olen ihan epätoivoa täynnä, niin sanoakseni. ja tänään on äitienpäivä, mikä ns. masentaa lisää.. mulla on kaksi lasta, ja mies. ja älyttömät rahahuolet.. mä oon kurkkua myöten täynnä tätä kituuttamista, ja pennin venyttämistä, eikä valoa näy. ukko ei saa mitään aikaseksi, hyppii työpaikasta toiseen. taas on vuokrat maksamatta ja laskut ulosotossa. ai mitenkä tähän päädyttiin? no, toimin reilun vuoden yrittäjänä, ja siitä se mahalasku sitten alkokin. entuudestaan jo paljon pikku lainoja, joista tulee iso erä kuussa. nyt menin vieraalle töihin, mutta viehän se aikansa, ennenkuin rupee palkka juoksee. mun terveys ei enää kestä, maha kramppaa, ja kädet ja jalat on turtana. mies "yllättää" aina sillon tällön, että haluaa erota, kun ei ole kuulemma enää HAUSKAA mun kaa. mutta ei kuitenkaan lähe. nyt rupeen jo ite miettii sitä vaihto-ehtoo.tänään sain raivarin. lähti eilen viimesillä rahoillaan poikien kaa ulos, ja tänään on äitienpäivä. hah hah, jäipä taas kahvit sänkyyn saamatta, niinkuin ennenkin. se ei oo maksanut penniäkään vuokraa tänä vuonna, ei oo kertaakaan ostanut tyttärellemme kenkiä, sukkia ei mitään. kyllä se hoitoon osallistuu,eikä ole alkoholisti, häntä puolustaakseni.
oon ajatellu eroa, ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. pitäis laittaa lapset vuorotyöläisten tarhaan jne. toisaalta pelottaa jäädä yksin (olen sen jo joskus kokenut), mutta mua ihan inhottaa ajatus että pitäisi rueta tutustumaan johonkin uuteen mieheen ja aloittaa taas kaikki alusta. tiedän ettei sellasella ole kiire..kaikki asiat masentaa, eikä mihinkään ole kiinnostusta. mies sano tänään, että ei viihdy kotona kun aina kiukuttelen (ei pidä paikkaansa) sanoin että tästä lähtien kiukuttelen niin kauan kun se kaivaa 1500e vuokriin, ennenkuin lennetään pihalle. mitä hittoo se tekee mun kaa, kun sitä ei kiinnosta kuin seksi mun kaa? ei läheisyyttä, hellyyttä ei mitään..
oon ajatellu eroa, ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. pitäis laittaa lapset vuorotyöläisten tarhaan jne. toisaalta pelottaa jäädä yksin (olen sen jo joskus kokenut), mutta mua ihan inhottaa ajatus että pitäisi rueta tutustumaan johonkin uuteen mieheen ja aloittaa taas kaikki alusta. tiedän ettei sellasella ole kiire..kaikki asiat masentaa, eikä mihinkään ole kiinnostusta. mies sano tänään, että ei viihdy kotona kun aina kiukuttelen (ei pidä paikkaansa) sanoin että tästä lähtien kiukuttelen niin kauan kun se kaivaa 1500e vuokriin, ennenkuin lennetään pihalle. mitä hittoo se tekee mun kaa, kun sitä ei kiinnosta kuin seksi mun kaa? ei läheisyyttä, hellyyttä ei mitään..
Vastaukset 21
Vanhimmat
Moi,
hurjasti tuntuu sulla pyörivän ajatukset oikeastaan kahdessa asiassa: siinä mikä nyt juuri mättää, ja siinä mikä tulevaisuudessa tulee mättämään. Jaksatko itse huomata?
Itse en ole ollut lasten kanssa (ei ole siis lapsia) samassa tilanteessa, mutta muuten kuulostaa hieman tutulta parisuhdekriisitilanteelta... Sitä on niin ärsyyntynyt ja etenkin TURHAANTUNUT kun tilanne ei etene eteen eikä taakse, vaan junnaa paikallaan muuttumatta juuri miksikään.
Vaikeinta tuollaisissa tilanteissa - ja kipeintä - on pysähtyä. Laittaa hetkeksi sivuun kaikki ärsyttävä ja miettiä, millaisena sitä elämää oikein haluaisi elää. Sitten kun jaksaisi kysyä itseltään, mikä minua estää muuttamasta elämääni paremmaksi? MINUA. Ei miestä, anoppia, lapsia. Minua itseäni.
Yksi vaikeimpia taitoja elämässä on olla terveellä tavalla itsekäs. Välillä kun siinä onnistuu, se on aivan mahtava olotila, tuntee ylpeyttä itsestään ja voi luottaa siihen, että on osannut laittaa itsensä ykköseksi ilman, että on tarvinnut loukata tai nollata ketään muuta.
Siis takaisin tuohon "mikä mättää" -aiheeseen. Sen sijaan että mietit koko ajan asioiden seuraamuksia, yritä jaksaa miettiä, mitä neuvoisit jollekin toiselle, joka olisi kirjoittanut omasta elämästään kuten sinä itse.
Mikään ei ole mahdotonta. Ei mikään. Ei sittenkään, vaikka kuinka haluaisit uskoa niin. Ei MIKÄÄN.
Hirmusti jaksamista sinulle!! Ja rohkeutta katsoa elämääsi rehellisesti. Toivottavasti kuulemme sinusta vielä :)
kämppään, kaikki rahat sillä viinaan menee.
Saat eletusapuja n 200 e/kk ja yksihuoltaja lapsilisät, kyllä lapset paremmin hoidossa pärjaa kuin juopon isän kanssa. Saavat kavereita ja kunnon ruoan.
Kun tähän pystyt ja saat elämäsi perusarvot kohdalleen jos lainoihin ei jää rahaa neuvoisin menemään velkaneuvojalle, sieltä apu löytyy.
Kannattaa tehdä elämälleen jotain ettei elämä tee sinulle:)
ne elatusmaksut varmaa tuloa ole. Voihan olla ettei mies niitä pysty maksamaan. Eikä muutenkaan ole järkevää erota jos suhteessa ei ole jokin pahasti vialla. Välillä voi suhteessa ihan oikeesti mennä huonosti ja niin saa mennäkin.
Parempi olisi harkita velkajärjestelyyn hakeutumista, vaikka se kituuttamista olisikin, niin tietäisi ainakin että joskus se penninvenyttäminen loppuu.
helpoksi näytät kaiken ns. teet asiat.hah.ei sitä nui vain hoideta asioita*mene vvelkaneuvojalle*.muuta toiseen ????siis...?Mulla melkein samnlaista kuin Olivialla ja MUUTIN TOISEEN ja olin sitten lasten kanssa keskenään.Elämä aluksi tuntu ihan ok:lta....oisha tuota voinnut toisen miehenki,mutta lapset,mietin niitä silloin paljon ja moni mies ei hyväksy toisten lapsia.Ei tämä elämä ole niin TOSTA NOIN VAAN ja masentuu sitä vähemästäki.Edelleen asun tosi tiukasti ja velkaa on..lapset kasvavat ja niihin menee rahaa.Ei kaikki ole niin itsestään selväää!Joudun yksin räpimään eteenpäin ,ei mua kukaan auta..ei ees velkaneuvoja..hah.Odotan vain parempaa elämäää!!!Se on se usko ja toivo....ehkä joskus sitten.
Mitäkähän varten niitä pikku velkoja on aikoinaan otettu? Ja kuka ne on ottanut? Ettei olisi käynyt niin, ettei mies pysty tyydyttämään prinsessa unelmiasi. Hän ei jaksa enää yrittää. Aikansa yritti, suostui kanssasi lainarahalla elintasoa nostamaan, mutta nyt on maksun aika.
täytyy hieman tarkentaa, niin ja kiitos kaikille vastanneille: meillä molemmilla on omia lainoja, itsellä opintolainoja vuosikymmenen takaa, jotka tyhmyyksissään on ottanut (toisaalta oli pakko, kun vanhemmat ei ole elättäneet sen jälkeen kun täytin 16v) sitten on käyttöluottoo--->huonekaluja ym, autolainaa, ajokorttilainaa... ja kun tulot oli pienemmät kuin menot, niin loputhan meni ulosottoon. tiedän että olen ihan turhaan ottanut velkaa... mutta mieheni EI OLE IKINÄ maksanut minun velkojani, ei senttiäkään. mutta ei ole kertaakaan kyllä lapsillekaan mitään ostanut! eli ei todellakaan ole kyse mistään prinsessan unelmista...
kuitenkin kun yhdessä ollaan, niin onhan myös niitä yhteisiä laskujakin. jotka kyllä tuntuvat olevan vain minun! en tiedä mihinkä sen rahat menee, viinan ei ainakaan, sekun ei käy baarissa edes joka kuukausi! lattegirl, olit oikeessa, pitäisi pysähtyä miettimään mitä minä haluaisin.. välillä meillä menee tosi hyvin, ja hän saa mut edelleen nauramaan, mutta tuo vastuunkantamattomuus raivostuttaa. teen töitä nyt kuin "hullu" jos vaikka syksyyn mennessä olis tuo talous jotenkin tasapainossa. sitten voisikin miettiä, että viettääkö talven yksin..
:)
Tarkoittaako nämä "yhteiset laskut" näitä ostoksia mitä yhteiseen kotiin hankitaan? Uudet verhot joka kuukausi, näppäriä koneita kaikki nurkat täyteen, joka kuukausi vaihdetaan joku huonekalu/huonekalut, sisäfilettä vaikka rahat ei riittäs ku lauantaimakkaraan? Ja kenen aloitteesta ne "yhteiset ostokset" tehdään? Ja mitä seuraa jos miehesi sanoo johonkin ostokseen "ei", vai kysytäänkö häneltä?
Tyynenä vaan ihmettelet, ku ei miehelle työt maita ja mies ajattelee, että sama miten raataa ni rahat ei piisaa naisen elintasolaskuihin.
Miehesi ei ole maksanut velkojasi, mutta onko hän maksanut elämisenne kun sinä olet omat tulosi käyttänyt omien velkojesi maksamiseen?
Ja millä rahalla hän lapsille mitään ostaa, jos sitä rahaa ei ole ja se vähänenkin menee elämiseen?
että mies ei "raada". hän ei osallistu yhteisiin menoihimme, joihin minä lasken vuokran, ruoan, sähkölaskun, puhelinlaskun, nettilaskun, tarvitseeko listaa jatkaa?
itseäni toistaen: hän vaihtaa koko ajan työpaikkaa, näin ollen liksa ei juokse, kun on välillä useitakin täysin palkattomia viikkoja. näin ollen maksan silloin itse kaikki. ja kun hänelle vihdoin tilille pamahtaa peräti 500e, niin nehän menevät elatukseen (ed. liitosta) bensaan, röökiin...
meillä ei todellakaan vaihdeta verhoja kuukausittain, ja huonekalutkin ovat peräti vuodelta 2000, siis ne uusimmat.. :))
enkä ole ikinä odottanutkaan että hän minun velkojani maksaisikaan. itse asiassa, en ole ikinä odottanut keltään, että joku elättäisi minua, itse olen ollut ennenkin "elättäjän roolissa". voisi olla ihan outoa elää sellaisen miehen kanssa, joka ihan oma-aloitteisesti tarttuisi siihen YHTEISEEN laskupinoon :)
nyt jotenkin tuntuu siltä, että sivuamme jo hieman aihetta, mikä loppujen lopuksi mieltäni painoi... totta oli tuo tekstisi viimeinen lause, jonka kirjotit. aivan, tyhjästä on paha nyhjästä. mutta eikö voisi olla sen verran miestä, että tekee töitä, kun niitä kerran on tarjolla, ja pistää asiat tärkeysjärjestykseen?
No ensin velat pois tietenkin. Jos kerrran on perheessä 2 palkkaa. Sitten voi säästää myös eli tupakat, bensat, netti yms.
Työpaikkojen vaihto on vähän outo siinä tilanteessa jos se ei tuo lisää rahaa. Pitää olla vähän kestokykyä, että pääsisi hankalasta tilanteesta pois.
Meillä on 1 palkka mutta kun ei ole velkaa niin pärjäämme. Toisaalta emme kuluta mitään ylimääräistä ja olemme aika onnellisia niinkin.
Kyllä minä miehenä ihmettelen miehesi käytöstä työn suhteen, että vaihtelee niitä jatkuvasti. Tulee väkisinkin mieleen, onko hän niin lyhyt pinnainen, ettei kestä mitään vastoinkäymisiä työssä tai muutoin ei pärjää työkavereiden kanssa kauaa. Vaikka en tunnekaan asiaasi kirjoittamaasi enenpää, on varmaankin noilla pohjilla jatkaminen aika vaikeaa, mikäs siinä jatkossakaan paranisi. On monia esimerkkejä, kun kaksi eronnutta menee yhteen ja sitten on niitä elatusmaksuja jne. vaikeuksia tuppaa tulemaan (ei tietenkään kaikille, usein kuitenkin). No jos päätyisit eroon, saisithan sinä elatusavun ennakkoa tjs. muistaakseni Kelalta (ei kokemusta). ja todennäköisesti pärjäisit paremmin siirtymällä "vapaaksi taiteilijaksi". Miesseuraahan aina löytyy kun tarve olisi. Nämä on vain minun ajatuksiani, etkä saa loukkaantua näistä. Olen myös eronnut ja nautin elämästäni, lapset ovat jo aikuisia. Minulla on useita naiskumppaneita. Moi!
Ei hyvältä näytä! Ota nyt hyvä nainen järki käteen.En huomannut kerroitko tämän tilanteen kuinka kauan jatkuneen. Sen voin kuitenkin sanoa, että ei se siitä paremmaksi muutu. Usko pois. Lakkaa elättämästä vähillä rahoillasi, anteeksi vaan, tuollaista edesvastuutonta junttia! Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan varmasti pelottaa, mutta tuskin sinun ja lastesi tilanne ainakaan tästä tilanteesta pahenee. Se ei riitä, että mies vielä joskus saa sinut nauramaan. Perhe-elämän ja parisuhteen hyvinvointiin tarvitaan pikkuisen muitakin apuja. Jaksamista koko sydämestäni.
Kuullostaa aika masentavalta tilanteelta. :(
Kannattaisko yrittää saada yksi laina pankista, jolla maksaa kaikki olemassa olevat 'pikku-lainat' pois? Olis yksi lainanlyhennys kuussa ja kuluja vaan yhdesta lainasta. Varmaan onnistuu jos sulla vaki työpaikka.
Sun miehestä sen verran, että ketään EI voi pakottaan kantaan vastuuta. Oli ikä sitten mikä hyvänsä! Eli kannattaa miettiä suhteen hyvät ja huonot puolet tarkaan. Laita vaikka paperille ylös.
Tsemppiä :)))
tossa oli kyllä järkee, mitä kirjotit, mutta pankki ei taida mulle enää lähitulevaisuudessa velkaa antaa... :(
nyt vaan vyö tiukalle, eikä mitään herkkuja ym. ruoassa esim. säästää paljon. eli eikun kaurapuuroa keittämään!!! :))
totta sekin, ettei toista voi pakottaa, mutta sit ei auta kun lähteä eriteille, jos vastuu ei kiinnosta. voipi tulla hätä, kun pitää yksin sen rueta vuokrat ym. maksaa... sehän tässä hassua onkin, että se muuten on niin "kunnollinen" siis, ei ryyppää, riehu tms...
ihmeellistä tämä elämä..
Pankki on aika tarkka tänä päivänä, se täytyy myöntää. Olis vaan hyvä ettei olis montaa lainaa pällekäin. Se on hyvä jos olet tarkka ruuasta ja muusta. Joskus tietysti täytyy voida 'herkutella'. Ei ole kiva elää tiukoilla, muuta ainut keino selvitä! Joskus varmasti helpottaa!
Parisuhde on antamista ja ottamista(saamista). Kahden kauppa! Mieti mitä haluat. Raskasta elää suhteessa jossa olet aina vastuunkantajana. Puhukaa perusteellisesti sitä mitä haluatte, mahdollisimman avoimesti. Kukaan ei voi päättää puolestasi suuntaan eikä toiseen. Yksinhuoltajanakaan ei ole helppoa. Sekin kannattaa muistaa!
Voimia tulevaan!!! :)))
Onko sinulla vahnempia joiden puoleen voit kaantya esim. lastenhoidossa. Voisivatko he huolehtia lapsistasi tyotuntien ajan?
Ellei miehesi tuota mitaan apua, sen enempaa taloudellista kuin henkistakaan yhteiseen talouteenne - ULOS!
Miksi ihmeessa maksat yhden ylimaaraisen loisen elattamisesta varsinkaan kun rahaa ei ole tarkeimpimpiinkaan menoihin? Viela kun tuo kyseinen loinen on noin typera ja royhkea hyvaksikayttaja!!!
Mika sinut alunperinkaan saa valitsemaan tuollaisia lotkoja talouteesi?????
Nyt jokaikinen energiajyvanen kuuluu lapsillesi. Tarkastappa jos saisit mistaan lainaa maksaa kerralla kaikki velkasi pois. Kylla sina tavalla tai toisella parjaat lastesi kanssa niin kauan kun et kayta vahaa aikaasi miesten peraan haikaillessa. Se on paikallaan vasta sitten kun lapset ovat jo aikauisia/poissa kotoa opiskelemassa tai toissa.
Mutta aivan ensin sinun on heitettava tuo loinen ulos ja ajateltava VAIN lapsiasi. Se ei ole ainoastaan tuiki tarpeellista vaan sinun velvollisuutesi.
mulla ei ole lapsenvahti apua saatavilla, ainoastaan silloin tällöin, pakko olis muksut laittaa vuorotyöläisten tarhaan (ja se ei oo herkkua). itse asiassa tuttavani lainaa isohkon summan mulle rahaa, ja maksan kaikki laskuni pois, ja maksan hänelle pikkuhiljaa takaisin! oon ollu niin stressaantunut, että jouduin menee yöllä päivystykseen mahakramppien takia...
oon itekkin ajatellut ihan samaa: mitä hyötyä siitä on? tottakai mulla on tunteita sitä kohtaan, siltikin, oli se mikä oli. sen päätöksen tein, etten enää maksa yhtään sellaista laskua, joka hänelle kuuluisi, vaan rupean rakentamaan elämääni niin, että jos jään yksin, niin pärjään. varmaankin se rakkaus sai mut hänet valitsemaan! onhan hän muuten hauska, tykkää lapsista, huumorintajuinen jne...jotainhan tässä on pahasti vialla, mutta mitä? monta kertaa se on uhannut lähteä, muttei lähde, miksi?oon kysynyt, että onko se mun kaa vaan lasten takia, mutta ei kuulemma ole. olen kysynyt että onko sillä toinen, ei kuulemma ole. (mutta harvoinhan sitä myönnetään!!!) minkätakia meille tulee koko ajan riitaa? MITENKÄ SITÄ PARISUHDETTA OIKEIN HOIDETAAN TÄSSÄ TILANTEESSA? kertokaa, hyvät ihmiset!!!? onko se arkea, kun miestä täytyy pyytää, jos haluaa kosketusta jossain muussa kuin seksin takia? haluaako muut miehet kosketella vaimojaan ihan muuten vaan, ilman taka-ajatusta? ihan oikeasti haluaisin saada suhteen toimimaan, lastenkin takia, mutta miten sitä hoidat, jos koko ajan tapellaan?
voi vittu että mulla menee hermo!!! mix hitossa elämän täytyy olla näin vaikeeta? kysyin tänään siltä, että ootko illan kotona, tehdään ruoka yhdessä, vastas joo. kerkesin jo aloittaa laittamisen kun se tuli. pyysin aukasee pari purkkia, ja se päästi syvän huokaisun, sanoi olevansa väsynyt. ajattelin mielessäni, niin olen minäkin, eilen iltavuoro, tänään aikainen aamuvuoro. tein ruuan yksin, syötiin, ja se meni sohvalle. ei tietenkään osallistunut keittiön siivoomiseen. kerroin että saadaan rahaa lainaan, käviskö se hakee rahat joku päivä? ei jaksa, oon niin väsynyt, ei jaksa koko ajan rampata jossain. aha- no mä meen sit bussilla lasten kaa.. ei menny kauaa, kun sille tuli kiire jo naapuriin. huomautin että sunhan piti olla kotona, ja osallistua ruuanlaittoon, niin kuin puhuttiin. siihen sano heti että älä koko ajan valita. mut eipä lähtenyt naapuriin, vaan nukahti sohvalle. kohta sen puhelin soi, ja kaveri soitti, ja pyyti kahville huoltsikalle. eipä väsyttäny enää, vaan lupas tulla. kysyin siltä, kun se teki lähtöö että mikä sillä on, mix se käyttäytyy noin, ei sil kuulemma mikään oo. kysyin että haluaako se edes parantaa asioita? ei halua. kun kysyin että oottaako se että mä potkasen sen pihalle, niin että voi kertoa sukulaisilleen, että halusin erota? ei sitäkään. se otti taas tuon äitienpäivän esille. ihmetteli edelleen mix mä suutuin siitä. sanoin että se oli luvannut ostaa mulle erään lahjan (maksaa peräti 13e) äitienpäivänä. (tässä ei ole nyt todellakaan lahjansaamisesta kyse, vaan periaatteesta!!!!!) sitä, eikä mitään muutakaan näkynyt. kysyin että mihin sen kaikki rahat meni lauantaina,kuulemma tarjosi kavereilleen, koska se on niin hauskaa. se puhu koko ajan tollain ärsyttävän ivallisesti, ja ootti että saa mut itkemään, mutta en perkele antanut kyynelien tulla kun se oli paikalla. tiedän että ajattelette: heitä se pihalle.
mua pelottaa, oon ennekin ollut yh-äiti, eikä se ole herkkua.
älähän nyt hätäile vaikka ymmärrettävästi kaikki menee perseelleen.
ajattele ensin omia tunteitasi, rakastatko miestäsi
selvitä hänen tunteensa ja varsinkin, että onko hänellä depressio. minulla oli varsin samat tuntemukset ja olin myös paska aviokumppani. nyt olen onnellinen. velkaa meillä ei ole. myönnän,. että sain lohtua surkeuteeni lukemalla tarinani. sain lohtua, että jollakin menee huonommin kuin mulla (mikä on naurettavaa) :)
heippa koffin mies! arvaa vaan oonko yrittänyt selvittää sen tunteita? kun se reppana ei tiedä itsekkään! se loukkaa mua ihan perkeleesti, kun toinen ei tiedä haluaako olla tässä perheessä vai ei...! eilen yritin tehdä rauhaa välillemme, mutta lopputulos oli kolmas maailmansota. mä näköjään ärsytän sitä kaikessa mitä sanon tai teen. tai oon tekemättä. en enää tiedä mitä mun pitää tehä, järkipuhe ei auta. enkä nyt lastenkaa takia viittis sitä pihalle heittää, vaan haluaisin selvittää tän solmun, mutta miten? se valitti eilen että harrastetaan liian harvoin seksiä. no mä oon sellanen, kuten useimmat naiset että jos parisuhde ei voi hyvin, siis riidellään, niin en valitettavasti pysty silloin seksiinkään. pitää olla ensin yläpäässä hyvin asiat, niin sit on tuolla alhaallakin... :) ja tästähän se oravanpyörä käynnistyy, eli sit kun ei tehä sitä, niin ukolla pinna kiristyy, ja taas ollaan eroomassa.. se myös valitti että pyydän aina sitä hieromaan mua jostain, sekin ahisti sitä. no harvemmin mä sitä siltä pyydän, ei se muhun kuitenkaan vapaaehtosesti koske. välillä tulee mieleen että etsin sellasen miehen, joka haluaa muhun koskea muutenkin, mutta en kuitenkaan sitä loppujen lopuksi halua. olisi ollut monta kertaa mahdollisuus pettää, mutta en halua. ennen kyllä, aikasemmissa parisuhteissa en ajatellut yhtään, vaan lähdin toisen mukaan, jos sitä halusin. eipä enää vieraat miehet kiinnosta, vaikka tarvetta olisi. niin, ja hyvä kun musta on ees sulle hyötyä!!! :)))
Kuinka kauan haluat jauhaa tyhjaa mitaan tapahtumatta. Ulos tuo renttu! Kuinka se on niin vaikea ymmartaa etta puhe on halpaa, vain teoistaan mies tunnetaan. Miksi ihmeessa kaytat vahan energiasi noin suunnattomaan negatiivisuuteen ja hyysaamaan moista renttua. Sinulla on velvollisuus muuttaa ajatuksesi positiivisiksi niin etta lapsesikin siita hyotyvat, puhumattakaan itsestasi.
Nyt vain tuumasta toimeen ja tee mita tarvitsee saadaksesi itsellesi ja lapsillesi rauhallisen ja positiivisen ilmapiirin kotiisi.
Ajattele vaikka taloudellisesti: rentun kuluttama sahko, vesi, lammityskustannukset, ruoka ym. ym. tekevat suuren loven (jo nytkin) pieneen budjettiisi. Tuo taloudellinen paaoma kuuluu lapsillesi. Vaikka bensamaksuun mennessanne kirjastoon tai jaatelolle.
Ei ole kiveen kirjoitettu etta jonkun Olivian taytyy tuntea alakuloisuutta jonkun hyodyttoman miehen kiusatessa!
olen, mkpoinen tyhjäntoimittaja-renttu on ihan turha riippakivi...heitä helvettiin moinen ja sat elatusmaksut..sitten kyllä joskus löytyy joku mies, jolle eklpaa vanhemmat naiset