PENNUN VALINTA

Olemme hankkimassa koiranpentua ja soitin Kennelliitonpentuneuvontaan. Sieltä sanottiin, että rekisterikirjsta löytyy kaikki tiedot pennun vanhempien "paremmuudesta". Kysyisinkin miten pitäisi suhtautua vanhempien lonkkatuloksiin? Mitä muuta pitäisi katsoa rekisterikirjasta?
12932
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

jos koira tulee vain seuraksi, ei lonkilla ole suurtakaan merkitystä. kun taas näyttely ja palvelukoirat ovat eriasia. "normaali käytössä" huonommatkin lonkat pysyvät kunnossa. reilusti liikuntaa ja oikea ruokavalio auttaa varmistamaan koiran terveyden, ei vai lonkkien osalta vaan myös muutenkin.

eri roduilla on myös omia perinnöllisiä vikoja/herkistymisiä.

netistä kannattaa käydä kattomassa rotukohtaisia tietoja, sekä kannattaa olla yhteyksissä ERI kasvattajiin!!!

www.kennelliitto.fi
www.koirat.com
www.koiralinkit.com
www.hauva.com

käy kattelemassa vaikka noissa osoitteissa.niissä on paljon linkkejä koirien omien sekä kasvattajien sivuille.

ja muista mitä sanoin! ei välttämättä kannata ottaa pentua heti ekasta paikasta, vaan vertaile ja ota selvää kasvattajan taustoista!!!


hyvää kevään odotusta ja hauskoja koiravuosia!!!

t:simo

Äänestä
  • Nyt olet Simo kyllä aikalailla hakoteillä. Lonkkaterveys on todella tärkeä pennun valintakriteeri. Mielestäni tämä on erityisen korostunut juuri lemmikkioirilla, sillä usein juuri ne pidetään vanhoiksi (jopa 16 vuotiaiksi) ja olisi siis toivottavaa, että koira pysyisi toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Lisäksi lemmikkikoirien omistajat syyllistyvät usein tietämättömyyttään ruokkimaan koiransa pentuaikana hieman väärin, joten riski, että koira sairastuu saattaa lisääntyä myös tätä kautta. Lonkkaterveyteen kun vaikuttaa myös ruokinta.

    Kiinnittäisinkin lemmikkikoiraa (jollaisia koirista lienee 90 %) erityisestihuomiota vanhempien lonkka/kyynärpää-tuloksiin. A-lonkkaisista vanhemmista olevia pentuja on periaatteessa aina saatavalla lähes kaikissa roduissa, jos vain malttaa odottaa. Tämä odottaminen palkitaan sillä, että todennäköisesti pentu on jo paljon terveempi kuin esim. kahden B-lonkkaisen vanhemman pentu. Oman kokemukseni ja tilastojen tutkimisen perusteella sanoisin, että B-B lonkkaisten vanhempien pennuista 25 % on sairaita, C-C lonkkaisten vanhempien pennuista 30-40%. Tämä kannattaa siis pitää mielessä kun sitä rekisterikirjaa lukee läpi.

    Monet kasvattajat, joiden koirailla on nuo "raja-arvolonkat" B-C tai C-C, mielellään toteavat vain, että vanhemmilla on "ihan terveet" lonkat. kannattaa siis puhelimessa vielä pyytää täsmentämään, että mikä kirjain (A,B vai C). Jos ksavattaja "ei juuri nyt muista", kannattaa unohtaa koko pentue ja soittaa muualle.

    Kyynärpäät ovat yleensä aina K0 (koo nolla) eli puhtaat, K1 (ykkönen) kyynärpäitä on aika harvoin ja kakkosia vain vähän, eli suosi puhdasta koiraa.

    Perinnöllisten sairausten huomioiminen jalostuksessa (eli se, suosiiko A vai C-lonkkaisia) kertoo myös jotakin kasvattajan ammattitaidosta ja moraalista. Jos kasvattajan päälimmäisenä tarkoituksena on vain tehdä rahaa millä tahansa yhdistelmällä, ei tällaista bisnestä ole syytä kannattaa. Joskus kasvattajat asettavat hienon ulkomuodon ensisijalle ja ottavat turhiakin riskejä tervystekijöiden suhteen (esim. hieno ulkomaantuonti C-lonkilla). itse kannattaa miettiä haluaako ottaa tämän riskin lemmikkikoiransa kanssa.

    Mitä tulee näyttelymenestykseen, niin nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että terveys ensin, sitten valionarvot. Tosin näyttelymenestys on aina meriitti myös pennulle ja "kunnon kasvattajan" koirien taustoista löytyy aina myös näyttelyissä/kokeissa menestyneitä koiria. Muotovalion arvo kertoo, että koira on todettu terverakenteiseksi, hyväluonteiseksi ja rodunomaisen näköiseksi yksilöksi. Ihan hyvä asia, eikö vain.

    Lue siis rekisterikirja huolella ja tee tarvittaessa kysymyksiä. Muistathan, että kasvattajan ja sinun välinen henkilökemiakin on tärkeä juttu. Onnea!

    Äänestä

  • tulle kirjoitti:

    Nyt olet Simo kyllä aikalailla hakoteillä. Lonkkaterveys on todella tärkeä pennun valintakriteeri. Mielestäni tämä on erityisen korostunut juuri lemmikkioirilla, sillä usein juuri ne pidetään vanhoiksi (jopa 16 vuotiaiksi) ja olisi siis toivottavaa, että koira pysyisi toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Lisäksi lemmikkikoirien omistajat syyllistyvät usein tietämättömyyttään ruokkimaan koiransa pentuaikana hieman väärin, joten riski, että koira sairastuu saattaa lisääntyä myös tätä kautta. Lonkkaterveyteen kun vaikuttaa myös ruokinta.

    Kiinnittäisinkin lemmikkikoiraa (jollaisia koirista lienee 90 %) erityisestihuomiota vanhempien lonkka/kyynärpää-tuloksiin. A-lonkkaisista vanhemmista olevia pentuja on periaatteessa aina saatavalla lähes kaikissa roduissa, jos vain malttaa odottaa. Tämä odottaminen palkitaan sillä, että todennäköisesti pentu on jo paljon terveempi kuin esim. kahden B-lonkkaisen vanhemman pentu. Oman kokemukseni ja tilastojen tutkimisen perusteella sanoisin, että B-B lonkkaisten vanhempien pennuista 25 % on sairaita, C-C lonkkaisten vanhempien pennuista 30-40%. Tämä kannattaa siis pitää mielessä kun sitä rekisterikirjaa lukee läpi.

    Monet kasvattajat, joiden koirailla on nuo "raja-arvolonkat" B-C tai C-C, mielellään toteavat vain, että vanhemmilla on "ihan terveet" lonkat. kannattaa siis puhelimessa vielä pyytää täsmentämään, että mikä kirjain (A,B vai C). Jos ksavattaja "ei juuri nyt muista", kannattaa unohtaa koko pentue ja soittaa muualle.

    Kyynärpäät ovat yleensä aina K0 (koo nolla) eli puhtaat, K1 (ykkönen) kyynärpäitä on aika harvoin ja kakkosia vain vähän, eli suosi puhdasta koiraa.

    Perinnöllisten sairausten huomioiminen jalostuksessa (eli se, suosiiko A vai C-lonkkaisia) kertoo myös jotakin kasvattajan ammattitaidosta ja moraalista. Jos kasvattajan päälimmäisenä tarkoituksena on vain tehdä rahaa millä tahansa yhdistelmällä, ei tällaista bisnestä ole syytä kannattaa. Joskus kasvattajat asettavat hienon ulkomuodon ensisijalle ja ottavat turhiakin riskejä tervystekijöiden suhteen (esim. hieno ulkomaantuonti C-lonkilla). itse kannattaa miettiä haluaako ottaa tämän riskin lemmikkikoiransa kanssa.

    Mitä tulee näyttelymenestykseen, niin nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että terveys ensin, sitten valionarvot. Tosin näyttelymenestys on aina meriitti myös pennulle ja "kunnon kasvattajan" koirien taustoista löytyy aina myös näyttelyissä/kokeissa menestyneitä koiria. Muotovalion arvo kertoo, että koira on todettu terverakenteiseksi, hyväluonteiseksi ja rodunomaisen näköiseksi yksilöksi. Ihan hyvä asia, eikö vain.

    Lue siis rekisterikirja huolella ja tee tarvittaessa kysymyksiä. Muistathan, että kasvattajan ja sinun välinen henkilökemiakin on tärkeä juttu. Onnea!

    ja vielä lisää... A lonkat ei silti takaa pennun lonkkien kuntoa, joten kannattaa vielä varmuuden vuoksi tarkastaa lonkka-arvoja esi-isiltä myös...
    näyttelyarvoilla ei kotikoiralle ole mitään merkitystä, mutta on hyvä tarkastaa ovatko vanhemmat käyneet luonnetesteissä tai käyttökokeissa ja mitä ne ovat sieltä saavuttaneet. luonnehan on kotikoiralla toisiksi tärkein heti terveyden jälkeen. lisäksi joiltain roduilta tarkastetaan esim silmät ennen astutusta. myös niiden terveys on tärkeää.

    muista kuitenkin että lonkat ovat ehdottoman tärkeät...

    kasvattaja osaa varmaan kertoa pennun vanhemmista, jolloin papereita ei välttämättä tarvitse osata tutkia...

    Äänestä

  • tulle kirjoitti:

    Nyt olet Simo kyllä aikalailla hakoteillä. Lonkkaterveys on todella tärkeä pennun valintakriteeri. Mielestäni tämä on erityisen korostunut juuri lemmikkioirilla, sillä usein juuri ne pidetään vanhoiksi (jopa 16 vuotiaiksi) ja olisi siis toivottavaa, että koira pysyisi toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Lisäksi lemmikkikoirien omistajat syyllistyvät usein tietämättömyyttään ruokkimaan koiransa pentuaikana hieman väärin, joten riski, että koira sairastuu saattaa lisääntyä myös tätä kautta. Lonkkaterveyteen kun vaikuttaa myös ruokinta.

    Kiinnittäisinkin lemmikkikoiraa (jollaisia koirista lienee 90 %) erityisestihuomiota vanhempien lonkka/kyynärpää-tuloksiin. A-lonkkaisista vanhemmista olevia pentuja on periaatteessa aina saatavalla lähes kaikissa roduissa, jos vain malttaa odottaa. Tämä odottaminen palkitaan sillä, että todennäköisesti pentu on jo paljon terveempi kuin esim. kahden B-lonkkaisen vanhemman pentu. Oman kokemukseni ja tilastojen tutkimisen perusteella sanoisin, että B-B lonkkaisten vanhempien pennuista 25 % on sairaita, C-C lonkkaisten vanhempien pennuista 30-40%. Tämä kannattaa siis pitää mielessä kun sitä rekisterikirjaa lukee läpi.

    Monet kasvattajat, joiden koirailla on nuo "raja-arvolonkat" B-C tai C-C, mielellään toteavat vain, että vanhemmilla on "ihan terveet" lonkat. kannattaa siis puhelimessa vielä pyytää täsmentämään, että mikä kirjain (A,B vai C). Jos ksavattaja "ei juuri nyt muista", kannattaa unohtaa koko pentue ja soittaa muualle.

    Kyynärpäät ovat yleensä aina K0 (koo nolla) eli puhtaat, K1 (ykkönen) kyynärpäitä on aika harvoin ja kakkosia vain vähän, eli suosi puhdasta koiraa.

    Perinnöllisten sairausten huomioiminen jalostuksessa (eli se, suosiiko A vai C-lonkkaisia) kertoo myös jotakin kasvattajan ammattitaidosta ja moraalista. Jos kasvattajan päälimmäisenä tarkoituksena on vain tehdä rahaa millä tahansa yhdistelmällä, ei tällaista bisnestä ole syytä kannattaa. Joskus kasvattajat asettavat hienon ulkomuodon ensisijalle ja ottavat turhiakin riskejä tervystekijöiden suhteen (esim. hieno ulkomaantuonti C-lonkilla). itse kannattaa miettiä haluaako ottaa tämän riskin lemmikkikoiransa kanssa.

    Mitä tulee näyttelymenestykseen, niin nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että terveys ensin, sitten valionarvot. Tosin näyttelymenestys on aina meriitti myös pennulle ja "kunnon kasvattajan" koirien taustoista löytyy aina myös näyttelyissä/kokeissa menestyneitä koiria. Muotovalion arvo kertoo, että koira on todettu terverakenteiseksi, hyväluonteiseksi ja rodunomaisen näköiseksi yksilöksi. Ihan hyvä asia, eikö vain.

    Lue siis rekisterikirja huolella ja tee tarvittaessa kysymyksiä. Muistathan, että kasvattajan ja sinun välinen henkilökemiakin on tärkeä juttu. Onnea!

    Tarkennukseksi: pelkkä muotovalion arvohan EI kerro, että koira on tervelonkkainen. Monella hyvin menestyneellä koiralla on lonkissa, hampaissa tai silmissä vikaa. Hyvä kasvattaja vain ei ole käyttänyt niitä jalostukseen.
    Monissa roduissa on PEVISA jalostuksen pohjana, ja rotukohtaiseen pevisaan tutustumalla saa tietää,onko yhdistelmä suositeltava. Rotukohtaiset jalostustoimikunnat hyväksyvät Pevisan pohjalta eri yhdistelmät. Kannattaa siis kysyä, onko jalostustoimikunta hyväksynyt ko. yhdistelmän.
    Ja kuten jo sanottu A-lonkkaisten vanhempienkaan pennut eivät kaikki välttämättä ole A-lonkkaisia!

    Äänestä

  • liisukka kirjoitti:

    Tarkennukseksi: pelkkä muotovalion arvohan EI kerro, että koira on tervelonkkainen. Monella hyvin menestyneellä koiralla on lonkissa, hampaissa tai silmissä vikaa. Hyvä kasvattaja vain ei ole käyttänyt niitä jalostukseen.
    Monissa roduissa on PEVISA jalostuksen pohjana, ja rotukohtaiseen pevisaan tutustumalla saa tietää,onko yhdistelmä suositeltava. Rotukohtaiset jalostustoimikunnat hyväksyvät Pevisan pohjalta eri yhdistelmät. Kannattaa siis kysyä, onko jalostustoimikunta hyväksynyt ko. yhdistelmän.
    Ja kuten jo sanottu A-lonkkaisten vanhempienkaan pennut eivät kaikki välttämättä ole A-lonkkaisia!

    Nyt olet sekottanut 2 asiaa: lonkat EI OLE sama asia kuin MVA. MVA tarkoittaa muotovalio, eli se on näyttelytulos. Lonkka tulos näkyy koiran rekisterinumeron perässä olevana kirjaimena (A,B,C) tai vanhemmilla koirilla voi olla arvosana A1, A2 tai pelkkä * (tähti).

    En myöskään aivan lähtisi sanomaan, ettei näyttelytuloksilla ole mitään merkitystä. Näyttelyissä ei voi menestyä jos koira on silmiinpistävän agressiivinen tai arka. Useissa roduissa kilpailu on niin kovaa, että koira, jossa on tuollainen virhe jää auttamatta pelistä. Eikä siis koskaan saavuta serttejä. Ulkonäköominaisuudet saattavat olla merkityksellisiä esim. jos koiralla on hajavarpaisuutta tai kapea rinta, se saattaa aiheuttaa liikuntahäiriöitä, kulumaa ja rasituksia vanhemmalla iällä. Ainakin uroksella tulisi olla min. 1 sertti, jotta sitä ylipäätänsä kannattaa käyttää jalostukseen. nartulla ei ole niinkään väliä, sillä sen voi arvioida itse kun menee katsomaan pentuja.

    Tuosta koe-ominaisuuksien jalostamisesta sanoisin sen verran, että muistakaapa ihmiset, että opitut ominaisuudet eivät periydy. Siis agility-valion pennuista ei "automaattisesti" tule hyviä agilitykoiria. Ulkonäkö, terveys ja luonne sen sijaan periytyvät. niihin kannattaa kiinnittää huomiota.

    Suosittelen käyttämään Kennelliiton pentuvälitystä.

    Äänestä

  • tulle kirjoitti:

    Nyt olet Simo kyllä aikalailla hakoteillä. Lonkkaterveys on todella tärkeä pennun valintakriteeri. Mielestäni tämä on erityisen korostunut juuri lemmikkioirilla, sillä usein juuri ne pidetään vanhoiksi (jopa 16 vuotiaiksi) ja olisi siis toivottavaa, että koira pysyisi toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Lisäksi lemmikkikoirien omistajat syyllistyvät usein tietämättömyyttään ruokkimaan koiransa pentuaikana hieman väärin, joten riski, että koira sairastuu saattaa lisääntyä myös tätä kautta. Lonkkaterveyteen kun vaikuttaa myös ruokinta.

    Kiinnittäisinkin lemmikkikoiraa (jollaisia koirista lienee 90 %) erityisestihuomiota vanhempien lonkka/kyynärpää-tuloksiin. A-lonkkaisista vanhemmista olevia pentuja on periaatteessa aina saatavalla lähes kaikissa roduissa, jos vain malttaa odottaa. Tämä odottaminen palkitaan sillä, että todennäköisesti pentu on jo paljon terveempi kuin esim. kahden B-lonkkaisen vanhemman pentu. Oman kokemukseni ja tilastojen tutkimisen perusteella sanoisin, että B-B lonkkaisten vanhempien pennuista 25 % on sairaita, C-C lonkkaisten vanhempien pennuista 30-40%. Tämä kannattaa siis pitää mielessä kun sitä rekisterikirjaa lukee läpi.

    Monet kasvattajat, joiden koirailla on nuo "raja-arvolonkat" B-C tai C-C, mielellään toteavat vain, että vanhemmilla on "ihan terveet" lonkat. kannattaa siis puhelimessa vielä pyytää täsmentämään, että mikä kirjain (A,B vai C). Jos ksavattaja "ei juuri nyt muista", kannattaa unohtaa koko pentue ja soittaa muualle.

    Kyynärpäät ovat yleensä aina K0 (koo nolla) eli puhtaat, K1 (ykkönen) kyynärpäitä on aika harvoin ja kakkosia vain vähän, eli suosi puhdasta koiraa.

    Perinnöllisten sairausten huomioiminen jalostuksessa (eli se, suosiiko A vai C-lonkkaisia) kertoo myös jotakin kasvattajan ammattitaidosta ja moraalista. Jos kasvattajan päälimmäisenä tarkoituksena on vain tehdä rahaa millä tahansa yhdistelmällä, ei tällaista bisnestä ole syytä kannattaa. Joskus kasvattajat asettavat hienon ulkomuodon ensisijalle ja ottavat turhiakin riskejä tervystekijöiden suhteen (esim. hieno ulkomaantuonti C-lonkilla). itse kannattaa miettiä haluaako ottaa tämän riskin lemmikkikoiransa kanssa.

    Mitä tulee näyttelymenestykseen, niin nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että terveys ensin, sitten valionarvot. Tosin näyttelymenestys on aina meriitti myös pennulle ja "kunnon kasvattajan" koirien taustoista löytyy aina myös näyttelyissä/kokeissa menestyneitä koiria. Muotovalion arvo kertoo, että koira on todettu terverakenteiseksi, hyväluonteiseksi ja rodunomaisen näköiseksi yksilöksi. Ihan hyvä asia, eikö vain.

    Lue siis rekisterikirja huolella ja tee tarvittaessa kysymyksiä. Muistathan, että kasvattajan ja sinun välinen henkilökemiakin on tärkeä juttu. Onnea!

    Ihmettelen kyllä suuresti, miksi eräässä nimeltämainitsemattomassa rodussa tuntuu kaikki parhaat kasvattajat (jalostusneuvojaa myöten) käyttävän c-lonkkaisia narttuja jalostuksessa. Sai pitkään hakea, ennen kuin löysi edes B-lonkkaisen emän! Eikä luulisi siitä olevan kiinni, etteikö löytyisi A-lonkkaisia! Miksiköhän?

    Äänestä

  • m kirjoitti:

    Ihmettelen kyllä suuresti, miksi eräässä nimeltämainitsemattomassa rodussa tuntuu kaikki parhaat kasvattajat (jalostusneuvojaa myöten) käyttävän c-lonkkaisia narttuja jalostuksessa. Sai pitkään hakea, ennen kuin löysi edes B-lonkkaisen emän! Eikä luulisi siitä olevan kiinni, etteikö löytyisi A-lonkkaisia! Miksiköhän?

    taidat puhua noutajista? Olen itsekin kiinnittänyt asiaan huomiota. Rotujärjestön listoija kun kahlaa läpi, on vaikeaa löytää A-lonkkaisten vanhempien pentuja.

    Vinkiksi, Kennelliiton sivuilta usein löytyy pentuja, joiden vanhemmilla tämä asia on kunnossa (kannattaa toki tarkastaa muitakin asioita). Olen vetänyt sen johtopäätöksen, että rotujärjestöjen pentuvälitys on lähinnä näyttelykoiraa hankkiville ja Kennelliiton listoilta terveet lemmikkikoirat.

    Äänestä

  • ihmettelen kirjoitti:

    taidat puhua noutajista? Olen itsekin kiinnittänyt asiaan huomiota. Rotujärjestön listoija kun kahlaa läpi, on vaikeaa löytää A-lonkkaisten vanhempien pentuja.

    Vinkiksi, Kennelliiton sivuilta usein löytyy pentuja, joiden vanhemmilla tämä asia on kunnossa (kannattaa toki tarkastaa muitakin asioita). Olen vetänyt sen johtopäätöksen, että rotujärjestöjen pentuvälitys on lähinnä näyttelykoiraa hankkiville ja Kennelliiton listoilta terveet lemmikkikoirat.

    on siis muutkin huomioineet asian. No, olemme onneksi nyt löytäneet A&B-yhdistelmän, joka on kuitenkin ihan hyvä. Mutta hyvä olla vinkiksi muille tuo kennelliiton sivusto. Onko siellä myös välityksessä sellaiset terveet koirat, joilla ei ole näyttelytuloksia, kun niitä ei rotujärjestö ota sivuilleen?

    Äänestä

  • m kirjoitti:

    on siis muutkin huomioineet asian. No, olemme onneksi nyt löytäneet A&B-yhdistelmän, joka on kuitenkin ihan hyvä. Mutta hyvä olla vinkiksi muille tuo kennelliiton sivusto. Onko siellä myös välityksessä sellaiset terveet koirat, joilla ei ole näyttelytuloksia, kun niitä ei rotujärjestö ota sivuilleen?

    Kennelliitto ei vaadi näyttelyykköstä, joten se pitää kasvattajalta erikseen kysyä. Oma koiramme on kennelliiton välityksestä sellaisesta pentueesta jonka emällä ei ole näyttelykäyntejä, vaikka sen sisaruksilla ja vanhemmilla on serttejä. pentueen isällä on useita serttejä ja taipparit. Me valittiin tämä yhdistelmä, koska vanhemmilla on AA lonkat ja hyvä suku niin näyttelyiden kuin lonkkienkin suhteen. Ja kyllä se emo näytti ihan hyvältä ja täysjärkiseltä, joten emme kaivanneet näyttelymeriittejä.

    Rotujärjestölle ei ainakaan viime keväänä tullut listalle yhtään AA lonkkaista pentuetta. Niille taitaa olla tärkeämpää jalostaa ennenkaikkea näyttelypentuja.

    Äänestä

  • m kirjoitti:

    Ihmettelen kyllä suuresti, miksi eräässä nimeltämainitsemattomassa rodussa tuntuu kaikki parhaat kasvattajat (jalostusneuvojaa myöten) käyttävän c-lonkkaisia narttuja jalostuksessa. Sai pitkään hakea, ennen kuin löysi edes B-lonkkaisen emän! Eikä luulisi siitä olevan kiinni, etteikö löytyisi A-lonkkaisia! Miksiköhän?

    Muidenkin rotujen kohdalla asia on huomattavissa, ehkä jopa pahempana; Berneillä esim. käytetään jopa D-lonkkaisia koiria jalostukseen vailla suuria omantunnontuskia. Perusteluna on kai se, että ei ne huonot lonkat VÄLTTÄMÄTTÄ haittaa koiran elämää ikinä... Niinpä niin... mutta toisinkin voi olla ja koira ei enää 5-vuotiaana kävele. Käsittämätöntä, sillä ne D-lonkkaisen koiran tittelit eivät periydy, mutta ne huonot lonkat voivat periytyä!!!

    Äänestä

Hei!

Riippuu paljolti siitä, mihin tarkoitukseen ja minkä rotuista pentua olet ottamassa. Jos pentu tulee vain kotikoiraksi, niin katso vanhempien luonnetta ja terveyttä. Valitettavasti rekkarista et kyllä näe muita terveystietoja kuin vanhempien lonkkakuvaustulokset.

Itse olen kyllä vähän eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, kyllä kotikoirankin elämä huonojen lonkkien kanssa voi olla hankalaa ja kivuliasta etenkin vanhempana.

Äänestä

Itse pidän tärkeinpinä asioina terveyttä ja luonnetta. Ota selvää koirien omistajilta näistä asioista. Onhan hienoa, jos se rekkari on täynnä titteleitä, valiota valion perään. Mutta pakko on vaan hyväksyä se asia, että ne tittelit eivät periydy koskaan. Ne ovat hankittuja. Terveys periytyy, luonne enemmän nartulta kuin urokselta, ulkonäkö perityy myös. Luonteen kannalta tärkeänä pidän nartun luonnetta. Onko narttu arka tai aggressiivinen, herkkähaukkuinen, avoin, ystävällinen. Se kuitenkin antaa eväät pennuille sen seitsemän-kahdeksan viikon aikana ja näin ollen "periyttää", paremmin sanottuna jättää luonnettaan pennuille enemmän.

Titteleistä arvostan eniten käyttötuloksia. Toki näyttelytuloksetkin ovat tärkeitä, mutta niin monta on arvostelua kuin on katsojaakin. Pikkuvikaisestakin koirasta voi saada muotovalion, kunhan jaksaa käyttää näyttelyissä. Kyllä löytyy niitäkin tuomareita, jotka eivät niistä vioista välitä. Tiedän tapauksia. Käyttötulokset kertovat siitä, että koira todella sovelutuu sille alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, toisin sanoen sillä on tarvittavat vietit kunnossa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jantsu kirjoitti:

Olemme hankkimassa koiranpentua ja soitin Kennelliitonpentuneuvontaan. Sieltä sanottiin, että rekisterikirjsta löytyy kaikki tiedot pennun vanhempien "paremmuudesta". Kysyisinkin miten pitäisi suhtautua vanhempien lonkkatuloksiin? Mitä muuta pitäisi katsoa rekisterikirjasta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu