Kirjoitan oman joskus kirjoittamani sepustuksen
menneisyyden palstalle 2018v
hieman muutin joitaki lauseita, sori, kirjoittelin vuosien varrella silloin tällöin runosen jos toisenki, eri nimmareilla,, ,,,
runo suoni on vanhemuuten kuivunu, vain joskus jotain pulpahtaa, harvoin kylläki,
joten siksi vanha pikku runoseni kevään kunniaksi,,, koittakaa kestää,,
Runo Keväälle !
Älä syöksy murheen laaksoon
älä tummia pilviä kerää
katso jälleen aurinko paistaa
aamu uuteen päivään herää
Katso
linnut sinessä taivaan
etsii uutta ystävää
on kevat ja luonto herää
kylmyys väistyy
jäät sulaa
vesi virtaa uomissaan
oi ihminen vihdoinki herää
On kevät
siivous vimma mielen täyttää
ikunat huutaa
pölytahrat poistakaa
mahla virtaa suonissamme
saa kiihkon elämään
etsii ihminen ystävää uutta
kuin lintu konsanaan
jää sulaa
mahlavirtaa
ihminen kesää jo odottaa,,,
kirj. " tuntematon "
menneisyyden palstalle 2018v
hieman muutin joitaki lauseita, sori, kirjoittelin vuosien varrella silloin tällöin runosen jos toisenki, eri nimmareilla,, ,,,
runo suoni on vanhemuuten kuivunu, vain joskus jotain pulpahtaa, harvoin kylläki,
joten siksi vanha pikku runoseni kevään kunniaksi,,, koittakaa kestää,,
Runo Keväälle !
Älä syöksy murheen laaksoon
älä tummia pilviä kerää
katso jälleen aurinko paistaa
aamu uuteen päivään herää
Katso
linnut sinessä taivaan
etsii uutta ystävää
on kevat ja luonto herää
kylmyys väistyy
jäät sulaa
vesi virtaa uomissaan
oi ihminen vihdoinki herää
On kevät
siivous vimma mielen täyttää
ikunat huutaa
pölytahrat poistakaa
mahla virtaa suonissamme
saa kiihkon elämään
etsii ihminen ystävää uutta
kuin lintu konsanaan
jää sulaa
mahlavirtaa
ihminen kesää jo odottaa,,,
kirj. " tuntematon "
Vastaukset 30
Vanhimmat
Salama välähdys !
Sinut näin
välähdys, leimahdus
syttyi kuuma rakkaus
tanssiin veit
painauduin
tunsin huuman kiihkeän
tunsin kätesi kuuman
lanteilla mun
halusit lähemmäs
painauduin
poltti tunne kuuma
kahden ihmisen
päättyi ilta ihana
yöhön katosin
tunsin katseen polttavan
jälkeeni katsovan
oli mentävä mun
olin toisen,,,,
Jösses! Leimahti alavatsassa kun luin, miten päättyykään. Ikävästi päättyi, lässähti leimaus.
semmosta on elämä,
kaikkea ei saa vaikka haluiski, ,,
elämä oli ja meni,
nyt vain runoilla ilmaistaan minkälaista se oli,
eikä lässähtäny,,,
se riehuu ja loimuaa
mielen syöverissä syvissä,
kunnes tulta syksee
vuoren uumenista,
laava virta poltaa
peittää alleen maan,
uutta elämää tuottaa
kun maa jäähtyy rauhottuu ,,,
Sateinen aamu, puhti päällä
kun ei huolta, ilo joka säällä
Joskus on silloin surraan
eteepäin mennään hammasta purraan
Latasin kameran, kuvasin roinaa
toriin tuikkasin, joku ne huomaa
Meneekö kaupan, usein ei
marketit kamallaan voiton vei
Odotan soittoa, retkelle mennään
metsään sateessa, ei uimaan sentään
Luonto on lähellä, ihminen vierellä
Miten ois paremmin, kaikki niin hyvin.
Illalla laulan, karaoke raikaa
Mukaan saa tulla, tästä ja kaukaa
Kitarani mun !
Mulla kitara on
soittaisitko kitaraani
se vanha kaunis on
kielet hiukan särähtää
viritä se uudelleen
se herää uuteen kevääseen
iloisin sävelin
kaunis on kitarani
puhdas platinaa
ilosoinnut siitä saa
joskus murheen muistaa
tuletko silloin kun kevät on
soittaisitko silloin kun linnut laulaa
tule kuitenki ennen
kuin myöhäistä on ,,,
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,kutsu sinulle,,,,,,,,,,,,,, ken oletkaa,,,,,,,,
Ihminen yksin on alaston !
Alaston on ihminen
yksin,
jos rinnalla ei toista
kaikki tyhjää on
turhaa on elämä
ympärileen keräilee mammonaa maailman
mutta
alaston on ihminen
yksin,
vain mies pukee naisen sen
rinnalle kun saa puu hän
rakkaus kaiken täyttää
pukee naisen onneen suureen
tyhjyys katoaa
mies ja nainen toisiaan kun rakastaa
mies pukee naisen raukkuteen
täyttymys on yhteinen
elämä on vaatteet sen
on toinen ihminen
rinnalla yksinäisen,,,
Mistä tulet runo?
Etsinkö ensinkään sanoja, kuvausta, ilmaisua?
Onko runo kysymys?
Onko runo kuiskaus?
Onko runo loitsu?
Häipyykö runo mielestä, kun katson sateen herättämään metsään?
Mitä puet sanoiksi?
Miten puet ihmiseksi?
Beng
Ihmisen ikävä !
Katu hiljainen
mielen musta kaivo ammollaan
katsoo tyhjyyteen,
sanat takkuaa
tyhjän lahden nään
kirjoitan
silloin sinut kohtasin
silloin syntyi elämä
silloin syntyi lapset meille
silloin rakkaus roihusi
siitä kauan on
elämä luki kulkuaan
elämä antoi parastaan
elämä kaiken antoi,
olit ainoai
olit rakkaimpain
olit yksin sinä vain
vuodet vieri
saimme nähdä maailmaa
saimme rakastaa,
vuodet vieri
tuli sairaus vieraaksemme
otti rakkaani kylmään syleilyyn
vei mennessään
jäin yksin suureen ikävään
eksyneenä kuljen nyt
katujen viidakkoon
kylmään kaupunkiin
palelee
maailmain tyhjä on
olet poissa
EN löydä kotiin ,,,,
-----
ps. kaikki runoni ovat täysin omasta elämästä,,,
-- oli joskus olemassa minäki,
Eetunaki joskus kirjoitin,, ,,,
Eetu haluaa kaverin
oman kaverin
kainaloon käpertyisin
unta näkisin
elämästä ihanasta
peremmasta huomisesta
kuolo kaukana olisi
yksin on haikee olla
päivät vierii verkaisesti
vuodet vain vilahtaa
kymmeneki eilen oli
mihin aika katoaa ,
sitä miettii Eetu nyt
ja jotain odotaa ,,,,,,,
Runoa tuskin tapailen
surusanoja vain haikailen.
Juomme päiväkahvin, iltateen
yhdessä niin kuin aina
aikaan vuosikymmeneen
minä tässä paikallani
sinä siinä omallasi
kuulen naurusi, näen hymysi
lävitse kolmenkymmenen sentin puupalttoosi.
maissi
Mummi pensselit löytää
maalaa värit räiskyvät
maalaa tunteet tuliset
ikävän ja rakkauden
sanoja ei laisinkaan
löytyy vain elämän kirjo,,,
----
oli joskus maalausharrastus,
runo on vain osa pitemmästä sepustuksesta,
Pölyttyneet siveltimet ja kuivuneet värit
haalistuneet paperirullat vielä auki kun kerin,
siinä ne ovat, elämän melskeissä unohtuneet.
Nyt niillä on tärkeä tehtävä:
saattaa yksin jäänyt sureva
ulos mustista verhoista
läpi kevätvehreän metsän
kera kirjosiepon laulun
kohti taivaan sineä
kulleron kultaa.
maissii
Mielessään ojentelee käsiään vastaanottamaan.
Mikään ei liiku.
Mikään ei tule vastaan.
Mikään ei kosketa.
On liian kauan, että merkitsisi sitä, mitä piti merkitä.
Beng
Beng
oliko teidän raakus tätä ,,, ?
" huulesi on kylmät kuin jää , silmistä en sun lämpöäsi nää "
Ei. Sitaattisi on kuin naiselle pakastearkussa.
Sitten.
Onko sinun sydämesi lämmin kuin pakastesei?
Beng
heh,,, juu,, pakasteessa on ollu jo vuosia,,,
rakkaus on muisnaismuisto vain ,,,
Metsä vastailee, vaikken huuda.
Humisee. Leuhyttelee oksistoaan.
Kaiku toistaa jotain ikiaikaista lorua.
Päästä huuto. Lorun loppu. Hiljaisuus.
Kyyhkyt kujertavat kuin sinä nuorena.
Spiraaliin yhtyvät. Ylös ja alas ja taas.
Vuohenjuuret katsomona.
Soi viulu, soi.
Beng
Kevät !
Sanoisinko ikävä on
sanoisinko pois tahdon
sanoisinko matkustan,
voimat hiipuu,
tahdon muistaa sen
kirjoitin
rakastin elämää
jonka kadotin
sait kutsun luojan luo,
Unta vain !
Olit siinä vierelläin
hymyilit
hiukan sormillasi hipaisit
kuumasti kuiskailit korvaani mun
tahtoisit
hymyilin vain
jokin heräsi sielussain
soi kitara tuhansin kielin
kosketustasi kaipasin
tuli aamu
haihtui uni ihana
katkesi kitaran kieli
särkyi sävel särähtäin
olet poissa
vanhus keittiöön laahustaa
aamukahvit keittää ,,,
Laulu kuoleelle rakkalle,,,
https://www.youtube.com/watch?v=NgfJU8zI84A
Seija Simola !
https://www.youtube.com/watch?v=ai7fMb2kd3E
Luovia ja lahjakkaita olette !
Samaa mieltä ja nyt kukaan ei ole sanomassa että älä tule tähän ketjuun kirjoittamaan kun kirjoitat vääränlaisesti. Kuka rustaisi muistorunon hänelle.
Hyttynenki herää !
Hyi hyi hyttynen
inhottava
inisee
vertani himoiten tahtoo
mene siitä
huitasen
sinnikäs on hyttynen
kiertää kaartaa pistääkseen
hyi hyi hyttynen
kesä kaunis muuten ois
hyttisiä jos ei ois,
“Hyvää huomenta”
Mykkä hiljaisuus vain vastaa
pusakkasi eteisen naulassakin vaikenee.
Tätäkö tämä yksin eläminen on?
Hiljaisuuden ääni on niin lohduton.
Vanha omenapuu keittiön ikkunan takana
heilauttaa hennosti nuppuoksaansa.
Pelastaa näin aamuni.
maissii
Hiljaisuus voi myös puhua,
miksi en sitä nyt osaa kuunnella...
https://youtu.be/ccfOvfEW4HU
Mitä on tämä hiljaisuus,,,,
kaikki on niin hiljaa mun ympärilläin, ,,,,
https://www.youtube.com/watch?v=kLFAMo32J2Q
Ota syliisi minut vielä,,, vaikka ikää jo minulla on ,,,,,
https://www.youtube.com/watch?v=glEKvoNqyjc
Pitkä on surun polku, se kuljettava on, vaikk' olo lohduton.
Kukin tuntee omiaan, ei se muille kuulu.
Olo kuin multakasan, mitä iso kuormain rouhaisee säälimättömästi.
Pois pääse ei - tai pääsee, kun on sietänyt suruaan tarpeeksi.
Itsekästä?
Beng
14:32
juuu,,,, niin on,,,,, ikuinen,,,,
suru ei unohdu koskaan,
sen kanssa vaan pitää oppia elämään,,,,