Ne on jossain tallessa.
Syksyllä kadonneet asunnon avaimet löytyi lumien sulattua rappusien vierestä, vuosia kadonneet silmälasit löytyi haravoidessa.
Aamupäivällä soi puhelin, ei kai teiltä ole pankkikortti hukassa...ei tietääkseni, tarkistan hetkinen..taitaa olla, soittaja, no olen lenkillä tulossa sinne päin korttisi löytyi kolmen kilometrin päästä polun vierestä sattumalta.
Kyllä kadonneet tavarat on jossain, olisi jäänyt kauppareissu käymättä.
Pankkikortilla voi kortin löytäjä höylä 50 euroa kerralla niin kauan kunnes se kuoletetaan vaikka viikon päästä, kymmenen kaksikymmentä höyläystä tai miten vaan.
Sitä vaan pitäkää huoli pankkikortista, jos kadotatte olisi mukana hyvä olla tunnusnumero.
Syksyllä kadonneet asunnon avaimet löytyi lumien sulattua rappusien vierestä, vuosia kadonneet silmälasit löytyi haravoidessa.
Aamupäivällä soi puhelin, ei kai teiltä ole pankkikortti hukassa...ei tietääkseni, tarkistan hetkinen..taitaa olla, soittaja, no olen lenkillä tulossa sinne päin korttisi löytyi kolmen kilometrin päästä polun vierestä sattumalta.
Kyllä kadonneet tavarat on jossain, olisi jäänyt kauppareissu käymättä.
Pankkikortilla voi kortin löytäjä höylä 50 euroa kerralla niin kauan kunnes se kuoletetaan vaikka viikon päästä, kymmenen kaksikymmentä höyläystä tai miten vaan.
Sitä vaan pitäkää huoli pankkikortista, jos kadotatte olisi mukana hyvä olla tunnusnumero.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Haluatko siis kertoa että olet vähän pihalla hakemassa kurapellosta avaimia ja pankkikortteja?
Se on nykyään aika tavallista, se hukkaaminen.
Itselleni kävi melkein samoim pipon kanssa ennen joulua. Paras valkoimen palmikkopiponi katosi kun oli esiintyminen naapuripitäjän kirjastossa.
Tukka piti olla tällingissä ja pipo oli vain kotimatkaa varten.
Sillä matkalla se katosi ja harmittelin, pitääkö taas ruveta kutomaan palmikkopipoa.
Mutta kun lumet autotallin edestä vihdoin sulivat, siinä piponi pilkisti kuran seassa. Se oli lituskaakin litteämpi ja kurainen kun sen pesukoneeseen laitoin.
Kaikki hyvin... ensi talveksi on taas hyvä kovia kokenut pipo hukattavaksi.
Itse on syyllinen tavaroitten katomamiseen, silmälaseja tulee nostettua välillä otsalle, tajusin kun silmälasit ei ollu enää otalla, missä vaiheessa mihin oli pudonneet.
Tiistaina olin lenkillä, kun tuli kuuma otin takin päältäni ja vetoketjullinen tasku jossa korttia pidän oli jääny sulkematta.
Opettaa olemaa huolellisempi, silmälaseissa hyvä olla naru kaulan ympäri, avaimissa nykyään on ketjun päässä housuissa kiinni.
Tavaraa saattaa laittaa huomaamatta johonkin jota sitten etsit ja etsit.
Silmälaseja joutuu näköjään etsimään harva se päivä ihan kotonakin,,minne taass laitoin, kahdet lasit riesana joutuu vaihtamaan esim tietokoneella eri klasit päähän,,niin sillä hukkuvat. Toki ne aina löytyy,,olisikin ihme jos ulos menisivät ilman minua?
ja sitten vanhana luulee et muut varastanu 😁
Autoni avaimet hukkusiva kotona vaan jonnee. Olisin tarvinnut autoa jo toissapäivänä.
Joku erikoisuus mielestäni oli siinä. että osasin penkoa pienen rojukasan vielä uudelleen.
Kiittelin avaruutta kämpässäni ääneen moneen kertaan kun avain löytys. Alkavan seniiliyden osuutta tuossa hävitysvimmassa, mutta otan oikeast opikseni.
( the umpan bois )
Etsä mittä ankkuri ol airistol karottanu
Näin ennennäkemätön rikostutkinta eteni: Ankkuria ei ensin tunnistettu ankkuriksi, sitten paljastui kauluspaidan hiha – poliisin ajorekonstruktiot rajasivat etsintäkohteen
tai jos tulee tutun näköinen ihminen vastaan ja ei muista kuka hän on
Siskon kanssa äsken puhelimessa muistelimme mikä onkaan se keltainen kukka, jota hän oli kylvänyt puutarhaansa, se jota lapsuuden kodin penkissä oli aina. Puhelun edetessä sisko muisti, Kehäkukka.
Etsin joka päivä jotakin tavaraa 3 minuutista puoleen tuntiin.
Yhtenä päivänä löysin turvallisesta paikasta edellisen asunnon vara-avaimen. Onhan siitä muutosta aikaa, mutta vein sen oikeille omistajille. Minä unohdin pari tärkeää tavaraa muutossa sinne, eivät päästäneet hakemaan. Ajattelin että tarvitsee tehdä vain oikein, ei niinkuin joku muu. Tunsin vähän ylemmyyttä.
Usein kadotan "punaisen langan" eli en muista mihin olin ryhtymässä. Miksi tulin keittiöön.
Samankaltaista pyrähtelyä esim. vaatehuoneeseen noutamaan jotakin ja shit se, että mitäs mä täällä. Kahta ajatusta ei kannata työstää samaan aikaan. Toinen syö toisen kuin jossain nettimatopelissä. Ehkäpä punaista lankaa oli liian vähän?
Beng
Sitäpä se, langan vähyyttä 😊
Parin päivän sadekuurot sai sireenit tai syreenit kukkimaan. Hyvä on jättää langanpäät omiin oloihinsa hetkiseksi ja tehdä pieni lenkki. Haastaisi itsensä ja yrittäisi laskea montako luonnonkukkaa tunnistaa reitinvarrella.
Sauvakävely. Jäin pällistelemään koivua, missä oli kummalliset lehdet. Aikani nettiä selattuani, löysin nimen; Loimaan koivu.
Nyt kun on hieman satanut, ilma on täynnä tuoksuja.
Tuomet kukkivat.
Pieni lenkki oli paikallaan.
Sibeliuksen viulukilpailua olen seurannut.
Beng
Lähdin kauppaan ostoslistan kanssa. Leipä oli ihan ekana listassa ja kuinkas kävikään; tulin kotiin ja aloin purkamaan ostoskärryä, niin leivän oli unohtanut ostaa.
Vähän jopa huvittikin. No onhan se päivä huomennakin ja kauppa auki. Leipää on pari palaa vielä jäljellä.
usein käyny minulle myös näin, lähden ostamaan suolaa tai suodatinpusseja, kaikkea muuta ostan ja mitä lähdin ostamaan, unohtui