtä hyvin voisit marssittaa ihmisten eteen juokon alkoholidementikkoja todisteeksi etanolin neuroprotektiivisuudesta.

Lue lisää

Siis hetkinen. Sinulla on todennäköisesti parempi toimintakyky, koska se on sinun henkilökohtainen mielipide?

Ehkä joskus kannattais ajatella mitä sanoo, ettei sano mitä ajattelee.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun kokemuksesi aivotoiminnan paranemisesta on yksilöllinen. Yksilöllinen kokemus muodostuu yksilön uskomuksista, sosiaalisesta kontekstista ja vuorovaikutuksesta sekä lääkkeiden vaikutuksesta että niiden tulkinnasta. Ne eivät kerro suoraan lääkityksen vaikutuksesta aivojen toimintaan eivätkä varsinkaan sen tervehdyttävästä vaikutuksesta aivoihin. Moni ihminen kokee myös esimerkiksi etanolin nauttimisen hyödyllisenä ja miellyttävänä, mutta se ei tarkoita että heidän aivonsa toimisivat etanolin vaikutuksen johdosta paremmin, vaikka se ehkä joillakin korjaakin lyhytaikaisesti ahdistukseen liittyvää "aivokemiallista epätasapaintotilaa". Minulla lääkkeet eivät vaikuttaneet mitenkään psykoosiin tai omaan ajatusmaailmaani. Olen siitä huolimatta todennäköisesti sinua paljon toimintakykyisempi, ja ihme kyllä edelleen elossa huolimatta siitä että en nauti sydän- ja verisuonitautien riskiä moninkertaistavia hermomyrkkyjä. Olen myös normaalipainoinen siitäkin huolimatta, etten nauti sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa pahasti häiritseviä lääkkeitä. Tämä paradoksi josta kärsin johtuu ehkä osin myös siitä, että minulla on ollut itsereflektiokykyä ja älykkyyttä käsitellä paranoidisia ajatuksiani ilman aivojen toimintaa lamaavia lääkkeitä. Joidenkin tutkimusten mukaan lääkkeettömät potilaat jotka kärsivät psykoottisista oireista sairauden alkuvaiheessa saavuttavatkin kahden vuoden kuluessa toimintakyvyn, joka kuusinkertaistaa heidän todennäköisyytensä toipua psykoosisairaudesta. Mitä pidempään lääkkeettömyys kestää, sitä todennäköisemmin ihminen on töissä, ei psykoottinen ja omaa hyvän kognitiivisen toimintakyvyn. Se ei kuitenkaan ilmene välittömästi hoidon alussa, vaan lääkkeettömyyden tai pikemminkin lääkehoidon kumuloituvat vaikutukset ihmisen aivoterveyteen ja yleisterveyteen alkavat huomattavasti ylittää niiden alkuvaiheen mahdollisesti joidenkin yksilöllisten kokemusten mukaan psykoottisia kokemuksia vaimentavan vaikutuksen. Näin ollen lääkemyönteiset potilaat joilla alun perin oli ehkä keskimäärin parempi ennuste, ovat todennäköisemmin työkyvyttömyyseläkkeellä kuin lääkkeettömät pitkällä aikavälillä. Ei ole minkäänlaista objektiivista näyttöä, että mm. dopaminenergisen järjestelmän toimintaa voimakkaasti häiritsevät lääkkeet, jotka aiheuttavat pakkoliikkeitä, akatisiaa ja massiivista ylipainoa, voisivat mitenkään olla hyväksi aivojen toiminnalle. Yhtä hyvin voisit marssittaa ihmisten eteen juokon alkoholidementikkoja todisteeksi etanolin neuroprotektiivisuudesta.

Lue lisää

No kyllä sen voi ihan todeta, että lääkkeet toimivat minulla ja poistavat oireet. Ei sitä voi selitellä pois, että "yksilön uskomuksista, sosiaalisesta kontekstista ja vuorovaikutuksesta sekä lääkkeiden vaikutuksesta että niiden tulkinnasta."

Sama kuin fyysisen oireen tai sairauden lääkityksessä voi todeta, jos oireet poistuvat.

Jos jätän muutamaksi päiväksi lääkkeet ottamatta, niin oireita tulee.

Enkä tiedä onko kyse aivojen turruttamisesta. Että pitää vain olla rohkea ja reipas ja käsitellä harhaluulonsa ja oireensa. Jos ne voi yksinkertaisesti poistaa, niin mikä vika siinä on?

Onko kehittyneempää järkeillä ne pois? Uskon, että ne ovat yksinkertaisesti kemiaa. Liikaa dopamiinia niin tulee merkityselämyksiä.

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä sen voi ihan todeta, että lääkkeet toimivat minulla ja poistavat oireet. Ei sitä voi selitellä pois, että "yksilön uskomuksista, sosiaalisesta kontekstista ja vuorovaikutuksesta sekä lääkkeiden vaikutuksesta että niiden tulkinnasta."

Sama kuin fyysisen oireen tai sairauden lääkityksessä voi todeta, jos oireet poistuvat.

Jos jätän muutamaksi päiväksi lääkkeet ottamatta, niin oireita tulee.

Enkä tiedä onko kyse aivojen turruttamisesta. Että pitää vain olla rohkea ja reipas ja käsitellä harhaluulonsa ja oireensa. Jos ne voi yksinkertaisesti poistaa, niin mikä vika siinä on?

Onko kehittyneempää järkeillä ne pois? Uskon, että ne ovat yksinkertaisesti kemiaa. Liikaa dopamiinia niin tulee merkityselämyksiä.

Lue lisää

"Uskon, että ne ovat yksinkertaisesti kemiaa. Liikaa dopamiinia niin tulee merkityselämyksiä."

Ihan mielenkiinnosta kysyn, millä perusteella olet tullut siihen tulokseen että sinulla on liikaa dopamiinia?

Anonyymi kirjoitti:

Siis hetkinen. Sinulla on todennäköisesti parempi toimintakyky, koska se on sinun henkilökohtainen mielipide?

Ehkä joskus kannattais ajatella mitä sanoo, ettei sano mitä ajattelee.

Lue lisää

Kyllähän ihmisillä saa olla henkilökohtaisia mielipiteitä omasta itsestään.

Jos ja kun joku sanoo, että hänellä on omasta mielestään hyvä toimintakyky, ei sitä sovi kyseenalaistaa tuntematta ihmistä.

Tässä tullaan juuri siihen, kuinka yleisesti leimataan mt-potilaat ja -kuntoutujat.
Ihmisellä voi olla diagnoosi, mutta hän ei itse ole se diagnoosi.
Typerästi kuvitellaan, että jonkin diagnoosin omaava ihminen olisi käytökseltään ja olemukseltaan, sekä mahdollisilta oireiltaan juuri sellainen, millaiseksi " sairaus " tietyssä diagnoosissa kuvaillaan.

On olemassa mt-ongelmaisia, joiden toimintakyky on aivan hyvä, ja on olemassa sellaisia, joiden toimintakyky ei ole hyvä.
Ja heitäkin on, jotka sanovat toimintakykynsä olevan hyvä, vaikkei se välttämättä olekaan.

Se on se leima joka saa aikaiseksi jos vaikka mitä ennakkoluuloja, vaikkei toista ihmistä edes tunne.
Minulle on kertynyt siitä paljon ihan omakohtaista kokemusta, todella huonoa kohtelua saa osakseen, vaihtelevasti myös perusterveydenhuollon puolelta.

Tuntemattomasta kannattaa ottaa selvää, ennenkuin tekee minkäänlaisia omia johtopäätöksiä, eli siinä kohtaa olisi ajattelemisen aihetta.

Mosherin tulokset on vahvistettu Suomessa.4
Kokeilut alkoivat vuonna 1969,
kun psykiatri Yrjö Alanen neuvoi henkilökuntaansa kuuntelemaan potilai-
ta, jotka vainoharhaisista puheistaan huolimatta kertoivat usein mielekkäitä
tarinoita vaikeasta taustastaan. Hoidon ydin oli ryhmäperheterapia, jossa ei
keskitytty psykoottisiin oireisiin vaan toivon säilyttämiseen. Potilaan otetta
elämästä vahvistettiin puhumalla hänen aikaisemmista onnistumisistaan. Nykyään Suomen suositukset ovat valitettavasti melko lailla valtavirtaa – potilaiden lääkitystä suositellaan jatkettavan ainakin viisi vuotta ensimmäisen
sairausjakson jälkeen, mikä on katastrofin resepti.
Lapissa työtä jatkoi Jaakko Seikkula, ja metodi alettiin tuntea avoimen
dialogin nimellä. 75 potilaan otoksessa, jossa 30:lla oli skitsofrenia ja 45:llä
muita psykooseja, kahta kolmasosaa ei ollut koskaan altistettu psykoosilääkkeillä, mutta viiden vuoden kuluttua 80 % oli töissä, koulutuksessa tai etsi
töitä.4 Seikkula on selittänyt Whitakerille, että jos ihmiset pannaan lääkehoitoon, he menettävät otteensa elämästä eivätkä enää osaa pitää huolta itsestään. Ideana on siis rajoittaa psykotrooppisten lääkkeiden käyttöä pitämällä
avoimia kokouksia, missä osallistujat jakavat vapaasti ajatuksiaan. Näissä
tapaamisissa käytetään hyvin erilaista kieltä kuin mitä terapeutit yleensä käyttävät, ja potilaiden kokemuksia ja ajatuksia ja myös omaisten kokemuksia ja
ajatuksia kuunnellaan enemmän.4
Kuten tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard kirjoitti 1800-luvulla, ihmiset on kohdattava heidän omalla alueellaan.
Se pätee myös psykiatriaan.
Tärkeä osa metodia on, että hoitotiimi järjestää tapaamisen vuorokauden
sisällä, jos psykoosi on tulollaan. Länsi-Lapissa ilmenee vuosittain vain 2–3
uutta skitsofreniatapausta, mikä on 90 % vähemmän kuin 1980-luvun alussa. Syynä on se, että psykoottiset jaksot kestävät harvemmin pitempään kuin
puoli vuotta, mikä diagnoosiin vaaditaan. Myös psykiatristen palvelujen kulut
ovat pienentyneet.
Psykoterapia vaikuttaa taloudellisesti kannattavalta tavalta hoitaa skitsofreniaa. NICEn vuoden 2012 suositusten mukaan systemaattinen katsaus
taloudellisesta näytöstä osoitti, että kognitiivinen käyttäytymisterapia paransi
kliinisiä tuloksia ilman lisäkustannuksia, ja taloudellinen mallinnus viittasi
siihen, että siitä koituisi säästöjä, koska sairaalajaksoja olisi vähemmän.

Ihan taas mielenkiinnosta kysyn, milloinka teille on viimeksi annettu insuliinihoitoa?

Niin tärkeetä, kun historia, ja sen konteksti onkin, niin onko todellakin nykypsykiatria niin valmista, että argumentit joutuu vetämään seitsemänkymmenen vuoden takaa?

Anonyymi kirjoitti:

Ihan taas mielenkiinnosta kysyn, milloinka teille on viimeksi annettu insuliinihoitoa?

Niin tärkeetä, kun historia, ja sen konteksti onkin, niin onko todellakin nykypsykiatria niin valmista, että argumentit joutuu vetämään seitsemänkymmenen vuoden takaa?

Lue lisää

Niin, nykylääkkeet ovat todella hyviä ja vähän sivuvaikutuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, nykylääkkeet ovat todella hyviä ja vähän sivuvaikutuksia.

Nykylääkkeitä kokeilleena tulee mieleen, että tälläkin foorumilla on aika rankkaa vahvistumisvinoumaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan taas mielenkiinnosta kysyn, milloinka teille on viimeksi annettu insuliinihoitoa?

Niin tärkeetä, kun historia, ja sen konteksti onkin, niin onko todellakin nykypsykiatria niin valmista, että argumentit joutuu vetämään seitsemänkymmenen vuoden takaa?

Lue lisää

Erityisesti tärkeää on tutkimusnäyttö ajanjaksolta, jolloin mielisairaiden elämää "mullistaneet" lääkkeet otettiin käyttöön. Vuosikymmeniä on nimittäin väitetty, että juuri nuo lääkkeet mahdollistivat mielisairaille vihdoin normaalin elämän, vaikka todellinen näyttö tuolta ajalta luo kuvan aivojen toimintaa lamaavista rauhoittavista, jotka heikentävät ennustetta pitkällä aikavälillä. Erityisesti kun samalla ajanjaksolla vertaillaan näitä kuuluisia "laitostuneita" potilaita, joiden kurjasta kohtalosta valtamediassa ja virallisessa mielisairaanhoidon historiassa kirjoitetaan suureellista historiikkia todisteena lääkehoidon kehityksen suuresta edistyksestä ja lääketieteellisestä vallankumouksesta, on kummallista lukea tutkimuksista, joiden mukaan lääkkeiden tulo mielisairaanhoitoon ei ihan oikeasti mullistanut yhtään mitään pidemmän aikavälin hoidossa. Niiden ainoa mullistava funktio oli se, että niillä oli helppo ja kätevä sedatoida potilas tajuttomaksi ja rauhalliseksi hetkeksi aikaa. Lähinnä mielisairaanhoitajien työnkuva mullistui niiden johdosta. Ennen lääkkeiden tuloa mielisairaiden tila kroonistui jopa harvemmin kuin niiden tulon jälkeen. Eikö se sinusta ole vähän kummallista? Oletatko tosiaan tuon tutkimusnäytön perusteella, että tämä edistys vain pikkuisen viivästyi ja oikea mullistus tuli kun nämä ns. toisen sukupolven lääkkeet tulivat markkinoille ja psykiatrit älysivät olla lääkitsemättä ihmisiä ihan heti hengiltä hengevaarallisen massiviisilla annoksilla neuroleptejä?

Sitten tosiaan tulivat ns. uuden sukupolven neuroleptit, jotka ovat ehkä joltain osin paremmin siedettyjä (niitä käytetään keskimäärin myös pienemmällä annostuksella kuin perinteisiä neuroleptejä vanhaan hyvään aikaan), mutta niiden yksi ikävä sivuvaikutus on että lievempiä sivuoireita aiheuttavat lääkkeet on helpompi sokkouttaa. Arvaas mitä sitten tapahtui lääkekokeissa? Lääkkeiden NNT, eli se luku kuinka monta potilasta pitää hoitaa (vahingoittaa hermomyrkyillä) kasvoi kahdesta kahdeksaan hyvällä vasteella mitattuna. Laskennallinen teho siis heikkeni, koska sokkouttaminen oli helpompaa . Ero plasebon ja neuroleptien välillä laski yli kymmenestä kuuteen, eli alle puoleen kliinisen merkitsevyyden raja-arvosta joka on 15 pistettä PANSS skaalalla. Tutkijat itse toteavat joissakin meta-analyyseissa, että NNT 6 on niin heikko vaste, että tuon haittaprofiilin lääkkeissä se ei ole riittävä. Lääkkeiden vaste ei kehittynyt mihinkään, eikä eroa lääkeyhtiöiden rahoittamissa tutkimuksissakaan vanhan ja uuden sukupolven neuroleptien välillä oikeasti ole olemassakaan. Nykyään lääkekehityksen kärkeä onkin löytää erilaisia keinoja, miten manipuloida tutkimusdataa plasebovasteen laskemiseksi rikkomatta näennäisesti sääntöjä. Arvaa miksi? Koska lääkkeiden vasteessa itsessään ei ole odotettavissa kehitystä, ja lääkekehitys on kallista ja epäonnistuneet lääkekokeet huonoja sijoituksia. Toista se oli vanhaan hyvään aikaan, kun oli kunnon vanhat hermomyrkyt käytössä. Niistä näki kilometrin päähän ja viimeistään tunsi nahoistaan, kun niitä veti naamaansa. Kehitys kehittyy tosiaan.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35015359/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18180760/

https://ajp.psychiatryonline.org/doi/full/10.1176/appi.ajp.2017.16121358

Tältä vuosikymmenelläkin on julkaistu lukuisia pitkäaikaistutkimuksia, joiden mukaan lääkkeet eivät tilastollisesti vähennä sairaalahoitoon joutumisen riskiä, työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen riskiä, kuolleisuutta eivätkä todennäköisyyttä parantua psykoosisairaudesta. Se että sinä et ole niitä lukenut ei johdu siitä, ettei niitä olisi. Harrow et al 2021, Berström et al 2020 ovat ehkä uusimpia, toinen on naturalistinen prosektiivinen pitkäaikaistutkimus ja toinen rekisteripohjainen retropsektiivinen pitkäaikaistutkimus.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33550993/

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/72129

Tutkimuskatsausten mukaan toipuneiden osuus ei ole myöskään noussut viime vuosikymmeninä huolimatta mullistavista lääkehoidoista, jotka ovat vapauttaneet hullut laitoksistaan ja mahdollistaneet heille normaalin elämän valtavirran narratiivin mukaan. Toipuneiden osuus on itse asiassa laskenut, mikä tarkoittaa että yhä suurempi osa syrjäytyy ja menettää toimintakykynsä sekä jää elämään omaan harhaiseen maailmaansa. Tutkijat tekevät tästä kummallisesta lääketieteen kehityksen vastaisesta trendistä johtopäätöksen, että pitäisi varmaan palauttaa laitokset takaisin vaikka samassa tutkimuskatsauksessa havaitaan että kehitysmaissa (missä psykiatrisia laitoksia on kaikkein vähiten, puhumattakaan lääkehoidosta) on systemaattisesti olleet parhaimmat tuloksen skitsofrenian hoidossa.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23172003/

Anonyymi kirjoitti:

Erityisesti tärkeää on tutkimusnäyttö ajanjaksolta, jolloin mielisairaiden elämää "mullistaneet" lääkkeet otettiin käyttöön. Vuosikymmeniä on nimittäin väitetty, että juuri nuo lääkkeet mahdollistivat mielisairaille vihdoin normaalin elämän, vaikka todellinen näyttö tuolta ajalta luo kuvan aivojen toimintaa lamaavista rauhoittavista, jotka heikentävät ennustetta pitkällä aikavälillä. Erityisesti kun samalla ajanjaksolla vertaillaan näitä kuuluisia "laitostuneita" potilaita, joiden kurjasta kohtalosta valtamediassa ja virallisessa mielisairaanhoidon historiassa kirjoitetaan suureellista historiikkia todisteena lääkehoidon kehityksen suuresta edistyksestä ja lääketieteellisestä vallankumouksesta, on kummallista lukea tutkimuksista, joiden mukaan lääkkeiden tulo mielisairaanhoitoon ei ihan oikeasti mullistanut yhtään mitään pidemmän aikavälin hoidossa. Niiden ainoa mullistava funktio oli se, että niillä oli helppo ja kätevä sedatoida potilas tajuttomaksi ja rauhalliseksi hetkeksi aikaa. Lähinnä mielisairaanhoitajien työnkuva mullistui niiden johdosta. Ennen lääkkeiden tuloa mielisairaiden tila kroonistui jopa harvemmin kuin niiden tulon jälkeen. Eikö se sinusta ole vähän kummallista? Oletatko tosiaan tuon tutkimusnäytön perusteella, että tämä edistys vain pikkuisen viivästyi ja oikea mullistus tuli kun nämä ns. toisen sukupolven lääkkeet tulivat markkinoille ja psykiatrit älysivät olla lääkitsemättä ihmisiä ihan heti hengiltä hengevaarallisen massiviisilla annoksilla neuroleptejä?

Sitten tosiaan tulivat ns. uuden sukupolven neuroleptit, jotka ovat ehkä joltain osin paremmin siedettyjä (niitä käytetään keskimäärin myös pienemmällä annostuksella kuin perinteisiä neuroleptejä vanhaan hyvään aikaan), mutta niiden yksi ikävä sivuvaikutus on että lievempiä sivuoireita aiheuttavat lääkkeet on helpompi sokkouttaa. Arvaas mitä sitten tapahtui lääkekokeissa? Lääkkeiden NNT, eli se luku kuinka monta potilasta pitää hoitaa (vahingoittaa hermomyrkyillä) kasvoi kahdesta kahdeksaan hyvällä vasteella mitattuna. Laskennallinen teho siis heikkeni, koska sokkouttaminen oli helpompaa . Ero plasebon ja neuroleptien välillä laski yli kymmenestä kuuteen, eli alle puoleen kliinisen merkitsevyyden raja-arvosta joka on 15 pistettä PANSS skaalalla. Tutkijat itse toteavat joissakin meta-analyyseissa, että NNT 6 on niin heikko vaste, että tuon haittaprofiilin lääkkeissä se ei ole riittävä. Lääkkeiden vaste ei kehittynyt mihinkään, eikä eroa lääkeyhtiöiden rahoittamissa tutkimuksissakaan vanhan ja uuden sukupolven neuroleptien välillä oikeasti ole olemassakaan. Nykyään lääkekehityksen kärkeä onkin löytää erilaisia keinoja, miten manipuloida tutkimusdataa plasebovasteen laskemiseksi rikkomatta näennäisesti sääntöjä. Arvaa miksi? Koska lääkkeiden vasteessa itsessään ei ole odotettavissa kehitystä, ja lääkekehitys on kallista ja epäonnistuneet lääkekokeet huonoja sijoituksia. Toista se oli vanhaan hyvään aikaan, kun oli kunnon vanhat hermomyrkyt käytössä. Niistä näki kilometrin päähän ja viimeistään tunsi nahoistaan, kun niitä veti naamaansa. Kehitys kehittyy tosiaan.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35015359/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18180760/

https://ajp.psychiatryonline.org/doi/full/10.1176/appi.ajp.2017.16121358

Tältä vuosikymmenelläkin on julkaistu lukuisia pitkäaikaistutkimuksia, joiden mukaan lääkkeet eivät tilastollisesti vähennä sairaalahoitoon joutumisen riskiä, työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen riskiä, kuolleisuutta eivätkä todennäköisyyttä parantua psykoosisairaudesta. Se että sinä et ole niitä lukenut ei johdu siitä, ettei niitä olisi. Harrow et al 2021, Berström et al 2020 ovat ehkä uusimpia, toinen on naturalistinen prosektiivinen pitkäaikaistutkimus ja toinen rekisteripohjainen retropsektiivinen pitkäaikaistutkimus.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33550993/

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/72129

Tutkimuskatsausten mukaan toipuneiden osuus ei ole myöskään noussut viime vuosikymmeninä huolimatta mullistavista lääkehoidoista, jotka ovat vapauttaneet hullut laitoksistaan ja mahdollistaneet heille normaalin elämän valtavirran narratiivin mukaan. Toipuneiden osuus on itse asiassa laskenut, mikä tarkoittaa että yhä suurempi osa syrjäytyy ja menettää toimintakykynsä sekä jää elämään omaan harhaiseen maailmaansa. Tutkijat tekevät tästä kummallisesta lääketieteen kehityksen vastaisesta trendistä johtopäätöksen, että pitäisi varmaan palauttaa laitokset takaisin vaikka samassa tutkimuskatsauksessa havaitaan että kehitysmaissa (missä psykiatrisia laitoksia on kaikkein vähiten, puhumattakaan lääkehoidosta) on systemaattisesti olleet parhaimmat tuloksen skitsofrenian hoidossa.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23172003/

Lue lisää

Näillä lääketiedevaataisilla on tuhat linkkiä osoittaa, että lääkkeet eivät mitenkään toimi.

Omalla kohdallani ne kuitenkin toimivat, enkä voisi olla ilman.

Anonyymi kirjoitti:

Näillä lääketiedevaataisilla on tuhat linkkiä osoittaa, että lääkkeet eivät mitenkään toimi.

Omalla kohdallani ne kuitenkin toimivat, enkä voisi olla ilman.

On se aika hauskaa tosiaan, että lääketiedevastainen pystyy viittamaan lukuisiin lääketieteellisiin ja käyttäytymistieteellisiin meta-analyyseihin ja tutkimuskatsauksiin, kun taas lääketiedemyönteinen ihminen luottaa omaan subjektiiviseen kokemukseen ja tuntemuksiin lääkkeiden vaikutuksesta. Ymmärrän kyllä että olet tyhmä kuin vasemman jalan saapas, etkä ymmärrä tieteestä mitään, niin tuollaiset argumentit eivät vetoa sinuun. Yksilötason kokemukset voivat olla mielenkiintoisia kyllä, mutta eivät ne kerro lääkkeiden hoidollisesta vasteesta suoraan mitään. Ihmiset ovat niin erilaisia niin lähtökohdiltaan, uskomusmaailmaltaan kuin kyvystään sietää erinäisiä hermomyrkkyjä ja psykoaktiivisia aineita, ettet voi vetää omasta kokemuksestasi johtopäätöstä miten jokin lääke tai hoito toimii. Samalla tavoin on olemassa äärimmäisen menestyneitä, suorituskykyisiä alkoholisteja ja sekakäyttäjiä, kun taas huomattava osa elää kadulla hampaat mätänä ja odottaa hengenlähtöä. Otat sattumanvaraisesti tuosta joukosta yhden esimerkin, ja sattumalta osut kokaiinirippuvaiseen alkoholisoituneeseen huippuälykkääseen miljönääriin äärimmäisen korkealla toleranssilla, ja teet siitä pitkälle meneviä johtopäätöksiä asioiden tilasta. Jos se on se mitä kutsut lääketiedemyönteisyydeksi, niin siinäpä sitten kutsut.

Anonyymi kirjoitti:

On se aika hauskaa tosiaan, että lääketiedevastainen pystyy viittamaan lukuisiin lääketieteellisiin ja käyttäytymistieteellisiin meta-analyyseihin ja tutkimuskatsauksiin, kun taas lääketiedemyönteinen ihminen luottaa omaan subjektiiviseen kokemukseen ja tuntemuksiin lääkkeiden vaikutuksesta. Ymmärrän kyllä että olet tyhmä kuin vasemman jalan saapas, etkä ymmärrä tieteestä mitään, niin tuollaiset argumentit eivät vetoa sinuun. Yksilötason kokemukset voivat olla mielenkiintoisia kyllä, mutta eivät ne kerro lääkkeiden hoidollisesta vasteesta suoraan mitään. Ihmiset ovat niin erilaisia niin lähtökohdiltaan, uskomusmaailmaltaan kuin kyvystään sietää erinäisiä hermomyrkkyjä ja psykoaktiivisia aineita, ettet voi vetää omasta kokemuksestasi johtopäätöstä miten jokin lääke tai hoito toimii. Samalla tavoin on olemassa äärimmäisen menestyneitä, suorituskykyisiä alkoholisteja ja sekakäyttäjiä, kun taas huomattava osa elää kadulla hampaat mätänä ja odottaa hengenlähtöä. Otat sattumanvaraisesti tuosta joukosta yhden esimerkin, ja sattumalta osut kokaiinirippuvaiseen alkoholisoituneeseen huippuälykkääseen miljönääriin äärimmäisen korkealla toleranssilla, ja teet siitä pitkälle meneviä johtopäätöksiä asioiden tilasta. Jos se on se mitä kutsut lääketiedemyönteisyydeksi, niin siinäpä sitten kutsut.

Lue lisää

Se taas mikä ei ole hauskaa, on se että näistä lukuisista viittauksista huolimatta, ne eivät ilmeisestikkään ole niin vakuuttavia, ettei henkilökohtaisuuksiin tarvitsisi mennä.

Anonyymi kirjoitti:

Näillä lääketiedevaataisilla on tuhat linkkiä osoittaa, että lääkkeet eivät mitenkään toimi.

Omalla kohdallani ne kuitenkin toimivat, enkä voisi olla ilman.

Toteutuakseen hyvä hoito tarvitsee kritiikkiä, mutta kritiikki ei aina tarvitse hyvää hoitoa toteutuakseen.

Anonyymi kirjoitti:

On se aika hauskaa tosiaan, että lääketiedevastainen pystyy viittamaan lukuisiin lääketieteellisiin ja käyttäytymistieteellisiin meta-analyyseihin ja tutkimuskatsauksiin, kun taas lääketiedemyönteinen ihminen luottaa omaan subjektiiviseen kokemukseen ja tuntemuksiin lääkkeiden vaikutuksesta. Ymmärrän kyllä että olet tyhmä kuin vasemman jalan saapas, etkä ymmärrä tieteestä mitään, niin tuollaiset argumentit eivät vetoa sinuun. Yksilötason kokemukset voivat olla mielenkiintoisia kyllä, mutta eivät ne kerro lääkkeiden hoidollisesta vasteesta suoraan mitään. Ihmiset ovat niin erilaisia niin lähtökohdiltaan, uskomusmaailmaltaan kuin kyvystään sietää erinäisiä hermomyrkkyjä ja psykoaktiivisia aineita, ettet voi vetää omasta kokemuksestasi johtopäätöstä miten jokin lääke tai hoito toimii. Samalla tavoin on olemassa äärimmäisen menestyneitä, suorituskykyisiä alkoholisteja ja sekakäyttäjiä, kun taas huomattava osa elää kadulla hampaat mätänä ja odottaa hengenlähtöä. Otat sattumanvaraisesti tuosta joukosta yhden esimerkin, ja sattumalta osut kokaiinirippuvaiseen alkoholisoituneeseen huippuälykkääseen miljönääriin äärimmäisen korkealla toleranssilla, ja teet siitä pitkälle meneviä johtopäätöksiä asioiden tilasta. Jos se on se mitä kutsut lääketiedemyönteisyydeksi, niin siinäpä sitten kutsut.

Lue lisää

Tarkoitan, että eivät nuo loputtomat uskottelut siitä, että lääkkeet ovat täysin tehottomia vakuuta minua näkemyksestänne, kun kuitenkin näen omalla kohdallani selvästi hyödyt.

Sama kuin näkisin, että ulkona sataa ja laittaisitte tutkimusviitteitä että ei voi mitenkään sataa.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitan, että eivät nuo loputtomat uskottelut siitä, että lääkkeet ovat täysin tehottomia vakuuta minua näkemyksestänne, kun kuitenkin näen omalla kohdallani selvästi hyödyt.

Sama kuin näkisin, että ulkona sataa ja laittaisitte tutkimusviitteitä että ei voi mitenkään sataa.

Lue lisää

"Tarkoitan, että eivät nuo loputtomat uskottelut siitä, että lääkkeet ovat täysin tehottomia vakuuta minua näkemyksestänne, kun kuitenkin näen omalla kohdallani selvästi hyödyt."

En usko että kukaan on täällä sanonut neuroleptejä/psykoosilääkkeitä tehottomiksi, ne ovat voimakkaita rauhoittavia, joten kyllä niillä on tehoa siinä mielessä että ne rauhoittavat.Ongelma onkin lähinnä lääkkeiden haittavaikutukset sekä niiden aiheuttama riippuvuus.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitan, että eivät nuo loputtomat uskottelut siitä, että lääkkeet ovat täysin tehottomia vakuuta minua näkemyksestänne, kun kuitenkin näen omalla kohdallani selvästi hyödyt.

Sama kuin näkisin, että ulkona sataa ja laittaisitte tutkimusviitteitä että ei voi mitenkään sataa.

Lue lisää

Tiedätkö miksi lääketieteessä ylipäätään luotetaan ensisijaisesti plasebokontrolloituihin tutkimuksiin? Vuosikymmeniä sitten tieteellisten tutkimusten toteuttajat havaitsivat, että pelkästään esimerkiksi koehenkilöiden saama huomio ja uskomukset saattoivat vaikuttaa tutkittuun muuttujaan. Vaste syntyi suurelta osin ilman varsinaista interventiota, eli tutkittavaa selittävää muuttujaa. Tämä on jo vuosikymmeniä tiedetty ilmiö. Plaseboa käytetään, koska tiedetään, että et sinä eikä kukaan muukaan kykene erottamaan lääkkeen todellista vastetta ja uskomusten sekä ajan kulumisen aiheuttamaa vastetta omaan olotilaansa saati sitten toisen ihmisen olotilaan. Ihminen voi vahvasti kokea, että valkoinen pilleri minkä hän nielee tuottaa positiivisia vaikutuksia. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin lääkkeen todellinen vaste. Itse asiassa monet neuroleptit ovat tehokkaampia lääkkeitä kuin esimerkiksi monet miedot kipulääkkeet, joiden tuottama vasten kivun hoidossa on lähempänä plaseboa kuin monen neuroleptin psykoosin hoidossa. Otetaan esimerkiksi Panadol, joka on hyvin yleinen kivun hoidossa käytetty kipulääke. Minäkin olen syönyt sitä usein innokkaasti jokaiseen pikku kiputilaani ja kuvittellut päässäni, että se todella hoitaa kipuani, oli kyse sitten nielutulehduksesta tai päänsärystä. Kun otan pikku napin Panadolia, niin oletan että siitä seuraa pian kivun lieventyminen sen toimintamekanismin takia. Kuitenkaan tutkimusnäytön perusteella en menisi väittämään, että Panadol olisi kovinkaan tehokas kivun lievittäjä suhteessa plaseboon eli omiin uskomuksiini ja ajan kulumiseen:
https://www.mja.com.au/journal/2021/214/7/efficacy-and-safety-paracetamol-pain-relief-overview-systematic-reviews

Ongelma toki on vahvoissa lääkkeissä siinä, että mitä voimakkaampia vaikutuksia lääkkeellä on olotilaan, sitä todennäköisemmin sokkoutus purkautuu. Tämän ilmiön tunnistavat neuroleptien vastetta skitsofrenian hoidossa käsittelevtä meta-analyysit, kun niissä pohditaan, miksi perinteiset neuroleptit ovat tuottaneet peräti NNT 2, kun taas nykyisin NNT on paljon suurempi eli suhteessa plaseboon vaste on laskenut uuden sukupolven neurolepteillä. Tutkijoiden mukaan sokkoutus purkautuu sitä todennäköisemmin, mitä rajumpia sivuvaikutuksia lääkkeellä on, jolloin parempi sokkoutus tuottaa näennäisesti heikompia vasteita. Siksi noista kokeista ei voi oikein tehdä mitään johtopäätöstä siitä, mikä lääkkeiden todellinen vaste on ns. skitsofrenian ja ylipäätään psykoosin oireisiin. Se ei tarkoita, etteikö ihminen voisi kokea vahvasti hyötyvänsä psykoaktiivisten aineiden käytöstä, oli kyse sitten neurolepteistä, kannabiksesta, heroiinista, bentsoista, alkoholista tai SSRI lääkkeistä. Niillä on eittämättä erinäisiä vaikutuksia ihmisen mielentilaan ja kokemusmaailmaan, mutta niiden vaikutukset ilmenevät eri tavoin eri yksilöillä monista eri tekijöistä johtuen. Niillä on karkeasti toki erilaisia vaikutuksia, stimulantit stimuloivat, sedatiivit rauhoittavat, mielialalääkkeet kohottavat mielialaa. Uskonnollinen suhtautuminen niiden "tehoon" pseudosairauksien hoidossa ei ole kuitenkaan mitään lääketiedemyönteisyyttä, eikä lääketieteellisiin tutkimuskatsauksiin viittaaminen ole lääketiedevastaisuutta. Joskus on hyvä kohdata maailma sellaisena kuin se on, monimutkaisena ja usein pettymyksiä tuottavana. Joskus se rakas oma pikku nappi paljastuu suurelta osin uskomushoidoksi. Syy miksi rasittaisit maksaasi ja söisit Panadolia selkäkipuusi, ei löydy ainakaan niiden tutkitusta tehosta. Silti miljoonat ihmiset hoitavat pikku kiputilojaan Panadolilla ja pitävät sen tehoa itsestään selvänä, kuten he pitävät neuroleptien tehoa "skitsofrenian" hoidossa lähes ihmeen omaisena. Kumpikaan "fakta" ei vaan pidä paikkansa ja se olisi hyvä ensisijaisesti myöntää myös niiden, jotka noita nappeja tyrkyttävät.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkö miksi lääketieteessä ylipäätään luotetaan ensisijaisesti plasebokontrolloituihin tutkimuksiin? Vuosikymmeniä sitten tieteellisten tutkimusten toteuttajat havaitsivat, että pelkästään esimerkiksi koehenkilöiden saama huomio ja uskomukset saattoivat vaikuttaa tutkittuun muuttujaan. Vaste syntyi suurelta osin ilman varsinaista interventiota, eli tutkittavaa selittävää muuttujaa. Tämä on jo vuosikymmeniä tiedetty ilmiö. Plaseboa käytetään, koska tiedetään, että et sinä eikä kukaan muukaan kykene erottamaan lääkkeen todellista vastetta ja uskomusten sekä ajan kulumisen aiheuttamaa vastetta omaan olotilaansa saati sitten toisen ihmisen olotilaan. Ihminen voi vahvasti kokea, että valkoinen pilleri minkä hän nielee tuottaa positiivisia vaikutuksia. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin lääkkeen todellinen vaste. Itse asiassa monet neuroleptit ovat tehokkaampia lääkkeitä kuin esimerkiksi monet miedot kipulääkkeet, joiden tuottama vasten kivun hoidossa on lähempänä plaseboa kuin monen neuroleptin psykoosin hoidossa. Otetaan esimerkiksi Panadol, joka on hyvin yleinen kivun hoidossa käytetty kipulääke. Minäkin olen syönyt sitä usein innokkaasti jokaiseen pikku kiputilaani ja kuvittellut päässäni, että se todella hoitaa kipuani, oli kyse sitten nielutulehduksesta tai päänsärystä. Kun otan pikku napin Panadolia, niin oletan että siitä seuraa pian kivun lieventyminen sen toimintamekanismin takia. Kuitenkaan tutkimusnäytön perusteella en menisi väittämään, että Panadol olisi kovinkaan tehokas kivun lievittäjä suhteessa plaseboon eli omiin uskomuksiini ja ajan kulumiseen:
https://www.mja.com.au/journal/2021/214/7/efficacy-and-safety-paracetamol-pain-relief-overview-systematic-reviews

Ongelma toki on vahvoissa lääkkeissä siinä, että mitä voimakkaampia vaikutuksia lääkkeellä on olotilaan, sitä todennäköisemmin sokkoutus purkautuu. Tämän ilmiön tunnistavat neuroleptien vastetta skitsofrenian hoidossa käsittelevtä meta-analyysit, kun niissä pohditaan, miksi perinteiset neuroleptit ovat tuottaneet peräti NNT 2, kun taas nykyisin NNT on paljon suurempi eli suhteessa plaseboon vaste on laskenut uuden sukupolven neurolepteillä. Tutkijoiden mukaan sokkoutus purkautuu sitä todennäköisemmin, mitä rajumpia sivuvaikutuksia lääkkeellä on, jolloin parempi sokkoutus tuottaa näennäisesti heikompia vasteita. Siksi noista kokeista ei voi oikein tehdä mitään johtopäätöstä siitä, mikä lääkkeiden todellinen vaste on ns. skitsofrenian ja ylipäätään psykoosin oireisiin. Se ei tarkoita, etteikö ihminen voisi kokea vahvasti hyötyvänsä psykoaktiivisten aineiden käytöstä, oli kyse sitten neurolepteistä, kannabiksesta, heroiinista, bentsoista, alkoholista tai SSRI lääkkeistä. Niillä on eittämättä erinäisiä vaikutuksia ihmisen mielentilaan ja kokemusmaailmaan, mutta niiden vaikutukset ilmenevät eri tavoin eri yksilöillä monista eri tekijöistä johtuen. Niillä on karkeasti toki erilaisia vaikutuksia, stimulantit stimuloivat, sedatiivit rauhoittavat, mielialalääkkeet kohottavat mielialaa. Uskonnollinen suhtautuminen niiden "tehoon" pseudosairauksien hoidossa ei ole kuitenkaan mitään lääketiedemyönteisyyttä, eikä lääketieteellisiin tutkimuskatsauksiin viittaaminen ole lääketiedevastaisuutta. Joskus on hyvä kohdata maailma sellaisena kuin se on, monimutkaisena ja usein pettymyksiä tuottavana. Joskus se rakas oma pikku nappi paljastuu suurelta osin uskomushoidoksi. Syy miksi rasittaisit maksaasi ja söisit Panadolia selkäkipuusi, ei löydy ainakaan niiden tutkitusta tehosta. Silti miljoonat ihmiset hoitavat pikku kiputilojaan Panadolilla ja pitävät sen tehoa itsestään selvänä, kuten he pitävät neuroleptien tehoa "skitsofrenian" hoidossa lähes ihmeen omaisena. Kumpikaan "fakta" ei vaan pidä paikkansa ja se olisi hyvä ensisijaisesti myöntää myös niiden, jotka noita nappeja tyrkyttävät.

Lue lisää

Plasebon ja lääkkeen eroja tehossa ei taida huomata, mutta voisi ajatella, että plasebot eivät aiheuta haittoja eikä sivuvaikutuksia samalla tavalla kuin lääkkeet.

Dopamiini – avain skitsofreniaan?

Vuonna 1952 psykiatrit Deniker ja Delay ottivat tämän uuden aineen käyttöön Pariisissa psykiatrisessa sairaalassa. Nopeasti klooripromatsiinin käyttö levisi Keski -Euroopassa. Psykiatristen osastojen potilaat hiljenivät. Hoito muuttui.

Klooripromatsiini vaikuttaa aivojen dopamiinijärjestelmään. Dopamiini on välittäjäaine joka säätelee aivoissa mm. palkkio- ja motivaatiojärjestelmää, liikkeiden koordinaatiota sekä energisyyttä ja tunteita. Klooripromatsiini estää dopamiinia vastaanottavien ns. dopamiinireseptorien toimintaa.
Dopamiinia säätelevä aine rauhoitti monia skitsofreenikoita Skitsofrenian syyn toivottiin samalla selvinneen. Ehkä skisofreenikoilla oli liikaa dopamiinia tai dopamiinireseptoreita? Tällaista ei kuitenkaan todettu (11,12) . Sen sijaan neuroleptilääkitys lisäsi dopamiinireseptorien määrää! Aivot pyrkivät säilyttämään lääkitystä edeltäneen tasapainotilan, ja kun lääkkeellä estetään reseptorien toimintaa, aivot kehittävät niitä lisää (13)

Mitä aivoille tapahtuu kun dopamiinin toimintaa estävä lääkitys lopetetaan?

1961 neuroleptejä tutkittiin USA:ssa kuuden viikon kokeessa yhdeksässä sairaalassa. Neuroleptit vähensivät mitattuja oireita – ajatus ja kuuloharhoja, ahdistusta ja epäluuloisuutta – lumelääkettä enemmän. Tämä havainto toistui monissa kuuden viikon mittaisissa kokeissa seuraavina vuosina. Vuonna 1977 julkaistussa katsauksessa havaittiin neuroleptien voittaneen lumeen 83 prosentissa näistä tutkimuksista. Akuutissa psykoosissa olleista neurolepteillä oli helpottavaa vaikutusta 70 prosentin positiivisiin oireisiin kuuden viikon aikana (14). Seitsemän kymmenestä koki siis harhojen vaikutuksen lievittyneen.

Kauanko lääkettä tuli ottaa paranemisen varmistamiseksi? USA:n mielenterveysviraston NIMH:in rahoittamissa tutkimuksissa potilaiden, joiden oireet olivat vähentyneet jatkuvan neuroleptilääkityksen aikana, lääkitys lopetettiin äkisti. Heitä verrattiin vastaavanlaisiin potilaisiin joiden lääkitystä jatkettiin.

Vuonna 1995 Patricia Gilbert tarkasteli 66 tutkimusta ja havaitsi että lääkinnän lopettamista seuranneiden 10 kuukauden aikana 53 prosenttia joutui uudestaan akuuttiin psykoosiin. Jatkuvassa lääkityksessä näin oli käynyt vain 16 prosentille. Neuroleptien jatkuva käyttö ehkäisi siis psykoosin uusiutumista tehokkaasti (15) . Tästä tuli tärkeä peruste jatkuvalle ylläpitolääkitykselle

Hämmentäviä seikkoja

Gilbertin aineiston uudelleen tarkastelu kuitenkin yllätti: Adele Viguera Harvardin yliopistosta havaitsi, että potilailla joiden lääkitys lopetettiin vähitellen, uusiutumisen todennäköisyys oli paljon pienempi. Se oli samankaltainen kuin niillä, keiden lääkitystä jatkettiin.

Alkuperäisen vuoden 1961 yhdeksän sairaalan tutkimuksen 344 potilasta seurattiin vuosi kuuden viikon jakson jälkeen. Valtaosa eli melko hyvin aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Neurolepteillä lääkittyjä oli kuitenkin joutunut takaisin sairaalan paljon suuremmassa suhteessa kuin lumetta saaneita! (16)

Uusi yllättävä havainto tuli kahdesta uusiutumistutkimuksesta.

Kun verrattiin lääkkeen annostusten vaikutusta paranemiseen, niin mitä suurempi annostus oli ollut, sitä todennäköisempi oli akuutin vaiheen uusiutuminen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen (17) .
Käytännön havainnot myös herättivät epäilyjä. Näytti että monien potilaiden oireita saatiin nopeasti lievennettyä, mutta oireet tulivat takaisin entistä rajumpina. Syntyi käsite ”pyöröovi efekti” Pitkäaikaistutkimukset tukivat havaintoa, että ennen lääkkeitten aikakautta hoitotulokset olivat olleet pysyvämpiä ja paljon useammat toipuneet olivat palanneet aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. ”Melko yllättäen näyttää siltä etteivät lääkkeet olekaan hyödyksi” totesivat psykiatrit Bookoven ja Solomon vuonna 1975 (18)

Anonyymi kirjoitti:

Dopamiini – avain skitsofreniaan?

Vuonna 1952 psykiatrit Deniker ja Delay ottivat tämän uuden aineen käyttöön Pariisissa psykiatrisessa sairaalassa. Nopeasti klooripromatsiinin käyttö levisi Keski -Euroopassa. Psykiatristen osastojen potilaat hiljenivät. Hoito muuttui.

Klooripromatsiini vaikuttaa aivojen dopamiinijärjestelmään. Dopamiini on välittäjäaine joka säätelee aivoissa mm. palkkio- ja motivaatiojärjestelmää, liikkeiden koordinaatiota sekä energisyyttä ja tunteita. Klooripromatsiini estää dopamiinia vastaanottavien ns. dopamiinireseptorien toimintaa.
Dopamiinia säätelevä aine rauhoitti monia skitsofreenikoita Skitsofrenian syyn toivottiin samalla selvinneen. Ehkä skisofreenikoilla oli liikaa dopamiinia tai dopamiinireseptoreita? Tällaista ei kuitenkaan todettu (11,12) . Sen sijaan neuroleptilääkitys lisäsi dopamiinireseptorien määrää! Aivot pyrkivät säilyttämään lääkitystä edeltäneen tasapainotilan, ja kun lääkkeellä estetään reseptorien toimintaa, aivot kehittävät niitä lisää (13)

Mitä aivoille tapahtuu kun dopamiinin toimintaa estävä lääkitys lopetetaan?

1961 neuroleptejä tutkittiin USA:ssa kuuden viikon kokeessa yhdeksässä sairaalassa. Neuroleptit vähensivät mitattuja oireita – ajatus ja kuuloharhoja, ahdistusta ja epäluuloisuutta – lumelääkettä enemmän. Tämä havainto toistui monissa kuuden viikon mittaisissa kokeissa seuraavina vuosina. Vuonna 1977 julkaistussa katsauksessa havaittiin neuroleptien voittaneen lumeen 83 prosentissa näistä tutkimuksista. Akuutissa psykoosissa olleista neurolepteillä oli helpottavaa vaikutusta 70 prosentin positiivisiin oireisiin kuuden viikon aikana (14). Seitsemän kymmenestä koki siis harhojen vaikutuksen lievittyneen.

Kauanko lääkettä tuli ottaa paranemisen varmistamiseksi? USA:n mielenterveysviraston NIMH:in rahoittamissa tutkimuksissa potilaiden, joiden oireet olivat vähentyneet jatkuvan neuroleptilääkityksen aikana, lääkitys lopetettiin äkisti. Heitä verrattiin vastaavanlaisiin potilaisiin joiden lääkitystä jatkettiin.

Vuonna 1995 Patricia Gilbert tarkasteli 66 tutkimusta ja havaitsi että lääkinnän lopettamista seuranneiden 10 kuukauden aikana 53 prosenttia joutui uudestaan akuuttiin psykoosiin. Jatkuvassa lääkityksessä näin oli käynyt vain 16 prosentille. Neuroleptien jatkuva käyttö ehkäisi siis psykoosin uusiutumista tehokkaasti (15) . Tästä tuli tärkeä peruste jatkuvalle ylläpitolääkitykselle

Hämmentäviä seikkoja

Gilbertin aineiston uudelleen tarkastelu kuitenkin yllätti: Adele Viguera Harvardin yliopistosta havaitsi, että potilailla joiden lääkitys lopetettiin vähitellen, uusiutumisen todennäköisyys oli paljon pienempi. Se oli samankaltainen kuin niillä, keiden lääkitystä jatkettiin.

Alkuperäisen vuoden 1961 yhdeksän sairaalan tutkimuksen 344 potilasta seurattiin vuosi kuuden viikon jakson jälkeen. Valtaosa eli melko hyvin aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Neurolepteillä lääkittyjä oli kuitenkin joutunut takaisin sairaalan paljon suuremmassa suhteessa kuin lumetta saaneita! (16)

Uusi yllättävä havainto tuli kahdesta uusiutumistutkimuksesta.

Kun verrattiin lääkkeen annostusten vaikutusta paranemiseen, niin mitä suurempi annostus oli ollut, sitä todennäköisempi oli akuutin vaiheen uusiutuminen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen (17) .
Käytännön havainnot myös herättivät epäilyjä. Näytti että monien potilaiden oireita saatiin nopeasti lievennettyä, mutta oireet tulivat takaisin entistä rajumpina. Syntyi käsite ”pyöröovi efekti” Pitkäaikaistutkimukset tukivat havaintoa, että ennen lääkkeitten aikakautta hoitotulokset olivat olleet pysyvämpiä ja paljon useammat toipuneet olivat palanneet aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. ”Melko yllättäen näyttää siltä etteivät lääkkeet olekaan hyödyksi” totesivat psykiatrit Bookoven ja Solomon vuonna 1975 (18)

Lue lisää

Neuroleptien pitkäaikaishyötyjen tutkimuksia

Asian ratkaisemiseksi NIMH rahoitti useita tutkimuksia 1970 luvulla.
Carpenter ja McGlashan havaitsivat, että ilman lääkkeitä hoidetut voitiin kotiuttaa sairaalasta nopeammin kuin lääkkeillä hoidetut. Lääkkeillä hoidetuista 45 prosentilla psykoosi uusiutui seuraavan vuoden aikana, ilman lääkkeitä hoidetuilla 35 prosentilla. Ilman lääkkeitä hoidetuilla oli vähemmän masennusta, tunteiden latistumista ja liikuntavaikeuksia kuin lääkityillä.

McGlashan ja Carpenterin mukaan lääkkeittä hoidettut potilaat kertoivat kokemuksen olleen paitsi ahdistava, myös palkitseva ja opettava. He elivät psykoosin läpi ilman tunteita lamaannuttavia lääkkeitä. McGlashan ja Carpenter päättelivät lääkkeittä hoidettujen oppineen kokemastaan ja olevan kyvykkäämpiä selviytymään elämänsä tulevista haasteista (19).

Rappaportin Kalifornian yliopistossa tekemä tutkimus ja sen tulokset olivat vakuuttavat. Hän satunnaisti 80 ensimmäistä kertaa skitsofreniaa sairastavaksi diagnosoitua nuorta miestä kahteen ryhmään. Ensimmäistä ryhmää hoidettiin sairaalassa tavanmukaisella lääkityksellä, toista hoidettiin lumelääkkeillä.

Psykoosilääkkeillä hoidettujen huomattavimmat oireet vähenivät nopeammin. Silti molempien ryhmien potilaat toipuivat ja kotiutettiin keskimäärin kuudessa viikossa. Tässä vaiheessa kaksi ryhmää jakaantuivat. Molemmista ryhmistä puolta potilaista lääkittiin nyt ”uusiutumisen estämiseksi”. Rappaport seurasi potilaita kolme vuotta. Potilaista, jotka olivat päässeet ryhmään mitä ei lääkitty lainkaan, 8 % joutui sairaalaan tilan uusiutumisen takia. Koko ajan tehokkaasti lääkityistä potilaista päätyi seuranta-aikana sairaalaan tilan uusiutumisen vuoksi 73 prosenttia!

”Tulosten perusteella antipsykoottinen lääkitys ei ole suositeltava hoitomuoto, ainakaan osalle potilaista, mikäli olemme kiinnostuneitä potilaiden pitkäaikaisesta edistymisestä” totesi Rappaport (20).

Tutkimustuloksista huolimatta 1980 – ja 1990 luvuilla neuroleptit muuttuivat rutiiniksi skitsofrenian hoidossa. Niiden käyttö yleistyi myös muihin potilasryhmiin. Neurolepteistä tuli johtavia tuotteita lääketeollisuudelle, joka oli noussut ylivoimaisesti tuottoisimmaksi teollisuudenalaksi yhdysvalloissa (23).

WHO yllätti itsensä

Maailman terveysjärjestö WHO vertasi 1968 alkaen skitsofreniahoidon tuloksellisuutta yhdeksässä maassa. Oletus oli, että mitä korkeatasoisempi hoitojärjestelmä ja tehokkaampi lääkitys, sitä paremmat olisivat tulokset.

Kahden ja viiden vuoden seurantajaksot toivat selvän ja yllättävän vastauksen: mitä köyhempi maa, sen paremmat olivat hoitotulokset. Maiden väliset erot olivat suuria tarkasteltiinpa sitten oireiden poistumista tai sosiaalisen toimintakyvyn palautumista (25).
Odottamaton tulos poiki vastalauseita, epäilyksiä ja uuden tutkimuksen. WHO toteutti sen nyt 1978 kymmenessä maassa. Tutkimus tehtiin suurella tarkkuudella, jotta edellisen hämmentäville tuloksille saataisiin selitys. Seurattavaksi valittiin potilaita, joilla oli akuutti skitsofrenia ensimmäisen kerran. Diagnoosit tehtiin tarkasti länsimaisten kriteerien mukaan.

Uusi tutkimus vahvisti tarkasti edeltäjänsä tuloksen: Köyhissä maissa – Intiassa, Nigeriassa ja Kolumbiassa – kahden vuoden kuluttua toipuneita oli 64 prosenttia, vauraissa maissa 36 prosenttia. Rikkaissa maissa oli siis lähes kaksinkertainen määrä kroonistuneita kehitysmaihin verrattuna. Tutkijat eivät antaneet ilmiölle edelleenkään mitään selitystä. Erityisen hämmentävää oli, että vain 15,9 prosenttia köyhien maiden potilaista sai asianmukaista lääkitystä (26). Tutkimuksessa ilmeni vahva korrelaatio hyvien hoitotulosten ja vähäisen lääkityksen välillä. Huonoimmat tulokset olivat Moskovassa ja parhaat Agrassa Intiassa. Moskovassa lääkittiin eniten ja Agrassa vähiten.

Vuonna 1997 WHO:n tutkijat haastattelivat uudelleen kahden aiemman tutkimuksen potilaat. Kehitysmaissa enemmistö entisistä potilaista ei kärsinyt enää lainkaan psykoosioireista ja kolme neljästä oli mukana työelämässä. Maissa, joissa potilaita ei pidetty säännöllisessä lääkehoidossa, enemmistö toipui sairaudestaan ja eli hyvää elämää 15 vuoden kuluttua.

Aika paljon on myös itsestä kiinni hoitoputkenkin katkaisemisessa.
Jos, tai kuin, tulee oikeasti parempaan ( vaikkei välttämättä parhaaseen ) kuntoon, on aivan mahdollista irrottautua hoidon piiristä.

Anonyymi kirjoitti:

Aika paljon on myös itsestä kiinni hoitoputkenkin katkaisemisessa.
Jos, tai kuin, tulee oikeasti parempaan ( vaikkei välttämättä parhaaseen ) kuntoon, on aivan mahdollista irrottautua hoidon piiristä.

Lue lisää

"Aika paljon on myös itsestä kiinni hoitoputkenkin katkaisemisessa.
Jos, tai kuin, tulee oikeasti parempaan ( vaikkei välttämättä parhaaseen ) kuntoon, on aivan mahdollista irrottautua hoidon piiristä."

Yksi ongelma onkin siinä että moni saa haittoja lääkkeistä ja nämä haitat tulkitaan sairauden oireiksi.On vaikea voida paremmin jos hoito huonontaa vointia entisestään.Esim. neuroleptien aiheuttama akatasia.

"Akatisia, tarkoittaa neurologista liikehäiriötä, jossa henkilöllä on epämiellyttävä sisäinen levottomuuden tunne ja pakottava tarve jatkuvaan liikkumiseen.[1] Joillakin voi olla vain levoton tunne kehossaan. Vakavimmat tapaukset voivat johtaa aggressioon, väkivaltaan tai itsemurha-ajatuksiin."

" ...eikä toipumista enää tule ".

Tässä kohtaa ei voi yleistää, toiset toipuu, toiset ei.

Ei tarvitse olla mitenkään haitallinen eikä vaarallinen itselleen eikä muille. Riittää että joku jossain "toteaa" mielisairaaksi ja että mikään muu kuin pakkohoito ei sovi hoidoksi, ja että ilman hoitoa mielisairaus pahenisi. Mielisairauden toteaminen on subjektiivinen arvio, jotka lääkärit tekevät ventovieraasta ihmisestä. Usein ongelmaksi koetaan, että monet mielisairaat ovat niin realiteeteissa, että osaavat "teeskennellä" tervettä ja siksi psykiatrien ja omaisten arviot henkilön mielisairaudesta joskus eroavat rankastikin. Ihmisillä on outo käsitys, että pakkohoidettavat olisivat järjestäen jotenkin aggressiivisia tai itsetuhoisia. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä pakkohoidon edellytys.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvitse olla mitenkään haitallinen eikä vaarallinen itselleen eikä muille. Riittää että joku jossain "toteaa" mielisairaaksi ja että mikään muu kuin pakkohoito ei sovi hoidoksi, ja että ilman hoitoa mielisairaus pahenisi. Mielisairauden toteaminen on subjektiivinen arvio, jotka lääkärit tekevät ventovieraasta ihmisestä. Usein ongelmaksi koetaan, että monet mielisairaat ovat niin realiteeteissa, että osaavat "teeskennellä" tervettä ja siksi psykiatrien ja omaisten arviot henkilön mielisairaudesta joskus eroavat rankastikin. Ihmisillä on outo käsitys, että pakkohoidettavat olisivat järjestäen jotenkin aggressiivisia tai itsetuhoisia. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä pakkohoidon edellytys.

Lue lisää

Tarkkailuun voidaan asettaa yhden lääkärin päätöksellä, mutta pakkohoitoon asettamisesta täytyy päättää useamman lääkärin, vähintään kahden.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkkailuun voidaan asettaa yhden lääkärin päätöksellä, mutta pakkohoitoon asettamisesta täytyy päättää useamman lääkärin, vähintään kahden.

Siksi viittasinkin lääkäreihin monikossa.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi viittasinkin lääkäreihin monikossa.

Siksi se onkin ristiriidassa "joku jossain toteaa" kanssa.

Kommenttisi perusteella meillä on sitten valheita luova yhteiskunta ja valtio. Koska ainakin mediassa ja julkisuudessa väitetään meidän olevan demokratia, jossa jokaisella on ihmisarvo ja kansalaisoikeudet. Ja että maassamme on ja keskuudessamme vallitsee tasa-arvo.

Jep.
Ei ole helppoa elellä " menetettynä tapauksena ", vaikka on itsensä kovalla työllä ja hyvillä avuilla tuettuna saanut parempaan kuntoon.
Kaikkensa yrittää ja parhaansa tekee pärjätäkseen yhteiskunnassa, kuitenkin se tuntuu aika toivottomalta.
Miksi se onkin niin vaikeaa yrittää pärjätä yhteiskunnan menossa mukana lähes yhdenvertaisena, vaikkakin jo työkyvyttömänä? Varmaan siksi, kun ei edes anneta minkäänlaisia mahdollisuuksia näyttää, että haluaa vielä onnistua, ja saattaisi ehkä hyvinkin onnistua.
Kaikki eivät ole niitä " menetettyjä tapauksia ", heistä vain ajatellaan ennakkoluuloisesti sillä tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Kommenttisi perusteella meillä on sitten valheita luova yhteiskunta ja valtio. Koska ainakin mediassa ja julkisuudessa väitetään meidän olevan demokratia, jossa jokaisella on ihmisarvo ja kansalaisoikeudet. Ja että maassamme on ja keskuudessamme vallitsee tasa-arvo.

Lue lisää

Ei ole tasa-arvoa saavutettu edelleenkään kovin hyvin.
Eikä myöskään yhdenvertaisuutta.
Vielä olisi paljon tekemistä näissä asioissa.

Edelliselle: tuota vastaavaa tapaa toimia, kohdella ja "hoitaa" ihmisiä on jo tehty ja harjoitettukin monta monituista kertaa. Tosin todellisia lukuja ei ole koskaan julkisuudessa kerrottu. Koska suurin osa uhreista ei ole tullut niistä kertomaan ja tehnyt niistä rikosilmoitusta.

Että sellainen "hoitokulttuuri, tapa kohdella kanssaihmisiä" ja valtio meillä...

Oikein kaiken humaanisuuden, empaattisuuden ja oikeusvaltion perikuva!