Ilmoita
Minua on erinäisiä kertoja nimitetty palstalla ateistiksi, ja olen itsekin tämän myöntänyt. (sivuhuomautuksena mainittakoon, että ainakin pariin otteeseen väite riivauksesta on liitetty ateismiini, mutta en nyt enempää puutu siihen).
Teismillä tarkoitetaan uskoa persoonalliseen, maailmasta erilliseen, mutta siihen vaikuttavaan jumaluuteen. Tuo jumaluus on luonut maailmankaikkeuden ja ylläpitää sitä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teismi
http://www.suomisanakirja.fi/teismi
Jotta homma ei olisi liian simppeli, erotetaan ateismi positiiviseen ja negatiiviseen ateismiin. Edelliseen kuuluu näkemys, että on olemassa vahvoja todisteita jumalien olemassaoloa vastaan, jälkimmäisen mukaan ei ole olemassa perusteita uskolle jumaliin.
Teismi on kuitenkin vain yksi ihmisen luomista näkemyksistä jumalista. Teistinen jumaluus ei ole luonut ihmistä omaksi kuvakseen. Ihminen on luonut teistiset jumaluudet omaksi kuvakseen, eikä useimmiten parhaiden ominaisuuksiensa mukaan.
Olen kristitty. Olen luterilainen. Uskon Jumalaan, mutta en usko, että hän (se) on olemassa siinä mielessä, että olisi ihmisistä ja maailmasta erillinen, persoonallinen olento. Turhaa on lähteä spekuloimaan, onko näkemykseni panteistinen, panenteistinen tms. Jumala on mysteeri, josta emme voi sanoa mitään varmaa.
Uskon (minäkin uskon asioita) että Jeesus Nasaretilaisen elämässä tuli näkyväksi, mitä Jumala on. Ei teistisen jumaluuden inkarnaationa, vaan tavallisen ihmisen toimintana, opetuksena ja tietoisuutena, joka osoitti miten luodaan "taivasten valtakuntaa" maan päälle" (ja tämä siis pelkästään kielikuvana, ettei tule väärinkäsityksiä). Jeesus Nasaretilainen on kuollut, pallo on nyt meillä. Me olemme yhtä lailla Jumalan poikia ja tyttäriä kuin Jeesus. Meidän on vain opittava tietämään tämä, ja elämään se todeksi. Meidän ei ole tarkoitus tulla uskonnollisemmiksi, vaan inhimillisemmiksi termin ylevimmissä merkityksissä.
Kyllä, olen ateisti (a-teisti), ja sanoisin, että kaltaisiani on ja tulee olemaan yhä enemmän kristittyjen joukossa. Väittäisin myös, että kristinuskon jatkuvuuden turvaamiseksi modernissa maailmassa, on välttämätöntä kyetä määrittelemään uusiksi vanhentuneet, irrationaaliset, taikauskoiset näkemykset maailmankaikkeudesta, jumaluuksista jne.
“An atheist is not someone who does not believe there is a God. An atheist is one who has rejected the theistic definition of God.” (John Shelby Spong)
Miten uskon?
44
55
Vastaukset
- Anonyymi
Tiivistä vähän ei kukaan jaksa noin pitkää lukes
- Anonyymi
Et sinä ainakaan kun et osaa kirjoittaakaan.
- Anonyymi
Älä puhu paskaa. Täällä on tiukat rajat miten pitää uskoa ja sen on määritelleet palstan aitouskovat. Jeesuksen kanssa niillä ei tosin ole mitään tekemistä.
- Anonyymi
Vihervasemmistolaisilla on ulosteet lähellä sydäntä ja suuta. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
- Anonyymi
Ei ole kristinuskon kanssa mitään tekemistä aloituksella, eihän siinä mainita homoja
- Anonyymi
Tuo inhimillisyys oli myös paha.
- Anonyymi
Juu ei tuosta vuodatuksesta voi muuhun johtopäätökseen tulla
- Anonyymi
<<Uskon (minäkin uskon asioita) että Jeesus Nasaretilaisen elämässä tuli näkyväksi, mitä Jumala on. Ei teistisen jumaluuden inkarnaationa, vaan tavallisen ihmisen toimintana, opetuksena ja tietoisuutena, joka osoitti miten luodaan "taivasten valtakuntaa" maan päälle" (ja tämä siis pelkästään kielikuvana, ettei tule väärinkäsityksiä). Jeesus Nasaretilainen on kuollut, pallo on nyt meillä. Me olemme yhtä lailla Jumalan poikia ja tyttäriä kuin Jeesus. Meidän on vain opittava tietämään tämä, ja elämään se todeksi. Meidän ei ole tarkoitus tulla uskonnollisemmiksi, vaan inhimillisemmiksi termin ylevimmissä merkityksissä.<<
Kaikin puolin peukutus kirjoituksellesi, näin se on ja näin se tulee menemään. Jeesuksen opetuksen mukaan kaikki ihmiset ovat syntymättömän Isän lapsia, hän ei todella ole opettanut mitään omasta jumaluudestaan, eikä todella kyse olekaan uskonnosta, mutta tieteestä kyllä, joka kvanttifysiikka on todentanut todeksi myös tuon 'taivasten valtakunnan meissä ja meidän ympärillämme', joka tieteen mukaan on tietoisuuden suuri, älyllinen yhtenäiskenttä, jossa kaikki materiasta koostuva on yhtä ja samaa tietoisuutta. Ja tätä kautta on valtava merkitys meistä jokaiselle, että mitä yksikin ihminen tekee tuossa 'taivasten valtakunnassa', koska se koskee jokaista yhtenäiskentän olemassa olon vuoksi.- Anonyymi
Hyvä tuotta hyvää ja paha luo pahuutta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä tuotta hyvää ja paha luo pahuutta.
Onhan täällä kirkkolaiset tuota selittäneet mutta ne on melkein kivitetty.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan täällä kirkkolaiset tuota selittäneet mutta ne on melkein kivitetty.
Jos kirkkolaiset tarkoittaa kirkkouskovia, niin miten saat hyväksi tiedoksi kidutusmurhan teurastettuna uhrilampaana tosi Jumalalle Jeesuksen nimeen, ja tähän uskovien menon fyysisen ylösnousemuksen jälkeen tulen liekkeihin ja ylipäätään tämän uskonnon Jumalaan hyvänä Jumalana tosi Jumalan uhrilla, jonka Jeesus sanoo Raamatussa olevan itse perkele ja kaiken valheen isän?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan täällä kirkkolaiset tuota selittäneet mutta ne on melkein kivitetty.
Niin, Paavalin oppiin perustuva kirkkouskonto on luonut todistettavasti pahuutta, kuten kaikki kristinuskon Paavalin opin haarat - muita ei taida ollakaan, koska kristinuskon ehtona on, että siinä Jeesus on ristiinnaulittu uhri.
- Anonyymi
Homokanta näkyviin
- Anonyymi
Heeei. Joku edes yrittää asiakirjoituksia.
- Anonyymi
Hilpeän sarkastisia heittoja! Kylläpä teiltä löytyykin oivalluskykyä, heh.
- Anonyymi
No tuohan on hienoa että olet löytänyt sopivan itsellesi. 👍asiallisesta aloituksesta joita täällä harvoin näkee.
- Anonyymi
Todella harvinaisen fiksu aloitus👍👍👍
- Anonyymi
Pääasia ettet ole hellareihn ja viidesläisiin seonnut.
- Anonyymi
Mihinkään ei ole hyvä seota. Moni on löytänyt helluntailaisten tai viidesläisten parista hyvän hengellisen kodin ilman mitään sekoamista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mihinkään ei ole hyvä seota. Moni on löytänyt helluntailaisten tai viidesläisten parista hyvän hengellisen kodin ilman mitään sekoamista.
Hyvin harva. Lienee syy tai vaatimus noihin piireihin.
- Anonyymi
Tartun tuohon positiiviseen ja negatiiviseen ateismin määritykseesi. Esittämäsi määrityksen voi tehdä vain ateisti, eikä se koske kristittyä. Määrittelet asiaa, jota et tunne. Kirjoituksesi sisältö todistaa, ettet tunne uskovien saamia hengellisiä kokemuksia, jotka Raamatun sanoma on vahvistanut täysin kiistattomasti hänelle itselleen subjektiivisesti ja näin tehnyt hänestä uskovan. Jopa tiede todistaa Jumalan olemassa olon siten, ettei tiede kykene todistamaan itsestään syntynyttä elämää, joten jäljelle jää vain superälykäs suunnittelu ja toteutus. Tämä pätee myös kääntäen, jossa tiede näkee superälyn ratkaisseen elämän synnyn, koska kaikki synteettinen ja epäsynteettinen toimii täydellisesti. Tieteilijät voivat vain haukkoa henkeään ihastuksesta.
- Anonyymi
<<Jopa tiede todistaa Jumalan olemassa olon siten, ettei tiede kykene todistamaan itsestään syntynyttä elämää, joten jäljelle jää vain superälykäs suunnittelu ja toteutus.<<
Ongelmana onkin vain se, että kristinuskon Jumala on Saatana.
Ja tämä superäly suunnitteli metkan Raamatun, jossa ihminen ensin tulee hyvällä ja pahalla tiedolla jumalien kaltaiseksi ja sidotaan aikaan ja materiaan, ja jo hetken päästä on ahneuksissaan hukannut idean ja tarttuu Saatanan syöttiin uhratakseen oman itsensä puolesta tälle Jumalan, eikä edes huomaa mitä tapahtui.
Eikä oivalla 'ikuista elämää' paratisissa, vaan lähtee etsimään sitä fyysisyydestä, jolloin keikahtaakin maailman viimeisenä päivänä tulenliekkeihin fyysisellä ruumiillaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
<<Jopa tiede todistaa Jumalan olemassa olon siten, ettei tiede kykene todistamaan itsestään syntynyttä elämää, joten jäljelle jää vain superälykäs suunnittelu ja toteutus.<<
Ongelmana onkin vain se, että kristinuskon Jumala on Saatana.
Ja tämä superäly suunnitteli metkan Raamatun, jossa ihminen ensin tulee hyvällä ja pahalla tiedolla jumalien kaltaiseksi ja sidotaan aikaan ja materiaan, ja jo hetken päästä on ahneuksissaan hukannut idean ja tarttuu Saatanan syöttiin uhratakseen oman itsensä puolesta tälle Jumalan, eikä edes huomaa mitä tapahtui.
Eikä oivalla 'ikuista elämää' paratisissa, vaan lähtee etsimään sitä fyysisyydestä, jolloin keikahtaakin maailman viimeisenä päivänä tulenliekkeihin fyysisellä ruumiillaan.Mutta metkointahan tämä on nyt Jumalan silmin - hänen näkökannaltaan meillä ei ole aikaa ollenaan, joten olemme 'ikuisessa elämässä'. Tämän todistaa jälleen tiede.
<< Jokainen jumalankaltainen tarkkailija universumin ulkopuolella näkee puolestaan staattisen, muuttumattoman maailmankaikkeuden juuri kuten Wheeler–DeWitt-yhtälö ennustaa.
Vuonna 2013 ryhmä tutkijoita Torinosta, Italiasta, teki ensimmäisen testin Pagen ja Woottersin idealle vahvistaen sen, että AIKA on todellakin emergentti ilmiö "sisäisille" tarkkailijoille, mutta POISSAOLEVA maailmankaikkeuden ulkoisille tarkkailijoille[3][4][5].<<
Lähde: wikipedia, lomittuminen
Miten se superäly nyt huijaa meitä luulemaan, että meillä aika kulkee eteenpäin, eikä meillä olekaan 'ikuista elämää' vaikka Jumalan näkövinkkelistä meillä on ikuinen elämä?! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta metkointahan tämä on nyt Jumalan silmin - hänen näkökannaltaan meillä ei ole aikaa ollenaan, joten olemme 'ikuisessa elämässä'. Tämän todistaa jälleen tiede.
<< Jokainen jumalankaltainen tarkkailija universumin ulkopuolella näkee puolestaan staattisen, muuttumattoman maailmankaikkeuden juuri kuten Wheeler–DeWitt-yhtälö ennustaa.
Vuonna 2013 ryhmä tutkijoita Torinosta, Italiasta, teki ensimmäisen testin Pagen ja Woottersin idealle vahvistaen sen, että AIKA on todellakin emergentti ilmiö "sisäisille" tarkkailijoille, mutta POISSAOLEVA maailmankaikkeuden ulkoisille tarkkailijoille[3][4][5].<<
Lähde: wikipedia, lomittuminen
Miten se superäly nyt huijaa meitä luulemaan, että meillä aika kulkee eteenpäin, eikä meillä olekaan 'ikuista elämää' vaikka Jumalan näkövinkkelistä meillä on ikuinen elämä?!Jotakin tekemistä tällä on nyt sitten paratiisista karkoittamisen kanssa tietysti.
Tuohan on jokaisen ihan itsensä määriteltävissä eikä sitä tarvitse mitenkään erityisesti kyetä puolustamaan vaikka noin voisi luulla palstan touhuista. Tosin yllättäen ;) et ole saanut ketjuun aitouskovien kommentteja mutta nyt kun olet saattanut asianlaidan heidän tietoonsa , niin usko pois sinut vielä moneen otteeseen ruoditaan.
Tuo ajatuksesi siitä , että kuinka meissä se taivasten valtakunta tulisi jotenkin näkyä noudattaa hyvin pitkälle kirkkolaisten uskovaisten ajatusmaailma ja siihen kuulu myös se, että ainakaan meitä ei ole tarkoitettu miksikään maanpäällisiksi tuomareiksi muille eikä siellä Raamatussa ainakaan sanota, että Jumalan hyväksymäksi voit tulla vain sen kautta, että muistat olla mahdollisimman ilkeämielinen susi toisia kohtaan.
Ehkä juuri tuosta syystä lähdetään olettamuksesta, että hyvä synnyttää hyvää ja paha pahaa.
Tietenkään tuo ei sitten aina reaalielämässä välttämättä toimi vaan elämän varrella saattaa tulla tilanteita jossa hyvistä töistä saatkin paskat palkaksesi mutta jos jossakin vaiheessa sitä kokonaissaldoa miettii niin todennäköisesti sillä hyvällä on onnistunut paremmin kuin se, että olisi ollut paha ja parhaimmillaan on saattanut jopa saada aikaiseksi ketjureaktion jossa on laittanut hyvän kiertoon. Sillä hommahan on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen metsä vastaa usein miten miten sinne huudetaan ja sillä omalla toiminnalla ja esimerkillä on ratkaiseva vaikutus asioiden kulkuun.- Anonyymi
Hienoa. Harvempi suomea noin hyvin kirjoittava uskoo mihinkää teistiseen jumalaan.
Nostan ketjua ihan tarkoituksella, ettei häviä näinkin harvinainen hyvä aloitus tuonne arkistojen kätköihin mutta tulipa tuossa sitten mieleeni koska tuo oli vähän tuollainen "avautuminen" niin tervetuloa vaan porukoihin meille järkeville on aina tarvetta :)
- Anonyymi
Jaahyvä? Ei edes homokanta tule esille!
Anonyymi kirjoitti:
Jaahyvä? Ei edes homokanta tule esille!
Eiköhän a-teisti ole tuon kantansa tuonut esille jo ajat sitten.
- Anonyymi
Rakas ystävä Jeesus ei ole kuollut! Jumalan armosta hänen annettiin voittaa kuolema. Astui ylös taivaisiin. Istuu Isän Kaikkivaltiaan oikealla puolella. Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
- Anonyymi
<<Istuu Isän Kaikkivaltiaan oikealla puolella.<<
Jeesus on itse Jumala kristinuskon mukaan, mikä tulee kolminaisuusopista. Kenen vieressä hän silloin istuu?
Athanasioksen tunnustus:
<<Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi. Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden. Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.<<
https://fi.wikipedia.org/wiki/Athanasioksen_uskontunnustus
Linkistä voit tutkia. Tällä uskontunnustuksella on tehty kolminaisuusoppi.
- Anonyymi
Kiitos hyvästä aloituksesta!
Terv. luterilainen - Anonyymi
miten voikin ihmispolo niin erehtyi, ei sitöä meinaaa itsekkään uskoa !
että menin vahingossa lukemaan tolkun kirjotuksen @--@ - Anonyymi
En nyt oikein ymmärrä, miten voit olla kristitty ja ateisti samaan aikaan? Väität että teismissä ihmiset tekevät Jumalan, mutta itse syyllistyt aivan samaan, kun et pysty uskomaan Jumalaan , vaan teet Hänestä jonkinlaisen "korkeamman voiman".?
- Anonyymi
Seuraavassa teologi Tapio Aaltonen kertoo omasta kokemuksestaan. Auttaisiko tämä sinua ymmärtämään mistä on kysymys? Itse olen hänen kanssaan samoilla linjoilla ja varmasti myös monet muut yliopistossa opiskelleet teologit.
terv. luterilainen
"Jumala
Jumalaa olen pohtinut nuoruudesta alkaen. Joskus kuvittelin tietäväni hänestä paljonkin. Vuosien kuluessa tietäminen on vähentynyt. Nyt ajattelen, että en tiedä Jumalasta mitään. Silti minulla on häntä kohtaan luottamus ja usko. Ajattelen, että Jumalan on hyvä. Ja hyvän puolella.
Usko on paradoksi. Vanhassa testamentissa Jumala kielsi puhuttelemasta itseään nimeltä. Hänellä ei edes ollut nimeä. Heprean sana Jahve ei ole nimi, se on vain Jumalan sana, että ”olen mikä olen”, ”minä olen”.
Jotain nimeä kuitenkin pyrimme käyttämään, jotta ylipäänsä voisimme puhua hänestä tai edes rukoilla. Jeesus puhui Isästä, monet kristityt Herrasta, islaminuskoiset Allahista, jotkut vain jumaluudesta tai universumista. Vanhoilla kirkkoisillä ja mystikoilla oli kymmeniä eri jumalannimiä. Raamatussakin Jumalaan liittyviä kertakäyttöisiä metaforia tapaisia nimiä ovat tekstit tulvillaan.
Tavallaan olisi hyvä, jos emme käyttäisi Jumalasta tai jumaluudesta kovin vakiintunutta nimeä tai varsinkaan määritelmää. Määritelmät ovat jo lähtökohtaisesti rajaavia, poissulkevia. Mitä tiukempi on rajaus, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jotain tärkeää jää katveeseen.
Raamatun profeetat varoittivat rakentamasta alttaria epäjumalille. Silloiset alttarit olivat kivikasoja ja patsaita. Nykyiset epäjumala-alttarit ovat älyllisiä määritelmiä, opillisia tai moraalisia kuvauksia ja rakennelmia. Kiinnitämme uskomme niihin, emme itse Jumalaan, joka on määrittelyjen ulkopuolella.
Martti Luther sanoi, että Jumala on salattu. Se on kaikkein tosimpia teologisia ilmaisuja. Jumalasta puhuessamme olemme mysteerin äärellä. Sanat ovat tyhjiä. Suurin tunteemme on ihmettely. Astumme paradoksien ja vastakohtaisuuksien maailmaan. Jumala on kaukainen ja läheinen, hän on meissä ja meidän ulkopuolellamme. Ja mikä kaikkein paradoksaalisinta (ja tämäkin on uskallettava ajatella): hän on olemassa ja hän ei ole olemassa. Uskon, en tiedä. Uskon, auta epäuskoani. Toivon, vaikka olen epätoivoinen.
Jotkut hyvistä ystävistäni ovat agnostikkoja tai ateisteja. Ajattelen juuri nyt yhtä heistä. Sanoitamme uskomme tai epäilymme eri tavoin, mutta pohjimmiltamme olemme saman mysteerin äärellä. Me molemmat olemme tehneet valintamme rehellisesti. Toinen ei ole parempi toista. Yritän kuunnella häntä ja arvostan sitä, että hän haluaa kuunnella minua.
Toisiaan lähellä ovat uskonsa nöyrästi kokeva kristitty ja toisaalta nöyrä ateisti, joka ”ei ole saanut uskon lahjaa”. Tätä ilmaisua käytti Georg Henrik von Wright kuvatessaan suhdettaan ystäväänsä arkkipiispa John Vikströmiin.
Minulle usko on luottamusta ja toivoa. Yhteyttä ja suhdetta. Se on antanut minulle paljon, ja sisimpäni kammiossa vaalin sitä. En usko, koska olen pappi. Mutta koska uskon, pappeus antaa minulle poikkeuksellisia tilaisuuksia keskustella uskosta. Samalla se on vastuullinen rooli, joka tuottaa omat paineensa. Kuten kaikki elämänroolit.
Aito usko näkyy arjessa, rakkautena ja hyvinä tekoina. Elämän raadollisuutta se ei poista, mutta toivoa se tuo. Ja toivottavasti käytännön tekoja". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Seuraavassa teologi Tapio Aaltonen kertoo omasta kokemuksestaan. Auttaisiko tämä sinua ymmärtämään mistä on kysymys? Itse olen hänen kanssaan samoilla linjoilla ja varmasti myös monet muut yliopistossa opiskelleet teologit.
terv. luterilainen
"Jumala
Jumalaa olen pohtinut nuoruudesta alkaen. Joskus kuvittelin tietäväni hänestä paljonkin. Vuosien kuluessa tietäminen on vähentynyt. Nyt ajattelen, että en tiedä Jumalasta mitään. Silti minulla on häntä kohtaan luottamus ja usko. Ajattelen, että Jumalan on hyvä. Ja hyvän puolella.
Usko on paradoksi. Vanhassa testamentissa Jumala kielsi puhuttelemasta itseään nimeltä. Hänellä ei edes ollut nimeä. Heprean sana Jahve ei ole nimi, se on vain Jumalan sana, että ”olen mikä olen”, ”minä olen”.
Jotain nimeä kuitenkin pyrimme käyttämään, jotta ylipäänsä voisimme puhua hänestä tai edes rukoilla. Jeesus puhui Isästä, monet kristityt Herrasta, islaminuskoiset Allahista, jotkut vain jumaluudesta tai universumista. Vanhoilla kirkkoisillä ja mystikoilla oli kymmeniä eri jumalannimiä. Raamatussakin Jumalaan liittyviä kertakäyttöisiä metaforia tapaisia nimiä ovat tekstit tulvillaan.
Tavallaan olisi hyvä, jos emme käyttäisi Jumalasta tai jumaluudesta kovin vakiintunutta nimeä tai varsinkaan määritelmää. Määritelmät ovat jo lähtökohtaisesti rajaavia, poissulkevia. Mitä tiukempi on rajaus, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jotain tärkeää jää katveeseen.
Raamatun profeetat varoittivat rakentamasta alttaria epäjumalille. Silloiset alttarit olivat kivikasoja ja patsaita. Nykyiset epäjumala-alttarit ovat älyllisiä määritelmiä, opillisia tai moraalisia kuvauksia ja rakennelmia. Kiinnitämme uskomme niihin, emme itse Jumalaan, joka on määrittelyjen ulkopuolella.
Martti Luther sanoi, että Jumala on salattu. Se on kaikkein tosimpia teologisia ilmaisuja. Jumalasta puhuessamme olemme mysteerin äärellä. Sanat ovat tyhjiä. Suurin tunteemme on ihmettely. Astumme paradoksien ja vastakohtaisuuksien maailmaan. Jumala on kaukainen ja läheinen, hän on meissä ja meidän ulkopuolellamme. Ja mikä kaikkein paradoksaalisinta (ja tämäkin on uskallettava ajatella): hän on olemassa ja hän ei ole olemassa. Uskon, en tiedä. Uskon, auta epäuskoani. Toivon, vaikka olen epätoivoinen.
Jotkut hyvistä ystävistäni ovat agnostikkoja tai ateisteja. Ajattelen juuri nyt yhtä heistä. Sanoitamme uskomme tai epäilymme eri tavoin, mutta pohjimmiltamme olemme saman mysteerin äärellä. Me molemmat olemme tehneet valintamme rehellisesti. Toinen ei ole parempi toista. Yritän kuunnella häntä ja arvostan sitä, että hän haluaa kuunnella minua.
Toisiaan lähellä ovat uskonsa nöyrästi kokeva kristitty ja toisaalta nöyrä ateisti, joka ”ei ole saanut uskon lahjaa”. Tätä ilmaisua käytti Georg Henrik von Wright kuvatessaan suhdettaan ystäväänsä arkkipiispa John Vikströmiin.
Minulle usko on luottamusta ja toivoa. Yhteyttä ja suhdetta. Se on antanut minulle paljon, ja sisimpäni kammiossa vaalin sitä. En usko, koska olen pappi. Mutta koska uskon, pappeus antaa minulle poikkeuksellisia tilaisuuksia keskustella uskosta. Samalla se on vastuullinen rooli, joka tuottaa omat paineensa. Kuten kaikki elämänroolit.
Aito usko näkyy arjessa, rakkautena ja hyvinä tekoina. Elämän raadollisuutta se ei poista, mutta toivoa se tuo. Ja toivottavasti käytännön tekoja".Lapsena minä uskoin Jumalaan joka on teistinen, mutta nyt aikuisena ajattelen itsenäisesti ja epäilen Jumalan olemassaoloakin. Jumala vaikuttaa ihmisten omalta luomisteolta kunkin omaan tarpeeseensa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Seuraavassa teologi Tapio Aaltonen kertoo omasta kokemuksestaan. Auttaisiko tämä sinua ymmärtämään mistä on kysymys? Itse olen hänen kanssaan samoilla linjoilla ja varmasti myös monet muut yliopistossa opiskelleet teologit.
terv. luterilainen
"Jumala
Jumalaa olen pohtinut nuoruudesta alkaen. Joskus kuvittelin tietäväni hänestä paljonkin. Vuosien kuluessa tietäminen on vähentynyt. Nyt ajattelen, että en tiedä Jumalasta mitään. Silti minulla on häntä kohtaan luottamus ja usko. Ajattelen, että Jumalan on hyvä. Ja hyvän puolella.
Usko on paradoksi. Vanhassa testamentissa Jumala kielsi puhuttelemasta itseään nimeltä. Hänellä ei edes ollut nimeä. Heprean sana Jahve ei ole nimi, se on vain Jumalan sana, että ”olen mikä olen”, ”minä olen”.
Jotain nimeä kuitenkin pyrimme käyttämään, jotta ylipäänsä voisimme puhua hänestä tai edes rukoilla. Jeesus puhui Isästä, monet kristityt Herrasta, islaminuskoiset Allahista, jotkut vain jumaluudesta tai universumista. Vanhoilla kirkkoisillä ja mystikoilla oli kymmeniä eri jumalannimiä. Raamatussakin Jumalaan liittyviä kertakäyttöisiä metaforia tapaisia nimiä ovat tekstit tulvillaan.
Tavallaan olisi hyvä, jos emme käyttäisi Jumalasta tai jumaluudesta kovin vakiintunutta nimeä tai varsinkaan määritelmää. Määritelmät ovat jo lähtökohtaisesti rajaavia, poissulkevia. Mitä tiukempi on rajaus, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jotain tärkeää jää katveeseen.
Raamatun profeetat varoittivat rakentamasta alttaria epäjumalille. Silloiset alttarit olivat kivikasoja ja patsaita. Nykyiset epäjumala-alttarit ovat älyllisiä määritelmiä, opillisia tai moraalisia kuvauksia ja rakennelmia. Kiinnitämme uskomme niihin, emme itse Jumalaan, joka on määrittelyjen ulkopuolella.
Martti Luther sanoi, että Jumala on salattu. Se on kaikkein tosimpia teologisia ilmaisuja. Jumalasta puhuessamme olemme mysteerin äärellä. Sanat ovat tyhjiä. Suurin tunteemme on ihmettely. Astumme paradoksien ja vastakohtaisuuksien maailmaan. Jumala on kaukainen ja läheinen, hän on meissä ja meidän ulkopuolellamme. Ja mikä kaikkein paradoksaalisinta (ja tämäkin on uskallettava ajatella): hän on olemassa ja hän ei ole olemassa. Uskon, en tiedä. Uskon, auta epäuskoani. Toivon, vaikka olen epätoivoinen.
Jotkut hyvistä ystävistäni ovat agnostikkoja tai ateisteja. Ajattelen juuri nyt yhtä heistä. Sanoitamme uskomme tai epäilymme eri tavoin, mutta pohjimmiltamme olemme saman mysteerin äärellä. Me molemmat olemme tehneet valintamme rehellisesti. Toinen ei ole parempi toista. Yritän kuunnella häntä ja arvostan sitä, että hän haluaa kuunnella minua.
Toisiaan lähellä ovat uskonsa nöyrästi kokeva kristitty ja toisaalta nöyrä ateisti, joka ”ei ole saanut uskon lahjaa”. Tätä ilmaisua käytti Georg Henrik von Wright kuvatessaan suhdettaan ystäväänsä arkkipiispa John Vikströmiin.
Minulle usko on luottamusta ja toivoa. Yhteyttä ja suhdetta. Se on antanut minulle paljon, ja sisimpäni kammiossa vaalin sitä. En usko, koska olen pappi. Mutta koska uskon, pappeus antaa minulle poikkeuksellisia tilaisuuksia keskustella uskosta. Samalla se on vastuullinen rooli, joka tuottaa omat paineensa. Kuten kaikki elämänroolit.
Aito usko näkyy arjessa, rakkautena ja hyvinä tekoina. Elämän raadollisuutta se ei poista, mutta toivoa se tuo. Ja toivottavasti käytännön tekoja".Niinhän se on, pitää näkyä arjessa ja ohjata valintoja, ja koska ihmisen toiminnan käynnistäjänä ovat tunteet, ei ole yhdentekevää sekään, että minkälainen opetettukin jumalakäsitys meillä on.
Jeesus sanoo, että hedelmistään puu tunnetaan, niin silloin jos Paavalin puun hedelmät ovat syntiopilla olleet sitä mitä uskonnollisten yhteisöjen uumenista on selvinnyt ja putsattu, on kirkko luonut jumalakäsitystä, joka aiheuttanut vahinkoa.
Eikö silloin ole syytä tarkistaa aidon avoimesti, että mistä todellisuudessa on Raamatussa kyse tässä virhetulkinnassa liittyen syntioppiin, kun se ei vastaa edes luomiskertomusta? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän se on, pitää näkyä arjessa ja ohjata valintoja, ja koska ihmisen toiminnan käynnistäjänä ovat tunteet, ei ole yhdentekevää sekään, että minkälainen opetettukin jumalakäsitys meillä on.
Jeesus sanoo, että hedelmistään puu tunnetaan, niin silloin jos Paavalin puun hedelmät ovat syntiopilla olleet sitä mitä uskonnollisten yhteisöjen uumenista on selvinnyt ja putsattu, on kirkko luonut jumalakäsitystä, joka aiheuttanut vahinkoa.
Eikö silloin ole syytä tarkistaa aidon avoimesti, että mistä todellisuudessa on Raamatussa kyse tässä virhetulkinnassa liittyen syntioppiin, kun se ei vastaa edes luomiskertomusta?Tiede tekee tämän tarkistamisen välttämättömäksi, koska maailmamme toiminta tieteen mukaan edellyttää ylimaallisen älyn, jota voidaan kutsua myös Jumalaksi, olemassa olon. Sattumaa ei ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiede tekee tämän tarkistamisen välttämättömäksi, koska maailmamme toiminta tieteen mukaan edellyttää ylimaallisen älyn, jota voidaan kutsua myös Jumalaksi, olemassa olon. Sattumaa ei ole.
Ja juuri tässä puristuksessa ja tästä syystä kirkko juuri tällä hetkellä on. Pään pensaaseen paneminen ei auta tippaakaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja juuri tässä puristuksessa ja tästä syystä kirkko juuri tällä hetkellä on. Pään pensaaseen paneminen ei auta tippaakaan.
Minä en tiedä, että mihin vapaa-ajattelijat soutavat ajattelullaan, mutta nimestä päätellen, se on ihan yhtä kaukana totuudesta kuin kirkon Raamatun tulkinta.
Anonyymi kirjoitti:
Minä en tiedä, että mihin vapaa-ajattelijat soutavat ajattelullaan, mutta nimestä päätellen, se on ihan yhtä kaukana totuudesta kuin kirkon Raamatun tulkinta.
Kyllähän jokaisella on ihan vapaus valita mitenkä uskoo tai uskooko ylipäätänsä.
- Anonyymi
Tolkun.Ihminen kirjoitti:
Kyllähän jokaisella on ihan vapaus valita mitenkä uskoo tai uskooko ylipäätänsä.
Ihminen, joka on opetettu pelkäämään mm. helvettiä tai kokemaan syyllisyyttä aivan irrationaalisistakin asioista, ei ole millään tavalla vapaa ja tätä erilaiset uskonlikkeet käyttävätkin hyväkseen aivan suruttomasti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen, joka on opetettu pelkäämään mm. helvettiä tai kokemaan syyllisyyttä aivan irrationaalisistakin asioista, ei ole millään tavalla vapaa ja tätä erilaiset uskonlikkeet käyttävätkin hyväkseen aivan suruttomasti.
OK. Paavalillakin lienee ollut omat totuuden hetkensä kun hän sanoi ettei hän tehnyt sitä mitä tahtoo vaan sitä mitä hän vihaa (Room. 7)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen, joka on opetettu pelkäämään mm. helvettiä tai kokemaan syyllisyyttä aivan irrationaalisistakin asioista, ei ole millään tavalla vapaa ja tätä erilaiset uskonlikkeet käyttävätkin hyväkseen aivan suruttomasti.
Ihmisen vapaa tahto on uskonlahkojen vitsi.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1365778- 333535
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O171903Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak251895Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.241730Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta741576Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt141483Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni181378Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111366Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi241317