Jos kaivattusi ei vastaisi viestiin

Riippuu onko viesti luettu ja jätetty vastaamatta vain. Antaisin olla kyllä silloin, jos ei vastaa niin ei sitä kiinnosta silloin.

Kun hän ei vastannut soittoihin tai sähköpostiin, niin en tee enää oma-aloitteisesti mitään ILR puolella. Täällä ikäväpalstalla vastailuilla ei ole merkitystä, kun ei tiedä kuka vastailee. Tulee kirjoiteltua ikäväänsä purkaen vastaamattomuudesta välittämättä.

Minulle kävi juuri näin, ettei viestiini vastattu. Onhan se selvä merkki siitä, ettei kiinnosta. Olen antanut olla.

Kiinnostunut ihminen ei jätä vastaamatta.

Antaisin olla.

Mitä pelottavaa on viestiin vastaamisessa? Ei vastaaminen tarkoita välttämättä yhtään mitään.

Riippuu ihan siitä millainen viesti on kyseessä. Onko jotain arkaluontoista vai arkipäiväistä.

Kihisisin aikani ja antaisin olla.

Menneet on menneitä e. Miksi repiä vanhoija haavoja auki?
Puhumiset on puhuttu jos on ollut tarvetta. Mitä jörkeä on jäädä roikkumaan jo elettyyn elämään. uusia kokemuksia kokeminen on paras tapa päästä yli menneisyydeb pettymyksistä. Kaikki tekee virheitä, mutta jos ei joku juttu toimi suurin virhe on jäädä tuleen makaamaan. Jokainen tietysti tekee omasta elämästä sellaista kuin haluaa.

Olen antanut olla. Ajattelen, ettei viestini ollut mitenkään huomioimisen arvoinen eikä merkityksellinen.
Mutta minkäs teet 🤷🏻‍♀️
Vastaamattomuus on yhdenlainen vastaus.

Jos ei vastaa tai positiivista vastakaikua ei tule niin tottakai silloin toinen ei ole kiinnostunut millään muotoa. Sanoi kuka mitä hyvänsä tai selitti kukin mitä hyvänsä.

Ihan hyvä vaihtaa numeroa, jos ei osaa muuten lopettaa.
Itse torjun aina kaikki päätyneet ihmisuhde kuvioihin kuuluvat ihmiset.
Miksi niitä ihmisiä pitäisi raahata mukana loppuelämän?
Kuunnella jotain valitusta aina toisen heikkonahetkenä?
Ei kiitos. Etsikäät terapeuttinsa muualta, jos sellaista tarvitsevat.

Paskaaks sitä kun parempiakin on. Hyvännäkösellä
On varas valita. 😉

Kai se mahdollista on että ihmisellä juuri muuta huomion vaativaa meneillään tai ei vaan ole heti innostuvaa sorttia. Omien tunteiden mukaanhan sitä on mentävä.

Tietäisin että hän on töissä. Hän vastaa heti kun pystyy.. täällä saa tietääkseni aviopuolisotkin olla. Ikävä meilläkin on varsinkin jos toinen on muualla reissu hommissa. Että kenenkään on turha tulla ihmettelemään mitä sä täällä sitten teet.

1 ekstramahdollisuuden antaisin (kysyisin siis perään yhden kerran jos vastausta ei kuulu) ja odottaisin 3 pvää, jonka jälkeen jättäisin aaveeksi muuttuneen miehen ikuiseen lepoonsa.

Mitäpä noita, meri täynnä kaloja - osalla jopa sosiaaliset taidot olemassa.

Antaisin olla. Normaali ihminen vastaa viestiin, jos sen saa. Mutta kannattaa muista, tekniikka ei ole aukotonta.

Tarkistaisin kuitenkin vielä kahteen kertaan, että viestit varmasti mennyt oikeaan osoitteeseen. Joskus niissä baarissa tallennetuissa numeroissa ei oo mitään tolkkua - en tiedä miksi.

Aikoinaan tunsin yhden tyypin joka oli tärkeä minulle. Hän ei useinkaan vastannut viesteihini. Jätti vain vastaamatta. Se koski helvetin paljon silloin.
Pyrin vastaamaan saamiini viesteihin aina niin pian kuin voin. Se on perusjuttu kaikessa yhteydenpidossa niin yksityisessä kuin työhönkin liittyvässä.

Mä en vastaa jos mua ei kiinnosta jos kyseessä täysin tuntematon tai puolituttu joka yrittää lähestyä.

Suhteessa tai suhteen jälkeen jos en vastaa, oon yleensä vttuuntunu ja haluton sopiin mitään koska vtuttaa liikaa. Tai mua haukutaan eikä mua kiinnosta tapella tms. Kun pitää nukkua tai keskittyä töihin mieleni pahottajan sijaan.

Mut sen mun miehet yleensä musta jo oppinu tietään.

Hyvin klassinen tilanne suhteissa on ollu et mies kiukuttelee ja haukkuu mua. Mulla aikanen herätys työhön. Tarvin unta. En aijo koko yötä hukata tappeluun. Joten suljen koko puhelimeni sammuksiin ja väännän ovikellon pois paikoiltaan.

Sinnikkäimmät exäni ovatkin tämän tajutessaan tulleet koputteleen oveen tai heitteleen kiviä ja käpyjä ikkunoihin tajuamatta vihjettä: UNIRAUHA fucking ääliö!

Ja näin ajattelen myös et asia on jos mulle ei itselleni vastata.

Mut näinhän ei hommat etene..

Olisi jotenkin keskenkasvuista jankuttaa, eli kyllä tavan ihmiset antaa olla. Ne on nämä elämäm koululaiset jotka ei usko. Jos joku ei halua vastata, niin on se selvä merkki.

No ensin koittaisin ottaa asian puheitse ihan kasvotusten