miksi suuren osa ihmiset haluais pois suomesta ?
voisiko ketää vastata !
voisiko ketää vastata !
miksi ulkomaille !
emigret
588467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
ikina Suomessa asunut, tiedat kylla itsekin!
Miksi asua Suomessa?
Vertaapa nyt vaikka Albaniaan tai Sudaniin. Kyllä Suomessa sentään asiat ovat paremmin !
oisit ottanut mukaan vielä somalian ja irakin.
Tuskin nyt kuitenkaan suurin osa ihmisistä. Yhdyn kuitenkin edellisiin kirjoittajiin
-ota ruusunpunaiset lasit pois silmiltä ja katso ympärillesi, ehkä ymmärrät!
Mitä tarkoitat ota ruusunpunaiset lasit pois jne. kaipaisi hieman perustelua. Ise ainakin olen huomannut ulkomailla asuessani miten moni asia on Suomessa paremmin.
asunut viimeiset 15 vuotta ulkomailla, neljässä eri maassa. Olen samoin kun sinäkin huomannut että tietyt asiat ovat paremmin suomessa mutta olen myöskin huomannut paljon asioita jotka ovat huonommin.
Se on kai kiinni siitä mitä elämässä haluaa ja mitä arvostaa ja sen perusteella tehdä päätös jos haluaa asua suomessa vai ei.
suomessa moni asia paremmin kuin ulkomailla, mutta myos ulkomailla monia asia paremmin kun suomessa. Joka maassa eri asiat jotka paremmin tai huonommin kun suomessa. Itse en ainakaan lahiaikoina haaveile suomeen paaluusta.
ja pysyn. En ole vielä kertaakaan edes ajatellut muuttavani Suomeen. Ei tule kuuloonkaan.
Hyvinvointi ei voi tulla Suomeen, se ei löydä sieltä asuntoa.
takasin, kymmenien vuosienkin päästä!
Nytkin yks muija on jenkkiläisen kans eroomassa ja kovasti suomi kiinnostaa.Ja taas penskasta tapellaan.Saa nähä kuin käy.Ukko on varakas ja hyvässä ammatissa,muija pelkkä hoitsu.
olisi, jos jostakin syystä asiat menisi tosi huonosti siellä missä asuu, taloudellisesti tai muuten, ja Suomessa olisi laaja ja luotettava sukulais- ja ystäväpiiri. Ehkä paluu silloin olisi houkutteleva vaihtoehto.
Mutta jos on tavallinen kylmä suomalaisperhe siellä entisessä kotimaassa vaan, ei takaisintulosta olisi paljon iloa.
Minä ainakin haluan pois Suomesta, koska ihmiset täällä ovat kateellisia ja jäykkiä, kaikki on harmaata, usein on kylmää, kulttuurista ei hajuakaan eikä varsinkaan ruokakulttuurista, työllä ei ansaitse rahaa, kaikki on järkyttävän kallista... ja niin edelleen!
Parin vuoden päästä olisi ehkä mahdollisuus päästä lähtemään. Ensin täytyy vähän järjestellä asioita... ja jos vihdoinkin valmistuisikin... mutta sitten!
kesäkuuksi, mutta ulkona ei tarkene ilman toppatakkia. Lisäksi suomalaiset ovat epämiellyttäviä huonosti käyttäytyviä alkoholisteja.
Suomessa nuorta koulutettua naista syrjitään työelämässä. Usean vuoden määräaikaisuuksien ja pomon hapanta naamaa katsottuani (odotti koko ajan minun saavan lapsia ja kyseli siitä jatkuvasti), pakkasimme mieheni kanssa tavaramme ja muutimme Suomesta pois. Päivääkään en ole katunut. Suhtautuminen naisiin on muualla ihan eri luokkaa, täällä oltiin aidosti iloisia kun saivat minut töihin, vakituisen paikan sain myös heti, eikä kukaan vahdi mahanseutuani. Ja jos niitä lapsia tulisikin, olet hetken pois ja palaat sitten takaisin. Täällä siitä ei tehdä ongelmaa, kuten Suomessa. Nykyään nauran niille, jotka väittävät Suomessa naisten tasa-arvon olevan maailman huippuluokkaa. Noin minäkin joskus luulin, mutta sitten heräsin siitä unesta...
Oletko kenties kouluttanut itsesi väärälle alalle? Väitätkö,ettet saisi edes diplomi-insinöörina samaa palkkaa kuin miehet? Valitettavasti naiset suuntautuvat aina semmoisiin ammatteihin julkisella sektorilla,joilla maksetaan huonosti palkkaa.
No tuota, olen koulutukseltani kemiantekniikan DI. Kyse ei ole palkasta, vaan vakituisesta työsuhteesta. Pätkätyöt ovat Suomessa nuorten koulutettujen naisten ongelma. Mielenkiintoista sinänsä, etten tunne yhtään miespuolista entistä työkaveria, joka ei heti olisi päässyt vakituiseen työsuhteeseen.
Missä on noin onnellinen tilanne? Onko kyseessä kohdallasi vain hyvä tuuri, vai ihan yleinen käytäntö kyseisessä maassa? Ei ainakaan kuulosta miltään Länsi-Euroopan, Pohjois- tai Etelä-Amerikan maalta.
Keski-Eurooppaan, sen tarkemmin erittelemättä. Yhtä hyvä tuuri on tosin käynyt usealle suomalaiselle täällä. Ehkä totuus paljastuu joskus myöhemmin, nyt kuitenkin tuntuu, että työtäni ja työkokemustani arvostetaan. Ei tämäkään mikään paratiisi ole, mutta kokemuksiini verrattuna Suomeen olen hyvin tyytyväinen täällä työskentelyyni.
ei tarvi kun tutkia tilastoja niin kolmas osa akateemista naisista on pätkätyössä ja tienaa 66% siitä mitä mies. ja se on syrjintää. ei sellaista tarvi sietää kun ei tarvi onneksi asiat on muualla paremmin kun suomessa.
Mainitsemasi tilastotiedot ovat varmastikin paikkansapitavia.
Joskin oletan niiden olevan ainakin osittain harhaanjohtavia, silla niista ei ilmene kuinka suuri osa mainituista naista tekee lyhyempaa tyoviikkoa omasta vapaasta tahdostaan. Silla edelleenkin osa myos hyvin kouluttautuneista naisista haluaa uransa ohessa omata riittavasti aikaa itselleen, kodille ja lapsille. Nain useimmiten naisen kuin miehen kohdalla.
sen takia, että haluaisin yksinkertaisesti nähdä eri paikkoja ja kulttuureita :)
Kokea kaikkea uutta ja erilaista.
En ehkä muuttaisi pysyvästi mutta ainakin vähäksi aikaa jos joskus mahdollisuus tarjoutuisi :)
On lottovoitto syntyä Suomeen, mutta jättipotti kun pääsee pois!
Ja ihmiset on kateellisia, ja hirveän sopuleita elikkä matkivat toisiaan ja yrittävät tuskissaan olla trendikkäitä joka asiassa vaikka olis miten tyhmä asia. Huono itsetunto porukalla, mitään ei uskalleta tehdä toisin kuin muut.
Pahin on toi SDPn valta, TV1 ja hesari on niiden vallassa vähän kuin Berlusconilla Italiassa kaikki tiedotusvälineet. Tyhmä on jos ei sitä huomaa jo siitä mitä ja miten ne kertoo uutisensa!
Jos ei osaa vertailla muihin lähteisiin esim. nettiin. Sossut täällä vaan kerää veroja ja tukee pummeja ,joo! ja sitten ne äänestää lisää pummintukijoita, ei ihme ettei o yhtään parempi elintaso, asunnotkin on kun koirankoppeja, verottaja vie rahat. Tosi hieno paikka!
jos niin kauhea on maa? Kuulostaa, että asut vielä Suomessa...
jo parisenkymmentä vuotta ja olen totta vie väsynyt tähän paikkaan ja lähi-itään yleensäkin.
Tahtoisin lasteni löytävän jostain normaalin maan normaalia elämää varten ja itsekin haluaisin vanhuudenpäiväni viettää jossain rauhallisemmassa paikassa.
MUTTA: Suomi ei ole minulle vaihtoehto, vaikka olen edelleenkin Suomen kansalainen.
Kun joskus harvoin käyn Suomessa, minut valtaa masennus. Jo lentokoneen laskeutuessa maisemia katsellessani, tahtoisin tehdä täyskäännöksen ja palata takaisin.
Ihmettelen itsekin, mikä Suomessa saa minut niin masentumaan.
Olen asunut ulkomailla lahes yhtajaksoisesti yli 6 vuotta, kolmessa eri maassa - opiskelujen, tyon ja naisihmisen kohtalonomaisessa triangelissa :-). Elama kulkee ihan normaaleja ratoja eika Suomeen takaisin muuttamiseen ole ollut halua tai tarvetta.
Muistan kun ajattelin silloin ekan kerran Suomesta lahtiessani etta nyt pitaa paasta taalta pois - liian pienista / tutuista / turvallisista / ahdistavista ympyroista. Niille joilla on samanlaisia ajatuksia sanoisin sen verran, etta ei kannattaisi koskaan ensisijaisesti "lahtea", koska se on vain nykyisten ongelmien pakenemista, vaan aina pitaisi "tulla" uuteen maahan. Muutoin ensiviehatyksen kadotessa ne samat ongelmat nousevat helposti taas pintaan. Koti-ikava iskee, uuden maan tavat ja ihmiset alkavat jurppia ja sitten on edessa paluu koti-Suomeen - tuskinpa sen onnellisempana kuin sielta lahtiessa.. Nain on kaynyt muutamalle ulkosuomalais-ystavalleni.
Itse olin siita onnellisessa asemassa etta solmin monta kestavaa ihmissuhdetta nopeasti ulkomaille kotiutumisen jalkeen. Ne ovat kestaneet tahan saakka ja pitaneet meikalaisen sosiaalisen verkoston jos nyt ei ihan hamahakinseitin tiheana, niin tarpeeksi vahvana kuiteskin.
Nyky-mualiman aikoihin lentolippujen hinnat Suomi-"Eurooppa"-Suomi eivat ole pahoja ja yhteydet pysyvat ylla napparasti myos puhelimiste, sahkopostitse, messegerin ja skypen avulla; ja tietty ihan konkreettisin vierailuin ja vastavierailuin. Siksi ei ole helsinkihorisontista katsottuna sen kummempaa asua Keski-Euroopassa kuin vaikkapa Oulussakaan (entista kotikaupunkiani sen kummemmin vaheksymatta).
Ulkomailla oleskelu on rikastuttanut elamaani merkittavasti uusien kokemusten, haasteiden ja ihmissuhteiden merkeissa. Moni asia on mielestani nykyisellaan paremmin kuin jos olisi jaanyt Suomeen ja toisaalta on asioita joita ilmanmuuta kaipaa, tuttujen ihmisten lisaksi esimerkiksi niita pirullisen klassisia saunaa, salmiakkia ja luontoa. Varsinkin jos sen viimeisen saisi hyttysettomana.
Paawo
Jopa suomalaisten kanssa jutteleminen täällä kaukana, vielä viidentoista vuoden jälkeenkin, jos nyt ei enää masenna, niin muistuttaa siitä, millaista oli elää Suomessa. Suomi elää yhä (tai ainakin viisitoista vuotta sitten eli) neuvostoliittolaisessa valvontasysteemissä. Kansalainen on vain kuluttaja, potilas, tapaus, ruokittava, huollettava, kunnossapidettävä numero systeemissä, ei inhimillinen yksilö. Suomi on kuin iso tehokas navetta, jossa kyllä ruokitaan hyvin, mutta siinä se sitten onkin. Suomalaiset eivät osoita kunnioitusta toinen toisiaan kohtaan. On kuin siellä olisi meneillä jatkuva sota, jossa aseina on pistely ja piikittely ja rivous ja ilkeys. Kuka sellaista sotaa voittaa? Kovimmat ja yksinkertaisimmat jotenkuten selviävät, tulemalla samanlaisiksi kuin ympäristönsä. Inhimillisemmät usein haavoittuvat, masentuvat, menettävät uskon itseensä.
Minulle Suomesta lähtö oli terapiaa. Olin menettää mielenterveyteni, mutta niin pian kuin Suomen rännät kuivui lapikkaistani, aloin opetella olemaan oma itseni, ja nauttimaan siitä. Suomalaisuus vaivaa yhä jonkun verran; en ole vieläkään yhtä kohtelias ja ystävällinen kuin useimmat ystäväni täällä, mutta olen onnellinen.
Suomi on kuin viiden miljoonan potilaan mielisairaala. Tulkaa pois loputkin suomalaiset, ja jättäkää maa somaleille ja muille, joiden kotimaiden vielä pahemmat olot saavat heidät hyväksymään asuinpaikakseen jopa Suomen.
Olipa kiva lukea tekstiä, mikä tuli kuin omasta päästä. Lisäisin vielä nämä kärsivät nuoret joilta nyt viedään peruskoulutus vähä vähältä supistaen ja leikaten. Vedotaan rahanpuutteeseen.
Peruslapset ovat ilottomia, kärsivät mielenterveyshäiriöistä, on häiriökäytöstä tai syrjäänvetäytymistä. Käytännön elämässä ei ole sallittua kadulla nauraa, itkeä, halata, laulaa,
leikkiä ja hassutella lastensa kanssa. JOS näin
teet olet outo. Tietenkin näin voi tehdä humalassa ja tunteiden tulvansa voi sitten turvallisesti selittää sillä. Mutta voi sitä
joka ei edes raukka juo. No itsemurhahan on monelle ratkaisu ja niiden vähetessä ihmiset on pumpattu lääkkeillä rauhalliseksi.
Uskomattoman hyvin sanottu, "Suomi masentaa minuakin"! Ihan kuin omasta päästäni.
Niin paikkaansa pitava ja taidokkaasti kirjoitettu.
Eiköhän tämä riipu siitä kenen kanssa seurustelee ?
Oletko koskaan katsonut itseäsi peilistä, ja huomannut " mitä muut sinussa näkevät " ? ? ?
Onkohan tämä se syy ?
Minusta jokaisella on oikeus olla sellainen kuin luonteensa on, kunhan vain ottaa toiset huomioon ja pyrkii olemaan ystävällinen, suvaitsevainen, kohtelias... En usko, että syy oli pääasiassa minussa, etten Suomessa viihtynyt, vaikka siellä synnyinkin (maalla, tietty). Ongelmia on ollut muuallakin, mutta omien pienten kokemusteni perusteella voin sanoa, että Suomen yhteiskunnassa tosiaan oli jotain niin epämiellyttävää, että se oli saada minut sairaaksi. Suomen jätettyäni ei mieleni kanssa ole ollut mitään ongelmia. Olen iloinen, ystävällinen ihminen, ja onnellinen, vaikka asiat ehkä olisivat taloudellisesti paremmin, jos palaisin Suomeen. Kieltä kaipaan, kovasti. Ja luontoa, varsinkin talvea. Ja ruisleipää ja verilettuja. Ja suomalaisten laitosten (esimerkiksi julkinen liikenne, posti yms.) tehokkuutta. Mutta epäinhimillinen paikka se oli, minun mielestäni.
Älkää ottako henkilökohtaisesti. Varmaan ajattelette eri tavalla kuin minä, tai olette sitten itsekin harkitsemassa poislähtöä.
Minun mielestäni Suomessa on kaikki joko pakollista tai kiellettyä.
Niin miksei Suomessa tosiaan voi olla vapaasti iloinen, oma itsensä? Tai ehkä nuorempi polvi jo osaa - toivon ainakin niin.
Kaikki käyvät töissä ja tekevät mitä laki sallii.
Monet asiat ovat lailla säädetty, mutta se vain luo työllisyyttä !
Monet kun eivät itse ole luovia, niin heille on annettava kunnon hommia ?
Ei Suomi maailman huonoin maa ole, jos ei paraskaan. Monet asiat ovat siellä tosi hyvin, ja varmaan se riippuu itsestä, miten ne muut asiat sujuvat. Itse en ollut tarpeeksi vahva ollakseni välittämättä ilkeydestä.
En ehkä ole ollut poissa tarpeeksi kauan nähdäkseni asioita vielä tarpeeksi selkeästi. Tai en osaa panna sanoiksi, vaikka ajatuksenpoikaset jossain mielen pohjalla ovatkin olemassa. Haluaisin oppia ajattelemaan ja kirjoittamaan yhtä selkeästi kuin Czeslaw Milosz ja Alexander Soltzenitzyn (en muista miten nuo nimet kirjoitetaan:) erittelivät omia maitaan aikoinaan. Ei minusta taida kirjailijaksi olla, mutta mietin näitä asioita aina silloin tällöin.
Suomeahan voi parantaa. Kun ne, jotka ovat onnettomia siellä, lähtevät, ehkä se auttaa sinne jääneitä elämään paremmin?
Suomessa peilistä katsoi vastaan epävarma, surullinen, pelokas naama.
Nyt näen iloisen, tyytyväisen, onnellisen ihmisen.
En tarkoittanut väittää, että kaikissa suomalaisissa on jotain vikaa (tai jos on, se sama vika on minussakin) - yritin vain kirjoittamalla selkeyttää omia ajatuksiani siitä, miten Suomessa asuminen erosi muualla, vapaassa maailmassa asumisesta.
Ei millään pahalla. Se on sairas yhteiskunta, mutta on Suomessa tosi hienoja yksilöitä, olen tavannutkin useita.
Olen huomannut saman asian, ihmiset eivät osaa olla aidosti iloisia ja avoimia. Jos jollain menee hyvin, ei sitä suomalaisessa yhteiskunnassa voi näyttää, ihmiset tulevat vaan hirveän kateelliseksi.
kertoa, miten kaikki oli niin hyvin hänen elämässään; ihanat lapset, rakastava puoliso, haastava työ, raha-asiat kunnossa. Sitten loppuun mainitsi, että toivottavasti en pahastu. Hyvänen! Eihän se minun onnestani ole poissa jos joku toinenkin on onnellinen.
Ollaan iloisia toistemme puolesta. Eikös onnellisuus ole normaalimpi olotila kuin jatkuva onnettomuus? Mutta ennenkuin kukaan alkaa kadehtia, saanen huomauttaa, että olen tosi lujilla taloudellisesti, auto särkyi juuri, vuokranantaja on myymässä asuntoani, kumppani jätti, ja olen raskaana:)
lapsilleen niin yksinkertaista kieltä. Lapset ovat ihmisiä, nuoria tosin, mutta yksilöitä. Jos heitä kohtelee aivottomina vauvoina, heistä tulee passiivisia.
Puhumaan pitää oppia, sujuvasti, ja väittelemään asioista, ja luomaan oma mielipiteensä ja keskustelemaan siitä, muuten ei elämässä pärjää.
Miten voit väittää koko yhteiskuntaa sairaaksi, jos itse et siihen sopeudu? Aikamoista yleistämistä...
Neuvostoliiton vielä toiminnassa olevista osavaltioista? Ihan samat systeemit...
Eiköhän riipu - mistä muuttaa ?
Monet ovat maalta, jossa ei ole mitään toivoa olla kuten Lontoossa !
ja takasin en tule!
suomessa viettänyt (kuvasi Joandra antaa ymmärtää näin) 24 vuotta on pitkä aika. Kylmä sota on ohi. NL romahti. Suomi on maailman kilpailukykyisin maa. Kolutustaso maailman kärkitasoa (tosin niin on hollanninkin)vain muutamia asioita mainitakseni. Tätä vauhtia suomesta voi tulla vielä vaikka kuinka haluttu asuinmaa. Ajat muuttuvat. Never say never!
3 vuotta olen Suomessa asunut 1993-1996 ja kyllä oli piinaavat vuodet, ehkä siksi koska olin murrosiässä. Mutta kyllähän minä Suomessa käyn, sukuloimassa, mutta en kyllä sinne enää takaisin muuttaisi, olen jotenkin vieroittunut Suomesta. Ei, mutta Suomi on kaunis maa ja aamen.
'Suomi on maailman kilpailukykyisin maa'
1) Mistas olet moista kuullut? Lukenut Suomen omasta Pravdasta (Hesarista) vai kuullut Tavja Halonevilta? Vai jopa itse lukenut jonkun koskaan-en-ole-oikeita-toita-tehnyt akateemikkoryhman 'tutkimusesta'? Et kai tosissasi vaita ottavasi moista vakavasti?
2) Mitenkas tuollainen uskomus nakyy positiivisesti sinun elamassasi? (siis muuten kuin etta hoet sita tallaisella palstalla?)
siinä katkeralle uusliberaalille koskaan-en-ole-oikeita-toita-tehnyt akateemikkoryhmän 'tutkimus':
http://www.weforum.org/site/homepublic.nsf/Content/Global Competitiveness Programme\Global Competitiveness Report
Lisäyksenä vielä:tutkimuksethan eivät voi olla puolueettomia.
Kaipaan kuulaita syyspäiviä ja puolukkakankaita ja lakkasoita ja punertavina hohtavia pakkashankia ja isoja kevyitä lumihiutaleita hämärällä tiellä, ja hiljaisia järvenrantoja mesiangervojen ja tuomien tuoksussa. Ja savusaunaa, ahomansikoita, sienimetsiä ja mustikoita. Ja sitä huumaavaa vihreyttä, kun hiirenkorvat puhkeavat. Ja juhannusta.
Muuten ihan kamala maa, en tulisi takaisin ikinä.
Tuo Olivia jotenkin tiivistää suomalaisuuden niin hyvin. Kova sydän, oppinut pää, mutta viisautta ei ollenkaan. Talot ja tavarat ovat ainoa asia, jota arvostaa.
Siksi läksin iloiten, enkä takaisin kaipaa.
Ei se sen kummempaa. Ostin Hesarin räntäisenä marraskuisena sunnuntaina ja luin matkailmoituksia, ja varasin matkan, ja olen sillä matkalla vieläkin. Ei ole räntää, on vain auringonpaistetta, ja elämä muutenkin mukavaa.
Kyllä minä Suomessa monia asioita kaipaan, mutta jostakin syystä en kaipaa Suomeen. Kaksi eri asiaa. Tulisin kyllä ostosmatkalle, jos olisi varaa, mutta vain ihan viikoksi tai pariksi.
Ei Suomea tarvitse vihata sieltä lähteäkseen. Muualla vaan saattaa olla vielä parempi asua.
näitä palstoja, ja on tullut niin monta mielenkiintoista ihmistä vastaan. Ehkä Suomi on paranemaan päin! En ole käynyt siellä viiteentoista vuoteen. Ehkä nuoret suomalaiset tekevät maasta vielä joskus niin ihmisenoloisen, että sinne voi vaikka palatakin. Olisipa mahtavaa.
Suomessa tunsin aina oleva tarkkailun kohteena. Yksi, mielestäni todella huvittava piirre suomalaisisa on se, että jos joku menee Helsingissä bussiin, eikä ole paikkakuntalainen, ja pistää vahingossa lipun leimaajaan väärin päin (en tiedä, millaisia laitteita busseissa nykyään on - ehkä kaikki maksavat kännyköillään - en ole käynyt Suomessa vuosiin...), niin voi olla ihan varma siitä, että joku huomauttaa äänekkäästi: "maalainen!", tai naurahtaa ylenkatseellisesti. Aivan kuin se, ettei ole helsinkiläinen, olisi häpeä! En ole huomannut tuollaista käyttäytymistä missään muualla.
Ja Helsinkiin muuttaneilla maalaisilla, sisarellani esimerkiksi, on tapa mainita, lähtiessään käymään kotiseudullaan, että menee "maalle". Ei koskaan sano, että menee Lapinlahdelle tai Viitaalle, tai missä se koti nyt sitten onkin. "Maalle!" Kun sitä nyt ollaan niinku parempaa väkeä, kun on ollut duunarina Hesassa kolmekymmentä vuotta...
hymyillä, kun palvellaan asiakasta. Vieläköhän äidit opettavat pikku poikiaan, että "tulee se mies räkänokastakin, muttei turhan naurajasta"?
Suomalaiset ovat sitten totisia räkänokkia.
sanottavaa Suomesta?
Mielestani Suomi on todella kaunis ja ainutlaatuinen maa.
Suomen kieli, hieno puhdas luonto jarvineen ja komeine metsineen, tietenkin sauna :-), paljon osaamista ja tieto-taitoa eri alueilla, siisteytta ja hyvaa yllapitoa. Maa joka sotien jalkeisesta ajasta varsin pienella vakimaaralla on rakentanut sisulla, periksiantamattomuudella ja osaamisella (myos diplomatiaa on tarvittu) modernin nykyaikaisen maan joka kestaa vertailun mihin lansimaahan tahansa. Rauhallinen ja pikemminkin turvallinen elinymparisto on myos arvokas. Luonnollisesti kaikissa maissa on myonteisina kuin kielteisinakin koetut asiat ja ominaispiirteensa.
Ihmisina pikemminkin suoraselkaisia, rehteja, tyoteliaita ja yritteliaita ("ammattinurisijoita" ja elaansa tyyttymattmia tietysti on joka mantereella...). Ihmisiin saa mielestani varsin helposti kontaktia, se on pikemminkin kiinni omasta aloitteellisuudesta, nain ainakin Helsingin nakovinkkelista ja omasta kokemuksesta. Tuota "hapanta" jos opittaisiin Suomessa ottamaan vahan siistimmin...
Mielestani henkilo joka on hyvin sinut itsensa ja elamansa kanssa tulee hyvin toimeen niin Suomessa kuin missa tahansa muuallakin ja olen tassa asiassa taysin samaa mielta tuossa aiemmin kirjoittaneen "alt0228":n kanssa. Eri maat ja kulttuurit on rikkaus, Suomi mukaanlukien.
Itse olen asunut noin kahdeksan vuotta eraassa keskieuroopan maasa jonka koen rikastuttavana, uusia kokemuksia ja perspektiiveja avaavana.
Kuten avauksessa mainitsin,niin Suomi on mielestani kaunis ja hieno maa ja lomillani viihdyn siella erinomaisen hyvin.
Jos Suomessa suisi paljonkin sinunlaisiasi, en varmaan olisi muuttanut pois ollenkaan. Hieno kirjoitus.
Voin vastata että meidän piti muuttaa vain pariksi vuodeksi ulkomaille töihin. Nyt takaisintulo on mahdotonta, syynä:
- Liikaa omaisuutta. Täällä ei makseta omaisuusveroa alle 5 miljoonan omaisuudesta. Jos muutamme Suomeen, verottaja alkaa heti nakertamaan.
- Autot liian kalliita. Nyt omistamme kaksi uutta autoa. Suomessa autot ovat 110% kalliimpia, saisimme samalla rahalla melkein yhden uuden auton kahdes sijaan.
- Sairaanhoito, lääkkeet jne. maksavat Suomessa. Täällä ei.
- Palkat heikompia. Palkka putoaisi 35-50% muuton yhteydessä jos saisimme samanlaisen työn.
- Verot korkeampia.
- Keskustelupalstojen perusteella osa kansasta on työttömiä ja onnettomia, loput työssä ja loppuunpalaneita ja kiusattuja.
- Töitä ei ole. Esim. oma alani on maailmalla arvostettua, Suomessa vapaana 1 työpaikka työkkärin mukaan. 3 kk viransijaisuus, palkka 30% nykyisestäni. Täällä työpaikkoja on väkilukuun nähden noin 1500x määrä.
Että tällainen tapaus, valitettavasti. Haluaisin näyttää lapsille Suomen luontoa, saunomista ja muuta, mutta ei kertakaikkiaan ole taloudellisesti mahdollista. Lentolippu Suomeen on 200 EUR per nenä. Vertailun vuoksi Keski-Eurooppa ja Italia, jotka ovat kauempana, lentolippu 40 EUR. Kun on 6 henkinen perhe, vaihtoehdot ovat:
- Suomeen laskettelemaan talvilomalle 1200 EUR
- Keski-Eurooppaan laskettelemaan 240 EUR
Siihen sitten autonvuokra, joka on Suomessa 2x kalliimpi kuin vaikkapa Ranskan alpeilla, sekä majoitus joka toisin on vain 1.5X kalliimpaa Suomessa.