Elämä kaupanpurun jälkeen

Omakotitalon osto on helppoa. Pankki antaa helposti 70% kauppahinnasta lainaa. Jos talo maksaa esim. 250teur, pitää omaa rahaa olla 75teur. Sen verran saa siitä kaksiosta josta on jo lainaa maksanut pois ja jonka arvo on aikaa myöten vähän noussutkin.

Joten ei kun talokaupoille. Talon pian löytyykin ja kaupat tehdään. Muuton jälkeen asuminen sopii mallikkaasti eikä vanhasta talossa mitään ongelmia ole tiedossa. Kolmen vuoden päästä kuitenkin työpaikka menee alta ja uusi löytyy toisesta kaupungista. Ei kun talo myytiin. Ostaja löytyy pian, kuntotarkastuksessa ei mitään vikaa löydy ja hintakin on sama 250teur mitä itse talosta tuli maksettua.

Myyntihinnalla maksetaan laina pois joka ei kuitenkaan kolmessa vuodessa paljoa lyhentynyt. Välityspalkkioiden maksun jälkeen tilillä on jälleen se vanha 75teur ja toistaiseksi päätätkin muuttaa vuokra-asuntoon.

Elämä on mallillaan, mutta neljän vuoden päästä ostaja reklamoi. Talo onkin paljastunut hometaloksi. Edessä on oikeudenkäynti joka kestää pari vuotta. Käräjä- ja hovioikeudet määräävät kaupan purettavaksi. Korkoineen maksettavaa tulee 320teur, päälle vielä ostajan ja omat oikeudenkäyntikulut 80teur. Eli 400teur pitää maksaa. Tilillä on 75teur jotka ulosotto vie heti. 325teur vielä pitäisi jostain löytää.

Talo palautuu sinulle, mutta arvotonta hometaloa vastaan on turha pankista lainaa saada, eikä taloa kukaan ostakaan. Ulosotossa oleva summa kasvaa pelkkiä korkoja 22teur vuodessa. Ulosotto vie kaiken, luottotiedot menevät. Kannattaako enää käydä töissäkään?

Miettikääpä sitä kun mietitte omakotitalon ostoa tai myyntiä.