Granada

Moi

On kuin onkin.

Itse en siihen aikaan paljon ajellut, mutta
innokkaana automiehenä istuin kyydissä ahkerasti
ja tavasin ohjekirjat ulkoa.

Sattuneesta syystä oli vaihe, joka tosin taisi
ajoittua ihan 70-luvun loppuun,
jolloin "uusikoppainen" Granada ilmestyi. Silloin
meillä oli käytössä useita Fordeja, nimenomaan
malliston paremmin varustettuja malleja.

(liittyi tavalla tai toisella autojen
markkinointiin.)

Muistan ihastelleeni 2.8 Ghian ruutukaava-
mittaristoa, jossa oli ajotietokoneet ja kaikki
mahdolliset mittarit. Autossa oli jenkkityyliin
sähköllä säätyvät jakkarat, automaattivaihteisto
ja fordin oma soitin, joka poikkesi massasta.

Kattoluukku, kaksivärimaalaus, Ghian
erikoisvanteet ja lukuisa nippu muita siihen
aikaan hyvinkin ylelliseltä kalskahtavia
varusteita sekä 150 hevosen teho saivat naapurin
pikkupojat isät mukaanlukien puremaan kiilteet
hampaista.

Autot eivät koskaan olleet kovin pitkään
käytössä, joten naapurisopu palautui aikanaan.

Iso Granada tarjosi arvokkaan kyydin, mutta isä
kyllä tykkäsi perheen Bemarista enemmän ajajan
autona.
Itse muistan hyvinkin tarkasti, että
kaksilitrainen karvalakkimalli kyllä tuntui ihan
erilaiselta ja suoraan sanottuna ei mitenkään
loistokkaalta. Sellainen oli muuan perhetutulla
90-luvulle saakka.

Kaikenkaikkiaan hienosti muotoiltu Hoppa,
jollaisen voisi hankkia harraste-euroksi!