Huomenta, taideteokseni

Kuu oli sinä yönä poikkeuksellisen kirkas. Se oli niin kirkas, että vaikka kaupungin kaikki katuvalot olisivat sammuneet, minä olisin halutessani voinut kaivaa laukustani pokkarin ja lukea sitä keskuspuiston suihkulähteen reunalla. Tuona yönä silmäni olivat kuitenkin nauliintuneet vain ja ainoastaan Odetteen, salaperäiseen kaunottareen, jonka olin tavannut pari tuntia aiemmin pienen yökerhon naistenhuoneessa. Odette oli kuin kuun pinnalta laskeutunut taruolento. Hän oli niin karismaattinen ja vaikuttava, että hänen kanssaan keskusteleminen sai minut haukkomaan henkeäni vähän väliä. Odette piti minua kädestä, kun kuljimme kohti taksitolppaa tyynen syyskuisen yön läpi. Keskustelimme sieluista, seksistä sekä taiteesta. Odette oli taiteilija, ja hän tulisi pian esittelemään minulle rakkaimpia teoksiansa. En malttanut odottaa näkeväni ja tuntevani, mitä noin kaunis ja eloisa mieli oli luonut koristamaan tätä harmaata kivenjärkälettä. Taksitolpalla oli porukkaa, mutta Odette sai järjestettyä meille heti kyydin. Katselin takapenkillä Odettea epäuskoinen hymy kasvoillani. Tummat kihartuvat hiukset, pähkinänruskeat silmät, tiukka nahkahame ja mintunvihreät kynnet. En tiedä, olinko minä ihastunut häneen, mutta ainakin olin vilpittömän onnellinen siitä, että sain jakaa yhden yön tuon upean naisen kanssa.

Odetten asunto oli suuri omakotitalo, jota ympäröi jykevä rauta-aita. Minusta vankilaviboja tuonut aita oli erikoinen ratkaisu modernin vaaleasävyisen talon ympärille, mutta toisaalta asunto oli pullollaan arvotavaraa, jota oli varmasti syytä suojella. Odette valmisti meille drinkit, ja alkoi esitellä maalauksia, joita roikkui avaran olohuoneen harmailla seinillä. GT maistui huumaavan hyvältä ja painui suoraan jalkoihin. Tämä teki taide-elämyksestä entsitäkin nautinnollisemman. Katseeni hakeutui vähän väliä eteläseinällä olleeseen valtavaan taideteokseen, joka oli tehty naisten pikkuhousuista. Eriväriset ja osittain leikellyt pikkuhousut muodostivat vaaleanpunaisen kukan, joka aukesi upeasti säteillen samanaikaisesti herkkyyttä ja päättäväisyyttä. Uskomaton työ. Katselin Odetten kapeita huulia ja odotin, että tuo suloinen nainen esittelisi minulle taidenäyttelynsä kruununjalokiven. Sekunnit tuntuivat kuitenkin vääristyvän ja venyvän tuntien mittaisiksi, ja yhtäkkiä tunsin putoavani jonkinlaiseen mustaan tyhjiöön.

Aamuauringon säteet osuivat silmäluomiini ja kiskoivat minua vähitellen irti hauraasta unimaailmasta. Kukkateos näytti päivänvalossakin hyvin kauniilta, mutta jossain määrin erilaiselta kuin keinovalossa edellisenä yönä. Katseeni tavoitti punaiset pitsipikkuhousut, joita en muistanut nähneeni katsoessani teosta ensimmäistä kertaa. Nuo olivat täysin samanlaiset pikkarit kuin ne, jotka minulla oli jalassani. Hauska sattuma. Käänsin katseeni pois taideteoksesta, ja tulin hetkessä tietoiseksi kehoni jokaisen solun asennosta. Makasin Odetten sohvalla ilman paitaa, kädet ja jalat sidottuna. Minulla ei ollut jalassani enää punaisia pitsipikkuhousuja, vaan päälläni oli paksu vaaleanpunainen teippivaippa, joka rapisi äänekkäästi kun yritin vetää yhteen sidottuja jalkojani irti toisistaan. Suutani ei ollut peitetty, mutta minusta tuntui, että kurkkuni olisi revitty auki ja ääneni siepatta ja säilötty lukolliseen rasiaan. Henkeni salpautui ja sydämeni hakkasi täysin mielivaltaisella frekvenssillä. Käänsin päätäni, ja näin läpinäkyvään aamutakkiin pukeutuneen Odetten. Odette tuijotti minua järjestelmäkameran läpi, ja alkoi räpsiä kuvia. Kameran ääni toi minulle mieleen pistoolin, joka lauloi armottomasti tallentaessaan kuvia minusta sidottuna ja vaaleanpunaiseen vaippaan puettuna.

"Huomenta, taideteokseni", Odette lausui viimein ilkikurisesti ja alkoi lähestyä minua kissamaisen pehmein askelin.