Ikää on jo kertynyt yli 70v. Tähän astinen kunto on ollut melko hyvä, sisulla on menty huonommat päivät eteenpäin ja yritetty kuntoilla sen mikä pystyy. Itselläni niinkin pieni asia kuin päivittäinen kävely on pitänyt kuntoa yllä tähän asti.... Nyt kuitenkin kuluneen vuoden aikana vaivoja on alkanut ilmaantua. Pahinta on selkäkipu, esim. vuoteesta nouseminen sattuu tosi kovasti. Pitkä työura selkää kuormittavalla hoitoalalla on tehnyt tehtävänsä. Selkäkipu on vielä sellainen joka meinaa masentaa, väkisinkin tulee ajatelleeksi että tätäkö tämä loppuelämä sitten on? Turhauttaa lääkärillä juosemisetkin kun apua ei vaan tule...Tokkopa meidän ikäisiä tuottamattomia ihmisiä enää niin hoidetaankaan julkisella puolella...Tietysti yksityisellä voisi saada apua, mutta hinnat siellä ovat melko suolaiset....Toisaalla jos ajatellaan elämän hyviä puolia, niin onhan elämä vapaata, ilman työn rasituksia. Itse olen tykännyt tehdä esim.käsitöitä ja opetellakin vielä uusia asioita...Kun vaan saisi kivuista huolimatta tuohon päänuppiin valoisampia ajatuksia, masennus on on pahinta mitä tiedän. Miten te muut, miten olette selvinneet elämästä esim. sairauksien kanssa, olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja tsempata toinen toistamme....
Kyllä vanhuus on ihanaa
Anonyymi
1722016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 172
Vanhimmat
Romahdus haurauteen tulee nopeasti ihan viikoissa sitten on kivaa
makaa ja ei pääse liikkumaan eikä kiinnosta ja aamusta asti väsynyt ja kipeä
Tuo juuri pelottaa. Nyt kun olen kärvistellyt hirveiden selkäkipujen kynsissä niin pelkään sitä, onko tämä pysyvää.
Elämänhalua olisi vaikka muille jakaa, mutta pysyykö kroppa mukana, siinä vasta kysymys?
Hyyyvin monet ihmiset saavat avun selkävaivoihinsa muualta kuin lääkäristä. Vaihtoehtohoidoissa on monenlaisia eri nimisiä hoitomuotoja Kalevalaisesta kansaparannuksesta lähtien.
Kivut eivät ole kovinkaan pahoja, ellei kokeile montaa ja jotain muuta kuin sitä, mihin kaikki turvautuvat ja mistä ei ikinä ole mitään apua. Lopullista ja todellista ainakaan. - Nm. Pilleri ei paranna
Missä kohdin selkää se kipu tuntuu? Minulla on jo 15 v ollut välilevypullistuman aiheuttamaa kipuilua. Välillä se on hankalampaa ja toisinaan hieman helpottaa. Liikunta maltillisesti toteutettuna helpottaa, mutta tiettyjä kuntoilujuttuja olen oppinut varomaan, en halua entisestään vaivan pahenevan. Meidän suvussa näitä selkävaivaisisia on aika paljon.
Alaselässä ja jaloissa kipu tuntuu.
Ei ole paranemaan päin, pahenee koko ajan. En pysty olemaan jaloillani kun hetken.
Laittoivat fysioterapeutille, olen noudattanut ohjeita mutta epäilen että vaivani ei liikunnalla parane.
Jumppaan joka päivä kuten olen kirjoitellutkin.
Meni taas pitkälle aamuyöhön että pystyin kivuilta nukkumaan.
Minulla kanssa tuo säteilykipu pakaraan ja reiden takaosaan oli ikävä oire. Näin esim. istuminen oli tukalaa kun hermopinne kipuili. samoin nukkuminen. Ohjeilla ja sopivalla liikunnalla tuo hermokipu helpottui. Kovalla alustalla juoksu (jota harrastin) piti jättää tauolle ja muitakin rajoituksia oli. No onneksi helpottui tuokin vaiva. Hermokipu nyt pysynyt poissa yli kaksi vuotta. Selkää kyllä vihloo edelleen äkkinäiset liikkeet. Ja mulla tuo vaiva on varmaan tullut jäädäkseen.
Suomalaisista on 70% läskejä ja se heijastuu myös terveyteen. Eli painoa pois, jos sekään ei auta, henki pois!
On hirveetä jäädä kipujen orjaksi makoilemaan sängyssä.
Ei minulla kovin paljon ole läskiä. Normaalin näköinen ikäisekseni.
En myöskään makaile sängyssä, olen huomannut että pitää kuntoilla että liikutakyky säilyisi mahdollisimman kauan.
Eilen ajoin sähköpyörällä yli 20km, sen jälkeen kuntoilin erilaisilla laitteilla kotona 40 minuuttia.
Saman teen ainakin 3-4 kertaa viikossa.
Ylempi tekstini on viime vuodelta johon vastasit, silloin kuntoilin päivittäin saman, pyöräilyn sijaan poljen talvisin kuntopyörää.
Huomasin että ei kannata ihan joka päivä rehkiä, vähempikin riittää.
pilleri ei paranna, mutta lievittää oireita
Ei ylipaino ole kuin hyvin massiivisena vasta epäterveellistä.
Se taitaa olla totta, mut yksilöstä riippuu hieman.
Ei pidä paikkaansa. Joka ainoa liikakilo on vaarallinen.
Vanhenemisessa ei mitään kivaa!
Ajattele uudestaan, ymmärrät kyllä.
En mieti vanhuutta en kyllä nauti kauheesti, harmittaa kun jäi haaveet kokematta viisivuotta sitten oli suunnitelma johon olin keskittynyt, sairastuttuani piti hyväksyä tilanne.
En niin sairas etten pärjää, hyvin päivät kuluu.
Kiitos aloittajalle hyvästä aloituksesta!
Jotain tämän tyyppistä tulin tältä palstalta etsimään, että millaista on meidän ikäisten elämä.
Sitä tuntuu joutuneensa sivuraiteelle tässä iässä. Etten sanoisi turhakkeeksi.
Minulla terveys on aika hyvä. Yksi lääke vain käytössä.
Mutta kun olen kiinnostunut jälkikasvuni asioista, niin kokevat sen rasitteeksi joskus, ei aina. Koulutus erityisesti minua kiinnostaa.
Jälkikasvun asiathan on tärkeitä tietysti, mut ei pidä liikaa tuppautua ja mennä töksäyttelemään mielipiteitään.
Äitini sanoin, ei sitä nuorena tiennyt, miten "kivaa" on vanhana. Kohta 61v.
Muistit sentään...heh.
Paljon on hyvää ja kivaa näin vanhemmalla iällä. Olen saanut olla terveenä, en tarvitse mitään lääkitystä, se tietenkin auttaa pysymään positiivisella mielellä. Nyt koronarajoitusten jälkeen on taas mukavaa kun voi paremmin tavata ikäisiään ja nyt kesän tullen elämä tuntuu taas elämältä. En vaihtaisi nykyistä olotilaani ruuhkavuosiin ja työelämään, vaikka ei niissä silloin mitään vikaa ollutkaan. Mutta nyt on toisenlaisen elämän aika, ollut jo kohta 10 vuotta ja kyllä se on ollut helppoa ja hauskaakin.
Tällä hetkellä koronaa on valtavasti ja ihmisiä menehtyy siihen paljon. Minä edelleen suojaan itseni enkä käy kuin lenkillä, useimmiten yksin. En ravintoloissa ym. paikoissa, joissa tuppautuneena kaikki yhteen kasaan. Vain kaupassa ja harvakseltaan käytän joukkoliikennettä. Ja aina en.tilanteissa FFP-maski!!
Olet hermoheikko propagandan uhriutuja, korona on vain flunssan oireyhtymä.
Ei mikään tappava tauti.
Onhan se kivaa niin kauan kuin saa olla suht'terveenä.
Ja riippuu, mikä alkaa mättää.
Nivelkipuihin ym. on olemassa lääkettä ja kipua kestää jonkun verran hyvin,
se ei tapa, mutta sydänoireet haittaa pahemmin elämää
ja aivoverenkiertohäiriöt.
Alkaa pelätä kuolemaa, kun haluaisi vielä vähän aikaa olla olemassa.
Vasta muutama vuosi eläkkeellä on mennyt.
Ruokavaliotaan säätämällä voi myös itseään auttaa.
Yeap, ruokavaliota ja muitakin elämäntapavalintojaan.
Täytän pian 70 v. ja se ikä kauhistuttaa!! Jotenkin 68-vuotiaana voin vielä kuvitella olevani nuorekas ja suht menevä mieleltäni. Mutta 70!! Sehän on vanhan, ikälopun ihmisen ikä. Eihän sitä kehtaa kenellekään edes paljastaa. Päätän olla ikuisesti 68-vuotias, vaikka naama näyttäis näreeltä.
Vai voisiko tuon ikääntymisen kääntää toisin: "Katsokaa hyvät ihmiset. Olen jo yli 70 vuotias, mutta terve, liikkuvainen ja nuppikin toimii. Ottakaa nuoremmat oppia! Tehkää perässä!"
Yhtä helvettiä vanheta. Ei tässä ole mitään ihanaa. 70 v on henkisesti paha pykälä.
Sen päälle kun lähtee vuodet juoksemaan tuntuu aina vaan pahemmalta.
Jotkut kokee toisella lailla. Ainakin yrittävät sanoa, että on ihanaa.
70 vuoden jälkeen on aika sama miltä naamavärkki näyttää.
Ei sitä ajattele enää.
Toivoo vain, ettei sairaammaksi tulisi.
Moni pääsee pitkälle yli 70 vuoden ennenkuin ongelmia alkaa tulla.
Sairaudet johtuvat pitkälti omasta itsestään vastustaa niitä aktiivisella liikkumisella, eikä pillereitä syöden.
Kun käyn edesmenneiden läheisteni haudalla, se pitää jalat maassa ja en valita mistään. Elän niin kauan kun elän, ei se valittamalla muutu miksikään. Aurinkoista kesää kaikille! ☀️😊
Onnittele itseäsi ! Olet vielä kunnossa.
Kiitos, on minulla vaivoja vaikka muille jakaa ja hyvää oloa toivon muillekkin, sillä nyt on parasta pitää itsestä huoli, tsemppiä myös !
"on minulla vaivoja vaikka muille jakaa ja hyvää oloa toivon muillekkin"
???
Mites toi nuppipuoli pelaa .... ?
Hyvinhän tuo näyttäisi.
Kai se on aika paljon asennekysymys miten vanhenemisen ottaa, oli sairauksia tai ei. Negatiivisilla ihmisillä on aina, ikään katsomatta, lasi puoliksi tyhjä, kun taas positiivisilla se on puoliksi täysi. Tähän saakka olen saanut suht terveenä elää, eikä minulla ole mitään valittamista vaikka vanhenen. Ja kun kunto huononee, niin senhän tietää lähes koko elämänsä ajan että niin tulee käymään, se kuuluu asiaan eikä tule yllätyksenä. Minusta on turhaa valittaa kovasti ja pilata elämänsä asioilla joille ei itse mahda mitään. Tottakai ymmärrän, jos on kipuja, ettei aina tahdo jaksaa, mutta ei ne kivut negatiivisuudella yhtään helpota. Äitini oli vammainen nuoresta aikuisesta lähtien, oli kipuja ja todella hankalaa välillä liikkua, mutta koskaan hän ei kovasti valittanut, vaan totesi että näillä mennään mitä on annettu.
"Kai se on aika paljon asennekysymys miten vanhenemisen ottaa, oli sairauksia tai ei. Negatiivisilla ihmisillä on aina, ikään katsomatta, lasi puoliksi tyhjä, kun taas positiivisilla se on puoliksi täysi."
Mieti sitten asiaa onko se asennekysymys ja oletko itse negatiivinen,
kun se aika koittaa.
"Ja kun kunto huononee, niin senhän tietää lähes koko elämänsä ajan että niin tulee käymään, se kuuluu asiaan eikä tule yllätyksenä."
Juu, teoriassa "tietää". Niin minäkin luulin.
Käytännössä on toista.
"ei ne kivut negatiivisuudella yhtään helpota". Jos on kipuja ja kertoo niistä
on negatiivinen ?!
Ei sentään, sehän helpottaa oloa.
Hyvä asenne elämässä, oli kiva lukea 😊
itteäs kehut.
Pari sairautta on, ei pahoja kipuja, mutta paljon energiaa ja elämänhalu tallella. On ollut tänään hyväntekeväisyyspäivä, on yksi viikossa säännöllisesti, jotain pientä sitten lisäksi jos joku pyytää. Muu aika itselle.
Tällä hetkellä on mukavia menoja ja sopivasti tapahtuu mutta joskus on tylsää, vähän turhauttavaa.
Tuttuja on kohtalaisesti, voi soittaa ja piipahtaakin. Se minulle on valtava rikkaus. Ei tunnu 70 paljolta. Vanhempi veljeni sanoi että 70 jälkeen alkaa tulla yhä useammin tunne että on vanha, milloin mistäkin syystä. Tiedän siis mitä on odotettavissa, siihen asti elän - en nyt ihan täysillä - mutta reippaasti kumminkin.
Reippaasti kohden uusia pettymyksiä...hehhehee..
Hänen asenteensa eli ajattelumaailmansa on terve, sinun sen sijaan ei. Kehity.
Älä ole tosikko, missä huumorintajusi on, pudotitko senkin roskikseen?
Näillä saiteilla huumorintaju kyllä loppuu siihen idiotismiin, mitä täällä kylvetään ja joka joutaisi jätteisiin. Jotkut saavat siitä jotain sairasta nautintoa. Vissiin.
Kaukomuisti on kiusallinen. Lyhyt pätkii.
Muistan hyvin 60:n vuoden takaisen olotilani. Nyt 78v. Nykyisiä tapahtumia unohtelen.
Salin ovella huomaan lompakkoni kortteineen jääneen kotiin. Pienempi vahinko. Mennessäni jääkaapille en enää muista mitä tulinkaan hakemaan.
Vaimoni väittää, että lahoan yläpäästä nopeammin kuin alempaa.
Lihaskatoon ja ukon kevenemiseen liittyy myös voimien heikkeneminen mutta kevenemisessä on hyvätkin puolensa. Jos maastavedon raudat vähenevätkin niin leukoja menee entiseen malliin. Ilman lisäpainoja!
Hyvä !😊
Savikiekko rahisee :DDD
Kuulostaa kivalta.
On hyvä elää täysillä. Puolet 70-vuotiaista ei ehdi täyttää 80 vuotta.
Kiire tulee?
Eläkkeelläolo on lyhyt vaihe työelämän ja haudan välissä.
Elämä on simänräpäys, kuolema on ikuinen.
Kai se on niin.
Ei voi vaatia, että kivuliaan ihmisen pitäisi olla hyväntuulinen aina,
ja jos ei ole hyväntuulinen ei se tarkoita, että on negatiivinen.
Vuosittaisella labra kokeilla.Perkele aina ne löytää jotain
vikaa.No mentävä se taas on johonkin kokeisiin kunhan
tässä nyt sit tietäis mihin sitä sit kuolee.Eli mitä tästä
opimme parasta kun ei käy lääkärissä kun on pakko
Olen pikkasen päälle 70v ja huomannut vaivojen lisääntyneen. Olen myös ollut hoitoalalla ja selkä on välillä tosi kipeä ja jäykkä, varsinkin aamuisin. Kulumia sun muuta siellä. Nyt on olkapäät alkaneet paukkua ja kipeytyneet myös.
Sydämessä rytmihäiriöitä ja diabetes 2. Näihin on lääkitys. Eli kyllä vaivoja piisaa, mutta eteenpäin elävän mieli, päivä kerrallaan!
En jaksa kovin paljon kuntoilla. Hyötyliikuntaa enimmäkseen, mitä voimat antavat myöden.
Eläkeikäiset voi unohtaa saa leikkaukset, tutkimuksia selkä,polvet. Lonkan joutuvat viellä tutkimään.Mutta sama asia säryt eri paikassa itse kulakin. Nivelrikot polvissa,toisen polven kierukan repetymä. Kipun lääke liiku. Joten kävelen todella paljon.Olenhan eläkellä aikaa on ja kiire ei mihinkään.Ei työelämän paineita,kun korona alkoi.Ei tarvinnut julkiset matkustaa töihin ja ei tarvetta istua pupit,paarit.Tai massoissa kulkea.
Kaukomuisti on ikävä asia!
50:n vuoden takaiset asiat ovat muistissa ja väkisinkin tulee verrattua nykytilanteeseen.
Silloin riitti, että tavoitettavissa oli joku haaroista halki ihminen.
Jo vuosia on vanha vaimoni saanut pari kertaa viikossa herätellä ikääntynyttä leijonaa.
Keho on rapistunut. Kimmoisuus ja räjähtävyys kadonneet. Liikkuvuus heikentynyt.
Suurten lihasryhmien palautuminen heikentynyt.
Vanhat urheiluvammat alkoivat ilmoittelemaan itsestään jo yli 20 vuotta sitten.
Polvi ja olkapää leikkauksiin. Kyykyissä ja maastavedoissa polvi vaatii tuentaa. Olkapää on moitteeton.
Kivut ovat omaa tuottamusta. Tiukan ojentajatreenin jälkeen saattavat olkavarret kipuilla yöllä heräämisen tasoisesti. Joskus otan illalla ehkäisymielessä gramman panadolin.
Olkapäille saattaa käydä samoin napakoiden viparisarjojen jälkeisenä yönä.
Jotain myönteistä. Tähän 78v ikään mennessä en tiedä mitä on selkäkipu. Rankan maastavetotreenin jälkeinen lihasjähmeys ei ole kipuilua.
Myönteistä ja kielteistä. Viihdejuomat ovat hiljalleen miedontuneet ja määrät vähentyneet.
Inhottavimpia asioita. Lähimuistin ja näön heikkenemiset!
Muisti kannattaisi tutkia. Esim. aivoverisuonirappeumasta johtuva muistisairaus
voi viedä muistin yht'äkkiä, vaikka se portaittain huononeekin.
Yhtenä päivänä et muista mitään, et tunne ketään.. Erikoisesti omaishoitajana koen sen pelottavaksi asiaksi. Pitäisi olla suunnitelma B ja C sen varalta.
Muistin heikkeneminen hyvä tutkituttaa ja jos etenevä muistisairaus todettaisiin, saa ainakin lääkehoidon, jolla sairauden etenemistä voi hidastaa.
Vaimoni "kannustamana" kävin muutama vuosi sitten muistitestissä. Yhtä osaa lukuun ottamatta testi oli lapsellisen helppo mutta se on tunnustettava, ettei muisti ole ainakaan parantunut.
Tarttis varmaan käydä toisen tyyppisessä testissä kuin se 15 minuutin kysely alkaen mikä päivä tänään on.
Oliko osa se jossa tuijotettiin tai luettiin tosi monta tavaraa ja sitten piti muistaa mitkä ne olivat. Se ei mennyt hyvin minulla.
Ratko sanaristikoita vastaa lehtien kysymys osioon. Lue, Mieti, ole muita kohtaan epäystävällinen, niin pärjätä vielä loppusuorankin.
Epäystävällinen ?
Hyötyliikuntaan minäkin luotan. Mitä enemmän touhuaa, sen parempi kropalle.
Väsyneenä on hyvä mennä nukkumaan.
Vähän yli 70 ja tuli tarve enemmän kiinnittää huomiota liikkumiseen,
Toinen polvi äksyilee jos liikun vähän, se ei tykkää yhtään istumisesta tietokoneen ääressä, vaikka olisi kuinka ergonomiset olosuhteet, ehkä siksi, että unohdun helposti liian pitkäksi aikaa siihen ja pitkät automatkat ovat sille kauhistus, onneksi burana auttaa hetkeksi.
Polvileikkauksiin en halua, sen vuoksi painoa pudotan ja lisään mieluimmin liikuntaa, vesijuoksu on hyvää ja pehmeää liikkumista polvelle.
Mutta muuten elo tuntuu ihan suht koht mukavalta, vaikka suru on ainainen vieras, läheisiä on niin monta viime aikana jättänyt tämän maallisen vaelluksensa, ja se joskus suututtaa.
Ihmettelen, että miksi tämäkin hyvä mies otettiin läheltäni pois, tai miksi tämä veli, joka usein pelasti minut kiperistä tilanteista ja toteutti rakennustoiveitani ja piti muutenkin sisarestaan hyvää huolta. Miksi, miksi...Mutta elämä on joskus niin raadollista, ettei pieni ihminen voi ymmärtää.
Mutta ehkä siihenkin sopii ajatus, että niin monia asioita elämässä kuin vanhenemisessakin pitää vain hyväksyä. Sen jälkeen voi olla itselleen armollinen ja antaa aikaa, jatkaa elämää päivä kerrallaan. Luopuminen kuuluu elämään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän saa luopua, kunnes lopulta luovut kaikesta.
Elämä muuttuu ja ei auta muu kuin etsiä jokaisesta päivästä ne hyvät asiat. Nyt on kesä edessä, joten silmä löytää paljon kaunista ympäristöstä ja vähästäkin oppii iloitsemaan, tai ainakin pikku hiljaa sitä voi opetella...Oppia ikä kaikki, niin olen ainakin kuullut sanottavan.
maissiii
Maissii hoi!
Käväiseppäs 80 palstalla moikkasemassa, sillä jotkut kollegasi ovat eksyneet sinne ja etsivät sinua sieltä. Kun eivät ole löytäneet, ovat jo haudanneet sinut ja muitakin 70-palstalaisia.
Ikäpalstan vakituiset ovat vähän huolissaan vierailijoiden vuoksi, kun ilmeisesti ovat ihan ulalla.
Pidetään huolta, joo.
Liike on paras lääke. Lääkärien hokema. Eikös se tarkoita, että liike v o i olla halvin lääke, ellei telo itseään.
Negatiivisuudesta: Jos ihminen toteaa vaivansa, onko se negatiivisuutta. Minusta se on rehellisyyttä. Jos taas tekeytyy terveemmäksi, niin sehän on valheellisuutta, teeskentelyä.
Pariskunta: toinen luulosairas, toinen monivaivainen. Luulosairas valittaa ja onnistuu tutkituttamaan päästä varpaisiin. Kuvailee sairauksia, mitä on, mutta elämäntyyli kertoo toista. Ei kestä monivaivaisen mihin vointia.
Beng
Minä en noihin puolikupposiin usko.
Kuppi täyteen!
Tuo vanha "liike on lääke" hokema ei aina pidä paikkansa. Toki liikkuminen pitää
kuntoa yllä, mutta paljon liikkuvatkin ihmisetkin sairastuvat tai saavat kipuja.
Kyllä se pitää eikä pointti ole se, että "paljon liikkuvatkin sairastuvat". Liikkuva ihminen ei jämähdä, vaikka hän sairastuisikin. - Nm. "Vierivä kivi ei sammaloidu"
Oikein, pitää paikkansa.
Yeap, elämä ja kaikki sen asiat - ikä mukaan lukien - ovat asennekysymyksiä. Ihminen on sitä mitä hän syö ja sellainen, miksi hänen omat ajatuksensa hänet tekevät.
Ainakaan tk-lääkäri ei auta selkä- eikä juuri missään muussakaan aiheessa, joten etsi hyvä fysioterapeutti tai käänny vaihtoehtohoitojen puoleen, ja saat avun varmemmin. - Nm. Kalevalainen kansanparannus on poikaa
Täytyy vain tietää oikeat liikkeet. Väärillä voi aiheuttaa lisää kipuja,
Liike on lääke, varsinkin ryhmässä. Saat liikunnan lisäksi sosiaalista yhteyttä ihmisiin. Vaikka treenin kiihkeydessä ei juttua juuri pystykään heittämään, on yhteyden tunne toisiin kuitenkin olemassa. Yhdessä voihkitaan ja huokaillaan, mutta mukavaa on. Ja saattaa joukosta löytyä ihan ystäviäkin. Joka tapauksessa vaivat unohtuvat hetkeksi - elleivät sitten lihaskipuina lisäänny!
22:12
Komppaan. Vuoden verran kun olin eri senioriryhmissä liikuskellut kunnes tuli omaan fysiikkaan toppi, niin kyllä kirpaisi. Ikävähän sitä.
Sosiaalisia tapahtumia, niistä saa voimia ja iloa.
Beng
Tänään sauvakävelyllä oli ilon pirskahdus, kun näin parven kottaraisia etsimässä ruokaa kosteasta heinikosta. Tirskuivat. En vuosiin ole nähnyt niin montaa kottaraista.
Ryhmässä liikunta vaikeaa jos kroonista yskää, kerran koin ja muut sano,älä yski.
Näinä aikoina ei oikein seurassa parane pärskiä. Jos niin on pakko tehdä, täytyy suojautuminen osata hyvin ja kunnolla. Siis täytyy tietää, mihin yskit (hihaan, kauluksen sisään, nenäliinaan) tai sitten tulee käyttää maskia nenän ja suun suojana. - Nm. Ole tietoinen
Näin on. Eilen isossa marketissa olin pitkän aikaa ainoa jolla maski. Vähän ennen kaupasta poistumista huomasin toisenkin asiakkaan maskilla. Kuitenkin paljon kuului köhimistä ja pärskimistä sieltä sun täältä, joten jatkossakin maskia käytän vaikka olisin ainoa maskinaama :).
alotuksen otsikkoon vastaus :
EI ole ihanaa !!!!!
Ajattele positiivisemmin. - Nm. Asennevamma
Mikä vamma sulla ?
Näyttäisi olevan -Nm. Luulee olevansa nokkela
Jossain vaiheessa.
Hyvähän se on kun saanu näinkin vanhaksi elää. T.nuppikin kunnossa
oletko ihan varma että sun nuppi on kunnossa,
ku
neurologi sanoi alzhaimer potilaalle ettei poltilas i t s e tiedosta ollenkaan
että nuppi on ihan sökönä,
juuuu,
vai niin, mieti sitä myös...
Voihan sitä uskotella itselleen mitä vaan, kun on pakko.
Mietin käviskö ajankulukseen ostamassa itselleen arkun ja sopimassa
muutkin hautaukseen liittyvät asiat, että jälkeläiset
pääsis vähemmällä, kun ne on ulkomailla.
Olen kahden vaiheilla. Ehkä ostan sen sokkona netissä.
En halua sitä nähdä. Muuten näen joka yö itseni siinä makaamassa kuolleena.
Tai ehkä totun ajatukseen.
Ei ole totta. Eilen taksikuskille kerroin tuollaista.
Itse asiassa menin tekemään asiakirjoja.
Keventää mieltäni, kun tekee kaiken helpoksi jälkipolville.
Beng
Netissä voi selailla valikoimaa, ja voit tinkiä arkkusi hinnasta, kun jälkipolvi ei yleensä sitä tee hienotuntuisista syistä.
Rapsakka kilpailutus on paikallaan kalliista tuotteista.
alottajalle,,,
eikä oo ihanaa,
vanhuus on vaivoja täynnä ,
kipuja ja uupumusta,
hooooono muisti,
ym. hankalaa,
Vanhuus on ihanaa kun ei tule tälle palstalle.
Tossa tapasin yhdeksänkyppisiä sukulaisia! Ei mitään tavoiteltavaa,huh,huh!
Tai sitten sulla on vain asennevamma. - Nm. Yleistä nykyään
Onkin.En kaipaa raihnasta kitumista!
alotukseen :
vanhuus on maanpäällinen helvetti,,,
Korjaisin mielelläni aloittajalle: Eämä on ihanaa,vanhuus moninaista. Varmaa on kuitenkin sanonta 'vuosi lapsen kasvattaa, vuosi vanhan vanhentaa'. Kokemamme Covid-epidemian vaatima linnoittautuminen koteihin, vaikutti voimakkaimmin ikääntyneisiin, sillä muutos lihaksistossa tapahtuu nopeimmin.
Kaikesta tapatuvasta huolimatta, kannattaa ajatella hyviä hetkiä, mistä pystyy tuntemaan hyvää mieltä. Nyt on kaikki kesäisen suvan ihanuus, syksy tulee aikanaan, niin vuodenaikaan kuin elämässäkin.
"Covid-epidemian" takia kenenkään ei tarvinnut jämähtää sisätiloihin. Ulkoilu ja siellä liikkuminen oli luvallista ja tässä maassa kaikille mahdollista. Kuten ennen pandemiaa ja sen jälkeenkin. - Nm. Tekosyy
Kyllä sen riskiryhmien karanteenin jotkut ehkä ymmärsivät väärin.
Maaseudulla nyt tuskin kukaan linnoittautui neljän seinän sisälle kuitenkaan, mutta kaupungissa, missä ehkä ainut mahdollisuus ulkoilla oli ruuhkaisilla jalkakäytävillä.
Typerää viisastelua. Suomessa on paljon liikuntarajoitteisia ihmisiä joille kuntosalit ja fysiatriset käynnit olisivat olleet tärkeitä. Talvikuukausien jäiset, liukkaat kadut olivat suorastaan hengenvaatallisia tai mahdottomia liikkumiselle.
Sinähän voit itähelsingittären kanssa kirmailla käsi kädessä gasellien lailla.
Nimimerkki: kaupassakäyntisuositus oli ennen aamuseitsemää
Minun kuntosaliharrastustani korona ei häirinnyt mitenkään jos ei sellaisena pidä salin kahvion sulkemista.
Salin tilat kahdessa kerroksessa, 5:ssä eri salissa.
Menen salille ennen klo9:ää eikä ole tungosta. Ei koronan aikana eikä muulloinkaan.
Ei tarvitse erikseen miettiä turvavälejä.
Käsihölvöpulloja oli, ja on edelleen lukuisasti. Missä tahansa kohtaa sattuu olemaan niin näköpiirissä on vähintään pari pulloa.
Salilla en tietenkään käyttänyt, enkä käytä maskia mutta yleisöpaikoissa kuten marketeissa jatkan edelleen 2-luokan maskin käyttöä.
Ennen mitään koronaa olen aina pessyt käteni perusteellisesti kotiin tultuani.
Kerrostalon kaiteita käpälöivät kaiken maailman rähmäkourat. Vessassa on aina ollut käsidesipullo.
Kaupassa on paljon muitakin, lenkkipolulla ei niiinkään. Kaupungin jalkakäytävilläkin mennään niiin nopeasti ohi, ettei tartuntavaaraa ole, mutta jos pelko painaa, niin onhan maski.
Eikä se viikottainen tai pari kertaa saleilla ja ammattilaisn opastuksessa myöskään riitä, kotona pitää olla omaehtoista toimintaa, jos aikoo saada tuloksia aikaan. - Nm. Tekosyy on tekosyy
nii ja voi sitä itekkii olla rähmäkoura, hyvät et käsiä desivioidaan
alottaja, lopeta jo pas,,,kan jauhaminen ,
vanhuus on ihmisen maanpäällinen helvetti,
Vanhuudessa itsessään ei ole mitään hehkuttamista!
Jos on säilyttänyt kohtuullisen hyvän kunto- ja terveyspohjan terveydellisen pohjan ja luonut ajoissa riittävän taloudellisen perustan siihen, että voi kytkeä haluamanaan ajankohtana kytkeä täysvapaalle ja ryhtyä toteuttamaan mielitekojaan, niin siihen tilanteeseen pääsemiseen tavis palkkatyöläinen tarvitsee aikaa eli ihminen ikääntyy ( vanhenee ).
Onneksemme aloitimme valmistelun suunnilleen ajoissa ja ehdimme nauttimaan tuosta olotilasta parikymmentä vuotta ennen kuin nuoremman osapuolen terveys alkoi asettamaan rajoituksia juuri 70v jälkeen.
Onneksi ja luojan kiitos emme odotelleet "oikeaa" eläkeikää.
Metallin sekatyöläinen ja sen osatyötä tehnyt myymäläapulais eukko.
Jos mummoa vieressäs kuopaset, on silläkin jalassa huopaset..... Kyllä vanhuus on ihanaaaaaa... Onkohan, on ehkä jos jaksaa huumorin voimalla,,,,
Pitää myöntää että tämä 70 on vaativa ikä..Harvempi meistä on enää hyväkuntoinen niinkuin silloin nuorena....Vanhuuden krempoille joutuu panemaan kovasti hanttiin ja se käy kyllä työstä.....Kaikenlaiset sairaudet verottavat kroppaa ja lääkedosetti on täynnä lääkkeitä....Pahinta on jos vielä mieliala alkaa laskemaan tämän kaiken surkeuden keskellä....Kuitenkin elämään on mahtunut myös paljon hyvää ja kaikkeahan voi keinustuolissa muistella. Itse olen yrittänyt muistella esim. nuoruuden ihastuksia kun on oikein tylsää, niissä riittääkin muistelemista, kunhan vaan muisti pelaisi loppuun asti. Liikkumattomuus on myös pahasta, itse olisin hyvin huonossa kunnossa ilman kävelyharrastustani.
Tosi "ihanaa¤.
20 v päästä vasta ollaan vanhuksia ei vielä 70v, -60 luvulla jo 50v oli vanhus 👍
20 vuoden päästä ??? Harva ehtii täyttää 80v !!!
Harva.
Tsemppiä moni 50v on huonommassa kunnossa.
Tuo on kyllä totta, kyllä.
Kumma juttu, näin ikärinä muistelee vanhoja ihastuksia ja hoitoja, antaen muistelulle vapautta.
Panee hymyilyttämään, nuoruuden touhuilut.
Käyn kaksi kertaa viikossa kuntoutuksessa.
Ensin tunti koneilla. Sitten 20 minuuttia venytyksessä.
Oonihan poikki sen jälkeen. Tosin jotain on tapahtunut parempaan suuntaa, ei paljoa.
Rollaattoria en tartte vielä.
Kertoi tänään, että saattaa mennä kuukausia.
Kävely vaikeeta.
Koita vain jaksaa, se on hyvä olla aktiivinen.
Toivottavasti olet saanut myös hyvät kotiohjeet, muuten "saattaa mennä" vuosia.
Minkälaisia mahtavat olla aivoverisuonirappeuman oireet ?
On jo todettu ykkösaste 5 vuotta sitten. Muisti ei ole paljoakaan heikentynyt
(omasta mielestä...) mutta liittyvätkö TIA-kohtaukset siihen ?
Pään magneettikuvalla selviäisi onko se edennyt, mutta se maksaa paljon.
Kunnallisen kautta on varmaan hidasta päästä siihen, jos yleensäkään saa
lähetettä.
Vaskulaarinen dementia eli verisuoniperäinen muistisairaus on siis etenevä aivosairaus ja toiseksi yleisin etenevä muistisairaus Suomessa heti Alzheimerin taudin jälkeen. Sairaus puhkeaa aivojen verisuonien vaurioitumisen myötä tai aiheutuu erityyppisistä aivoverenkiertohäiriöistä.
Kun tulee ikää, kaikkea tulee iän mukana.
Voisi olla ihanampaa, menettelee kun ei jää murehtimaan. Ennen sairasrumista mietin jos 80-vuotiaaksi asti toiminta kunto riittää mökillä ja harrastuksiin asti saa riittää, ei menny kuin tuumailin. Elämän halua riittää kun toiminta kuntoa riittää ilman toisten apua, päivät kuluu miten kuluu voisi kulua huonomminkin, yksinäisyyteen on totuttu turhauttaa väliin, sekin menee ohi.
Eletystä elämästä paljon hyviä muistoja, muistot niitä kiva muistella.
Muistot vs. murheet. Valitse oikein.
Kuinka sujuu portaitten nousu, ottaako kovin henkeen?
Minulla tuntuu hengityksessä kolmanteen kerrokseen nousu.
Kolmanteen kerrokseen minäkin, pitää nousta rappuset omaan tahtiin ettei hengästy saa kuitenkin liikuntaa.
Jos on kauppakassi mukana, hengästyttää kävellä raput. Mutta ilman kantamuksia menettelee, lepää kerrosten välillä, jos ei jaksa.
Pari vuotta sitten piti kiivetä 5:een kerrokseen kun hissi oli epäkunnossa.
Mukana oli n. 30 kg omenaa mökiltä. Kyllä rasitti, mutta selvisin:)
Ai niin... 72v painaa niskaa.
Voltare on hyvä lääkevoide .
käytin 3- 4 vuotta sitten kovaan selkä-niskakipuun ja kipu lakkasi , - tähän asti .
Nyt ostin uudelleen samoihin oireisiin , ja käytän kaksi - kolme päivää aamuin , illoin ja tosi "reippaasti" voitelen en siis säästeliäästi vaan oikein reilusti .
muuten kyllä labra-arvot , ok.
Hierominen varmaan auttoi enemmän, kuin se litku.
Kun sen oikein oivaltaa....
Täs mitään vanhuksia vielä olla!
Outo ajatus, olo tuntuu ihan keski-ikäiseltä yhä. Tosin voimia ei ole samalla lailla.
Kävin tänäänkin meressä lähes tunnin vesivyön kanssa. Se on aivan ihanaa. Ei ole mitäön vaivoja.
Vesivyökö pitää pinnalla vai?
Etkö tiedä mikä on vesivyö ?
En ole koskaan kuullutkaan, kerro?
alottajalle:
vanhuus on maanpäälinen helvetti ihmiselle,
voi kuinka toivonkaan kuolis pois jo kitumasta,
jos tietäisin mistä ostaa myrkkypilleri niin ostaisin,
lähtisin ikuisuuteen.
Hoida, huolehdi ja hellittele itseäsi paremmin.
Samat sanat.
Hehheh.
Niinpä, miksi kiusata niin tuttua ku itteensä?
alottajalle :
päinvastoin
vanhuus on tylsää, niin tylsää ettei sanat riitä kertomaan totuuta, eikä tylsyyden määrää,
aivot kutistuu huimaa vauhtia eikä sitä voi estää edes lääkkeillä,
ihmisen ei pitäis elää vanhaksi
elämälle pitäisi pistää raja,
vanhuus on maanpäällistä helvettiä.
Jonkun "onnellisen" mielestä on vanhuus on ihanaa.
Ehkä se seitsemissäkymmenissä voi vielä olla, jos on suht'terve.
Mitä muuta tämä on kuin kuoleman odotusta ?
niimpä
elämästä ei selviä hengissä ,, heh, hyvin sanottu eräässä laulussa,
kaikki me täältä lähdetään,
mä vaan haluis lähteä jo nyt,
elämä on eletty
tulevaisuutta ei enään ole muuta kuin hauta,
"Joku onnellinen" luulee elävänsä ikuisesti ja hyvässä kunnossa.
Onnelliset ihmiset ovatkin ihan eri lajike kuin itseensä kyrpiintyneet. Onnelliset ovat oivaltaneet, että oma olo, terveys, kunto, toimintakyky ... on kiinni omista toimista. Kun ei lopeta liikettä, vaikka on kipua ja särkyä, vaan jatkaa siitä huolimatta, niiin siitä kiitokseksi "pysyy ikuisesti hyvässä kunnossa". Tai ainakin paremmassa kuin paikoilleen jämähtänyt jääräpää.
Joo, se jämähtänyt jääräpää on palstalla persujen kimpussa joka päivä....
Muuten menettelisi, mutta iski räätälinpatti jalkaan ja on kivulias kävellä.
Luupiikki on tuttu, sellaisesta kokemus, mut mikä on räätälinpatti?
Räätälinpatti on jalanulkosyrjässä pikkuvarpaan tyven vieressä.
No johan on, kaikkea sitä oppii yhä!
Niin onhan siinä vanhuudessa paljon hyviäkin puolia .
Itseäni ärsyttää kovasti kun menen innokkaana yläkertaan huoneeseen missä on ompekukoneeni ja pitäisi verhoja esim ommella, vaan en saa lankaa neulan silmään vaikka miten yritän .
Mielestäni näen silmälaseillani tavallisesti hyvin, vaan ilmeisesti on näkö taas huonontunut , yhtenä päivänä takkusin kokonaisen tunnin yrittämällä saada lankaa neulan silmään ja ajattelen etten anna periksi .
Kokeilin kaikkia konsteja lopulta laitoin valkoisen paperin neulan taakse ja ihmeekseni sain langan vihdoi paikoilleen ja pääsin neulomaan ne verhot vihdoin. Sitä huomaa niitä vanhuuden merkkejä asioissa joista ei ole ollut aavistustakaan nuorena .
Hyvä idea tuo valkoinen paperi, pitää muistaa.
Edessäni nään
puhtaan valkoisen paperin
mitä siihen kirjoitaisin
tiedä en
raapustan sanan,
toisenki
turmeltuu paperi tuo
jälki jää ikuinen !
Jälki ei ole ikuinen, sillä mikään ei ole ikuista.
Siinä on haastetta kylliksi. Muistan pikku lapsena, kun autoin äitiä langan pujotuksessa parsinneulaan, öljylampun aikana 50- luvun alkupuolella.
Hellahuoneessa jossa alkovi, se oli koti.
alottajalle :
eikä oo
älä höpise,
kyllä ne suomut sinunki silmistä vielä tippu, ja näet totuuden !
No voi hyvänen aika. Älä nyt aloittajalle vihojas visko. Kun hänen vanhuutensa on nyt hyvää, iloitaan me myös hänen puolestaan ja ollaan siitä onnellisia
Me ollaan kaikki ns samassa veneessä. Rankka sairaus tai onnettomuus ym paha olo, kivut, voi pamahtaa yht äkkiä meille.
Ollaan kiitollisia ja iloisia hyvistä hetkistä.
Huomenna kaikki voi olla toisin.
.
Niin on, ei murehdita tulevia.
Ja tämäkin et vanhoja aloituksia jatketaan.
Älä valita, vaan tee uusia.
Kolotuksia
Välillä on vaikka mitä kolotuksia, onneks ei kokoajan.
Jos on tuuria, tulee vanhaksi.
Varsinkin hyvällä tuurilla pärjää, huonolla ei niinkään.
EIKÄ OOOOO
alottaja höpöttää,
ootahan kun tulet vanhaksi
olet taatusti sitten eri mieltä.
Mistäs sinä tiedät aloittajan suhtautumisesta mitään.
Mites se Tapsa lauloi aikoinaan...'elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa......'
Repe Helismaan sanat, oli kai ruotsalainen laulu?
Joutsenlaulu. Se oikea.
On se, pienet ja isot asiat huomataan yhä, ja vielä naisista saa silmäniloa ainakin, jos ei muuta...