..se kuuluu kaikille. Kristillinen ajatus ja totta mielestäni.
Mitä ajattelet tästä?
Mitä ajattelet tästä?
Onnea ei tarvitse ansaita
Anonyymi
45326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Eka pitäis kai määritellä mitä se onni on. Jos meinaat onnellisuutta tunteena, niin se tulee käsittääkseni jokaiselta itseltään sisältä päin.
Äkkiseltään vois ajatella, et toki, jokainen ansaitsee olla onnellinen. Mut mites sit joku mielenvikainen sarjamurhaaja, jonka ainoastaan tappaminen tekee onnelliseks. Onks se oikeutettu onnellisuuteensa?
Jos taas kyseessä "hyvä tuuri", niin seki on itseasiassa vaan yksilöllinen näkökulma.
Ehkä vois ajatella, et jokainen on oikeutettu onneen, jos se ei loukkaa muita. Mut ei sekään kuulosta oikeelta?
Häilyviä käsitteitä.
Jumalan armo kuuluu kai kaikille, onko sitä sitten maan päällä vai vasta taivaassa. Viimeiset kai tulee sitten ensimmäisinä jossain vaiheessa, täällä ehkä laiha lohtu.
Jumala kokee saman minkä mekin ja Jumala ei haluaisi kokea enää kärsimystä keneltäkään, vaan onnea, rakkautta ja iloa.
Miksi sitten niin moni kärsii? Etkö käsitä, että elämme vaivanaikaa palkkamme mukaan itse syntiinlangenneina ja syntiinlangenneessa maailmassa joka on paholaisen vallassa? Jumala sallii vihollisen pahuuden aina ennenkuin luodaan uudet taivaat ja maa.
Lähtökohtaisesti kyllä, jokainen ansaitsee onnen. Aluksi ihminen on tabula rasa tyhjä taulu. Ympäristö ja kokemukset vaikuttaa miten muovautuu. Vanhemmiten vastuu omasta elämästä, kaikki ei tässä onnistu, osa jää matkalle. Lopulta ihminen on hyvien ja huonown tekojensa summa, eräänlainen vanki. Myös muiden teot vaikuttavat onnen ja hyvinvoinnin tavoitteluun. Mennyt seuraa aina, joskus kaikki läpikäyty ei ole oma syy, toisinaan on.
Lynkattu voi saada uuden mahdollisuuden tai kärsinyt löytää onnen ja ilon.
Läheisriippuvaisena onnea on vaikea löytää. Niin kuin tuolla kirjoitettiinkin jo, onni tulisi löytyä jokaisen sisimmästä. Mikään ei kannata enempää, kuin tutkimusmatka omaan sisimpään ja tutuminen omaan itseensä. Päästän irti häpeän tunteesta ja opettelen rakastamaan itseäni. Vähitellen vaikka siihen menisi loppuelämä :)
https://m.youtube.com/watch?v=hl36s0c4vSQ&feature=youtu.be
Tutustuminen siis
Miten ihmeessä tämä "romanttinen trauma" liittyy siihen, että onnea ei tarvitse ansaita??
.. tai häpeään? Linkissä oleva video taas kertoi läheisriippuvuudesta. Alan vähän ymmärtämään sen katsottuani, että läheisriippuvaisen onni on kiinni toisten ihmisten mielipiteistä ja heijastuksesta.
Kuka sinä olet ja mistä sinun onnesi tulee?
Millä tavalla tuo ajatus on kristillinen?
Pohjimmiltaan kaikki hyvä on armoa.
Oletko sä ottanut ton maailmankatsomuksen omaksesi mistä syystä?
Hieno ajatus tuo, että pohjimmiltaan kaikki hyvä on armoa. Tämä oli parasta tänään. Vanha totuus, mutta jotenkin uusi tuore ajatus noin sanottuna. Kiitos!
Minun elämä ei ole ollut kovin onnellinen, silti olen kai autuas.
En ansainnut kokea rakkautta, vaikka tiedän olevani rakastettu.
Kiitän niistä hetkistä, kun tunsin kaunista tunnetta. Onhan se erityistä tuntea jotain niin paljon toista kohtaan. Asia, jonka olen vain oppinut elämässäni on, että ihmisiin ei voi luottaa. Ei yhteenkään.
Pidän vain eläimistä. Ihminen on julmin kaikista. En enää ikinä päästä ketään lähelleni. En naisia, enkä miehiä. En ketään.
Kuulostaa aika surulliselta, vaikka itseään on tietysti hyvä puolustaa. Mutta kokonaan sulkeutuessa tavallaan tulee omaehtoisesti rajoittaneeksi elämäänsä koettujen pettymysten kautta.
Elämän onnellisuus tulee, kun tajuat ihmisten olevan erilaisia. Sinä voit olla oma itsesi, vaikka joku simputtaa, niin simputa takaisin. Aika on myös ihmisten huomata, ettei muiden tahto ole oma itsesi tahto. Kyllä niitä vilpittömiäkin ihmisiä vielä löytyy.
Ajatuksena kiva, mutta todellisuus on karumpi. Se ei vaan toteudu. Ei mene ne nallekarkit koskaan tasan.
Raamatun mukaan jokainen ihminen ansaitsee joutua helvettiin. Meidät on jo tuomittu ja rangaistus odottaa. Kristillistä ei ole että me ansaitsemme onnen. Jumala on armollinen ja antaa onnen seuraavassa elämässä niille jotka Jeesukseen uskovat. Hän ei tee sitä siksi että yksikään ihminen ansaitsisi sen, vaan koska hän on armollinen ja laupias ja tahtoo antaa synnit anteeksi ja parantaa.
...
Tämä on isoin ero Kristinuskon ja kaikkien muiden uskojen välillä kuten ateismin, hindulaisuuden tai teosofian välillä. Kristinuskossa on kyse siitä mitä Jumala on ja tekee, ei siitä mitä ihmiset ovat ja tekevät.
Helvettiä ei ole olemassakaan. Elämästä voi tulla helvettiä maanpäällä, jos asiat menee päin peetä.
...
Aloitus on sekoitus menestysteologiaa ja sosialismiä. Onni ei kuulu niille jotka Jeesusta vastustavat vaan pimeys ja kauhu ja tuska lopulta.
Jos ihminen ansaitsee onnen ja autuuden, niin se tarkoittaisi että Jeesus ansaitsee helvetin. Se tarkoittaa että Kristus kuoli turhaan koska ihminen ansaitsi itsessään kaiken hyvän.
Jeesus kuoli, että ne jotka häneen laittavat uskonsa perisivät onnen ja autuuden lopulta. Hän rakasti vaikka ihmiset eivät edelleenkään häntä rakasta. Jumalan hyvyys ja laupeus ovat Kristinuskoa, ei ihmisten arvokkuus. Vaikka toki toisille ihmisille ihmisten on hyvä antaa arvoa. Siinä ei ole mitään vikaa, niin kuuluukin tehdä.
Masentuneen elämä on helvettiä.
Niin se on...
Sinun on saatava mielesi tyhjäksi tarpeettomista tunteista ja ajatuksista. Ala lukea:
https://www.bible.com/fi/bible/365/ROM.1.FB38
Minä saan tuntea ihan mitä tunnen. Olenhan ihminen. kiitos kuitenkin. :)
Saat toki. Mutta jos olet masentunut niin se johtuu juuri siitä kun ajatuksesi ja tunteesi ovat kierossa. Se ei parane sillä että tekee kaikkensa säilyttääkseen nuo.
Olet oikeassa toki siinä. Masentaa voi myös elämäntilanne, johon ei saa helpolla muutosta. Tietysti oma suhtautuminen asioihin vaikuttaa myös. Asiat voi olla "huonosti" ja silti voi ajatella positiivisesti että elämä jatkuu tavalla taikka toisella...
Ideologiselta ja kristilliseltä kannalta näin on, mutta todellisuus taitaa olla jotain muuta, ikävä kyllä.
En usko kaupankäyntiin rakkaus enkä onnen asioissa, ei rakkautta eikä onnea voi ostaa.
Onni kuuluu kaikille, mutta myös suru kuuluu meille kaikille. Elämään kuuluu monenlaista, onnen hetket voivat olla hyvinkin lyhyitä ja kauniita kun suru voi olla pitkällistäkin. Silloin niitä onnen hetkiä voi olla vaikea havaita sen synkkyyden keskellä, mutta kyllä niitä on ja niitä on hyvä arvostaa ja pitää ne lähellä sydäntään, niin ei katkeroidu liikaa.
Jatkan tähän että itselle on aina ollut tärkeää tuoda niitä onnenhetkiä toisille, kuin että odottaisin onnen saapuvan luokseni tuosta vaan.
Ilahduttaa toisia pienillä teoilla, siitä tulee itsekin onnelliseksi kun näkee toisen tulevan onnelliseksi.
Aattelin lähteä kohta moikkaaman yhtä tuttua sairaalaan, kun tiedän et joutuu olemaan siellä pitkään. Meinasin ostaa jotkut hyvät suklaaleivokset, kun tiedän et se pitää niistä, niinkuin myös itsekin :)
Kannattaisi aina hetki kunnioittaa vapaata tahtoa.
Ei se kuulu kaikille. Luojan kontrollissa on se kuka kuolee tai sairastuu yhtäkkiä eikä ehdi saada onnea, ei ihmisen.
- Lisäys: siksi onni kuulukin olla vasta iankaikkisuuten talletettu Jeesuksen kautta eikä täällä katoavassa ajassa.
Jumala opettaa ihmisiä kantapään kautta, ellei normaalit opit tunnu perille menevän.
Ihmiset elämä olisi turhaa jos ei onnea olisi elämään tarkoitettu. Se lähtee vain jokaisen omasta ajattelutavasta.
Tee toiselle samoin, kuin haluat itsellesi tehtävän.
Miten ihminen voi jahdata onnea, kun toinen ihminen on julmasta kohtelusta edelleen maassa? Miten kukaan voisi tehdä niin toiselle, jättää asian siihen ja tulla selittämään ”jostain kumman syystä” omaa oikeuttansa onneen?
Jokainen puhukoon omista kokemuksista jos haluaa, muiden suhteet menee yksityinen puolelle. Jokaisen läheiset näkee erot ja kärsimykset sen oman läheisen kertoman mukaan..
Mun läheiset voi. 🧐
Joskus vain jonkun nautinto ja onni on toisen epäonni.
Yleensä käy niin, jos tahallisesti omanedunmukaisesti aiheuttaa jollekin ihmiselle pahaa se singahtaa takaisin, tavalla tai toisella pahantekijän päälle.
Se on kuuluisa karma se. Sitä vastaan on suhteellisen turha taistella pakokaasupatenteilla varsinkin jos ne samat on veivattu alusta loppuun jo monen monta kertaa. Ei pyärääkään uudelleen voi keksiä, vaikka kokis kuinka innovatiiviseksi itsensä ja tiiminsä.
Riippuu pitkälti mitä onnella takoitetaan ja mitä siihen tarvitaan. Jos onni on tunne, jonka saa kun elämän perusedellytykset ovat kasassa, niin kyllä se se kuuluu kaikille. Sen sijaan jos omaan onneensa tarvitsee enemmän, niin silloin se pitää ihan itse ansaita.
Onni kasvaa hyvyydestä.
Kyllä. Toiset tarvitsevat onneen turvallisen ympäristön ja täyden mahan. Toisille onni on luksusristeilijä ja oma suihkukone.
Onnea on , kun huomaa, että loppujen lopuksi asiat on aika hyvin jos vertaa maailman tilannetta.
Sodissa voi yhtäkkiä menettää perheensä tai vakava sairaus tulla yhtäkkiä. Silloin miettii olihan minulla kaikki hyvin ja opetus on tyytyä vähään.
Vaan kun ei kukaan meistä voi määrittää mitä joku toinen kokee onneen tarvitsevansa. Voi sanoa mitä itse kokee hänen saavan kokea tarvitsevansa, mutta hän voi sano pyh ja pah ja mitä tarvitsen jotain muuta.
Juuri tuosta syystä ei oikein voi sanoa pitääkö onni ansaita vai pitäisikö sen kuulua kaikille.