meidän rakas kissamme TÖPÖ melkein 13v.Kuoli syliini viimeyönä.Lääkkeet ei enää attaneet TÖPÖÄ jaksamaan elää.Tämä päivä mennyt itkiessä,vaikea luopua.Mutta muistoissamme TÖPÖ elää ikuisesti.TÖPÖ-tyttöä kaipaa myös MINTTU ja NIKO kisut ja VILI-koira.Menetimme BELLA-koiramme 12v.viime joulukuussa,ikävä ei tunnu helpottavan.Mutta rakkaimmillamme on nyt hyvä olla SATEENKAARISILLALLA on kivut poissa.Tähtinä tuikkivat taivaalla.Tuntuu vaikealta lähteä tästä eteenpäin,on ikävä tyhjä tunne.
ikävä
kevät
7540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itsekkin tiedän tänä vuonna kissani menettäneenä miltä tuntuu luopua rakkaastaan.kipu ei tunnu hellittävän vieläkään..kisusi sai pitkän onnellisen elämän kanssasi. voimia sinulle ja lämpimiä ajatuksia
Voimia kovasti ja jaksamista eteenpäin!!! Aina yhtä hirveää, kun oma pikkuinen poistuu joukosta, kysehän ei ole vain lemmikistä vaan perheenjäsenestä.. Onneksi teillä on varmasti hyviä muistoja Töpöstä sekä Bella-koirasta.. niillä on yhdessä sateenkaarisillalla varmaan ihan mukavaa=)
Kiitokset lohduttavista sanoista.
Hei!
Oma vanha kissani 19-v. kuoli myös kaksi päivää sitten eläinlääkärillä, jonne se oli pakko viedä. Tunsin itseni murhaajaksi, vaikka tiesin tekeväni oikein. Minuakin lohduttaa ajatus siitä, että sen kivut ovat nyt poissa ja sillä oli hyvä elämä.Surullista silti... Jaksamista!
Osanottoni kissasi puolesta! Ymmärrän todella miltä sinusta tuntuu, sillä oma rakas kissani lähti myös kissojen taivaaseen kaksi viikkoa sitten =( Hän sairastui täysin yllättäen eikä muuta ollut tehtävissä kuin nukuttaminen. Oli vasta vajaa 8-vuotias, eli liian nuori kuolemaan. Itkenyt olen eikä vieläkään tunnu todelta etten häntä enää ikinä saa syliini kehräämään. Voimia sinulle!!!
Oma kisuni jouduttiin lopettamaan vuosi sitten 11vuoden ikäisenä. Se oli ollut minulla pennusta asti ja siitä asti, kun muutin omaan kotiin. Suru oli pohjaton..tiedän, miten pahalta sinusta tuntuu.
Vieläkin nousee kyyneleet silloin tällöin silmiini ja kamala ikävä on omaa karvamällykkääni, mutta pystyn myös iloitsemaan ja muistelemaan hyviä hetkiä yhä enemmän. Paha olo helpottaa vain ajan kanssa..ikävä ei ehkä koskaan, vaikka se ei tunnu niin raastavalta..Voimia! Kissoilla on nyt hyvä olla.
karvamöllykkääni =)