Päteekö ihmisten keskuudessa sama sääntö kuin eläinmaailmassa; Uroksen on vaikea hyväksyä toisen uroksen jälkeläisiä? En ole mielestäni mitenkään mahdoton ihminen; herttainen ja mukavakin luullakseni. Ulkonäkökään ei pitäisi ketään karkottaa, mikäli tykkää pienehköistä ja naisellisista vaaleaveriköistä, joilla on järki päässä ja tukkakin. Lapsetkaan eivät ole enää kovin lapsia, toisella kymmenellä jo molemmat. Ei mitään kasvatusongelmia tms. Mutta: jaarittelun lopuksi; koskaan ei vielä ole vastaani tullut miestä, jonka tämä parivaljakko olisi hyväksynyt. Onko lapsilla joku vaisto? Ei silti, en vielä itsekään ole kohdannut ihmistä, jonka kanssa voisi aivan suoraapäätä sanoa vanhenevansa... Eli sikäli menee yhteen meidän kaikkien huomiot. Oottekos toiset törmänny moiseen kangerteluun?
Etsinkö turhaan?
sinisiipi40+
181460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei se välttämättä ole vaisto vaan silkka vapauden
riiston pelko. Uusi auktoriteetti talossa on myrk-
kyä nuorille. Nuoriahan he ovat, eivät pikkulapsia
enää.
Mun lapset ei oo joutuneet "vielä" tohon tilanteeseen, mutta itse jouduin lapsena.
Mä menetin isän kun olin alle kouluikäinen ja otin KAIKKI äidin lukuisat poikaystävät avosylin vastaan. Mun 4v vanhempi systeri inhos niitä jokaista, eikä halunnu olla missään tekemisissä. Mä odotin innokkaasti maken, penan, ilmarin tms vierailuja!!
Mä olin ehdottomasti isän tyttö ja kärsin pienenä isättömyydestä. Luulen että siksi kaipasin isähahmoa niin, että kuka tahansa sopi mun puolesta siihen rooliin. Isosysteri tais olla äidin tyttö...
Onko sun lapset "äidin vai isän"?
Jaahas, voisipa sanoa, että äidin enemmänkin ovat. Isällään on naisystävä, jonka kanssa hän on elänyt vuosia, mutta tuntuu, että siellä päin ei ole ollut ongelmia. Molemminpuolinen hyväksyntä jne. Tietysti joskus on kommentteja toiseenkin suuntaan. Onhan hän, joka tulee tähän pieneen yksikköön tietysti tunkeilijakin, mutta väittäisin kyllä, että ihmiset ovat olleet sittenkin vääränlaisia ja kohdelleet lapsiani (nuorisoa) joko tosi välinpitämättömästi tai arvostelevasti. Huhhuijaa..
ihmeen tarkkanäköisiä:))Heidänkään mielipiteitään ei saisi jättää kuulematta! Toisekseen he ovat myöskin mustasukkaisia sekä sinusta että omasta isästään...siis heidän on ainakin alkuun vaikea sulattaa toista miestä! Ja se on mielestäni ymmärrettävää. Riippuu tietysti miehestäkin, jonka ..:)..tuot kotiin..monesti sanotaan, että tie naisen sydämeen käy lasten kautta..elleivät lapsesi hyväksy miestä, luottaisin siihen itse pitkälle. Lapset kuuluvat samaan pakettiin kuin minä, ja ilman heitä paketti ei ole ehjä..tätä mieltä minä..?
kun edetään, niin lienee parasta odottaa siihen
asti, kunnes lapset muuttavat omiin pesiinsä.
nyt ihan niin kauaa..:) Riippuu miehestä...
3kpl eivät ole hyväksyneet ainuttakaan äidin uutta miesystävää, vaikka yksi vaikutti minustakin oikein mukavalta. Olen koittanut heitä kehoittaa hyväksymään äidin uudet (yx kerrallaan) miesystävät mutta ilman tulosta. Ilmeisesti lapset eivät helposti hyväksy, uutta miestä oman isänsä tilalle???
ei koskaan ole ollut ongelmana se, etteikö lapseni olisi uutta miestä hyväksynyt. Pikemminkin se mitä miehet elämältään haluavat... joten ei se aina ole lapsista kiinni.
..omakohtaista kokemusta tilanteesta, mutta voisin kuvitella että ongelma ei ole kenenkään yksittäisen osapuolen. Ei lasten, ei yh-äipän eikä sen uuden siipankaan.
Ongelmallista on varmaan sanat yhteishuoltajuus, se on hieno ajatus ja toimii varmaan tosi hyvin ja on lapsen edunmukasita niin kauan kuin eronnut pari ei solmi uusia suhteita.
Lasten tilanne tuleekin sitten aika monimutkaiseksi kun on, oma isä ja äiti jotka elää eripaikoissa, sitten vielä molemissa "uusissa" kodeissa hiihtelee siippoja jota myös pitäisi ymmärtää vanhempina.
Oliksohan huono ajatus lasten kannalta se että, yhteishuoltajuus loppuisi silloin kun toinen eronneista vanhemmista muodostaa uuden suhteen.
se voi tuoda kaivattua selkeyttä lasten arkeen???
... eli että tuttu juttu monella muullakin yh-äidillä, joka yrittää löytää itselleen uutta siippaa. Minä tapasin miehen jonka kanssa muutettiin yhteen 2 vuoden seurustelun jälkeen, ja erottiin sitten 3 vuoden asumisen jälkeen, koska hän suorastaan ahdistui uusperhekuviostamme. Hän oli mustasukkainen lapsille minusta ja lapset tietenkin hänelle... Olen ratkaisut yksinäisyyteni niin, että en etsi vakavaa suhdetta. Minulla on uusi mies ystävä, jonka kanssa tapailemme ja matkustelemme silloin tällöin. Hän ei ole tavannut lapsia koska en itse niin halua.
onnellinen näin?? Onkohan näin, että harvoin äidin ja lasten mielipiteet käyvät yhteen...koska lapsiakin täytyy kuulla?? Eikö äidillä voi sitten olla uutta ystävää, jos lapset eivät pidä hänestä?
Minulla suhteet oikeastaan alkoivat sujua vasta sitten, kun tytär itse tuli seurusteluikään. Sitä ennen suhtautui niin omistavasti äitiinsä, että hermo meni kaikilla totaalisesti.
Voe voe, se onnii niin metka homma, että ee riitä että työ kaks tuletta jotakuinnii toemeen, vuan vielä pitäs sekkii nuoremp väki suaha sammaan rinkiin. Ee ou onnistanna minulla... Kaete minä vuan tuon jäläkikasvun kasvattelen tässä kaekessa raahassa ja kahtelen sitten itellen sen sopivan näkösen kollikissan; ja leikkuutan sennii, ettee aenakaan lähe livohkaan :)
sellaisiakin miehiä, jotka hyväksyy lapset ja lapset hyväksyy sen uudenm...
Mutta täytyy sanoa, että siinä tarvitaan molemminpuolista synkkaamista.
Yleensä miehenpuolelta ymmärrystä ymmärtää lapsen maailmaa ja hyväksyä isähahmona oleminen, eikä olla yksi hoidonkipeä lapsi toisten rinnalla tai vain rakastaja, joka kaipaa kaiken äidin huomion.
Suhtteen tärkein perusta on ottaa huomioon kokonaisuus eli "perhe", jonka pereessä asuvat hlöt muodostaa. Sehän on jatkuvaa kompromissin tekoa päivästä toiseen. Nykylasten kanssa tarvitaan heiman huumoria, leikkimieltä ja psykologiaa, sekä avoimuutta.
Miusta ihmeesta sina haaveilet saavasi aikaa etsia miesta?????
Sinun nuoret lapsesi vaativat viela niin paljon huomiotasi etta on hirvean vaarin viettaa se vaha aika joka sinulta toiltasi jaa, vieraan miehen kanssa. Oletko aivan jarjiltasi haikaillessasi sellaista typeryytta?
Ennenkuin huomaatkaan, lapsesi ovat pois omilla teillaan (jatko-opiskeluissa yliopistoilla tai tyoelamassa), SITTEN vasta sinulla on oikeus hakea vieraita miehia jakamaan vapaa-aikasi.
Mita ihmetta varten sina yritat tuputtaa joitakin taysin ulkopuolisia lastesi elamaan? Heilla on taysi tyo kulutehtavien ja oman sopeutumisensa kanssa yhteiskuntaan. Tassa sinun velvollisuutesi aitina on olla heida tukenaan ja taustanaan 1000%! Sina olet tietoisesti heidat hankkinut, sinun velvollisuutesi on heidan hyvinvointinsa, EI sinun omat haikailusi miesten peraan!
Eiko se riita etta etta lastesi kodista on jo revitty toinen vanhempi? Tuoda tahan tilanteeseen taysin ulkopuolinen jolla ei ole mitaan oikeutta komentaa tai "luoda lakia" on aivan selvasti ikavyyksien rukoilua ja kerjaysta!
Rakenna nyt hyva ihminen turvallinen koti teille kolmelle, niin kauan kuin lapsesi sita tarvitsevat.
Matkustele heidan kanssaan, tehkaa kolmestaan asioita yhdessa, kuskaa heita yhdessa ja erikseen harrastuksiin, tulet saamaan naista kokemuksista hyvin paljon itsekin irti, lisaksi tulet tapaamaan muitakin vanhempia joiden kanssa vaihtaa ajatuksia maailman menosta.
Kiitos napakasta mielipiteestäsi. Asia voi olla noinkin. Siis pistit minut todella ajattelemaan, onko aivan välttämätöntä kuormittaa lapsia lisää. Vai ovatko 11 ja 17 enää lapsia, nuoria ehkä, muttta kuitenkin...Toinen osapuoli ei vain aikaillut, kun entiseen kotiin tuli uusi ihminen asumaan, mutta se on hänen asiansa.
Lämmin kiitos!
"Toinen osapuoli ei vain aikaillut" Eiko tuo yksi vanhempi ole tarpeeksi esittamaa huonoa moraalitasoa lapsillesi? Pida sina itsesi korkeammalla ja nayta lapsillesi mika on oikein mika vaarin. He eivat ole tyhmia, oma esimerkki on parempi kuin tuhat tyhjaa sanontaa. Esimerkki on nyt sita mita he todella tarvitsevat, varsinkin 17 vuotias.
Miten sina viestitat moraalin lapsillesi on se kuinka he tulevat arvostamaan puolisoaan ja sinua ennenkaikkea aitina.
Ala siis missaan tapauksessa alennu lasten "isan" tasolle. Han tulee siita maksamaan aikanaan.
Nama muutamat vuodet ovat kultaakin kalleimmat elamassasi, nauti niista taysin siemauksin lastesi kanssa.
Ajattele sita asiaa vaikka nain: miten ihanaa etta voit suunnitella lastesi kanssa, vain te kolme, koko viikonlopun. Kuka siivoaa minkin huoneen ja kuka valitsee elokuvan vuokrattavaksi iltaa varten. Kenen vuoro on paattaa paivallisesta ja kuka on vuorossa kipaista hankkimaan ruokatarpeet.
Tai mihin suuntaan tehdaan seuraavan lauantain polkupyora retki tai voisiko 17vuotias laatia sen vaikka tietokoneella koulussa, karttoinen, ajan mittauksineen jne.
Tai tarvitseeko lapsesi urheilu tapahtuma huutosakkia? Siinahan teilla on jo kaksi valmiina.
Kertaan vielakin etta ela taysin siemauksin nauttien lapsistasi nyt kun he viela sinua tarvitsevat. Ulkopuoliset eivat sinua tarvitse etka sina heita.
valitsee elämänsä tietysti itse, mutta en minä pidä pahana että äiti ja isä elää myös omaa elämää, eikä yksinomaan lasten ehdoilla. Uskon että se tekee hyvää kaikille. Lapsista tulee avarakatseisimpia, ja vanhemmat jaksavat paremmin.