Hei, haluan vain lohtua tähän yksinäiseen iltaani eli, onko muita naisia kotona yksin tv tai tietsikan äärellä kun makkarista kuuluu kuorsausta? Anteeksi pienet virheet, mutta tunnen taas jälleen itseni niin pirun yksinäiseksi. Minun asuinkumppanini ei ole enää moneen vuoteen puhunut (juurikaan) vaikka yhdessä asutaan. Hän nyt on luonteeltaankin hyvin itseensä sulkeutunut, mutta kun minä en ole. Ei meillä ole edes seksielämääkään ollut sitten kuin viime vuosituhannella, eikä siinäkään kyllä mitään mainittavaa ole. Mitenkä minä tästä pääsisin ulos? Niin, hyvä esittää täällä tällainen kysymys kun taustoja en kerro enempää. Mutta kun olen niin yksinäinen ja helvetin onneton, onko täällä muita samassa jamassa olevia?
yksinäinen
onneton
91161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luin kirjoituksesi ja sisäistin jollain lailla onnettoman yksinäisyytesi. Mietin kuinka olet joutunut tilanteeseen, jossa asuinkumppanisi nukkuu ja sinä valvot ja olet onneton. No, jokaisella on tietysti omat murheet ja ongelmat, jotka heijastuvat parisuhteeseen.
Itse tulin töistä ja koitan vielä saada kirjoitettua sisuksista runoa, joka illan tunteina saa lentävät siivet selkäänsä.;)
Tsemppiä ja voimia sinulle tuntematon.
Olen yksinäinen,vaikka kumppani löytyykin,tosin alakerrasta,tv:n äärestä.Puhuta ei meilläkään juuri ja jos puhutaan,niin minä aina yleensä olen "väärässä"! En tiedä,onko tämä joku tuleva 50-kriisi,vai mikä,mutta löydän itseni päivittäin miettimästä,pitäisikö minun vaan ottaa ja pakata tavarani.Se vaan ei ole helppoa,takana on kuitenkin yli 30 yhteistä vuotta,hyviäkin aikoja on ollut.Tsemppiä Sinulle yksinäinen! Kesä tulee ja aurinko paistaa risukasaankin!!!!Kun oikein "ahistaa",lähetä vaikka mailia minulle,lupaan vastata.
ollaan..ja tääkä toosa ei virka mittää..:(
Sama juttu täällä, mutta se pieni ero sinun elämiseesi meillä täällä on, että meillä molemmilla on nykyisin omat asuntomme ... ja nyt viikko sitten ajattelin että pienikin aikaero tekisi hyvää ... ja nyt kun erillään olemme, olemme ikävissämme molemmat ... huhhuhhuijaa ... mikään ei joskus ole kivaa ... ja hyvää ... ja oikein ... Kuka kertoisi sen oikean tavan olla onellinen ... ?
Niinpä ... Ei kukaan muu kuin itse kukin tykönään ... Mikään ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä ...
Täällä siis ei kuorsaa edes kukaan muu kuin pieni koiramme ... Onneksi se sentään rakkauttani kaipaa ...
Älkääkä kukaan tulko sanomaan että puhukaa asioista ... Olemme puhuneet ... Oikeammin kai minä ... Ainakin yrittänyt ... Toistakymmentä vuotta ... Toinen hallitsee lähinnä moittimisen ja huutamisen ... Tähän alkaa väsyä ... Tähän kaikkeen ...
olla onnellinen...eiköhän se ole kaikilla oma tapansa? Toisilla kaksin, toisilla yksin...eipä muuta voi sanoa, kuin että vain itse sen tietää...lopulta.
Sanoit asian aivan oikein ... Ongelmana on vain liian usein juuri se, että aina emme näköjään itsekään osaa päättää, mikä se onnellisuudemme mitta on, tai miten sen onnellisuutemme saavutamme ...
Onko ihmisiä, jotka ovat onnellisia pelkästään yksin ... tai pelkästään kaksin ... ?
Mietipä sitä ...
Itse olen onnellinen molemmissa tapauksissa, mutta joskus tulee eteeni tilanteita, joissa juuri se valitsemani vaihtoehto ei tunnukaan oikealta ... Ymmärrätkö ... ? Kuten nyt ... Haluan olla yksin, mutta kaipaan häntä ... Kovin vaikeaa selittää ...
Ehkä pitäisi olla kokenut kutakuinkin samoja kohtaloita elämässään kuin minä jotta ymmärtäisi jotakin ... Joskus kaikki on niin mahdottoman hyvin ... Joskus mikään ei ole hyvin ... Ei kaikki ainakaan aina tunnu hyvältä ... Läheisyys ja lämpö ovat ne avainsanat ... Ilman niitä elämämme on todella tylsää, tyhmää, kylmää, turhauttavaa ...
kieltämättä tuntuu vähän samalle.
Mutta jos itseeni menen, meillä menee nämä päivärytmit, työt ym. jaksamiset vähän kotona ristiin. Yritän ymmärtää...
Vitamiini kuurille, se auttaa ja ja ulkoilma, pieni lenkkeily voisi antaa lisää energiaa.
Sinun pitäisi saada pieniä virikkeitä elämääsi, joista saat "energiaa".
Kyllä se ukko sinut sitten viimeistään huomaa.
Rupea tekemään jotain mitä et ole koskaan vielä tehnyt.
Miksi ihmeessä tuhlaat elämääsi tuolla tavalla? Lähde suhteesta pois ja rupea elämään omaa elämääsi.
Kiitos neuvosta. Olen monesti miettinyt samaa asiaa isekin, mutta, mutta. Onkohan tässä tullut jo laiskaksi, eikä taas viittisi ruveta uutta kämppää etsimään ja aloittamaan alusta. Vaikka oletkin kyllä oikeassa siinä, että tuhlaan elämääni tässä suhteessa. Elämää olen kyllä nähnyt kun oikein alan miettimään. Eka aviomies hautaan siinä iässä kun ihmiset suunnittelee elämää eteenpäin. Tästä liitosta kaksi lasta. Sitten tuli eka avomies lastensa kanssa. Kasvatettiin ne ja siinä kasvoi omanikin. Hänen lapsenka kun lähti maailmalle, oli aika lähteä omille teille. Nyt on sitten tämä toinen avomies, jonka kanssa ei sitten näytä mikään sujuvan. Minä en nyt vaan tunnu olevan vielä voimissa aloittamaan kaikkea alusta. Minä vaan haluaisin ihmisen lähelleni jonka olkapäähän voisi joskus päänsä kallistaa.