Sivusuhteen teoria ja käytäntö

"Suomessa avo- tai avioliitossa olevista miehistä 6 prosentilla ja naisista 4 prosentilla oli ollut toinenkin kumppani tuoreimman vuoden aikana. Luvut ovat pudonneet murto-osaan vuodesta 1992. Myös aviopuolison syrjähypyn hyväksyvien osuus on romahtanut, etenkin vuodesta 1971, ja on Euroopan tiukin. Koko elämän ajalta parisuhteen ulkopuolinen kumppani oli joskus ollut 39 prosentilla miehistä ja 30 prosentilla naisista.[3]"

Lainaus wikipediasta, jonka lähteenä on Finsex.

Anonyymi kirjoitti:

"Suomessa avo- tai avioliitossa olevista miehistä 6 prosentilla ja naisista 4 prosentilla oli ollut toinenkin kumppani tuoreimman vuoden aikana. Luvut ovat pudonneet murto-osaan vuodesta 1992. Myös aviopuolison syrjähypyn hyväksyvien osuus on romahtanut, etenkin vuodesta 1971, ja on Euroopan tiukin. Koko elämän ajalta parisuhteen ulkopuolinen kumppani oli joskus ollut 39 prosentilla miehistä ja 30 prosentilla naisista.[3]"

Lainaus wikipediasta, jonka lähteenä on Finsex.

Lue lisää

Eroaminen on nykyään niin paljon helpompaa eikä siihen liity samanlaista stigmaa, joten tietysti sivusuhteiden määrä on vähentynyt. Nykyään on varsin ok erota, ennen kun paneskelee muita.

Looginen selitys mustasukkaisuudelle, itsellekin tuli sama mieleen.

Kun on lapseton pari, alun pitäen päättänyt olla lapseton, nii ei ole niin nökön nuukaa, kun muutenkin on vapautuneempi elämänymmärrys.

Syökää, juokaa, naikaa, teillä on vielä aikaa.

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

Looginen selitys mustasukkaisuudelle, itsellekin tuli sama mieleen.

Kun on lapseton pari, alun pitäen päättänyt olla lapseton, nii ei ole niin nökön nuukaa, kun muutenkin on vapautuneempi elämänymmärrys.

Syökää, juokaa, naikaa, teillä on vielä aikaa.

-keinovaginamies-

Lue lisää

Mustasukkaisuustaipumus on biologinen ja geneettinen. Se on sekä biologisen että sosiologisen käsityksen mukaan seksihalukkuuden vastavoima, ja ne asettuvat automaattisesti populaation tasolla tasapainoon, mutta eivät yksilön kohdalla. 🌹👀

kynä.mi kirjoitti:

Mustasukkaisuustaipumus on biologinen ja geneettinen. Se on sekä biologisen että sosiologisen käsityksen mukaan seksihalukkuuden vastavoima, ja ne asettuvat automaattisesti populaation tasolla tasapainoon, mutta eivät yksilön kohdalla. 🌹👀

Lue lisää

Et näköjään tunne sitten tuotakaan asiaa. Mustasukkaisuus on nimemomaan resursseista riippuvainen asia. Mustasukkaista käytöstä ilmenee muillakin eläimillä ja se on tiukasti sidoksissa nimenomaan resursseihin ja reviiriin. Kilpailua omien jälkeläisten kanssa ei katsota hyvällä. Uros varmistaa, että jälkeläiset ovat varmasti sen omia ja naaras varmistaa sen, että sen jälkeläisten resursseja ei käytetä muiden elättämiseen. Elåimet tokikaan eivät vain ajattele asiaa noin pitkälle. Ne yksinkertaisesti ajavat pois jokaisen mahdollisen kilpailijan tai jopa tappavat sen. Lajeilla, joiden resurssit ovat käytännössä rajattomat, ei mustasukkaisuuttakaan esiinny.

Mustasukkaisuus vain on toimiva strategia ja mustasukkaiset yksilöt ovat lisääntyneet tehokkaammin. Vaan mustasukkaisuus on sellainen asia, josta itseään voi halutessaan opettaa pois.

Toiset ovat herkempiä huomaamaan kuin toiset. Eiköhän syy ole geneettinen. 🌹👀

kynä.mi kirjoitti:

Toiset ovat herkempiä huomaamaan kuin toiset. Eiköhän syy ole geneettinen. 🌹👀

Varmaan. Mut kun aina jankutetaan, että seksi seksi se vaan vetää ihmisiä puoleensa, niin mulla se on tunteet, että tykkään toisesta ihmisenä ja voin tuntea romanttisia rakkauden tunteita. Toinen on ihana, mutta miksen sitä seksiä sitten mieti ensimmäiseksi, miksi ensin tunteet?

Bätääs kirjoitti:

Varmaan. Mut kun aina jankutetaan, että seksi seksi se vaan vetää ihmisiä puoleensa, niin mulla se on tunteet, että tykkään toisesta ihmisenä ja voin tuntea romanttisia rakkauden tunteita. Toinen on ihana, mutta miksen sitä seksiä sitten mieti ensimmäiseksi, miksi ensin tunteet?

Lue lisää

Pärjäisin suhteessa melko pitkään ihan vaan haleilla ja pusuilla, hellyydellä. Ilman alapäähän kajoamista. Joku viallinen versio ihmisestäkö?

Bätääs kirjoitti:

Pärjäisin suhteessa melko pitkään ihan vaan haleilla ja pusuilla, hellyydellä. Ilman alapäähän kajoamista. Joku viallinen versio ihmisestäkö?

Et ole viallinen, vaan varsin tavallinen. Meitä samanlaisia on valtavan paljon. Kyniksellä vaan korostuu ilmeisistä syistä näissä jutuissa nuo alapään jutut ja muutoinkin tällaiset palstat tuppaavat korostamaan noita asioita.

Kyllä se hyvin usein tuppa olemaan juuri sitä läheisyyden kaipuuta ja tietynlaista ymmärtämisen hakemista nuo syrjähypyt. Kuten sanoin, niin tälläisessa ympäristössä tuo paneminen ja himot korostuu, mutta ei se todellisessa elämässä niin mene. Jokainen jota edes joku varattu on joskus yrittänyt iskeä tai jolla on juttu jonkun varatun kanssa ollut, tietää kyllä mitä se pääosin tuppaa olemaan. Se tarina on aina sitä miten kotona on asiat päin peetä, ei ole seksiä, ei ole läheisyyttä, puoliso ei ymmärrä ja on kaikinpuolin hiivatin hankala. Sielunhoitoa ja ymmärrystä nuo tuppaavat lähes aina hakemaan.

Eri asia ovat sitten tietysti ne, jotka etsivät varattuina seuraa, kertomatta olevansa varattuja. Noita vaan on selkeästi vähemmän liikkeellä.

Anonyymi kirjoitti:

Et ole viallinen, vaan varsin tavallinen. Meitä samanlaisia on valtavan paljon. Kyniksellä vaan korostuu ilmeisistä syistä näissä jutuissa nuo alapään jutut ja muutoinkin tällaiset palstat tuppaavat korostamaan noita asioita.

Kyllä se hyvin usein tuppa olemaan juuri sitä läheisyyden kaipuuta ja tietynlaista ymmärtämisen hakemista nuo syrjähypyt. Kuten sanoin, niin tälläisessa ympäristössä tuo paneminen ja himot korostuu, mutta ei se todellisessa elämässä niin mene. Jokainen jota edes joku varattu on joskus yrittänyt iskeä tai jolla on juttu jonkun varatun kanssa ollut, tietää kyllä mitä se pääosin tuppaa olemaan. Se tarina on aina sitä miten kotona on asiat päin peetä, ei ole seksiä, ei ole läheisyyttä, puoliso ei ymmärrä ja on kaikinpuolin hiivatin hankala. Sielunhoitoa ja ymmärrystä nuo tuppaavat lähes aina hakemaan.

Eri asia ovat sitten tietysti ne, jotka etsivät varattuina seuraa, kertomatta olevansa varattuja. Noita vaan on selkeästi vähemmän liikkeellä.

Lue lisää

Yym, hirmu usein tosiaan korostuu puheet seksin suuntaan palstalla. Ihan kuin se olis melkein pakkomielle osalle ja tunteet tulee sitten jossain seksin perässä, jos silloinkaan edes tunteita tulee.

Järkyttävää. Mulle järkyttävää, kun tunteet on kaikki kaikessa parisuhteessa, jopa yli seksin. Moni puhuu ettei jatkaisi seksitöntä suhdetta, sekin tuntuu hurjalle, kun itse mietin, että jos rakkaallani on elämässä jotain miksi seksi ei vaan onnistu tai kiinnosta juuri silloin. Tai vaikka loppuisi tyystin, mutta jos hän edelleen rakastaa minua, jakaa mun kanssa sydämensä, mielensä ja mietteensö, halaa, suutelee, osoittaa välittämist. Seksi voi olla pois, enkä hylkäisi rakastani ikinä.

Itse voi itseään rapsuttaa sen verran ettei tartte pettää eikä jättää, jos suhde muuten on rakkaudellinen ja läheisen lämmin. Mielummin jättää kun pettää, eikä sitäkään heppoisin perustein tehdä.

Bätääs kirjoitti:

Yym, hirmu usein tosiaan korostuu puheet seksin suuntaan palstalla. Ihan kuin se olis melkein pakkomielle osalle ja tunteet tulee sitten jossain seksin perässä, jos silloinkaan edes tunteita tulee.

Järkyttävää. Mulle järkyttävää, kun tunteet on kaikki kaikessa parisuhteessa, jopa yli seksin. Moni puhuu ettei jatkaisi seksitöntä suhdetta, sekin tuntuu hurjalle, kun itse mietin, että jos rakkaallani on elämässä jotain miksi seksi ei vaan onnistu tai kiinnosta juuri silloin. Tai vaikka loppuisi tyystin, mutta jos hän edelleen rakastaa minua, jakaa mun kanssa sydämensä, mielensä ja mietteensö, halaa, suutelee, osoittaa välittämist. Seksi voi olla pois, enkä hylkäisi rakastani ikinä.

Itse voi itseään rapsuttaa sen verran ettei tartte pettää eikä jättää, jos suhde muuten on rakkaudellinen ja läheisen lämmin. Mielummin jättää kun pettää, eikä sitäkään heppoisin perustein tehdä.

Lue lisää

No siis eihän kukaan oikeasti petäkään parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin. Tosin harvoilla kaikki on hyvin.

Tietysti on myös ihmisiä, joilla on tarpeita harrastaa seksiä useiden partnereiden kanssa. Vaan eivät hekään pettäisi parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin. Parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin, heillä olisi mahdollisuus täyttää tarpeitaan luvan kanssa - pettämättä.

Monien parisuhteiden suurin ongelma on, että sitä parinvalintaa ei lopulta ole tehty kovin taitavasti. On otettu jotain mitä nyt on eteen sattunut ja mikä on silloin sattunut kiinnostamaan ja sitten jääty siihen. Se kiinnostus on hyvinkin kadonnut jo aikaa sitten ja veri vetää muualle, mutta ei oikein uskalleta erotakaan.

Bätääs kirjoitti:

Yym, hirmu usein tosiaan korostuu puheet seksin suuntaan palstalla. Ihan kuin se olis melkein pakkomielle osalle ja tunteet tulee sitten jossain seksin perässä, jos silloinkaan edes tunteita tulee.

Järkyttävää. Mulle järkyttävää, kun tunteet on kaikki kaikessa parisuhteessa, jopa yli seksin. Moni puhuu ettei jatkaisi seksitöntä suhdetta, sekin tuntuu hurjalle, kun itse mietin, että jos rakkaallani on elämässä jotain miksi seksi ei vaan onnistu tai kiinnosta juuri silloin. Tai vaikka loppuisi tyystin, mutta jos hän edelleen rakastaa minua, jakaa mun kanssa sydämensä, mielensä ja mietteensö, halaa, suutelee, osoittaa välittämist. Seksi voi olla pois, enkä hylkäisi rakastani ikinä.

Itse voi itseään rapsuttaa sen verran ettei tartte pettää eikä jättää, jos suhde muuten on rakkaudellinen ja läheisen lämmin. Mielummin jättää kun pettää, eikä sitäkään heppoisin perustein tehdä.

Lue lisää

Ja kun sanotaan, että seksitön suhde on kaverisuhde, niin en minä ainakaan rakasta kavereitani kuten kumppaniani. Sydämeni kyllyydestä ja täydestä.

Ei minusta romanttinennrakkaus ole mitään vain kaveruutta, vaikkei seksiä oliskaan. Se on parisuhderakkautta. Joku on sun ainoas ja sun maailmas rakkain.

Anonyymi kirjoitti:

No siis eihän kukaan oikeasti petäkään parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin. Tosin harvoilla kaikki on hyvin.

Tietysti on myös ihmisiä, joilla on tarpeita harrastaa seksiä useiden partnereiden kanssa. Vaan eivät hekään pettäisi parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin. Parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin, heillä olisi mahdollisuus täyttää tarpeitaan luvan kanssa - pettämättä.

Monien parisuhteiden suurin ongelma on, että sitä parinvalintaa ei lopulta ole tehty kovin taitavasti. On otettu jotain mitä nyt on eteen sattunut ja mikä on silloin sattunut kiinnostamaan ja sitten jääty siihen. Se kiinnostus on hyvinkin kadonnut jo aikaa sitten ja veri vetää muualle, mutta ei oikein uskalleta erotakaan.

Lue lisää

Niin, toiset on seksinnälkäisempiä kun toiset. Joo ja moni parisuhde myös muuttuu, koska ihmiset siinä muuttuu.

Bätääs kirjoitti:

Ja kun sanotaan, että seksitön suhde on kaverisuhde, niin en minä ainakaan rakasta kavereitani kuten kumppaniani. Sydämeni kyllyydestä ja täydestä.

Ei minusta romanttinennrakkaus ole mitään vain kaveruutta, vaikkei seksiä oliskaan. Se on parisuhderakkautta. Joku on sun ainoas ja sun maailmas rakkain.

Lue lisää

Tuo pelkästä seksittömyysestä puhumien on yleensä asian yksinkertaistamista. Itse prosessihan on paljon monimutkaisempi ja vaati itsetutkiskeluakin. On vaan helppo sanoa, että seksi loppui ja nyt ollaan kavereita. Vaan moniko tuollaisessa suhteessa oikeasti sitten edes on kaveri sen kumppanin kanssa? Moniko on jo pikemmin kämppis, kuin enää edes kaveri?

Harvoin loppuu vain seksi. Yleensä loppuu kaikki läheisyys. Pikkuhiljaa katoaa paitsi fyysinen läheisyys ja myös henkinen läheisyys. Lopulta sitten lähinnä hiihdetään niissä samoissa nurkissa ja puhutaan oikeastaan vain käytännön asioista. Ei tuossa voida puhua mistään kaverisuhteesta. Hyvin harva jää kumppaninsa kanssa kaveriksi eron jälkeen. He, jotka jäävät, niin heillä se henkinen yhteys on säilynyt, vaikka fyysinen on (ehkä) loppunutkin. Tuossa tilanteessa sekään ei kaikilla katoa, vaan fyysinenkin puoli toimisi yhä. Sitä vaan tajutaan, että yhteiselo ei toimi, eikä sitä ole järkeä jatkaa.

Bätääs kirjoitti:

Niin, toiset on seksinnälkäisempiä kun toiset. Joo ja moni parisuhde myös muuttuu, koska ihmiset siinä muuttuu.

Mä en usko siihen, että ihminen pohjimmiltaan lopulta kauheasti muuttuu. Pikemmin niin, että ajan kanssa moni oppii paremmin tuntemaan itsensä ja sen mitä oikeasti on. Lisäksi sitä myös uskaltaa rohkeammin olla oma itsensä, eikä suostu niin pysymään jossain ennalta määritellyssä muotissa. Sanotaan näin, että itse ajattelen ihmisen syvimmän ytimen tulevan vuosien saatossa enemmän esille. Mä en lopulta ole koskaan kokenut yhdenkään ihmisen muuttuvan jotenkin erilaiseksi, vaikka heidän toimintansa onkin vuosien saatossa muuttunut. Jotenkin vain tietys piirteet, joita on ehkä aluksi piiloteltukin, nousevat esiin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo pelkästä seksittömyysestä puhumien on yleensä asian yksinkertaistamista. Itse prosessihan on paljon monimutkaisempi ja vaati itsetutkiskeluakin. On vaan helppo sanoa, että seksi loppui ja nyt ollaan kavereita. Vaan moniko tuollaisessa suhteessa oikeasti sitten edes on kaveri sen kumppanin kanssa? Moniko on jo pikemmin kämppis, kuin enää edes kaveri?

Harvoin loppuu vain seksi. Yleensä loppuu kaikki läheisyys. Pikkuhiljaa katoaa paitsi fyysinen läheisyys ja myös henkinen läheisyys. Lopulta sitten lähinnä hiihdetään niissä samoissa nurkissa ja puhutaan oikeastaan vain käytännön asioista. Ei tuossa voida puhua mistään kaverisuhteesta. Hyvin harva jää kumppaninsa kanssa kaveriksi eron jälkeen. He, jotka jäävät, niin heillä se henkinen yhteys on säilynyt, vaikka fyysinen on (ehkä) loppunutkin. Tuossa tilanteessa sekään ei kaikilla katoa, vaan fyysinenkin puoli toimisi yhä. Sitä vaan tajutaan, että yhteiselo ei toimi, eikä sitä ole järkeä jatkaa.

Lue lisää

No minä olen itsetutkiskeluni tehnyt. Tiedän mihin kykenen.

Mutta kyllä parisuhteissa harvoin molemmat on yhtä mieltä tai kokee asiat samoin niin pitkälle, että molemmat olisi onnellisia vilpittömästi kun seksi jää pois.

Mutta me aseksuaalisemmat taas pärjätään seksillä ja ilman, kun vaan tunteet ei ala jäähtyä liiaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mä en usko siihen, että ihminen pohjimmiltaan lopulta kauheasti muuttuu. Pikemmin niin, että ajan kanssa moni oppii paremmin tuntemaan itsensä ja sen mitä oikeasti on. Lisäksi sitä myös uskaltaa rohkeammin olla oma itsensä, eikä suostu niin pysymään jossain ennalta määritellyssä muotissa. Sanotaan näin, että itse ajattelen ihmisen syvimmän ytimen tulevan vuosien saatossa enemmän esille. Mä en lopulta ole koskaan kokenut yhdenkään ihmisen muuttuvan jotenkin erilaiseksi, vaikka heidän toimintansa onkin vuosien saatossa muuttunut. Jotenkin vain tietys piirteet, joita on ehkä aluksi piiloteltukin, nousevat esiin.

Lue lisää

No nimenomaan silleen muuttuu siitä lähtökohdasta mitä oli yhteen mennessä.

Muutos näkyy erilaisina tarpeina, kun ennen muun muassa.

Bätääs kirjoitti:

No nimenomaan silleen muuttuu siitä lähtökohdasta mitä oli yhteen mennessä.

Muutos näkyy erilaisina tarpeina, kun ennen muun muassa.

Niin vaan ono kyse lopulta muutoksesta, vai pikemmin siitä, ettei toista vain oikeasti tuntenut? Omien kokemusteni mukaan pitkälti tuosta jälkimmäisestä. Monesti ihmiset eivät lopulta kuitenkaan puhu tarpeeksi, ennen parihusteeseen menoa. "Yllätyksiä" tulee itsestäänselvissäkin asioissa. Vaikkapa lapsista on puhuttu, mutta onko sitten kuitenkaan asian oikeasti vaativalla vakavuudella. Onko ne mahdollisesti eriävät mielipiteet oikeasti tuotu esiin niin painokkaasti, ettei erehtymisen mahdollisuutta ole ollut. Monen pitäisi päästä eroon esittämisestäkin. Siitä ei ole pidemmän päälle mitään iloa kenellekään, että esittää muuta kuin on.

Bätääs kirjoitti:

No minä olen itsetutkiskeluni tehnyt. Tiedän mihin kykenen.

Mutta kyllä parisuhteissa harvoin molemmat on yhtä mieltä tai kokee asiat samoin niin pitkälle, että molemmat olisi onnellisia vilpittömästi kun seksi jää pois.

Mutta me aseksuaalisemmat taas pärjätään seksillä ja ilman, kun vaan tunteet ei ala jäähtyä liiaksi.

Lue lisää

Niin ja monellehan seksi = läheisyys. Jos tuosta yhtälöstä jää seksi pois, niin se on kaikki sitten siinä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin vaan ono kyse lopulta muutoksesta, vai pikemmin siitä, ettei toista vain oikeasti tuntenut? Omien kokemusteni mukaan pitkälti tuosta jälkimmäisestä. Monesti ihmiset eivät lopulta kuitenkaan puhu tarpeeksi, ennen parihusteeseen menoa. "Yllätyksiä" tulee itsestäänselvissäkin asioissa. Vaikkapa lapsista on puhuttu, mutta onko sitten kuitenkaan asian oikeasti vaativalla vakavuudella. Onko ne mahdollisesti eriävät mielipiteet oikeasti tuotu esiin niin painokkaasti, ettei erehtymisen mahdollisuutta ole ollut. Monen pitäisi päästä eroon esittämisestäkin. Siitä ei ole pidemmän päälle mitään iloa kenellekään, että esittää muuta kuin on.

Lue lisää

Niin ja kun ei ihminen aina tunne itse itseäänkään, ennen kun elämä opettaa ja pistää miettimään mitäs tämä on ja merkitsee.

Niin silleen kun löytää itse itsestäänkin jotain uutta, voi toinen olla ihan hämillään mistä moinen muutos. Kriisi voi olla valmis.

Samaa mieltä, esittäminen on syvältä perseestä. Siitä ei seuraa mitään hyvää pitkässä juoksussa. Vaikeuttaa elämää ja johtaa harhaan. Ei hyvä.

Bätääs kirjoitti:

Niin ja kun ei ihminen aina tunne itse itseäänkään, ennen kun elämä opettaa ja pistää miettimään mitäs tämä on ja merkitsee.

Niin silleen kun löytää itse itsestäänkin jotain uutta, voi toinen olla ihan hämillään mistä moinen muutos. Kriisi voi olla valmis.

Samaa mieltä, esittäminen on syvältä perseestä. Siitä ei seuraa mitään hyvää pitkässä juoksussa. Vaikeuttaa elämää ja johtaa harhaan. Ei hyvä.

Lue lisää

Kyllä, usein se "muutos" on juuri tuota. Itsetuntemus lisääntyy, kun elämä pakottaa miettimään asioita. Joskus olisi ihan hyvä miettiä ja olla itselleen rehellinen jo ennen kun on pakko.

Esimerkiksi mun omassa eksässäni hänen isänsä kuolema nosti pintaa monenlaista. Se nosti pintaan asioita, joiden kanssa hän itse kipuili hyvin rajustikin. Mä yritin tukea ja olla olemassa, mutta nimenomaan se kipuilu vain jatkui ja jatkui. Surun mä ymmärrän ja surua on itsellänikin ollut, mutta se itsensä kanssa kipuilu oli pidemmän päälle mahdoton mulle kestää. Melkein viisi vuotta mä sitä katselin, mutta se ei tuntunut muuttuvan mihinkään. Niiden asioiden hyväksyminen oli hänelle liian kova paikka, ainakin mun läsnäollessa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja monellehan seksi = läheisyys. Jos tuosta yhtälöstä jää seksi pois, niin se on kaikki sitten siinä.

Totta, mikä on ollut itselleni vaiken rasti sisäistää ja ymmärtää. Mulla kun on ensin kaikin muin tavoin se läheisyys ja rakkaus, seksi on vain piste iin päälle. Eikä se piste iin päällä ole välttämätön.

Moni on kysynyt ettetkö sitten rakasta kumppaniasi, jos seksi merkkaa noin vähän? Ei se merkkaa vähän, muttei se myöskään ole välttämättömyys. Olen tyytyväinen sekä ettään, kunhan tunteet on molemminpuolin kunnossa ja ok, ettei seksiä tartteta tai tarttetaan.

Mulle on ihan sama. Tykkään hyvästä seksistä, mutta pärjään ilmankin. Varsinaisesti mun rakkauden määrään se ei kuitenkaan vaikuta mitenkään, saan tai en seksiä.

Ja tää on monille kertakaikkisen kauhean vaikee ymmärtää.

Bätääs kirjoitti:

Totta, mikä on ollut itselleni vaiken rasti sisäistää ja ymmärtää. Mulla kun on ensin kaikin muin tavoin se läheisyys ja rakkaus, seksi on vain piste iin päälle. Eikä se piste iin päällä ole välttämätön.

Moni on kysynyt ettetkö sitten rakasta kumppaniasi, jos seksi merkkaa noin vähän? Ei se merkkaa vähän, muttei se myöskään ole välttämättömyys. Olen tyytyväinen sekä ettään, kunhan tunteet on molemminpuolin kunnossa ja ok, ettei seksiä tartteta tai tarttetaan.

Mulle on ihan sama. Tykkään hyvästä seksistä, mutta pärjään ilmankin. Varsinaisesti mun rakkauden määrään se ei kuitenkaan vaikuta mitenkään, saan tai en seksiä.

Ja tää on monille kertakaikkisen kauhean vaikee ymmärtää.

Lue lisää

Niin ja on kysytty, etteikö mulla ole sitten halua toiseen ihmiseen. On toki, muttei se ole niin hillitön ettenkö saa sen äänettömälle. Pystyn kyllä hillitsemään halujani, vaikken aina tunteitani.

Kaikki perustuu oikeastaan myös tilanteeseen ja kumpoanin kanssa koettavaan tarpeeseen.

Bätääs kirjoitti:

Totta, mikä on ollut itselleni vaiken rasti sisäistää ja ymmärtää. Mulla kun on ensin kaikin muin tavoin se läheisyys ja rakkaus, seksi on vain piste iin päälle. Eikä se piste iin päällä ole välttämätön.

Moni on kysynyt ettetkö sitten rakasta kumppaniasi, jos seksi merkkaa noin vähän? Ei se merkkaa vähän, muttei se myöskään ole välttämättömyys. Olen tyytyväinen sekä ettään, kunhan tunteet on molemminpuolin kunnossa ja ok, ettei seksiä tartteta tai tarttetaan.

Mulle on ihan sama. Tykkään hyvästä seksistä, mutta pärjään ilmankin. Varsinaisesti mun rakkauden määrään se ei kuitenkaan vaikuta mitenkään, saan tai en seksiä.

Ja tää on monille kertakaikkisen kauhean vaikee ymmärtää.

Lue lisää

Itselläni se menee niin, että kyllä mä pystyn himoni ihan itsekin hoitamaan. Parisuhde ei jää seksistä kiinni. Silloin kun siihen on mahdollisuus, niin mä olen ehkä vähän liiankin aktiivinen, mutta kyllä mä osaan ilmankin olla. Läheisyys on se tärkein ja seksi on mulle jotenkin ultimaattista läheisyyttä. Jos ei sitä saa, niin kunhan nyt muuta läheisyyttä sitten ssaa niin se on ok.

Bätääs kirjoitti:

Niin ja on kysytty, etteikö mulla ole sitten halua toiseen ihmiseen. On toki, muttei se ole niin hillitön ettenkö saa sen äänettömälle. Pystyn kyllä hillitsemään halujani, vaikken aina tunteitani.

Kaikki perustuu oikeastaan myös tilanteeseen ja kumpoanin kanssa koettavaan tarpeeseen.

Lue lisää

Enemmän haittais tehdä seksissä jotain epämukavaa, kun olla ilman. Jos ne jutut ei tunnu hyvälle, niin en rupee. Ts. oleellista onkin että se miten seksiä harrastetaan, jos harrastetaan on tärkeetä.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni se menee niin, että kyllä mä pystyn himoni ihan itsekin hoitamaan. Parisuhde ei jää seksistä kiinni. Silloin kun siihen on mahdollisuus, niin mä olen ehkä vähän liiankin aktiivinen, mutta kyllä mä osaan ilmankin olla. Läheisyys on se tärkein ja seksi on mulle jotenkin ultimaattista läheisyyttä. Jos ei sitä saa, niin kunhan nyt muuta läheisyyttä sitten ssaa niin se on ok.

Lue lisää

Ja siis kääntäen asia menee mulla niin, että koska seksi on mulle sitä ultimaattista läheisyyttä, niin ei tulisi mielenkään harrastaa sitä jonkun kanssa, jota kohtaan mulla ei ole vahvoja tunteita. En todellakaan halua jotain puolituttua tai tuntematonta noin lähelle itseäni.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, usein se "muutos" on juuri tuota. Itsetuntemus lisääntyy, kun elämä pakottaa miettimään asioita. Joskus olisi ihan hyvä miettiä ja olla itselleen rehellinen jo ennen kun on pakko.

Esimerkiksi mun omassa eksässäni hänen isänsä kuolema nosti pintaa monenlaista. Se nosti pintaan asioita, joiden kanssa hän itse kipuili hyvin rajustikin. Mä yritin tukea ja olla olemassa, mutta nimenomaan se kipuilu vain jatkui ja jatkui. Surun mä ymmärrän ja surua on itsellänikin ollut, mutta se itsensä kanssa kipuilu oli pidemmän päälle mahdoton mulle kestää. Melkein viisi vuotta mä sitä katselin, mutta se ei tuntunut muuttuvan mihinkään. Niiden asioiden hyväksyminen oli hänelle liian kova paikka, ainakin mun läsnäollessa.

Lue lisää

Juuri niin.

Oliko hällä jotain traumoja isän suhteen mitkä pompsahti pintaan, kun isä kuoli? Vai niin tiivis isäsuhde, että koki jäävänsä yksin ilman isäänsä?

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni se menee niin, että kyllä mä pystyn himoni ihan itsekin hoitamaan. Parisuhde ei jää seksistä kiinni. Silloin kun siihen on mahdollisuus, niin mä olen ehkä vähän liiankin aktiivinen, mutta kyllä mä osaan ilmankin olla. Läheisyys on se tärkein ja seksi on mulle jotenkin ultimaattista läheisyyttä. Jos ei sitä saa, niin kunhan nyt muuta läheisyyttä sitten ssaa niin se on ok.

Lue lisää

Jep. :)

Onhan seksi parhaimmillaan hyvin tunteellinen jopa kyyneliin saava kokemus. On joskus itketty, kun tunne on niin järisyttävän koskettava.

Rakkaudellinen.

Luulen, että mulla on tämä seksiin suhtautuminen jonkin verran syntynyt siitä, että olen ollut lapsesta asti hyvin kivulias ja estynyt tekemästä kaikkea mitä mielin.

Aikuisuus myös, jolloin seksi on jäänyt läheisyyden muotona suoritusmuotoisuutensa vuoksi vähemmän merkitykselliseksi ja muu huolehtiminen ja välittäminen on nousdut ylemmäs asteikossa. Plus että kivut jo vie seksihaluja itseltäkin.

Ja en oo oppinut hinkumaan seksiä vaikka tykkään kun se tuottaa mielihyvää. Itse mielihyvä ei kuitenkaan koukuta tai palkitse yhtä paljon kun se, että toinen on muuten mua kohtaan lämmin ja rakastava.

Anonyymi kirjoitti:

Ja siis kääntäen asia menee mulla niin, että koska seksi on mulle sitä ultimaattista läheisyyttä, niin ei tulisi mielenkään harrastaa sitä jonkun kanssa, jota kohtaan mulla ei ole vahvoja tunteita. En todellakaan halua jotain puolituttua tai tuntematonta noin lähelle itseäni.

Lue lisää

Juu, tuo on mullakin. 👍

Bätääs kirjoitti:

Jep. :)

Onhan seksi parhaimmillaan hyvin tunteellinen jopa kyyneliin saava kokemus. On joskus itketty, kun tunne on niin järisyttävän koskettava.

Rakkaudellinen.

Luulen, että mulla on tämä seksiin suhtautuminen jonkin verran syntynyt siitä, että olen ollut lapsesta asti hyvin kivulias ja estynyt tekemästä kaikkea mitä mielin.

Aikuisuus myös, jolloin seksi on jäänyt läheisyyden muotona suoritusmuotoisuutensa vuoksi vähemmän merkitykselliseksi ja muu huolehtiminen ja välittäminen on nousdut ylemmäs asteikossa. Plus että kivut jo vie seksihaluja itseltäkin.

Ja en oo oppinut hinkumaan seksiä vaikka tykkään kun se tuottaa mielihyvää. Itse mielihyvä ei kuitenkaan koukuta tai palkitse yhtä paljon kun se, että toinen on muuten mua kohtaan lämmin ja rakastava.

Lue lisää

Ja kun tunnen tuon puolen hyvin, mitä on estyä tekemästä kipujen vuoksi eri ssioita, vaikka kuinka kiinnostaisi, niin oon oppinut laittamaan painoarvon toisenlaisille asioille, jotka kertoo välittämisestä ilman seksiäkin.

Sallin toisenkin sairastaa ja olla haluton, suuttumatta. Kai se on jotain syvää ymmärrystäkin ja empatiaa?

Bätääs kirjoitti:

Ja kun tunnen tuon puolen hyvin, mitä on estyä tekemästä kipujen vuoksi eri ssioita, vaikka kuinka kiinnostaisi, niin oon oppinut laittamaan painoarvon toisenlaisille asioille, jotka kertoo välittämisestä ilman seksiäkin.

Sallin toisenkin sairastaa ja olla haluton, suuttumatta. Kai se on jotain syvää ymmärrystäkin ja empatiaa?

Lue lisää

Eikä pelkkää haluttomuuttakaan.

Bätääs kirjoitti:

Juuri niin.

Oliko hällä jotain traumoja isän suhteen mitkä pompsahti pintaan, kun isä kuoli? Vai niin tiivis isäsuhde, että koki jäävänsä yksin ilman isäänsä?

Traumoja tavallaan. Ei "halunnut olla kuin isänsä", mutta sitten niitä yhtäläisyyksiä alkoi ilmetä, kun isänsä ei ollut enää läsnä. Hänen isänsä oli aina ollut tosi vahva ja dominoiva persoona siinä perheessä.Kun auktoriteetti katosi, niin hän koki ilmeisesti olevansa jotenkin turvaton. Lisäksi isänsä kuoli tapaturmaisesti ja yllättäen niin se se jo itsessään lisäsi sit
traumaa.

Bätääs kirjoitti:

Ja kun tunnen tuon puolen hyvin, mitä on estyä tekemästä kipujen vuoksi eri ssioita, vaikka kuinka kiinnostaisi, niin oon oppinut laittamaan painoarvon toisenlaisille asioille, jotka kertoo välittämisestä ilman seksiäkin.

Sallin toisenkin sairastaa ja olla haluton, suuttumatta. Kai se on jotain syvää ymmärrystäkin ja empatiaa?

Lue lisää

Tuossa haluttomuudessakin (tai missä tahansa syyssä olla haluamatta seksiä) on kuitenkin myös se puoli, että asioista pitäisin voida puhua. Selittämätön haluttomuus voi käydä kovastikin toisen itsetunnon päälle, varsinkin jos tilanne kestää kauan. Sitä alkaa helposti pohtia, että mikä minussa on vikana, kun en enää kelpaa. Haluttomuus on itsellenikin sinällään ihan ok. Eikä sitäkään asiaa tarvitse mitenkään vatvoa. Ihan rehellinen puhe siitä, että tämä ei nyt liity sinuun, riittää.

Anonyymi kirjoitti:

Traumoja tavallaan. Ei "halunnut olla kuin isänsä", mutta sitten niitä yhtäläisyyksiä alkoi ilmetä, kun isänsä ei ollut enää läsnä. Hänen isänsä oli aina ollut tosi vahva ja dominoiva persoona siinä perheessä.Kun auktoriteetti katosi, niin hän koki ilmeisesti olevansa jotenkin turvaton. Lisäksi isänsä kuoli tapaturmaisesti ja yllättäen niin se se jo itsessään lisäsi sit
traumaa.

Lue lisää

POIKKEUKSELLISESTI vastaan tähän.

Isani kuoli munuaissyöpään, joka oli levittänyt etäpesäkkeitä keuhkoihin noin 4 vuotta sen jälkeen, kun tauti oli havaittu. 'Rikkinäisen puhelimen' mukaan se on tapahtunut 'tapaturmaisesti ja yllättäen' ja helpotus olikin kuulemma 'trauma'. Ei ole minun kertomaani.

Isäni oli mielenvikainen rovasti, joka pahoinpiteli lapsiansa, mutta ennen kaikkea minua. Hän hakkasi minua millä esineellä käteen sattui. Karjui ja riehui ja uhkasi 'hakata makkaroiksi'. Hakkasi niin kauan, kunnes lopettaisin itkuni, jonka hän juuri aiheutti hakkaamisella.

Alle kymmenenvuotiasta veljeäni hän mielenvikaisuuskohtauksessaan potki. Raivokohtauksia sai jokseenkin päivittäin, joten lapsuus oli yhtä kauhua, mutta kun vartuin, hänen voimansa ei enää riittänyt.

Eniten pelkäsin, että tappaa äitini, joka myös oli mielenvikainen. Äitini yritti tukehduttaa vajaamielisen sisareni, minka sain juuri ja juuri estettyä, koska olin jo sen verran varttunut, että sain hänet voimalla erotettua.

Vanhempani mellastivat myös verisesti keskenään päivittäin. Naapurit kertoivat toiselle siskolleni. kun isäni oli kuollut, että karmea meno kuului heidän omakotitaloonsa. Kertoivat myös soittaneensa isälleni, että ottavat yhteyttä lastensuojeluvirastoon, jos meno ei lopu.

Jatkui kuitenkin, ja naapurit muuttivat pois.

Kesämökin naapurit myös kertoivat suloiselle vaimolleni, että rovasti oli ollut aivan hirviö.

Hän hakkasi meitä jo niin pienenä, että olimme niin vauvoja, että emme muista siitä mitään, mutta tiedämme siitä, sillä hän kehui kauhistuneille vieraille, kuinka oli hakannut meitä.

'Dominoiva' on raivoavasta ja hermonsa menettäneestä miehestä hiukan outo ilmaisu. Itse en ole koskaan lyönyt, potkinut tai edes uhkaillut koskaan ketään. Olen elänyt herttaisen vaimoni kanssa jo yli 50 vuotta, ja olemme poikkeukselline pari, sillä rakastamme toisiamme kuin nuorena.

Kommenttisi on kuin horoskoopiin tulkinnasta, vaticinium ex eventu, päätelmä takaperin. Jos horoskooppi sattuu pitämään paikkansa, niin hyvä, ja rakennetaan kuvitteellinen psykologistinen selitys. Jos ei pidä paikkaansa, ei huomata.

Olen useasti maininnut, että olen alkoholisti, kuivilla yli 40 vuotta. Alkoholismi on tarkoin tutkittu asia ja etiologialtaan geneettinen, vaikka kansanomaisesti useimmat luulevat, että kyseessä on vain helposti sivuutettava 'tahdonheikkoustai' trauma, joka muka selvitetään psykoterapialla.

Vain 1 - 2 % pääsee pitkäaikaisesti kuiville, eikä alkiholisti ole koskaan verrattavissa terveeseen, sillä hän potee sekä kentällä että kuivilla ollessaan hoitoresistenttiä ahdistuneisuutta.

Kuten nähnet, katsantoni nojautuu ainoastaan luonnontieteelliseen tutkimukseen, ja on täysin vieras psykologismille, jonka päättely on sellaista, että mikä tahansa tulos on mahdollinen.

Kolmesta sisarestani yksi on vajaamielinen ja yksi mielisairas, kahdesta veljestäni toinen kuoli pienenä vesipäisyyteen, hydrokefalia, itse olen toiminut kahdessa tehtävässä, kristillisessä kehitysvammahoidossa ja seurakuntapappina.

Olen perehtynyt erityisesti biologian teoriaan. Olen suorittanut kaksi yliopistotutkintoa sivuainein sekä kymmenkunta irrallista ainetta. ÄO144, ikää 8. kymmenennellä.

Erityisesti kehoitan välttämään 'rikkinäistä puhelinta'. Sen viestintä on kyllä taatusti mehukkaampaa, mutta moninaista ja mielikuvituksellista. Arvaukset muuttuvat jo yhdellä kerralla tosiksi, kun toinen niitä lukee ja välittää. 🌹👀

kynä.mi kirjoitti:

POIKKEUKSELLISESTI vastaan tähän.

Isani kuoli munuaissyöpään, joka oli levittänyt etäpesäkkeitä keuhkoihin noin 4 vuotta sen jälkeen, kun tauti oli havaittu. 'Rikkinäisen puhelimen' mukaan se on tapahtunut 'tapaturmaisesti ja yllättäen' ja helpotus olikin kuulemma 'trauma'. Ei ole minun kertomaani.

Isäni oli mielenvikainen rovasti, joka pahoinpiteli lapsiansa, mutta ennen kaikkea minua. Hän hakkasi minua millä esineellä käteen sattui. Karjui ja riehui ja uhkasi 'hakata makkaroiksi'. Hakkasi niin kauan, kunnes lopettaisin itkuni, jonka hän juuri aiheutti hakkaamisella.

Alle kymmenenvuotiasta veljeäni hän mielenvikaisuuskohtauksessaan potki. Raivokohtauksia sai jokseenkin päivittäin, joten lapsuus oli yhtä kauhua, mutta kun vartuin, hänen voimansa ei enää riittänyt.

Eniten pelkäsin, että tappaa äitini, joka myös oli mielenvikainen. Äitini yritti tukehduttaa vajaamielisen sisareni, minka sain juuri ja juuri estettyä, koska olin jo sen verran varttunut, että sain hänet voimalla erotettua.

Vanhempani mellastivat myös verisesti keskenään päivittäin. Naapurit kertoivat toiselle siskolleni. kun isäni oli kuollut, että karmea meno kuului heidän omakotitaloonsa. Kertoivat myös soittaneensa isälleni, että ottavat yhteyttä lastensuojeluvirastoon, jos meno ei lopu.

Jatkui kuitenkin, ja naapurit muuttivat pois.

Kesämökin naapurit myös kertoivat suloiselle vaimolleni, että rovasti oli ollut aivan hirviö.

Hän hakkasi meitä jo niin pienenä, että olimme niin vauvoja, että emme muista siitä mitään, mutta tiedämme siitä, sillä hän kehui kauhistuneille vieraille, kuinka oli hakannut meitä.

'Dominoiva' on raivoavasta ja hermonsa menettäneestä miehestä hiukan outo ilmaisu. Itse en ole koskaan lyönyt, potkinut tai edes uhkaillut koskaan ketään. Olen elänyt herttaisen vaimoni kanssa jo yli 50 vuotta, ja olemme poikkeukselline pari, sillä rakastamme toisiamme kuin nuorena.

Kommenttisi on kuin horoskoopiin tulkinnasta, vaticinium ex eventu, päätelmä takaperin. Jos horoskooppi sattuu pitämään paikkansa, niin hyvä, ja rakennetaan kuvitteellinen psykologistinen selitys. Jos ei pidä paikkaansa, ei huomata.

Olen useasti maininnut, että olen alkoholisti, kuivilla yli 40 vuotta. Alkoholismi on tarkoin tutkittu asia ja etiologialtaan geneettinen, vaikka kansanomaisesti useimmat luulevat, että kyseessä on vain helposti sivuutettava 'tahdonheikkoustai' trauma, joka muka selvitetään psykoterapialla.

Vain 1 - 2 % pääsee pitkäaikaisesti kuiville, eikä alkiholisti ole koskaan verrattavissa terveeseen, sillä hän potee sekä kentällä että kuivilla ollessaan hoitoresistenttiä ahdistuneisuutta.

Kuten nähnet, katsantoni nojautuu ainoastaan luonnontieteelliseen tutkimukseen, ja on täysin vieras psykologismille, jonka päättely on sellaista, että mikä tahansa tulos on mahdollinen.

Kolmesta sisarestani yksi on vajaamielinen ja yksi mielisairas, kahdesta veljestäni toinen kuoli pienenä vesipäisyyteen, hydrokefalia, itse olen toiminut kahdessa tehtävässä, kristillisessä kehitysvammahoidossa ja seurakuntapappina.

Olen perehtynyt erityisesti biologian teoriaan. Olen suorittanut kaksi yliopistotutkintoa sivuainein sekä kymmenkunta irrallista ainetta. ÄO144, ikää 8. kymmenennellä.

Erityisesti kehoitan välttämään 'rikkinäistä puhelinta'. Sen viestintä on kyllä taatusti mehukkaampaa, mutta moninaista ja mielikuvituksellista. Arvaukset muuttuvat jo yhdellä kerralla tosiksi, kun toinen niitä lukee ja välittää. 🌹👀

Lue lisää

Siis mitä? Sori, mutta sä et todellakaan ole mun eksäni 😂. Ihan noin sekaisin ei hänkään ole.

kynä.mi kirjoitti:

POIKKEUKSELLISESTI vastaan tähän.

Isani kuoli munuaissyöpään, joka oli levittänyt etäpesäkkeitä keuhkoihin noin 4 vuotta sen jälkeen, kun tauti oli havaittu. 'Rikkinäisen puhelimen' mukaan se on tapahtunut 'tapaturmaisesti ja yllättäen' ja helpotus olikin kuulemma 'trauma'. Ei ole minun kertomaani.

Isäni oli mielenvikainen rovasti, joka pahoinpiteli lapsiansa, mutta ennen kaikkea minua. Hän hakkasi minua millä esineellä käteen sattui. Karjui ja riehui ja uhkasi 'hakata makkaroiksi'. Hakkasi niin kauan, kunnes lopettaisin itkuni, jonka hän juuri aiheutti hakkaamisella.

Alle kymmenenvuotiasta veljeäni hän mielenvikaisuuskohtauksessaan potki. Raivokohtauksia sai jokseenkin päivittäin, joten lapsuus oli yhtä kauhua, mutta kun vartuin, hänen voimansa ei enää riittänyt.

Eniten pelkäsin, että tappaa äitini, joka myös oli mielenvikainen. Äitini yritti tukehduttaa vajaamielisen sisareni, minka sain juuri ja juuri estettyä, koska olin jo sen verran varttunut, että sain hänet voimalla erotettua.

Vanhempani mellastivat myös verisesti keskenään päivittäin. Naapurit kertoivat toiselle siskolleni. kun isäni oli kuollut, että karmea meno kuului heidän omakotitaloonsa. Kertoivat myös soittaneensa isälleni, että ottavat yhteyttä lastensuojeluvirastoon, jos meno ei lopu.

Jatkui kuitenkin, ja naapurit muuttivat pois.

Kesämökin naapurit myös kertoivat suloiselle vaimolleni, että rovasti oli ollut aivan hirviö.

Hän hakkasi meitä jo niin pienenä, että olimme niin vauvoja, että emme muista siitä mitään, mutta tiedämme siitä, sillä hän kehui kauhistuneille vieraille, kuinka oli hakannut meitä.

'Dominoiva' on raivoavasta ja hermonsa menettäneestä miehestä hiukan outo ilmaisu. Itse en ole koskaan lyönyt, potkinut tai edes uhkaillut koskaan ketään. Olen elänyt herttaisen vaimoni kanssa jo yli 50 vuotta, ja olemme poikkeukselline pari, sillä rakastamme toisiamme kuin nuorena.

Kommenttisi on kuin horoskoopiin tulkinnasta, vaticinium ex eventu, päätelmä takaperin. Jos horoskooppi sattuu pitämään paikkansa, niin hyvä, ja rakennetaan kuvitteellinen psykologistinen selitys. Jos ei pidä paikkaansa, ei huomata.

Olen useasti maininnut, että olen alkoholisti, kuivilla yli 40 vuotta. Alkoholismi on tarkoin tutkittu asia ja etiologialtaan geneettinen, vaikka kansanomaisesti useimmat luulevat, että kyseessä on vain helposti sivuutettava 'tahdonheikkoustai' trauma, joka muka selvitetään psykoterapialla.

Vain 1 - 2 % pääsee pitkäaikaisesti kuiville, eikä alkiholisti ole koskaan verrattavissa terveeseen, sillä hän potee sekä kentällä että kuivilla ollessaan hoitoresistenttiä ahdistuneisuutta.

Kuten nähnet, katsantoni nojautuu ainoastaan luonnontieteelliseen tutkimukseen, ja on täysin vieras psykologismille, jonka päättely on sellaista, että mikä tahansa tulos on mahdollinen.

Kolmesta sisarestani yksi on vajaamielinen ja yksi mielisairas, kahdesta veljestäni toinen kuoli pienenä vesipäisyyteen, hydrokefalia, itse olen toiminut kahdessa tehtävässä, kristillisessä kehitysvammahoidossa ja seurakuntapappina.

Olen perehtynyt erityisesti biologian teoriaan. Olen suorittanut kaksi yliopistotutkintoa sivuainein sekä kymmenkunta irrallista ainetta. ÄO144, ikää 8. kymmenennellä.

Erityisesti kehoitan välttämään 'rikkinäistä puhelinta'. Sen viestintä on kyllä taatusti mehukkaampaa, mutta moninaista ja mielikuvituksellista. Arvaukset muuttuvat jo yhdellä kerralla tosiksi, kun toinen niitä lukee ja välittää. 🌹👀

Lue lisää

Kynis on näköjään enemmän sekaisin kuinnolin kuvitellutkaa. Kuvittelee muiden keskenään käymien keskustustelujenkin liittyvän häneen.

Anonyymi kirjoitti:

Kynis on näköjään enemmän sekaisin kuinnolin kuvitellutkaa. Kuvittelee muiden keskenään käymien keskustustelujenkin liittyvän häneen.

Jep, taisi kolahtaa häneen täysin liittymätön keskustelu pahasti hermoon, kun sai aikaiseksi noin pitkän vuodatuksen. 🤓

kynä.mi kirjoitti:

POIKKEUKSELLISESTI vastaan tähän.

Isani kuoli munuaissyöpään, joka oli levittänyt etäpesäkkeitä keuhkoihin noin 4 vuotta sen jälkeen, kun tauti oli havaittu. 'Rikkinäisen puhelimen' mukaan se on tapahtunut 'tapaturmaisesti ja yllättäen' ja helpotus olikin kuulemma 'trauma'. Ei ole minun kertomaani.

Isäni oli mielenvikainen rovasti, joka pahoinpiteli lapsiansa, mutta ennen kaikkea minua. Hän hakkasi minua millä esineellä käteen sattui. Karjui ja riehui ja uhkasi 'hakata makkaroiksi'. Hakkasi niin kauan, kunnes lopettaisin itkuni, jonka hän juuri aiheutti hakkaamisella.

Alle kymmenenvuotiasta veljeäni hän mielenvikaisuuskohtauksessaan potki. Raivokohtauksia sai jokseenkin päivittäin, joten lapsuus oli yhtä kauhua, mutta kun vartuin, hänen voimansa ei enää riittänyt.

Eniten pelkäsin, että tappaa äitini, joka myös oli mielenvikainen. Äitini yritti tukehduttaa vajaamielisen sisareni, minka sain juuri ja juuri estettyä, koska olin jo sen verran varttunut, että sain hänet voimalla erotettua.

Vanhempani mellastivat myös verisesti keskenään päivittäin. Naapurit kertoivat toiselle siskolleni. kun isäni oli kuollut, että karmea meno kuului heidän omakotitaloonsa. Kertoivat myös soittaneensa isälleni, että ottavat yhteyttä lastensuojeluvirastoon, jos meno ei lopu.

Jatkui kuitenkin, ja naapurit muuttivat pois.

Kesämökin naapurit myös kertoivat suloiselle vaimolleni, että rovasti oli ollut aivan hirviö.

Hän hakkasi meitä jo niin pienenä, että olimme niin vauvoja, että emme muista siitä mitään, mutta tiedämme siitä, sillä hän kehui kauhistuneille vieraille, kuinka oli hakannut meitä.

'Dominoiva' on raivoavasta ja hermonsa menettäneestä miehestä hiukan outo ilmaisu. Itse en ole koskaan lyönyt, potkinut tai edes uhkaillut koskaan ketään. Olen elänyt herttaisen vaimoni kanssa jo yli 50 vuotta, ja olemme poikkeukselline pari, sillä rakastamme toisiamme kuin nuorena.

Kommenttisi on kuin horoskoopiin tulkinnasta, vaticinium ex eventu, päätelmä takaperin. Jos horoskooppi sattuu pitämään paikkansa, niin hyvä, ja rakennetaan kuvitteellinen psykologistinen selitys. Jos ei pidä paikkaansa, ei huomata.

Olen useasti maininnut, että olen alkoholisti, kuivilla yli 40 vuotta. Alkoholismi on tarkoin tutkittu asia ja etiologialtaan geneettinen, vaikka kansanomaisesti useimmat luulevat, että kyseessä on vain helposti sivuutettava 'tahdonheikkoustai' trauma, joka muka selvitetään psykoterapialla.

Vain 1 - 2 % pääsee pitkäaikaisesti kuiville, eikä alkiholisti ole koskaan verrattavissa terveeseen, sillä hän potee sekä kentällä että kuivilla ollessaan hoitoresistenttiä ahdistuneisuutta.

Kuten nähnet, katsantoni nojautuu ainoastaan luonnontieteelliseen tutkimukseen, ja on täysin vieras psykologismille, jonka päättely on sellaista, että mikä tahansa tulos on mahdollinen.

Kolmesta sisarestani yksi on vajaamielinen ja yksi mielisairas, kahdesta veljestäni toinen kuoli pienenä vesipäisyyteen, hydrokefalia, itse olen toiminut kahdessa tehtävässä, kristillisessä kehitysvammahoidossa ja seurakuntapappina.

Olen perehtynyt erityisesti biologian teoriaan. Olen suorittanut kaksi yliopistotutkintoa sivuainein sekä kymmenkunta irrallista ainetta. ÄO144, ikää 8. kymmenennellä.

Erityisesti kehoitan välttämään 'rikkinäistä puhelinta'. Sen viestintä on kyllä taatusti mehukkaampaa, mutta moninaista ja mielikuvituksellista. Arvaukset muuttuvat jo yhdellä kerralla tosiksi, kun toinen niitä lukee ja välittää. 🌹👀

Lue lisää

Olet sitten sukuusi tullut. No se selittää paljon. Joidenkin ihmisten ei pitäsi koskaan lisääntyä.

Anonyymi kirjoitti:

Siis mitä? Sori, mutta sä et todellakaan ole mun eksäni 😂. Ihan noin sekaisin ei hänkään ole.

Näköjään olen erehtynyt. Nikki Bäätäs käsitteli aiemmin minua ja luulin, että vielä oli minusta kyse. Pyydän anteeksi nöyrimmästi, sulimmasti ja matelevasti. 🌹👀

kynä.mi kirjoitti:

Näköjään olen erehtynyt. Nikki Bäätäs käsitteli aiemmin minua ja luulin, että vielä oli minusta kyse. Pyydän anteeksi nöyrimmästi, sulimmasti ja matelevasti. 🌹👀

Öö, en ole sinusta kirjoittanut sanaakaan tässä ketjussa.

kynä.mi kirjoitti:

Näköjään olen erehtynyt. Nikki Bäätäs käsitteli aiemmin minua ja luulin, että vielä oli minusta kyse. Pyydän anteeksi nöyrimmästi, sulimmasti ja matelevasti. 🌹👀

Kukaan ei ole kirjoittanut susta sanaakaan. Ei Bätääs, enkä minä. Anteeksipyyntöäsi en hyväksy, vaikka miten esittäisit. Ei hulluuttaan voi pyytää anteeksi.