Mihin heimoon tunnet kuuluvasi

Sen verran on muuttunut alkuperäisestä että löysin nykyisiä omia piirteitä kaikista muista paitsi stadilaisista. En tosin mitenkään huonommuutta heidän rinnallaan ole tuntenut kun olen siellä ollut vuosikausia töissä. Tehtävissä eivät ole sen parempia tai huonompia kuin muutkaan. Olen huvittunut käsitteestä kolmen polven hesalainen, vasta sitten on syytä ylpeyteen. Omasta syntyperästäni olen iloinen ja kiitollinen, en ylpeä.

"Pöyhkeilevät savolaiset tuntevat oman arvonsa."
Mistä tulee käsitys , että savolaiset olisivat pöyhkeileviä ?
Tunnen muutaman savolaisen, he ovat mukavia, ei yhtään pöyhkeileviä,
mutta onko otantani on liian pieni ?

Olen kantasuomalinen syntynyt Helsinki naistenklinikka 1953. Isäni Sysmässä 1985. Suomen -ruotsalainen äitini Loviisa 1916.Erosivat Helsinki 1957. Jäin erossa isälle kuten muut itseäni vanhemat alaikäiset sisarukseni.Meitä oli yhtensä 9klp. 2 vanhinta eri äidistä!Ei mitään siteitä isän sukuun .ei mitään siteitä Äidin sukuun.Äidin tunsin 2 viikkoa ennen kuin hän kuoli 57 v.sydis vanhan Yliopilastalon eteen työnsä jälkeen .Isä kuoli jo 1964 syöpään Malmilla .Helsinki 70 .Eipä kumpikan suku olut kinostunut minusta jädesäni orvoksi 11vuotiaana sen enempää ei 3 musta alaikäisestä.Täysikäisyys 21 vuotta oli siloin voimassa laki. Joten ei kinosta olenko Hiljainen hämäläine tai jotain muta.Olen oma itteni ja elämssä normalisti pärjänyt,olematta kenenkän elätetti koskaan.

Mun esi-isäni ovat k o k o suomen kaikkien suomen kansalaisten alku ja juuri, siis koko suomen kansan alkuperäinen isääme ja äitimme,
kuulun vahvasti Germaaneihin, vaaleaan kansaa tuhansien vuosien takaa,

On hienoa, että Suomessa on niin paljon eri heimoja.

Karjalaisuus on ollut selvin vaikuttaja, vanhemmilta sain niin itäkarjalaista ja Karjalan kannaksen sukuperintöä, niissä kuvioissa mentiin lapsuus.
Karjalaisuutta kohtaan tunnen sielun sympatiaa. se iloisuus on vaikuttavinta ja jos karjalaisten kanssa juttelee, heti tulee sie ja mie miultakin.

Nuoruus meni Helsingissä, mutta ei sieltä slangia tarttunut, en liikkunut sellaisissa piireissä, joissa olisin edes kuullut moista kielen vääntelyä.
Sitten elämä vei syvimpään Savoon eli Sisä-Savoon ja siellä olinkin kauan savolaisten kielikylvyssä, ja sitä kieltä olen käyttänyt omissa jutuissani paljon.
On ollut hauskaa makustella savolaisia sanontoja ja Unto Eskelisen Kieljkiärylöetä-savolainen sankirja onkin ollut siinä hyvänä oppaana.
Savolaisten lupsakkuus ei voi olla tarttumatta, jopa tämän moinen keskisuomalainen nauttii savolaisesta sananparresta ja elämäntavasta.

Sen jälkeen palasin takaisin keskisuomalaiseksi, mutta ollut läheisteni kautta kuitenkin niin kainuulaisten kuin satakuntalaisten opetettavana,
Aika suppeaa on tämä oma heimojen tunteminen, mutta kuitenkin hyvä, että suomalainen on aina suomalainen, on hän heimoltaan mistä päin Suomea vaan.

Pohjanmaalta muuttanut naapuri asuessani vielä lähes maaseudulla, haukkui " saatanan savolaiset tämän tästä " kertooko se jotain heimojen erovaisuuksista, en usko tänä päivänä.
Murteissa on vieläkin kuultavaa erillaisuutta, lapissa lappilaisten sanailun huomaa heti H päälle puhuminen ' lähteämmä, lähdetään. Lapissa tul kulettua nuorena paljon, saamen kieltä ei voinu naramatta kuunnella ' kiähkä juhka kiääh '

En häppee savolaisuuttani, jos häppeisin nii siirtäisin sen äetin syyksi, en voinu vaikuttaa hänen seksi elämään.

Hämäläinen meni Savolaiseen autokauppaan ja kysy: Onks sul autoo myyrä, savolainen autokauppias vastas: oha tässä näätä. Eli murteita on ja ketään ei saa negatiivisesti leimata, vaan "haaskasti".

Pohjanmaalaiset on pöyhkeilijöitä !

Sen verran joka paikassa asuneena ja jopa ulkomailla, niin en tunne kuuluvani mihinkään heimoon tai ehkä on tarttunut pieni ripaus useampaa heimoa.

Savossa asuessa, joskus riipoi savolaisten näsäviisaus ja eräitten kaksnaamaisuus, muuten hauskoo väkkee.