Keksimään runoja !

Salama välähdys !


Sinut näin
välähdys, leimahdus
syttyi kuuma rakkaus

tanssiin veit
painauduin
tunsin huuman kiihkeän

tunsin kätesi kuuman
lanteilla mun
halusit lähemmäs
painauduin

poltti tunne kuuma

kahden ihmisen


päättyi ilta ihana
yöhön katosin

tunsin katseen polttavan
jälkeeni katsovan

oli mentävä mun
olin toisen,,,,

Sateinen aamu, puhti päällä
kun ei huolta, ilo joka säällä
Joskus on silloin surraan
eteepäin mennään hammasta purraan
Latasin kameran, kuvasin roinaa
toriin tuikkasin, joku ne huomaa
Meneekö kaupan, usein ei
marketit kamallaan voiton vei
Odotan soittoa, retkelle mennään
metsään sateessa, ei uimaan sentään
Luonto on lähellä, ihminen vierellä
Miten ois paremmin, kaikki niin hyvin.
Illalla laulan, karaoke raikaa
Mukaan saa tulla, tästä ja kaukaa

Kitarani mun !


Mulla kitara on
soittaisitko kitaraani
se vanha kaunis on

kielet hiukan särähtää
viritä se uudelleen

se herää uuteen kevääseen
iloisin sävelin

kaunis on kitarani
puhdas platinaa

ilosoinnut siitä saa
joskus murheen muistaa

tuletko silloin kun kevät on

soittaisitko silloin kun linnut laulaa

tule kuitenki ennen
kuin myöhäistä on ,,,


,,,,,,,,,,,,,,,,,,,kutsu sinulle,,,,,,,,,,,,,, ken oletkaa,,,,,,,,

Ihminen yksin on alaston !


Alaston on ihminen
yksin,
jos rinnalla ei toista
kaikki tyhjää on

turhaa on elämä


ympärileen keräilee mammonaa maailman
mutta
alaston on ihminen
yksin,

vain mies pukee naisen sen
rinnalle kun saa puu hän

rakkaus kaiken täyttää
pukee naisen onneen suureen
tyhjyys katoaa
mies ja nainen toisiaan kun rakastaa

mies pukee naisen raukkuteen
täyttymys on yhteinen

elämä on vaatteet sen
on toinen ihminen
rinnalla yksinäisen,,,

Mistä tulet runo?
Etsinkö ensinkään sanoja, kuvausta, ilmaisua?
Onko runo kysymys?
Onko runo kuiskaus?
Onko runo loitsu?
Häipyykö runo mielestä, kun katson sateen herättämään metsään?
Mitä puet sanoiksi?
Miten puet ihmiseksi?
Beng

Ihmisen ikävä !

Katu hiljainen
mielen musta kaivo ammollaan
katsoo tyhjyyteen,

sanat takkuaa
tyhjän lahden nään

kirjoitan

silloin sinut kohtasin
silloin syntyi elämä
silloin syntyi lapset meille
silloin rakkaus roihusi

siitä kauan on

elämä luki kulkuaan
elämä antoi parastaan
elämä kaiken antoi,

olit ainoai
olit rakkaimpain
olit yksin sinä vain

vuodet vieri
saimme nähdä maailmaa
saimme rakastaa,

vuodet vieri
tuli sairaus vieraaksemme
otti rakkaani kylmään syleilyyn
vei mennessään
jäin yksin suureen ikävään

eksyneenä kuljen nyt
katujen viidakkoon
kylmään kaupunkiin
palelee
maailmain tyhjä on
olet poissa
EN löydä kotiin ,,,,


-----
ps. kaikki runoni ovat täysin omasta elämästä,,,
-- oli joskus olemassa minäki,

Eetunaki joskus kirjoitin,, ,,,


Eetu haluaa kaverin
oman kaverin

kainaloon käpertyisin
unta näkisin
elämästä ihanasta

peremmasta huomisesta
kuolo kaukana olisi

yksin on haikee olla

päivät vierii verkaisesti
vuodet vain vilahtaa

kymmeneki eilen oli
mihin aika katoaa ,
sitä miettii Eetu nyt
ja jotain odotaa ,,,,,,,

Runoa tuskin tapailen
surusanoja vain haikailen.

Juomme päiväkahvin, iltateen
yhdessä niin kuin aina
aikaan vuosikymmeneen

minä tässä paikallani
sinä siinä omallasi
kuulen naurusi, näen hymysi
lävitse kolmenkymmenen sentin puupalttoosi.

maissi

Mummi pensselit löytää
maalaa värit räiskyvät
maalaa tunteet tuliset
ikävän ja rakkauden
sanoja ei laisinkaan
löytyy vain elämän kirjo,,,
----

oli joskus maalausharrastus,
runo on vain osa pitemmästä sepustuksesta,

Mielessään ojentelee käsiään vastaanottamaan.
Mikään ei liiku.
Mikään ei tule vastaan.
Mikään ei kosketa.
On liian kauan, että merkitsisi sitä, mitä piti merkitä.
Beng

Kevät !

Sanoisinko ikävä on
sanoisinko pois tahdon
sanoisinko matkustan,

voimat hiipuu,

tahdon muistaa sen
kirjoitin
rakastin elämää
jonka kadotin

sait kutsun luojan luo,

Unta vain !

Olit siinä vierelläin
hymyilit

hiukan sormillasi hipaisit

kuumasti kuiskailit korvaani mun
tahtoisit

hymyilin vain

jokin heräsi sielussain
soi kitara tuhansin kielin
kosketustasi kaipasin

tuli aamu

haihtui uni ihana
katkesi kitaran kieli
särkyi sävel särähtäin

olet poissa

vanhus keittiöön laahustaa
aamukahvit keittää ,,,






Laulu kuoleelle rakkalle,,,

https://www.youtube.com/watch?v=NgfJU8zI84A

Luovia ja lahjakkaita olette !

Hyttynenki herää !


Hyi hyi hyttynen
inhottava
inisee
vertani himoiten tahtoo

mene siitä
huitasen

sinnikäs on hyttynen
kiertää kaartaa pistääkseen

hyi hyi hyttynen

kesä kaunis muuten ois
hyttisiä jos ei ois,

“Hyvää huomenta”
Mykkä hiljaisuus vain vastaa
pusakkasi eteisen naulassakin vaikenee.

Tätäkö tämä yksin eläminen on?
Hiljaisuuden ääni on niin lohduton.
Vanha omenapuu keittiön ikkunan takana
heilauttaa hennosti nuppuoksaansa.
Pelastaa näin aamuni.
maissii

Pitkä on surun polku, se kuljettava on, vaikk' olo lohduton.
Kukin tuntee omiaan, ei se muille kuulu.
Olo kuin multakasan, mitä iso kuormain rouhaisee säälimättömästi.
Pois pääse ei - tai pääsee, kun on sietänyt suruaan tarpeeksi.
Itsekästä?
Beng