Kyllä nyt ottaa taas vaan päähän kympillä. Luulin, että "rakas" exäni on oppinut ajattelemaan järjellään. Meillä lapset siis vuoroviikonloppuisin isänsä ja äitinsä luona ja kuinka onkaan näin sopivasti vuorot menneet, että isän- ja äitienpäivät sattuvat juuri ns. vastakkaiselle osapuolelle. No, viimevuonna olin ilman lapsiani äitienpäivän - isä ei voinut päästää lapsia edes iltapäiväksi. Tuli sitten isänpäiväviikonloppu ja vein muksut puolen päivän jälkeen viettämään juhlaa sinne ja samalla ajattelin, että jahka tämä "ojennus" pistää myös hänet ajattelemaan päivän tärkeyttä. Ja kuinka ollakkaan - tuli tämä äitienpäivä - ja se hemmetin ex veikin lapset viikonloppureissulle monen sadan kilometrin päähän, jotta lapset pääsivät mun luo sitten vasta illalla klo 19.00. Tunnen että tämä on suoranaista vittuilua, sillä ajattelemattomuuttakaan se ei voi olla. Vai olenko mä turhan nipo ja skitso, kun toivon, että myös minua arvostetaan vanhempana ja saan nauttia äitienpäivästä. Miten teillä muilla uusperheillä nämä systeemit hoidettu fixusti?
Uusperheitten äitien/isänpäivät
Äitee36
201728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sopia jo etukäteen, ei voi olla vaikeeta?
Meillä ei kuljeskella äitien- tai isäinpäivien mukaan edestakas, ollaan siellä missä ajallisestikkin. Noita äitien- ja isienpäiviä voi viettää kortteineen ja muineen joko ennen lähtöä tai sunnuntai-iltana. Enkä koe jääväni mitenkään vailinnaiseksi, vaikka mukdut ei ole aamulla sängyniverellä, rakkaani keittelee silloin kahvit jne. Samoin synttärit; vietetään molemmissa paikoissa, vakikotiin vain kutsutaan sukulaiset. Ei sekoitella viikonloppuja kuljeskelemalla keskenkaiken välillä.
Meilläkin on vuoroviikonloput sattunu kummasti väärinpäin, äitienpäivät ja isänpäivät sekasin. Olen niitä koittanut vaihtaa ja se voi olla todella vaikeeta, uskokaa pois.
Esimerkkiäkin olen koittanut antaa viemällä itse isänpäiväksi lapset isälle ja toivonu että hänkin järkiintyisi, vaan turha on ollut se toivo.
Pirullinen ihminen ei näköjään muuksi muutu.
Silloin kun minun lapseni vierailivat vielä isänsä luona, vierailut olivat aina joka kuukauden ensimmäinen ja kolmas viikonloppu. Vain ja ainoastaan. Ja sitten poikkeus. Isänpäivänä isällä oli mahdollisuus saada lapset lähelleen, mutta hän käytti sitä mahdollisuutta vain kerran. Nyt poika on 20 v. ja käy isänsä luona pari kertaa vuodessa. Tyttö on pian 16 v. eikä ole käynyt isänsä luona neljään vuoteen.
Tapaamisista oli sovittu jo silloin kun erosimme, ehkä minulla oli tavallista fiksumpi edustaja käräjätuvassa, mutta tapaamiset olivat teknisesti helppoja, vaikka eivät muuten.
on milloin sitä äitien/isinpäivää vietetään? Ei sillä ole merkitystä vietetäänkö sitä viikkoa aikaisemmin tai viikkoa myöhemmin, ajatus tärkein. Miksi ihmeessä ihmiset tekevät asioista aina niin vaikean?
mielestäni isänäivänä lapset isällä ja äitienpäivänä äidillä - ilman muuta. Ei lapselle ole sama, milloin näitä päiviä juhlitaan, vaikka vanhemmalle olisikin. Kouluissa ja päiväkodeissa hehkutellaan päivillä juuri niiden oikeaan aikaan. Arvakkaa, onko lapselle kiva sanoa, että meillä onkin äitienpäivä ens viikolla!!
lapsille sillä ei todellakaan ole merkitystä koska pidetään isän tai äitienpäivä. Pääasia että pidetään. Näköjään te vanhemmat otatte liikaa kaikesta stressiä.
Kyllä minusta tuntuisi oudolta pitää tiukasti kiinni jostakin tietystä päivästä. Minun äitiyteni on ja pysyy vuoden jokaisena päivänä.
Meillä tytär kuurasi lattiat, tamppasi matot ja laittoi minulle ruuan ja aivan yhtä upealta tuntui vaikka nämä "tarjoiltiin" minulle vasta ilta seitsemältä.
aikuisia enkä isoja, kuuraukseen kykeneviä lapsia, vaan pikkulapsia, joiden tapaamisista vanhempiensa kanssa kuvittelin täällä keskusteltavan.
Mun tyttö on 12 v. ja tapaa säännöllisesti isäänsä joka toinen viikonloppu. Ja on kyllä mieleltään vielä ihan lapsi, mutta kykenee kyllä siivoamaan.
yksiössä, mutta vähän hurjalta kuullostaa, että 12-vuotias siivoaa huushollin mattojen tamppausta myöten ja laittaa ruuan samaan syssyyn.
OK-talossa asun ja tytär itse halusi tällaisen lahjan antaa. Viime vuonna hän teki vähän ekstratöitä, jotta sai rahat kerättyä äitienpäivälounaaseen.
Tietäisitpä vain mitä kaikkea muuta se tyttö tekee ja HALUAA tehdä. Isänsä luona hän kärräsi kiviä ja oli ihan onnessaan, kun illalla "kaatui sänkyyn" eikä tarvinnut odottaa unta. Hän sattuu olemaan sellainen tyttö, joka haluaa tehdä asioita, joissa joutuu fyysiseen rasitukseen.
Entäs jos toinen vanhemmista on kuollut?!
Hehkutetaan sitä äitien- ja isienpäivää silti päiväkodissa!
Kukat viedään haudalle ja sillä siisti.
Kylä lapset sopeutuu, vaikka välillä pahalta tuntuisikin.
Olet nipo, mitä merkitystä on muutamalla tunnilla, itse veit iltapäivällä ja nyt sait lapsesi klo 19, kai silloinkin voi kakut ja limsat pöytään laittaa, halaukset ja korttien ihmettelyt.
Katkeruutta tai itsekkyyttä taitaa sinussa olla, lapsilla on ehkä ollut oikein kivaakin reissussa, mutta sinua ei ole nostettu madonnan asemaan ja voi,voi.
tunteeton!!!
Pienet lapset nauttivat siitä kun saavat herättää äidin/isän juhlapäivän aamuna. On tärkeää, että lapsille annetaan mahdollisuus olla juuri siellä, missä juhlatkin ovat.
Isän puolelta silkkaa kettuilua tuollainen.
Alkuperäiselle kirjoittajalle tsemppiä. Ota kuntaan yhteuttä ja pyydä muutosta tapaamisiin. Perustelu on ihan oikea!!!
Eihän lapsi saanut herätä isänpäivänäkään isänsä luota, vaan pääsi isänsä luokse vasta iltapäivällä. Eikö sekin ole tunteetonta.
...juteltiin exäni kanssa ja ehdotin, että voitaisiko jatkossa tehdä, että isän/äitienpäivinä lapset ovat puolilta päivin juhlittavan osapuolen luona - meillä kun on näin, että isän puolella on isä, muut kuoleet ja minun puolelta löytyy äiti, äidinäiti sekä vielä äidinäidinäiti, joten on kiva, että muistetaan heitä tällaisena päivänä - ja kun vielä hengissäkin ovat.
Turha tuommoisesta asiasta tressiä ottaa, tärkeintä että tapaamiset sujuu ja jokainen päivä on "äitien"päivä jos lähejä ovat. Turha alkaa nipottaa yhdestä päivästä vuodessa. Rentoudu, nauti, käy hyvin syömässä (törsäämässä) ja tee päivästä juuri se omasi!
Meillä lapsille omaksuttu ajatus että se yksi päivä ei ole tärkein, vaan ne monet muut päivät yhtä tärkeitä - siksi ei haittaa jos synttäreitä, äitien- ja isienpäiviä vietetään päivä sinne tai tänne. Ne päiväkotien ja koulujen hösötykset saa jättää omaan arvoonsa, hösötelköön siellä ja jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.
Meillä oli myös äitienpäivä viikonloppu
'isä-viikonloppu'. Samalla lapset tapasivat
myös mummonsa (exän äiti), joka asuu
kauempana ja jota näkevät harvemmin.
Onhan äitien päivä myös isoäitien päivä!
Avomiehen kanssa kävimme tervehtimässä sekä hänen äitiään että minun äitiäni (puolisollani ei ole omia lapsia), nautimme yhdessä olosta ja päivä oli kaikkiaan ihan onnistunut.
Meillä on se onni & etuoikeus, että elämme suurimman osan ajasta lasteni kanssa juhlaa ja arkea. Minun äitini asuu lähellä meitä, joten hän tapaa lapsia paljon useammin kuin tämä toinen mummi.
Itsetehdyt kortit, suukot ja lämpimät halaukset sain minäkin illalla klo 19 jälkeen, enkä koe jääneeni mistään paitsi.
En omista lapsiani, ja haluan heidän tietävän, etten ole ainut jolle he ovat tärkeitä ja joka heitä rakastaa.
Kyllä sitä ihminen saa itsensä vittuuntumaan mistä tahansa jos on sitä tyyppiä.
Minulla ainakin on tapaamisten suhteen sovittu niin, että ovat äidillä äitienpäiväviikonlopun ja isällä isänpäiväviikonlopun.
Liittyy sarjaan erikseen sovitut (joulu ja pääsiäinen ja hiihtolomat yms).
Toimii hyvin.
Miehet ei opi, itse olen samanlainen "nipo" kuin sinä eli odotan vain ns huomaavaisuutta molempiin suuntiin.
Sitäpaitsi LAPSET taatusti haluaisivat olla sinullekin äitienpäivän aamuna laulamassa.
Aika usein niitä tenavia heitellään kuin postipaketteja paikasta toiseen,
eikä ajatella, että nuo äitien- ja isäinkin päivät kuuluvat siihen hyvään kasvatukseen.
Jos ne tenavat opetetaan siihen että noilla asioilla ei niin ole väliä, niin ihan turha odottaa niiltä vanhempanakaan ketään kohden huomaavaisuutta.
Muistakaa tuo, te jotka haukutte meidänlaisiamme ihmisiä itsekkäiksi ja nipoiksi.