Olen kuullut buddhalaisuudesta yhtä ja toista, mutta jäin ihmettelemään millaista buddhalaisen arkipäivä on Suomessa?
En osaa oikein edes aloittaa mitä haluaisin tietää, kertokaa te minulle mitä te teette. Olen hyvin kiinnostunut buddhalaisuudesta, mutta opiskelen ja tututkin vielä onko buddhalaisuus juuri minulle.
En osaa oikein edes aloittaa mitä haluaisin tietää, kertokaa te minulle mitä te teette. Olen hyvin kiinnostunut buddhalaisuudesta, mutta opiskelen ja tututkin vielä onko buddhalaisuus juuri minulle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näin maallikkona minun elämäni on hyvin tavallista. En esimerkiksi ole luopunut perhe-elämästä, työstä, harrastuksista ja ystävistä buddhalaisuuden takia tai en pukeudu erityisellä tavalla. Ei tämä eroa tavallisen esim. kristityn tai ateistin elämästä mitenkään tässä yhteisessä kulttuurissa ainakaan. Dharman harjoittamiseni on asenteessa, mielessä ja heijastuu sieltä arkeen tavoilla, jotka eivät ole mitenkään silmiinpistävän buddhalaisia vaan aika universaaleja "hyveitä" (esim. pyrkii välttämään aiheuttamasta kärsimystä toisille, vaikka eihän se aina onnistu). Meditoin aamuisin kun muut nukkuvat ja teen muunlaista harjoitusta rauhallisina hetkinä, se on ehkä se silmäänpistävä kulttuuriero verrattuna elämääni joskus ennen "buddhalaisuutta". Silloin harjoitin kai vain aamuvoimistelua tai jotain ;-).
En tiedä, voiko buddhalaiseksi ryhtyä tietoisella päätöksellä. Ainakaan se ei ole mikään rooli, johon päättää hypätä ja toteuttaa sitten sen yksityiskohtia elämässään? Ehkä sitä pikemminkin ajan myötä havaitsee yhtymäkohdat oman sisäisen todellisuuden ja dharman opetusten välillä ja haluaa tutkia lisää, ja sitten ehkä kokee tarpeelliseksi turvautua muodollisesti antamalla turvautumislupauksen tai ihan epämuodollisesti omassa sydämessään tällaiseen kartoitettuun polkuun, saada ohjausta ja tukea luotettavilta ja kokeneilta oppailta koska kokee etteivät omat voimat ja taidot riitä. Kehitys on joka tapauksessa minusta vahvasti sisäinen ja näennäisesti voi siitä eteenpäin kaikki jatkua lähestulkoon ennallaan.
Polulle lähtemistä on juuri se että alkaa tutkia näitä asioita omasta lähtökohdastaan, koska ne tuntuvat puhuttelevan tai vaativan syventymistä. Dharmaa ei tarvitse ostaa säkissä. Ei ole oikeastaan tarpeen etsiä pistettä, jossa voi tai pitäisi alkaa kutsua itseään buddhalaiseksi. Ei tarvitse tehdä jotain suurta valintaa ollako vai eikö olla, vaan katsoa itseään ja löytää asiat sisältään, ne asiat mitä siellä todella on. Nimet ja luokittelut ovat ikäänkuin pintasilausta vain.
Tälleen höpäjän, mutta viisaammat ja kokeneemmat vastailkoon omalta osaltaan ja omasta kokemuksestaan. Onnea matkaan sinulle!
Löytyisi tämä kai googlellakin, mutta mitä sinä syöt? Ruokaa tietenkin, mutta millaista?
Syön ihan tavallista ruokaa, samaa kuin muukin perheeni. Buddhalaisen tulee pidättäytyä aiheuttamasta kärsimystä tunteville olennoilla, joten eläinten tappamista ravinnoksi ei pidetä eettisenä. Välttelen liharuokia ja sellaisia elintarvikkeita, joita tuotetaan tietääkseni epäeettisissä oloissa, mutta en ole enää vegetaristi vaan tilanteen ja omantunnon mukaan. Moni buddhalainen on kasvissyöjä ja sitä pidetään melko tärkeänä asiana käsittääkseni.
Päihteiden käyttöä myös tulisi välttää. Ymmärrän tämän niin, että ne sekoittavat mielen ja aiheuttavat riippuvuuksia. Saavat myös tekemään asioita joita ei muuten tekisi ja aiheuttavat kärsimystä paitsi käyttäjälle, myös monille muille.
Olen jo nyt osittain kasvissyöjä (ihan eettisistä syistä aloitin) ja päihteetkin olen jättänyt heti alkujaan pois vapaaehtoisesti, eli en ole koskaan kerennyt edes aloittaa mitään.
En varmaan äsken vastannut ollenkaan kysymykseesi, mutta onneksi annoit vapaat kädet kertoilla mitä teemme :-). Haluaisin vielä lisätä, että monet buddhalaiset varmaan elävät aika normaalia elämää ja toimivat monenlaisissa töissä ja asemissa. He pyrkivät noudattamaan muutamia eettisiä perussääntöjä. Mahdollisesti he meditoivat ja osallistuvat erilaisten buddhalaisten ryhmien toimintaan, jota järjestetään viikoittain, niillä paikkakunnilla joilla ryhmiä on. Jotkut voivat ryhtyä munkiksi tai nunnaksi ulkomailla, ja heidän arkensa on sitten toisenlaista.
Tietenkin halusin tietää ihan suomalaisista ja heidän arjestaa. Ja vapailla käsillä saa enemmän tietoa kuin haluaakaan ;)
Zen-buddhalaisen elämä, niinkuin se pitäisi käsittää, ei poikkea millään tavalla normaalista elämästä. Sinun ei tarvitse luopua mistään, eikä tehdä mitään - asenne on tärkeä. Jos on valaistunut, niin on viilee. Siitä voi olla ylpeä ja tuntea itsensä paremmaksi kuin muut. Valaistuminen on viileetä, eikä juuri muuta. Valaistunut(kun ei tarvitse enää tavoitella muuta) elää normaalia elämää.
Zen-buddhalaisuudessa ei ole toivottavaa suorittaa minkäänlaisia menoja taikka pyhiä hetkiä. Valaistumista voidaan tavoitella monin keinoin, mm. meditoimalla, mutta se ei ole olennaista. Zen buddhalainen ei anna minkään tulla elämänsä ja itsensä väliin. Zen buddhalaisen ei ole pakko olla valaistunut, eikä sitä tarvitse tavoitella. Riittää, että on oikea asenne.
"Jos on valaistunut, niin on viilee. Siitä voi olla ylpeä ja tuntea itsensä paremmaksi kuin muut."
Paitsi että valaistuneella ei ole mitään tarvetta olla ylpeä ja tuntea itseään paremmaksi kuin muut. Jos tuollaisia tarpeita on, ei ole valaistunut.
Minä ja valaistunut ystäväni molemmat yhteen ääneen totesimme, että meillä ei ole mitään tarvetta tuntea itseämme paremmiksi kuin muut - vähän tuuletin liikkaa. Me vain olemme parempia kuin muut.
...olla parempi kuin muut. Tosin teinä päästäisin irti tuosta tunteesta.