Olen hieman lueskellut noita vastustajien kirjoituksia ja onhan niissä hieman perääkin.
Metsästyksen päämäärä on kuitenkin kaikesta sanahelinästä huolimatta eläimen tappaminen.
Tietenkin hoidetaan riistaa ym. ym. mutta sitähän ei käy kiistäminen, että raakaa touhuahan se välistä on.
Olen itse ollut monesti heittää aseet suohon kun on kuullut miten haavakko jänis huutaa...tai kun vasa ryömii selkäranka osuman saatuaan ja huutaa emäänsä. Kaikki ei ole aina niin auvoista ja siistiä kuin me metsästäjät annamme ymmärtää...
Metsästyksen päämäärä on kuitenkin kaikesta sanahelinästä huolimatta eläimen tappaminen.
Tietenkin hoidetaan riistaa ym. ym. mutta sitähän ei käy kiistäminen, että raakaa touhuahan se välistä on.
Olen itse ollut monesti heittää aseet suohon kun on kuullut miten haavakko jänis huutaa...tai kun vasa ryömii selkäranka osuman saatuaan ja huutaa emäänsä. Kaikki ei ole aina niin auvoista ja siistiä kuin me metsästäjät annamme ymmärtää...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisit lukenut hieman enemmän ja joskus käynyt itsekin metsällä, että osaisit edes laatia kunnollisen provon.
15vuotta metsästänyt. Eli siinä sinulle provoa.
Ei vakuuta. Omaan pesään paskantaminen ei oikein kuulu kuviin.
Lapsellista...
Onkohan herra "erämies" kuinka kova metsästäjä...
Kerran vuodessa jäniksen jälkiä katselemassa.
On ainoastaan järkevää ajtella asioita useammalta suunnalta.
On totta, että jotkut jättävät haavakoita metsään. Yleensä kärsimättömyyttään. Ensin ei malteta odottaa kunnon paikkaa ja sitten onkin jo nälkä ja kahvin houkutus voittaa puoliramman jäniksen perässä rämpimisen. Tietysti sattuu vahinkojakin, varsinkin nuorille metsästäjille.
Itse olen yhden metson joutunut jättämään. Monta tuntia etsittiin, kolme ihmistä ja koira. Ei vaan löytynyt. Parin kuukauden päästä se löytyi vahingossa, uudella reissulla. Todettiin, että joku oli jo vielä aikaisemmin ampunut sitä ja varmaan se oli tottunut pikku osumiin, eikä välittänyt. Viimeinen laukaus osui päähän. Liha oli aika huonosa kunnossa, mutta täytettynä sai komean linnun seinälle.
Olen lähinnä pienriistan metsästäjä. Ei aivan ensimmäinen saaliini ollut jänis, johon en heti kunnolla osunut ja täytyy sanoa, että sydäntäsärkevä oli sen jäniksen huuto....Ei suurta traumaa jäänyt, mutta en tilanteesta nauttinutkaan....
Mutta siltikin tällä palstalla esiintyvät metsästyksen vastustajat ovat luultavimmin asiasta tietämättömiä periaate-ihmisiä, jotka eivät välttämättä edes halua tietä asioiden oikeaa laitaa.
Metsästys on siltikin riistanhoidollinen toimenpide, samoin kuin esim. talviruokinta....
olet kyllä oikeassa tuossa se on tosiaan kamalan kuuloista jälkeen päin harmittaa et ois pitänyt osua heti!
"Mutta siltikin tällä palstalla esiintyvät metsästyksen vastustajat ovat luultavimmin asiasta tietämättömiä periaate-ihmisiä, jotka eivät välttämättä edes halua tietä asioiden oikeaa laitaa." olen samaa mieltä sun kanssasi !!
kirjoita minulle jos haluat [email protected]
jutelaan lisää :0)
No tuohon elukoiden huutoihin voi vaan sanoa,että kannattaa pitää sitä ampumataitoa yllä harjoittelemalla aina silloin tällöin,ettei tarttis vikistä ja kuunnella kun eläimet huutaa
tuskissaan....niin ja ampumaetäisyys kannattaa
myöskin ottaa huomioon...ei ammuta niitä "kaakanoita" vaan sopivalta etäisyydeltä.
Itse metsästänyt 10 vuotiaasta lähtien, joten yli 20 vuotta tullut riistan perässä kirmattua.
Mutta todellisen Metsästäjän erottaa siitä että ampuu vain kun on sopiva hetki ampua!!
Ei silti etteikö olisi itsellenikin tullut muutamia kertoja "huonosti ammuttuja"....
Mutta kyllä todellakin autta niissä oikeissakin ampuma tilanteissa että on tullut harjoiteltua!!
Pelkkä ammunnan harjoittelu voikin antaa väärän luulon siitä milloin on oikea aika ampua... "Kiekko on aina tästä hajonnut"- tunne ei aina metsässä olekkaan oikea, sillä edessä voikin olla risuja tai etäisyys tai nopeus väärin arvioitu... On siis syytä myös itse eläimiin tutustua muutenkin kuin vain metsästäessä!! Kun tuntee saaliinsa liikkeet jo ennakoiden on helpompi ajatella milloin oikea hetki koitaa...
Itse eläimistä kiinnostuin jo ihan pienenä... Metsästyksestä vasta 8 vuotiaana kun eläimet jo osin tuttuja... Eli takana aseellista tutkintaa yli neljännes vuosisata... Eli vielä pitää lisää opiskella ennen kuin mestariksi tuloa voi edes harkita...(eikä silti välttämättä koskaan)...
Elämä on raakaa.
Metsästyksen päämäärä on eläimen tappaminen, sehän on selvä, mutta mitä sitten? Elämää on maapallolla ollut miljoonia vuosia. Eläimiä on kuollut evoluution aikana ihmisen aivoille käsittämättömiä määriä, osa kituen, osa kitumatta. Jos minä nyt ammun pihaltani linnun, tekeekö se minusta selkärangattoman murhaajan? Mielestäni ihmisen ampuma luoti, ei ole yleisesti ottaen läheskään niin raaka tapa tappaa, kuin luonnon oma tapa tasapainottaa elämää. Nyky-ihmisille, varsinkin nuorisolle, tuntuu olevan täysin käsittämätöntä, että ihminen osallistuu tähän elämän kiertokulkuun nk. "metsästämisellä".
Älä heitä asettasi suohon haavakon takia, kyllä se pahoin raadeltu hiirikin karkaa joskus kissalta, mutta tilanteen voi korjata.
Jos olet joskus katsonut kuolevan ihmisen silmiin, hänen viimeisen hengen vedon aikana, saatat jo ymmärtää että elämä on vain kuolemista. Tapahtui se sitten kituen tai ei.
"Mitään ei ole pakko tehdä, kuin kuolla" - Juice Leskinen