Ystävä joka ei ole ystävä

Jatkuu viel: En voi vain lähteä pois tästä kaveripiiristäni, koska silloin saisin vaan todennäköisesti lisää haukkumisia. Olenko jokin pelinappula, kun minua voi vaan koko ajan liikuttaa miten haluaa ja pistää toimimaan miten haluaa täysin tunteettomasti. En enää jaksa esittää kuinka mukava hän ja toimia miten hän haluaa. Ihan hyvää on välillä opetella sietämään raivoa, mutta jos joudut joka kerta, kun katsot sitä vaan esittämään pienen viattoman hymyn vaikka sisällä huudat ja raivoat koko ajan käyden itsesi kanssa läpi miten paska ihminen hän on nii alkaa siinä mielenterveys kuolemaan omana aikanaan. En tiedä miten olen jaksanut tätä sirkusta koko peruskoulun. Yksinkertaisesti en halua puhua asiasta millekkäön opelle tai kouluterkkarille/psykologille, koska kiusaaminen vaan yltyisi kovemmaksi miten nössö olen, kun menin terkkarile juttelee jne. Koulun vaihtaminenkaan ei onnistu, koska silloin joutuisin kertomaan asian vanhemmilleni ja rehtorille, enkä koulua haluaisi vaihtaa.Hän ei itse ymmärrä millainen paskiainen hän on ja mitä hänen käytöksensä saa aikaan sisäpuolella. Onko muilla tällä hetkellä tälläsiä paskiaisia tai onko joskus ollut? Olisi mukava luulla (:

Ihan Kaiken ikäisissä sama asia valitettavasti!

Aloita itsepuolustus tai salitreeni sun pitää myöskin saada henkistä vahvistusta ennen seuraavaa lukukautta. Voitko vaihtaa rinnakkaisluokalle vai onko siitä hyötyä? Olisko muita kavereita koulussa kun nuo kpäät? Tai taitaa olla niin että yks kpää surkimus joka pönkittää egoaan sun kustannuksella muiden pelätessä joutumista uhriksi. Tää jannu pitää pistää ruotuun, älä anna sen kiusata sua enää. Voima tai äly ratkaisee tässäkin olet fiksu älä siis alistu enää. Raivoaminen ei kannata siihen hän pyrkiikin että reagoit, mutta tiukka puolustautuminen ja olemus että et pelkää häntä viestii ettei sulle kannata ryttyillä.

Hei!
Oon ite 16v tyttö ja oon menos lukioon eli yläaste helvetti on ohi. Pääsin juuri koulun loputtua "kavereistani" eroon jotka siis oli oikeesti kiusaajia. En pysty edes sanoin kuvailemaan miten hirveät ne kolme vuotta olivat heidän takiaan!!! He esimerkiks käyttivät mua hyväkseen ja sit toi haukkuminen. Oli mikä tahansa asia, josta pidin, he haukkuivat. Jos vaikka sanoin että pidän tästä kappaleesta niin heti suuttuivat ja sanoivat miten paska maku mulla on. He haukkuivat ulkonäköäni päivittäin ja mun mielenkiinnon kohteita. En sitten enää koskaan uskaltanut sanoa omaa mielipidettäni koska tiesin mitä sitten on tulossa. Haukkumista haukkumisen perään. Joskus tuntui että he tahallaan yrittivöt keksiä syitä josta haukkuisivat. Yhden kerran toinen huomasi että olen loukkaantunut ja sanoi ettei minulla ole mitään huumorintajua. Voi kuule minä olen hyvinkin huumorintajuinen. Ymmärän kyllä sarkasmia, mutta tommoinen aito haukkuminen ja kiusaaminen ilman minkäänlaista katumista on todella satuttavaa. Ne myös tutki salaa mun puhelinta ja katto mitä olin tehny sillä. Ja sit ne laittoi viestiä sillä ihmisille ilman lupaa ja koko ajan halusivat nolata mua. Jouduin jopa pulaan kun olivat lähettäneet sillä joitain mun sukulaiselle. Sit ne jatkuvasti vertaili mua niihin esim. ulkonäöllä, koulumenestyksellä yms. Jatkuvasti sain kuulla miten ruma ja tyhmä olen. Se oli todella raskasta.
Lista on hyvin pitkä mitä kaikkea ne mulle tekivät mut en nyt jaksa kirjottaa niitä. Opettajat ei siis huomannu mitään.. Luokkalaiset ei huomannu mitään... olin täysin yksin kurjan olon kanssa.En pystynyt koskaan olemaan rennosti ja oma itseni näiden "kavereiden" seurassa. Mua alkaa nytkin ahdistamaan kun mietin sitä aikaa. Mä olin koko ylästeen masentunu ja kävin usein kuraattorilla. En uskaltanut yläasteen aikana kertoa kiusaamisesta, mutta 9 luokan lopulla en enää jaksanut ja olin viimeiset viikot poissa koulusta. Lopulta mainitsin kiusaamisen kuraattorille ja terkalle ja en sit tiiä joutuko ne kiusaajat puhutteluun. Nyt vielä kesälomalla he yrittävät ottaa muhun yhteyttä ja oikeen väittävät että sori me ollaan pahoillaan. Nyt olen harkinnut puhelinnumeron vaihtamusta. Mä uskon että se kiusaaminen ja haukkuminen johtui kateudesta. Joskus se oikein paistoi läpi. Tai sitten vain purkivat omaa pahaa oloaan muhun. En saa varmaan koskaan tietää varmaa totuutta. En ole vielä todellakaan toipunut tuosta hirveästä elämän vaiheesta, enkä välttämättä tule koskaan toipumaan mutta elämä silti jatkuu. Mä nyt avauduin tässä, mut se mitä sanoisin sulle on että tollasta ei pidä missän nimessä kestää. Mun oma taktiikka oli se että lintsasin koulusta niiden tyyppien takia. En sitä voi suositella poissaolojen takia. Sä meet nyt siis 8 luokalle ja en halua että joutuisit kärsimään ikävien ihmisten takia vielä seuraavat kaks vuotta. Tollasesta pitäis kertoa jollekin! Mä itse tein sen viime tipassa koska pelkäsin että nyt ne tyypit alkaa kiusaaman mua vielä enemmän ja haukkauvat ikuisuteen asti. Mä kadun etten kertonut aikaisemmin asiasta. Sen jälkeen oli niin helpottunut olo. Se että sanoo jollekin näistä asioista, kertoo että on hyvin rohkea. Siinä ei ole mitään nössöä. Päin vastoin! Olisinpa itsekin silloin tajunnut sen... Ilkeät ihmiset ovat todellisuudessa itse niitä nössöjä! Niillä on niin huono itsetunto että haukkuvat viattomia ihmisiä. Ja jotkut eivät vaan millään tajua, mitä he oikeasti aiheuttavat toiselle. Mä salaa toivon että näiden "kavereiden" tulevaisuus tulee olemaan helvettiä. Yleensä ilkeät ihmiset ei menesty elämässä. En tule koskaan ymmärtämään miksi tollasia ihmisiä on olemassa. Toivottavasti lukiossa johon menen tulee olemaan järkeviä ja mukavia ihmisiä...

Itse olin koulukiusattu, nyt aikuinen. Älkää reagoiko kiusaamistilanteessa mitenkään. Älkää edes "kuunnella" .toisesta korvasta sisään ja molemmista ulos!
Kyllä karman laki kiusaajille kostaa..jossain vaiheessa. Kun pääsette koulusta pois niin muistakaa että silloin polttakaa silta kiusaajien ja itsenne välillä. Jos yrittävät ottaa yhteyttä niin älkää vastatko, sulkemaan kiusaajat pois elämästämme vaikka kuinka yrittäisivät olla kavereita ja vannovat ja anteeksi pyytävät, ei pidä antaa edes anteeksi. Itse ovat tiensä valinneet.