kertokaa ihmeessä miten selviän koirani kuolemasta? kaikki tapahtui eilen ja en pääse ulos ajatuksistani kaikki kiertää kehää, ulos pääsyä en näe:( olo on niin tyhjää, tyhjää etten tiedä mihin menisin ja mitä tekisin. kaikki asiat ja teot tuovat vain mieleeni rakkaimman ystäväni. hän lähti liian nopeasti etten kerinnyt edes tajuamaan ettei sitä pian enää ole.Nyt jäljellä suuri ikävä ja tunne et pian se jostain ilmestyy häntä heiluen,mut ei...tää on kauheaa:(
miten selviän?
nea76
7627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vain aika voi parantaa haavat ja opettaa elämään surullisen asian kanssa. Miten pitkä tuo aika on, niin sitä ei kukaan osaa määrittää! Reaktiosi on täysin normaali, mutta pikkuhiljaa itseni lailla opit ymmärtämään ystäväsi poismenon. En tiedä, mitä teillä tapahtui, mutta vaikka miten mitkäkin asiat ja mikäkin aika olisi jo ennalta tiedossa, niin siltikin kaikki tapahtuu aina liian pian.
Voimia sulle ja muista, että ystäväsi on sillä kultapilvellä, sateenkaarisillalla jossa on paljon muitakin ja niillä on kaikki hyvin!!
Ikävä ei unohdu koskaan, mutta sen kanssa oppii kuitenkin ennenpitkään elämään.
Jouduin myös luopumaan rakkaastani n. kaksi kuukautta sitten. Vieläkin itku tulee välillä, mutta ei sentään enää päivittäin.
Ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia. Olin itse kuulevinani jopa koirani askeleet yms. toiveajattelua.
Oletko nea76 ajatellut hankkia uuden koiran? Vaikka ajatus ei kaikkia miellytä, uusi pentu piristää ihmeesti (piristi ainakin minulle).
Eipä siihen suruun auta muu kuin sureminen. Oikotietä surutyöhön ei ikävä kyllä ole.
Voimia sinulle!
...jouduimme myös lopettamaan collie-koiramme ja se tehtiin ihan pakosta, eli olisi ollut järkevää ja armollista koiraa kohtaan aiemmin hänen päästä pois tuskistaan, vaan ei voitu, nyt kaikilla on kevyt olo, kun tietää, ettei mitään tuskaa enää ole.
Meillä on nyt uusi pentu ja en todellakaan koskaan unohda koiraamme, mutta se "epäjärkevä", liika ahdistuminen, on poissa, koska pentu vie kaiken ajan ja huomion.
Muistelemme ja käymme haudalla pihassa, viemässä kukkia ja kynttilöitä , se on sitä surutyötä, mutta ei liian voimia vievää, kun siitä ei ole kerran enää hyötyä.
Mukavaa kesän odotusta sinulle ja kyllä se siitä helpottaa, minulla ainakin.
kitos teille kaikille, teidän avulla jaksan eteenpäin jollain tavoin.
olen täs nyt vähä jo voinu ajtella muutakin ja vähän on käyny mielessä toisen koiran hankkiminen, mut jotenkin tuntuu väärältä ku ikävä on suuri mennyttä ystävääni:( oletteko ottaneet saman rotuisen koiran pennun vai ihan toista rotua?
Kiitos teille jotka viitsitte minulle vastata ja antaa voimia.
Me otimme samaa rotua, siis collien-pennun, tämä on vain eri värinen, aika vipeltäjä, ensin ajattelin minäkin, etten ota heti, mutta näin on hyvä!
Mistäpäin olet, minä tietäisin yhden pennun joka on luovutusiässä!
samaa rotua on ollut.
Kahta en vaihda: toinen on koirarotu ja ....toista en tiedä =D
Kuinka olet nea76 jaksanut?
juu nyt voin jo vähän paremmin, olen jo pystynyt puhumaan asiasta vaikkakin se on vaikeaa, ja kun siitä ei ole kun viikko kun menetin parhaan ystäväni.haudalla käyminen tekeee edelleen sietämättömän kipeää!!!! olen kyllä jo ruvennut ajattelemaan toisen koiran ottamista, mut jotenkin se tuntuu väärältä edesmennyyttä koiraani kohtaan, en sit tiedä teenkö oikein jos otan?
Mutta kun olen 11 vuotta tottunut olemaan koira rinnalla on elämä ilman koiraa jotenkin tarkoituksetonta. Niin täytyy korjata asia et minulla oli shetlanninlammaskoira, ei collie. En nähtävästi ollut sitä kirjoittanut siihen tekstiini. kiitos kun jaksatte myötä elää surussani. vie tämä suru varmaan aikaa että tajuan kunnolla kaiken, mut päivä kerralla etenen elämäs eteenpäin.