Nyrkkeilijä Kokkolasta

Nyrkkeilykehä houkuttaa
yhä Leif Keiskiä
Outi Airola

KOKKOLA

Leif Keiski istuu isoisänsä Höyli Keiskin hautajaisissa Kokkolassa. Jo kaukaa erottaa, kuka on suvun nyrkkeilijätähti: komearaaminen mies huokuu kansainvälisten kehien glamouria. Kädenpuristus kertoo, että nyrkit ovat kuluneet, mutta tunto niistä ei ole mennyt.

Leif Keiski muutti Kokkolasta isänsä Veikko Keiskin ja muun perheen mukana Ruotsiin aikana, jolloin pohjalaisia romaneja painui Pohjanlahden yli yhtä vilkkaasti kuin muitakin suomalaisia.

Lentopallosta ja koripallosta innostunut nassikka osui kerran ohimennen kotikonnuillaan nyrkkeilysalille. Siitä kaikki alkoi.

-13-vuotiaana menin salille ja ottelut aloitin 14-vuotiaana. Seuraavana vuonna voitin Ruotsin nuorten mestaruuden, Leif Keiski kertaa uraansa.

Menestys toi lisää innostusta, kannustusta ja sponsoreita. Keiski kehittyi tasaisesti ja menestyi myös kansainvälisesti muun muassa GB- ja Tammer-turnauksissa.

-Ennen kuin pääsin maajoukkueeseen, minun piti ottaa Ruotsin kansalaisuus.

18-vuotiaana Leif siirtyi miesten sarjaan ja voitti mestaruuden sielläkin aluksi 75- ja myöhemmin 81-kiloisissa.

-1994 siirryin jenkkeihin ammattilaiseksi. Siellä kului useampi vuosi. Olin samassa tallissa kuin suomalainen Jyri Kjäll ja meistä tulikin oikein hyvät kaverit.

Ammattilaisena Leif otteli 30 ottelua ja voitti yhtä lukuun ottamatta kaikki.

-Tyrmäyksiä tuli yli 20. Siihen olen tyytyväinen, moni pohjoismaalainen ei ole samaan pystynyt.

Vuosina 1996-97 Keiski keikkui WBA-rankingissa maailman toiseksi parhaana.

-Siten tulivat MM-ottelut, mutta siinä välillä oli syntynyt ongelmia meidän tallilla managerin kanssa. Sain kiellon, etten saanut otella kahteen vuoteen. Se oli kova pala.

Ajan myötä suhteet paranivat ja pääsin taas kehään. 1999 pääsin MM-otteluun, mutta hävisin ikävästi. Kaikki ei ollut kohdallaan. Ottelin sen jälkeen vielä kahdesti, mutta hävisin. Pakkasin laukkuni ja palasin Ruotsiin.

Mielessä hiertää uran jatkaminen, mutta sopimukset vanhaan talliin ovat esteenä.

-En ole lopettanut, mutta sopimus vanhan managerin kanssa on umpeutunut. Olen siis vapaa mies, Keiski virnistää.

Kolmekymppisenä olisi edessä vielä 4-5 vuotta aktiivista urheilu-uraa. Keiski myöntää, että tappiot kalvavat ja motivaatio on hakusalla.

-Nyrkkeily on kova laji ja vaatimukset suuria.

Jos mies päätyy lopettamiseen, sekään ei harmita.

-Olen saanut uraltani tosi paljon. Se on kasvattanut ja antanut elämänkokemusta. Olen päässyt reissaamaan, saanut elämyksiä ja nähnyt paljon. Niitä ei kukaan voi ottaa minulta pois.